Tanskalais-Ruotsalainen pihakoira Saga

Talvi tuli..ja juoksut!

2012-01-21T17:24:00.003+02:00

Mökillä laituritarkastuksella

Saga ja Hukka joululomalla

Joululoma meni ja vuosi vaihtui uuteen. Joululomalla Saga sai nauttia kotonaolostamme ja vierailuista - vietimme joulua sekä Nummelassa että Lappeenrannassa. Oli ihana nähdä että Hukka voi jo paljon paremmin kuin vajaa kuukausi sitten. Kuitenkin remuaminen ja äkkinäinen juoksentelu on vielä kiellettyä, joten valitettavasti Hukka ei päässyt kanssamme mökille, jossa kävimme katsastamassa jäätilanteen. Mutta muuten koiruutuksilla oli yhdessä huippukivaa! Lomalla ulkoilimme paljon, vaikka välillä olikin aika kuraista ja tympeää säätä.

Ja ihanaa että vihdoin sitten tuli kunnon talvi lumineen!! Olemme todella nauttineet ulkoilusta Sagan kanssa ja erityisesti lähipäivinä, kun lunta on tullut kunnolla, olemme nauttineet puuterihangessa kävelystä ja Saga erityisesti pallonheitosta hankeen :-) Toivottavasti saamme nauttia lumesta nyt ainakin pari kuukautta ja toivottavasti pian pääsemme myös jääkävelyille!

Saga leikkii pallolla umpihangessa :-)

Sagan juoksut alkoivat lähes samaan aikaan lumentulon kanssa. Jaanan oli tarkoitus astuttaa Saga näistä juoksuista, mutta kun juoksujen alku pitkittyi kuvitelmistamme, teki Jaana muita ratkaisuja ja Sagan astutus siirtyi seuraaviin juoksuihin.

Pihiskaverukset pallohippasilla

Ihqu kaulaliina!

Lumileikkien lisäksi Saga on päässyt leikkimään koirakavereiden kanssa (juoksuista huolimatta). Viime viikonloppuna Sagalla oli tuuri, kun joka päivälle oli ainakin yksi kaveri: Lauantaina törmäsimme aamulenkillä Viliin ja menimme hetkeksi heidän pihalle leikkimään. Vili nappasi Sagan pallon ja kiusasi Sagaa ihan urakalla :-) Iltapäivällä kävimme Nummelassa ja Saga pääsi sekoittamaan naapurin Vikin pään juoksutuoksuillaan pissaamalla Vikin vartioiman portin juureen ja vähän pyllistelemällä.... ja illalla ystäväni Annu tuli kylään Vilma-koiran kanssa. Vaikka Vilma on ollut meillä hoidossakin, ei saga suhtautunut kilpailevan nartun tuloon reviirilleen ihan suotuisasti , varsinkin ku he eivät ennenkään ole olleet toistensa parhaat ystävät, mutta olkona heillä oli ihan kaverilliset välit ja loppuillasta kumpikin mahtui jopa samaan aikaan ruokapöydän alle :-) Sunnuntaina Saga pääsi temmeltämään lähipuistoon ja Myllikselle Cocon kanssa. Ja Saga sai Cocolta myöhästyneenä joululahjana ihanan kaulahuivin!! Toki muitakin koirakavereita on moikkailtu ulkoillessa ja Viliin törmätty lenkillä monta kertaa.

Ensi viikolla pahin juoksuaika on jo ohi, mutta pariin viikoon ei taida olla asiaa koirikseen. Onneksi on lunta, niin peuhaamista riittää ilman kavereitakin!

Oikein mukavaa talvea!!


Näin minä pissin usein!!

ps. ja hiiriä on nyt paljon liikeellä - Saga nappasi pitkästä aikaa yhden pari päivää sitten!

Nappasimpa hiiren!!

Joulutervehdys

2011-12-21T22:31:00.001+02:00

Saga toivottaa kaikille oikein mukavaa Joulua ja onnea Uudelle Vuodelle 2012!

ps. juoksut eivät ole vieläkään alkaneet, joten saanemme viettää Joulun ihan suunnittelemallamme tavalla :-)

Pihakoiratfeffit ja talven sekä juoksujen odottelua

2011-12-11T16:46:00.004+02:00

Pihikset Rajasaaressa

Tänään tavattiin kahdeksan muuta pihakoiraa Rajasaaressa pääkaupunkiseudun pihisten joulutreffeillä. Tunnin verran koiruutukset juoksivat ja painivat ja nauttivat toistensa seurasta - ja kaikilla oli huisin hauskaa. Sagakin yltyi leikkimään ja juoksemaan toisten kanssa, joka on nykyään varsin harvinaista Sagalle. Toki Saga toimi myös tiukkana erotuomarina ja puuttui muiden leikkeihin pitämällä jöötä - varsinkin Viliä Saga kävi komentelemassa, kun Vili paini Titon kanssa :-)

Saga poseeraa :-)

Tässä linkki videopätkään: http://youtu.be/CFrVB645rYU Kuvaaja Heidi Pylkkönen.

Muuten olemme odottaneet kunnon talven ja myös juoksujen tuloa. Edelliset juoksut olivat huhtikuussa, joten ne voisivat jo tulla.... Meidän tuurilla ne alkavat nyt ja "pilaavat" meidän joulun. Nythän Saga on tarkoitus astuttaa. (Jaanakin odottaa varmaan varsin malttamattomana ilmoitusta juoksujen alkamisesta :-)) Ja toki emme voi mennä suunnitelman mukaan Lappeenrantaan jouluksi, jos juoksut ovat päällä. Hukka-parka kun on ollut muutenkin toipilaana ja stressaantunut koko syksyn. No, mutta katsellaan ja toivotaan että juoksut nyt sitten siirtyisivät vaikka vielä joulun jälkeiseen aikaan, kun niitä on nyt jo odotettu lokakuun lopusta asti alkavaksi...

Helsingin ensilumi..ja pallo

Lunta kaipasimme (tai ainakin minä). Muutaman lumipäivän olemme saaneet kokea - ensin Lappeenrannassa käydessämme ja toisen kerran ensilumen saapuessa vihdoin Helsinkiin. Saga oli molemmilla kerroilla todella innoissaan!! Ikävä kyllä onnenhetket ovat ollaat varsin lyhyitä ja lumen sijaan olemme joutuneet ulkoilemaan vesisateessa ja liejussa :-(

Saga ja Hukka - ensilumi Lappeenrannassa

Mutta oikein mukavaa talven ja lumen ja joulun odotusta kaikille!!

ps. San Diego-apinasta on enää pää ja jalka (erillään) jäljellä. Se ei menoa haittaa - se/ne ovat edelleen lempileluja :-)

pps. Saga ei kelpuuta joulukalenterinsa nameja :-(

pps. Marraskuun lopussa uskalsimme vihdoin pitkästä aikaa käydä Lappeenrannassa. Hukka voi jo paremmin, vaikka polven luutuminen onkin hidastunut. Koirien jälleennäkemisen riemu oli.. :-)

Saga meets Hukka - pitkästa aikaa :-)

Leikitäänkö apinan jalalla?!

Syyskuulumisia

2011-11-03T22:00:00.001+02:00

Nukutsä?? Päikkärit Fatboylla. Keskiviikkoisin.

Syksy on mennyt nopeasti. Olemme ulkoilleet paljon, mutta mökille emme ole valitettavasti elokuista yhtä kertaa lukuunottamatta päässeet, kun Hukan jalka ei ole vieläkään kunnolla parantunut (kuten oli odotettavissa, polven ristisideleikkaus ei ole mikään pikkujuttu). Ja vieläkään emme uskalla Lappeenrannassa/mökillä vierailla, jotta Hukka saa toipua rauhassa. Sillä Sagan näkeminen saa Hukan varmasti ihan sekaisin ja silloin kipeä polvi unohtuu ja helposti menee väärään asentoon... kyllä me ehditään mökkeillä ja Hukka ja Saga ehtivät leikkiä kunhan Hukka toipuu!!

Sagan oli tarkoitus mökkeillä/olla Hukan kaverina meidän Jenkkilän reissumme aikana, mutta Hukan sairastuttua oli meidän etsittävä Sagalle toinen hoitopaikka. Kauan ei tarvinnut hoitajaa etsiä, sillä kollegani A-G (jonka luona Saga oli kesälläkin pari päivää) lupautui riemumielin ottamaan Sagan hoitoon. Siellä Sagalla olikin varmasti todella hyvä ja mukavaa olla, sillä A-G helli Sagaa varmasti kaikenlaisilla herkuilla ja runsaalla ulkoilulla ja leikkimisellä - ja Saga pääsi päiväretkelle Nuuksioonkin! Lisäksi A-G:llä oli juuri siinä vaiheessa todella vähän tunteja, joten Sagan ei tarvinnut olla paljoakaan yksin. Ja A-G:lle Sagan hoitaminen vajaan kahden viikon ajan oli hyvää harjoitusta ensi talvea varten, jolloin A-G saa oman koiran hoidettavakseen.. :-)

Saga ja tuliaisapina

Tuliaisena tuomamme San Diego-apina on Sagan uusi lempilelu. Aika pian apinalta irtosi yksi käsi, nyt apina on menettyänyt sisuskalunsa (vanut).... mutta edelleen Saganaattori riepottaa apinaa mukanaan kaikki illat. Apinaa pitäisi heitellä ja sitä pitäisi repiä... :-)

Minä ehdin olla pari päivää kotona (ja nauttia täysin Sagan seurasta!!) ennen syyslomamatkaani. Minun jatkaessa lomailua Ari ja Saga viettivät laatuaikaa kotona. Onneksi minullekin jäi pari päivää syyslomasta vain kotona oleskeluun - silloin ulkoilimme ja teimme kaikkea kivaa Sagan kanssa :-)

Aamulenkki Lehtimäellä

Gluhweinit laavulla (Lehtimäki)

Viime viikon- loppuna kävimme tervehtimässä Arin mummua Pohjanmaalla. Saga tutustui ensimmäistä kertaa mummuun (ja oli ekaa kertaa noin pitkällä automatkalla). Mummu ensin ei-koiraihmisenä hieman vieroksui Sagaa, mutta sunnuntaina jo sanoi, että jos olisi liikuntakykyinen, niin Sagan-tyyppisestä koirasta olisi varmasti paljon iloa....... :-)

Saga nautti viikonlopusta maalla, kun pääsi tutkimaan uusia paikkoja ja juoksemaan paljon vapaana ja nukkumaan meidän välissä..ja pääsi saunaan!

Saga ja Vili Husössä

Kavereita on nähty - Cocoa ja Viliä ja muita koiriskavereita. Vili oli ekaa kertaa kanssamme Husössä ja nautti täysillä päästessään juoksemaan vapaana metsässä.

Illat pimenivät todella paljon kellojen siirtämisen jälkeen. Tänään kävimme Cocon ja Marjon kanssa rantareittikävelyllä. Oli pakko olla otsalamput, jotta näimme liikkua siellä (klo 17-18). Sagalla oli heijastinpanta ja vilkkuvalo, joiden avulla erotimme hupaisat koiruutukset, jotka juoksivat puskat rytissen, kun saivat taas pitkästä aikaa nauttia toistensa seurasta :-)

Oikein mukavaa syksyä ja talven odottelua!!

ps. Odottelemme Sagan juoksuja saapuviksi milloin vaan. Näistä juoksuista on sitten Jaanan tarkoitus astuttaa Saga.... sulhoa ei ole kuulemma vielä valittu. Jännää.

Ei nukuta enää..leikitäänkö?!

Saga suolla (ja muita kuulumisia)

2011-09-20T17:55:00.004+03:00

Muotovaliomme pääsi viime viikolla mukaani ysiluokkalaisten suoretkelle Torronsuolle. Oppilaat olivat Sagalle tuttuja viime vuoden Suomenlinnapäivästä ja omat luokkalaiseni osasivatkin jo kysellä etukäteen otanko Sagan mukaan :-)

Lähdimme kahdeksan aikaan koululta (Paavo Nurmen patsaalta) kaikkien saavuttua paikalle (pari nukkui pommiin ja missasi suoretken :-() ja matkustimme puolisentoista tuntia bussilla suolle. Saga makoili leppoisasti penkillä vieressäni ja tarkkaili oppilaita (ja nautti rapsutteluista) :-)

Osa porukasta matkusti suon toiseen päähän ja me toiseen päähän. Saavuttuamme määränpäähän tarvoimme hetken metsäpolkuja pitkin, kunnes saavuimme suon reunaan. Saga ryntäili innoissaan polulla ja polun vieressä jonoa johtaen (ja koko ajan tarkistaen, että tulenhan varmasti perässä). Olin hieman pelännyt, miten Saga käyttäytyy pitkospuilla, mutta olin turhaan huolissani. Pääasiassa Saganaattori juoksi pitkospuita edestakaisin täyttä häkää, mutta pomppasi välillä puilta pois outoja suotuoksuja ihmettelemään. Yhdessä kohdassa, jonne Saga loikkasi suoraan pitkospuilta, oli aika vetistä ja Saga katseli vähän hämillään minua, että mitä tämä tarkoittaa - tännehän vajoaa..... mutta pääsi sitten omin voimin pois pienestä silmäkkeestä ja jatkoi tutkimusretkeään :-) Sää ei ollut mikään parhain mahdollinen, vettä satoi paikoitellen aika rankasti, mutta emme antaneet sen häiritä retkeämme. Maisemia emme kylläkään jääneet juurikaan ihailemaan vaan kävellä posotimme eteenpäin kohti suon toista laitaa.

Puolivälissä kohtasimme toisen puolen seurueestamme.

Suon toisella laidalla meitä odotti nuotiopaikka ja halkovarasto. Puut piti pilkkoa ja nuotio kyhätä märistä puista. Tarmokkaat ja osaavat oppilaamme hoitivat homman helposti, nopeasti ja tyylikkäästi kotiin! Vettä satoi edelleen (onneksi tihuttaen, päiväksi oli luvatty syysmyrskyä). Saga oli aivan likomärkä ja kylmissään, kun pysähdyimme nuotiopaikallei. Onneksi olin ottanut pyyhkeen ja villapaidan mukaan. Onneksi pian pääsimme lämmittelemään nuotion ääreen syömään koulun eväitä ja grillaamaan makkaraa. Sagakin sai oman makkaran (lisäaineetonta Vatajan nakkia). Ja osan juustoleivästäni :-) Kaikilla oli oikein mukavaa sateesta huolimatta.
Grillattuamme palasimme bussiin ja lähdimme takaisin Helsinkiin. Sekä märät oppilaat että Saga pääsivät lämpimään bussiin lepäämään (tai riehumaan). Kahden jälkeen olimme perillä ja koulussa käynnin jälkeen lähdimme Sagan kanssa kotia kohti. Kyllä oli väsynyt, mutta varsin tyytyväisen oloinen koira illalla!! :-)

Huomenna Saga pääsee taas Anna-Gretan (kollegani) luokse hoitoon, kun lähdemme matkalle. Sagan piti alunperin päästä mökkeilemään Hukan kanssa, mutta noin kuukausi sitten Hukkis-parka liukastui ja Hukan polven ristiside repesi. Polvi leikattiin ja nyt Hukka on toipilaana kotona, eikä saa yhtään riehua. Toipuminen kestää kauan, mutta toivottavasti Hukka on parannuttuaan entistä paremmassa kunnossa!!! Matkalle on ihana lähteä, mutta Sagaa tulee joka kerta ikävä.. Mutta pitäisi vain ajatella niin, että koiratkin kaipaavat varmasti vaihtelua ja A-G:n luona Saga on todella hyvässä hoidossa!!!!!

ps. toissapäivänä Cocon kanssa kävelyllä ollessamme vastaamme tuli ystävällisen oloinen terrierinarttu, jonka Saga ja Coco piirittivät. Kaikki olivat remmeissä ja pyörivät toistensa ympärillä. Yhtäkkiä vieras koira panikoi, remmit pitivät koiria liian lähellä toisiaan (olivat solmussa), ja "vieras" koira tarttui Sagan pyllystä/pyllykarvoista kiinni. Ei lujaa, koska Saga ei älähtänytkään, mutta tarttuikuitenkin. Koirat vähän rähisivät toisilleen. Mitään jälkiä ei näkynyt heti tapahtuman jälkeen Sagaa tutkiessamme ja Saga vipatti iloisena häntäänsä. Koirat taisivat onneksi säikähtää enimmäkseen meidän ihmisten reaktioita. Illallakaan mitään jälkeä ei näkynyt, muutaman kerran näin Sagan nuolevan pyllyään. Eilen kotiin tullessani Ari sanoi huomanneensa, että Sagan hännän alapuoli hieman punottaa. Tarkemmin tutkittamme siellä näkyy pieni pintahaava, ei muuta. Putsasimme haavan ja laitoimme hieman koirien antibioottivoidetta. Pitää tarkkailla haavaa, mutta toivottavasti se paranee pian itsestään (rasvaamme ja putsaamme sitä pari päivää - tai kuinka kauan punotusta esiintyy). Tänään se näytää jo paremmalta :-) Kaikkea sitä sattuukin!! :-(

Nyt Vilin ja Loren kanssa leikkimään!!

Sagasta muotovalio!!

2011-09-10T18:11:00.003+03:00

FI-MVA

Tänään oli kakkosryhmän ryhmänäyttely Tuomarinkartanossa ja Sagasta sai kolmanen SERTinsä ja Sagasta tuli samalla muotovalio! Näyttelyyn osallistui 7 pihakoiraa. Myös paras uros ja koko näyttelyn paras pihakoira Daniel saavutti tänään muotovalion arvon. Onneksi olkoon! Kolmatta sertiään tavoitteleva Joiku ei valitettavasti napannut vielä tätä suurta kunnianosoitusta, vaikka olikin loistava urosten kakkonen, mutta toivottavasti pian! Kaikki muutkin pihikset olivat mahtavia ja oli todella mukavaa tavata tuttuja ja uusia tuttavuuksia odotellessa vuoroamme. Sääkin suosi näyttelyä, joten tänään oli loistava iltapäivä Tuomarinkartanossa! Myös Jaanalle (Sagan kasvattaja) onnittelut Sagan menestyksestä (sekä raketti-Japin ollessa paras veteraani). Nyt väsynyt upea pihakoiramme kuorsaa maha täynnä vieressäni (palkinnoksi Saganaattorimme sai kanafile-smetana-maksamakkara-annoksen) - oli rankka päivä :-)

Löhöilyä ennen koitosta

Tuomarilausunto (Tuomarinkartanon ryhmänäyttely 10.9.2011, Marianne Holm)
2v. ja 4kk. Erinom. tyyppi, vanttera narttu. Ihana pää ja ilme. Erinom. vahva kaula. Erinom. leveä eturinta. Tilava runko. Hyvä luusto ja tyypilliset raajat. Liikkuu hyvin. Oikea ylälinja. FI MVA! ♥

Joiku

Ari ja Saga odottavat vuoroaan

Tuomari arvostelee Sagaa

Anne lukee tuomarin lausuntoa

Ari ja Saga kehässä

Päivän parhaat pihikset

Skål!

Jaana ja Jappi

Ari ja muotovalio-Saga

Palkintoateria :-)

Loppukesä 2011

2011-09-10T17:25:00.001+03:00

Sienimetsätunnelmia :-)

Loppukesällä mökkeilimme sekä Ylämaalla että mummini mökillä Muurlassa. Tänä vuonna olemme kerännet paljon sekä marjoja että sieniä ja Saga on todella nauttinut metsäretkistä. Yhtenä viikonloppuna serkkuni saapui Ylämaalle perheineen ja silloin oli vilinää, kun kolme koiraa ja kolme poikaa vilistivät pihalla. Mummin mökillä kummityttöni/serkkuni Nea oli mukana Milla-koiransa kanssa. Saga tuli todella hyvin toimeen Millan kanssa - he jopa pystyivät jakamaan lasagne-kulhon jämät :-)

Mökkeilyn ohella vietimme aikaa kaupungissa, jossa tapasimme Cocoa ja Viliä (+Lorea). Vietimme pitkiäpäiviä Lauttasaaressa kävellen ja puistossa/pihalla oleskellen (minä luin kirjaa ja heitin Sagalle palloa tai Saga tarkkaili oravia ja ohikulkevia ihmisiä sekä muita koiria).

Koulujen alettua alkoivat taas Sagan "yksinäiset" päivät kotona. Onneksi kovin pitkiä päiviä ei Sagan tarvitse olla yksin, kun Ari menee yleensä minua myöhemmin töihin ja minä pääsen töistä viimeistään kolmelta. Oikeastaan Saga taisi olla aika tyytyväinen arjen taas alettua - saahan silloin nukkua ihan rauhassa koko päivän :-)

Saga pääsi taas mukaani Suomenlinnaan, kun kävimme siellä kasiluokkalaisten kanssa tutkimassa vettä. Tällä kertaa emme ottaneet mukaan palloa, kuten viime vuonna, vaan Hilariuksen. Oppilaat leikittivät Sagaa Hilariuksella viitisen tuntia, sitten Hilarius meni nukkumaan kollegani autoon ja lopen uupunut Saga pötkötteli lopun aikaa kalliolla nauttien oppilaiden rapsutteluista. Oli aika ihana 8-h ulkoilupäivä - varsinkin kun aurinko paistoi koko päivän :-) Parin viikon päästä Saga pääsee ekaa kertaa mukaan ysien suoretkelle Torronsuolle.

Saga, Vili ja Lore

Saga nauttii rapsutuksista Suokissa

Saga ja Milla lasagnekulhon kimpussa

Koirat ja serkkuni pojat mökillä

Kesäpuuhastelua ja näyttely 23.7.11

2011-07-23T18:40:00.002+03:00

Tuomari arvostelee

Ari kuuntelee lausuntoa

Tänään kävimme jahtaamassa kolmatta SERTiä Tuomarinkartanossa, mutta valitettavasti Saga ei ollut tänään tuomarin suosikki. Saga pärjäsi kyllä todella hienosti, saaden ERIn ja VARA-SERTin, mutta kaksi muuta Erinomaista narttua olivat tuomarin mielestä Sagaamme parempia. Tuomarin lausunto oli varsin mairitteleva (alla käännös), mutta näin tällä kertaa. Kaikki kolme hyvää narttua ja kaikki muutkin pihakoirat (14) olivat hienoja tyyppejä. Ihana ja upea Saga silti on.. ja meidän mielestä maailman paras pihakoira :-)

Kesä on edennyt jo heinäkuun loppupuoleen. Kesä on mennyt nopeasti ja lämmintä on ollut. Kesäkuun puolivälistä Saga vietti kolmisen viikkoa mökillä meidän lomaillessa Italiassa. Sagalla ja Hukalla oli oikein mukavaa, kuten aina. Ja mamma ja pappa huolehtivat Sagasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ja mikäs pihakoiran on ollessa mökillä - pihakoiralla on silloin kunnon koiranpäivät :-)

Matkalta palattuamme tulimme parin päivän mökkeilyn jälkeen kaupunkiin. Saga oli innoissaan myös kotiinpaluusta - olihan kaupungissa taas erilaista ja kavereita nähtävänä (ja nuuskittavana). Coco tulikin meille heti yökylään. Syynäkö päällä oleva valeraskaus vai kaipuu rauhaan mökiltäpalun jälkeen saga hieman kurmootti Cocoliusta ja esti Cocolta pääsyn Fatboylle?? Mutta muuten koirilla oli superkivaa keskenään.

Muutaman päivän kotonaolon jälkeen Sagaa taas riepoteltiin. Me lähdimme purjehtimaan ja Saga pääsi hoitoon kolleegalleni Anna-Gretalle (joka oli pyytänyt jo keväällä, jospa saisi Sagan joskus hoitoon). A-G järjesti Sagalle kaikenlaista kivaa puuhaa, he mm. kävivät bussilla Haagassa ja metrolla Hakaniemessä. ja A-G syötti Sagalle paljon kaikenlaisia herkkuja, kun papanat eivät Sagalle oikein maistuneet :-) Sagalla oli niin mukavaa, että S hetken näytti jopa empivän, että pitäisikö lähteä ollenkaan meidän mukaan, kun kävimme Sagaa noutamassa takaisin kotiin.....

Sitten taas olimme pari päivää kotosalla. Vietimme Sagan kanssa paljon aikaa puistossa ja kävelimme Lauttasaaren rannoilla. Sisällä Saga jaksoi loputtomiin leikkiä Hilariuksella ja Onnilla.

Sitten taas mökille. Mustikat olivat jo kypsyneet, joten kävimme kahtena päivänä mustikkametsässä. Toisena päivänä Ari kartoitti maastoa Hukan ja Sagan kanssa minun kerätessä marjoja, toisena päivänä vanhempanikin olivat mukana. Ja lisäksi kävin joka aamu koirien kanssa keräämässä aamumarjat (mustikoita, vadelmia ja metsämansikoita) aamujogurtin joukkoon.

Ja taas kotiin. Koukkasimme matkalla Lappeenrannan kautta ja saimme kyytiin ystäväni Annun ja hänen 8-v Vilma-koiransa (piensnautseri). Saga ja Vilma eivät olleet ennen tavanneet (Vilma päätyi Annulle hänen äidiltään) ja koiruutukset tutustuivat ensin parkkipaikalla. Sitten tutustuminen jatkui autossa ja meillä. Vilma-parka pelkäsi Sagaa, joka saneli säännöt meillä olemiseen. Vilma joutui väistelemään Sagaa ja Vilmalla ei ollut asiaa Sagan petiin, mutta muuten ihan mukavasti koiruutukset kuitenkin viihtyivät yhdessä kolmisen päivää. Saga ei oikeastaan pahemmin noteerannut Vilmaa sisällä, mutta Vilma kartteli Sagaa. Ulkona oloeminen sujui mukavammin, vaikka Vilma ei lämmennytkään Sagan leikkiinkutsuihin. Annu kävi välillä risteilyllä ja silloin minä olin Vilman luottohenkilö. Tällöin me kuitenkin jopa nukuttiin kolmistaan samalla patjalla (Annun pedissä) koiruutukset vierekkäin :-)

Ja nyt oli näyttelyviikonloppu. Lomaa on vielä kolme viikkoa jäljellä. Pääasiassa olemme varmaankin kotosalla, mutta käymme ainakin kerran vielä mökillä. Serkkuni tulee sinne perheineen ja heidän mukanaan myös 1,5v-Indy-schäfer, joka on Sagalle tuttu viime kesästä. Viime kesänä Indy oli vielä pieni pentu ja alistui siksi Sagalle ja Hukalle. Nyt Indyllä on kokoa ja ikää lisää..mitenkähän nyt?? No, todennäköisesti Hukka alistaa Indyn ja kutsuu Sagan kurmotukseen mukaan niin että pomotusjärjestys määräytyy sen mukaan.. saa nähdä :-)

Mukavaa loppukesää kaikille!

Tuomariarvostelu (Eukanuba 23.7.2011, Kitty Sjong, Tanska):
Good hedd + expression, correct bite, good pigmentation, correct placed dark eyes, good earset, strong neck+topline, correct tailset, good substence in body, correct bones+feets. very strong in the rear. Moves well , correct coat + colour.

Saga iskän pedissä

Iskä ja Saga

Vilma ja Saga ulkona

Saga tarkkailee - Onni vieressä

Alkukesä 2011

2011-06-14T22:54:00.002+03:00

Anne ja Saga puistossa

Kesäloma alkoi ihanilla helteillä ja minä vietin aikaa Sagan kanssa puistossa: minä luin lepotuolilla kirjaa ja heittelin samalla Sagalle palloa. Välillä pidimme taukoa ja joimme vettä. Molemmat olivat tyytyväisiä tähän ulkoilumuotoon :-) Toki myös kävimme kävelyillä, mutta kuumimpina päivinä auringonpalvoja-Sagakaan ei jaksanut kävellä kovin pitkään. Sisällä taas oli Sagalla välillä liian kylmä, kun uusi ilmastointilaite puhisi parhaimmillaan yötä päivää makuuhuoneessa (muualla oli lämpimämpää). Silloin Saga saattoi suunnata parvekkeelle Onnin tai Hilariuksen (Hilarius tuli takaisin kotiin työpaikaltani kesäloman alussa) kanssa paistattelemaan päivää!

Ari ja Saga Haukilahdessa

Pari kertaa Saga on jo päässyt Haukilahden koirien uimarannalle uimaan ja Tallinnasta tuomaani uima-frisbeetä noutamaan. Hauskaa!!

Olemme tavanneet myös koirakaveruuksia: Cocon ja Fitin lisäksi Vili on tullut tutuksi, kun olemme käyneet leikkimässä vesitorninmäellä tai Vilin pihalla. Ikävä kyllä Saga ei kyllä ole enää niin leikkisä kuin ennen, joten Vili on joutunut välillä pettymään, kun ei saa sagasya vertaistaan leikkikaveria. Mutta kivaa heidän muuten on ollut viettää kuumia kesäpäivän hetkiä yhdessä. Ja yhtenä päivänä kävimme kävelyllä serkkuni kanssa ja koiruutukset pääsivät puistoon telmimään (noutamaan frisbeetä).

Mökilläkin käytiin toukokuussa ja Hukka oli innoisaan kun Saga oli taas entisellään.

Huomenna Saga pääsee vihdoin pidemmäksi ajaksi mökille viettämään kunnon pihakoiran elämää (vaikka aika hyvät oltavat Sagalla on ollut täällä kaupungissakin - ainakin meidän mielestä). Me lähdemme viikonloppuna matkalle ja Saga jää mökille Hukan leikkikaveriksi. Heinäkuussa olemme välillä kaupungissa ja välillä mökillä, joten katsotaan saako Saga viettää mökkielämää tänä kesänä yhtä kauan kuin viime kesänä - viitisen viikkoa. Toivotaan niin!

Oikein mukavaa kesää!

Kesä-Saga

ps. pieniä valeraskausoireita näkyvissä (nisät vähän turvonneet), mutta näyttää ja vaikuttaa lievemmältä kuin ennen. Ja eiköhän kaikki oireet häviä kun Saganaattori pääsee mökille!

Saga ja Onni parvekkeella

Saga ja Vili vesitorninmäellä

Saga ja Dali.. ja Mari

Golf-koira

Fiti pääsi mukaan Husöhön

Saga kerjää jätskiä

Saga ja Onni pesäkolossa

Juoksut ja pääsiäinen

2011-04-30T14:11:00.002+03:00

Hukka nuuskii Sagan tuoksuja

Sagan juoksuista huolimatta lähdimme mökille pääsiäiseksi. Hukka oli saanut viikkoa aiemmin kemiallisen kastraation piikin (minun ehdotuksestani äitini halusi laitattaa sen Hukalle kokeilumielessä, jotta näkisi, miten mahdollinen leikkaaminen voisi vaikutta Hukan haukkumiseen ja muiden urosten ärhentelyyn - sekä myös itsekkäistä syistä: jotta tulisimme mökille).

Todennäköisesti piikillä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta kyllä Hukalle oleskelumme oli varmasti aikamoista piinaa. Hukka kulki Sagan tuoksuja nuuskien ja läähättäen Sagan perässä, mutta astua Hukka ei yrittänyt kertaakaan. Saga näytti hammasta, jos Hukka kävi yhtään liian uteliaaksi ja kärsi varmaan myös itse tilanteesta. Normaalisti omaan mökillä puuhaileva Saga kulki lähes kiinni jalassani paitsi jos heittelimme palloa. Aamulla Hukka herätti koputtelemalla ja ulisemalla aitan ovella. Hetkittäin Hukka unohti Sagan juoksut ja he jopa leikkivät keskenään tai molemmat olivat omissa oloissaan. Ja Saga metsästi innokkaasti sammakoita - Saaliita taisi olla neljä.

Saga esitteelee sammakkosaalistaan

Vaikka toimintamme olikin varmaan menen mielestä lähes eläinrääkkäystä, uskoisin että Sagalla oli kuitenkin kivaa mökillä Hukan perässä kulkemisesta huolimatta. Ja sainpahan entistä tarkempaa tietoa Sagan juoksujen etenemisestä.

Tässä havaintojani:
- Verivaihe kesti 12-13 päivää

- 11. päivänä Saga ei enää yhtä tarmokkaasti näyttänyt Hukalle hammasta ja Hukka alkoi käydä entistä kuumempana (lähdimme heti aamulla pois!!)

- 13.-14. päivä Saga kävi kuumana urosten perään lenkeillä. Saga piti vetää monen metrin päästä ja urokset jarruttivat ja ulisivat Sagan lähettyvillä. Ihan lähelle uroksia emme menneet, joten tällä kertaa emme nähneet sahapukkiasentoa tai hännän kallistumista (joskus ennen olemme ne nähneet). ja nuuskiminen oli todella rasittavaa.

- 14. päivä oli mielestäni varmin tärppipäivä

- 15. päivä urokkset eivät enää kummemmin kiinnostaneet Sagaaa eikä Saga uroksia

- 16. päivänä merkkailukin väheni merkittävästi

Että tämmöisiä havaintoja. Sitten seuraavista juoksuista olisi Jaanan tarkoitus teettää Sagalla pentuja. Jännää.

Ari ja Saga päiväunilla, Hukka vahtii verannalla

Ari heittää palloa

Saga juoksee pallon perässä

Juoksut ja Vili

2011-04-19T12:00:00.002+03:00

Sagan kolmannet juoksut alkoivat vihdoin torstaina 14.4. (tai illalla 13.4.), eli Sagan ollessa 2v2päivää. 8,5 kk edellisistä juoksuista. Muutama tippa verta näkyi lattialla myöhään illalla. Päivällä Saga oli ollut Arin mukana Lappeenrannassa ja kuulemma Hukka oli ollut aika innokas Sagan takapään nuuskija - eikä siis ihme! :-)

Saga metsästää hiirtä.

Nyt ollaan ulkoiltu hihnalenkkejä ja välillä, kun muita ei ole lähistöllä, hieman vapaanakin :-) Onneksi meillä on monia ihania paikkoja lähietäisyydellä, jossa juoksuisenkin nartun voi päästää vapaaksi, kun muita koiria ei juuri koskaan näy missään. Ja jos näkyy, Saga on kyllä niin tottelevainen, että saan Sagan ajoissa kiinni.

Vili nuuskii Saga

Eilen Sagalla oli mukava päivä, kun ensin aamulla ulkoilimme ainakin tunnin ihanassa aurinkoisessa kevätsäässä, iltapäivällä tapasimme 8-viikkoisen Vili-pihakoiran ja tästä tapaamisesta lähdimme suoraan Arin ratsastustunnille, jossa kiersimme Sagan kanssa Arin tunnin aikana reilun tunnin Husön metsäpolulla. Illalla ulkoilimme vielä hetken, kun Arin jääkiekon katsominen (HIFK:n vika peli - voittivat SM-mestaruuden) kävi liikaa sekä minun että Sagan hermoille.

Vili oli kyllä ihana :-) Voiko olla mahdollista, että 8-viikkoinen uros ymmärtää nartun juokuista, että se pitäisi astua?? Sillä Vili ihan oikeasti kävi nylkyttämään Sagaa. Se oli todella huvittavan näköistä. Toisaalta Vili yritti löytää Sagalta nisää, josta imeä maitoa. Varmaan oli pienen pojan pää aika sekaisin. Ja sekaisin taisi olla tapaamisemme jälkeen myös Vilin perheeseen kuuluvan Loren (labbis) pää, kun haisti Sagan Vilistä (pari tippaa verta turkissa). Vaikka Lore onkin leikattu uros.

Oli ihana tavata Vili ja tulemme tapaamaan useinkin, kun he asuvat muutaman sadan metrin päässä meistä. Ja Saga siis innoitti heitä valitsemaan Pihakoiran Loren kaveriksi :-)

Pääsiäisenä aiomme piipahtaa mökillä Sagan juoksuista huolimatta. Hukka on siellä myös, mutta kokeilumielessä Hukka sai perjantaina kemiallisen kastraatio-piikin. Äitini kun on joskus miettinyt Hukan leikkauttamista, mutta ei ole raaskinut. Hukka nimittäin haukkuu ja uhoaa muille uroksille aika lailla. Toki syynä piikkiin oli hieman (ja vähän enemmänkin) itsekkyyskin, kun kaikki haluaisimme tavata toisemme mökillä ja Sagan juoksut ovat hieman esteenä. Varovaisia meidän tulee kuitenkin olla, sillä rokoite ei ole 100% varma. Onneksi Sagan tärppipäivien pitäisi olla vasta pääsiäisen jälkeen, mutta niistäkään ei ole ihan varmuutta. Eli olemme valmiit pikalähtöön, jos tilanne yhtään sitä vaatii. Mutta toivottavasti koirien yhteiselo sujuu ilman, että olemme koko ajan varuillamme. Viimeeksi olimme Sagan juoksujen alkupäivinä mökillä ja silloin Hukka oli vain hetken vähän kiinnostunut Sagan tuoksusta ja sitten ikäänkuin unohti asian. Ja nyt Hulkan ei siis pitäisi välttämättä reagoida juuri ollenkaan Sagan juoksuihin, jos piikki toimi. Piikki on siis väliaiakainen, vaikutus kestää noin kuukauden. Toivottavasti pikki toimii!!! (ja Jaana on siis tietoinen tilanteesta ja antanut mökkeilylle hyväksyntänsä)

Mukavaa pääsiäistä!

ps. Kävimme äsken eläinlääkärissä, kun Saga on aivastellut pari päivää ja korisi yöllä. Kuulosti siltä, että olisi vilustunut/nenä tukossa. No, käytin Sagan lääkärissä myös meitä mietityttäneen välillä esiintyvän suulöyhkän takia. Sai lääkeet nenapunkkiin. Hampaissa on todella vähän hammaskiveä, haju ei siis johdu siitä. Lääkäri epäili pientä tulehdusta (anaalirauhaset tyhjennettin) tai yksinkertaisesti sitä, että jotkut ruuat aiheuttavat hajua. Oli sitä mieltä, että ei huolta ja jatkamme samalla ruokavaliolla, ehkä piimää tai maitohappobakteereja ruokaan välillä lisäten. Sitä en tajunnut kysyä, käykö koitille ihmisten maitohappobakteerit..... mutta kaikki siis hyvin. Ainoastaan lompakko ei käynnistä tykännyt.

Parvekekausi avattu! Saga odottaa makkaroita :-)

Saga ja Vili

Vili nöyristelee Sagaa

Saga ja Vili tutustuvat

Väsynyt Saga

Väsyttää!!!

Saga 2 vuotta

2011-04-12T17:11:00.002+03:00

Tänään Saga täyttää kaksi vuotta. Lahjaksi pallohullu Saganaattorimme sai pallon vipuvarrella - jotta Saga pääsee juoksemaan entistakin vauhdikkaammin pallon perässä. Lahjaa piti lähteä heti testaamaan :-) Saga innostui uudesta lelusta niin, ettei meinannut lähteä millään enää kävelylle hetken pallottelun jälkeen. Lopulta kuitenkin sain raahattua Sagan mukaan ja kävimme pitkällä kävelyllä Lauttasaaren rantoja kiertämässä. Kotona odotti ihana kakku, jota Saga ensin tutki tarkasti. Kun Saga pääsi makuun, ei kakun syönnissä mennyt kauaa :-)

Toivotamme onnea myös muille Sagan sisaruksille, jotka viettävät tänään syntymäpäiväänsä!

Kevään (ja juoksujen odottelua)

2011-03-13T13:22:00.001+02:00

Hiihtoloma meni ja nyt ollaan jo maaliskuun puolessa välissä. Sagan juoksut eivät tulleet ennen hiihtolomaa, hiihtoloman aikana eikä vieläkään.... Oletettavasti niiden siis piti tulla tammi-helmikuun vaihteessa, viimeistään helmikuun puolivälissä. Nyt kuukausi jo siitä. Mutta kai ne joskus tulevat....?! Hoppas så!

Hiihtoloman Saga sai nyt siis viettää rauhassa Hukan ja vanhempieni seurassa. Kovat pakkaset estivät mökille menon ennen vikaa viikonloppua, joten koiruutukset joutuivat tyytymään toistensa seuraan sisätiloissa ja pihalla lumikukkuloilla hippaa leikkien - sekä tietysti pienillä kävelyretkillä lähimaastossa. Pallo oli pannassa, sillä Hukka nappasi sen koko ajan. Muutenkin Hukka on hieman lisännyt mustasukkaisuttaan ja vie/tuhoaa kaikki Sagan lelut tilaisuuden tullen. Muuten yhteiselo sujuu todella mukavasti. Kuulemma Saga pääsi muutamalle kyläreissullekin mukaan, joten yksin ei Sagan tarvinnut olla todennäköisesti hetkeäkään (äitini tekee töitä osa-aikaisesti kotona). Veimme Sagan Lappeenrantaan muutama päivä ennen lähtöämme ja ystävällisesti äitini toi Sagan junalla kotiin samana päivänä kun kotiuduimme. Riemu oli molemminpuolin suuri, kun taas kohtasimme :-)

Sitten koitti taas arki. Cocoliusta olemme tavanneet kerran-kaksi viikossa ja toissaviikonloppuna Coco oli meillä yökylässäkin. Päivällä kävimme jääkävelyllä, joten koiruutukset päsivät hieman juoksemaan painien välissä :-) Illalla meillä oli menoa, mutta koiruutusten ei tarvinnut jäädä kahdestaan, kun luottohoitajamme P&R tulivat koiria vahtimaan (tai lähinnä silittelemään). Eilen kävimme kävelyllä Fitin kanssa.

Muuten arki sujuu normaaliin tapaan: aamulla ja töitten jälkeen iltapäivällä minä vien Sagan ulos, Ari vie Sagan usen illalla koirikseen ja juuri ennen nukkumaanmenoa pissilenkille. Minä kävelen metsäpoluilla ja Ari pääasiassa katujen varsilla. Minä heittelen palloa ja sisällä Onnia (Hilarius on hyllytetty - Saga käy liian kierroksilla siitä). Ja hellin ja ruokin. Ari kouluttaa :-)

Kevättä ja kesää sekä juoksuja odottelemme :-)

Talvipuuhastelua

2011-02-01T20:26:00.000+02:00

Joululoma oli ja meni (ihanaa yhdessäoloa kaksi viikkoa!!) ja pian on jo hiihtolomakin. Me olemme lähdössä hiihtolomaksi Seychelleille lomailemaan ja nyt jännäämme, minne Saga pääsee hoitoon, kun tammikuun puolivälissä odottamamme juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Tarkoitus oli siis, että Saga menisi kahdeksi viikoksi vanhepieni hoivaan, mutta sinne emme voi Sagaa viedä, jos juoksut ovat keskivaiheissa silloin - Hukan takia. No, varasuunnitelmia onneksi on: Marjo on lupautunut ottamaan Sagan Cocon kaveriksi heille tai sitten, jos juoksut osuvat osittain lomamme ajaksi, ystävämme Annu Lappeenrannassa lupautui hoivaamaan Sagaa jonkin päivän. Tai Ellankin luokse Saga ehkä pääsisi - Ellhan asuu nykyään omassa kodissaan varsin lähellä vanhempiani, joten äitini pääsisi tarvittaessa auttamaan Ellaa Sagan ulkoilutuksissa. Äitini ja isäni kovasti toivoisivat saavansa Sagan luokseen..ja Hukka. Mutta katsotaan nyt. Voihan olla, että juoksut ovat jopa viikkoja tai kuukausiakin "myöhässä" - tai näin ainakin olen netistä lukenut ja kuullut muilta koiranomistajilta. Merkkejä toki on ollut ilmassa jo mielestäni melkein vuodenvaihteesta asti (merkkailua, nuuskimista, pyllyn lipomista ja hellyydenkipeyttä)..mutta juoksuja kovasti toivoessa ehkä keksinkin niitä (viime talvena merkkailu alkoi yli kuukauden ennen juoksujen alkamista). Olen nyt kaksi-kolme viikoa hokenut lähes joka vastaantulijalle, jonka koira on Sagan pyllyä nuuskinut, että juoksut ovat varmaan ihan juuri tulossa..... Alakerran Steffillä juoksut ovat olleet jo pari viikkoa ja aiemmin Sagalla on juoksut alkaneet pari päivää Steffin jälkeen. Mutta ei näköjään sitten nyt, kun niin oletin. Edelliset juoksut Sagalla siis alkoivat 29.7. ja sitä ennen 14.1.

Muuten olemme ulkoilleet paljon ja nauttineet todella lumisesta talvesta! Cocoa näemme kerran-kaksi viikossa: usein keskiviikkoisin tapaamme meidän nurkilla ja lähddemme Myllykallioon kiertelemään polkuja (koirat vapaina) tai heittelemme heille palloa Ruukinlahden puistossa. Sunnuntaisin Marjo ja Coco lähtevät usein mukamme Arin ratsastustalleille ja kierrämme siellä yhdessä koirat ihan täysiä kirmaten puolentoista tunnin metsälenkin.

Muutaman kerran olemme uskaltautuneet jäälle, mutta varovainen saa edelleen olla. Siksi olemme pääasiassa pysytelleet maalla ja pari kertaa viikossa kierrämme pitkän rantareitin Lauttasaaren rantoja pitkin. Lauttasaari on kyllä ihana paikka asua, kun täällä on niin monia reittejä, jotka voimme kävellä Saga vapaana jolkotellen. Näin Saga juoksee vähintään kaksinkertaisen määrän minuun/meihin verrattuna - ja minä (+Ari) kävelemme Sagan kanssa vähintään 6-8km päivässä, josku paljon enemmänkin. Ja todella henosti S nykyään tottelee, vaikka tulisi ihmisiä tai muita koiria vastaan. Muutamana päivänä viikossa käymme edelleenkin koirapuistossa.

Palloa heitämme (minä) Sagalle lähes päivittäin pienen pätkän ulkona milloin paljaalla tiellä ja milloin puolen metrin hangessa - lihaskunto kasvaa!!

Ja ihana Saga on - kuten aina ennenkin. Ei voi olla pahalla tuulella, kun pieni hupelus heiluttaa häntää kotiin tullessa tai kun seuraa koiruutuksen toikkarointia ulkona.Tai kun Saga kyhnöttää illallla jalkojen juuressa meidän katsoessa telkkaria..ja tuhahtelee syvään. :-)

ps. joulukuussa oli juttu Sagasta Pihauksessa!

Kuvia:

<- Koko perhe jääretkellä

Ai tää pitäis syödä..raakana?! ->

<- Sagalla oli punainen pallo. Lempipallo. Saga tiputti sen vahingossa pihalla olevaan viemärireikään. Anne hommasi Sagalle uuden punaisen pallon. Saga oli ikionnellinen. Minne pallo päätyi kulkematta lähtöruudun kautta, kun pääsimme pihalle -samaan koloon :-( Saga nappasi kirkonrotan ->

<- Saga huolehtii myös Hilariuksen ruokailusta

Sohva on nykyään Sagan lempipaikka ->

Coco päivähoidossa

2010-12-19T18:38:00.000+02:00

Tänään Coco tuli meille päivähoitoon. Koiruutuksilla oli hauskaa ja hulinaa: Nukkua he malttoivat ainoastaan minun nukkuessa heidän kanssaan hetken Fatboylla. Coco keksi mennä piiloon Sagaa sohvapöydän alle, jonne Saga ei mahdu. Ulkoilimme kaksi kertaa ihanasta puuterilumesta nauttien - tänään kun on satanut yli 20cm lunta! Toisella kerralla Ari oli mukana ja kävimme sekä koirapuistossa että juoksentelemassa Mylliksellä. Toisella kerralla minä yritin pidellä kahta hullua hupakkoa aisoissa, kun kierrettiin Lahnalahden puisto ja heiteltiin palloa takapihalla.

Aikamoista menoa :-)

Alkutalvi ja näyttelyviikonloppu

2010-12-13T19:43:00.009+02:00

Lunta on riittänyt ja siitäkös Saga on ollut mieleissään. Kaikki valeraskauden mukanaantuoma turvotus hävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun lumet tulivat maahan ja pääsimme tarpomaan hankeen. Palloakin on heitelty umpihankeen aivan viime päiviin asti, kunnes hangen korkeus alkoi olla jopa Sagalle liikaa pallon löytämiseksi. Mutta palloa heitellään sitten tasamaalla ja pieniin hankiin.. sillä pallon perässä Saga tykkää juosta!!

Eli olemme ulkoilleet varsin mukavasti pakkasista välittämättä. Agility on jäänyt väliin, sillä useimpina maanantaina on pakkasraja ylittynyt (-10) ja harjoitukset peruttu. Ja itsenäisyyspäivänä harjoitukset oli peruttu luonnollisesti muuten vaan. Hihnassa kävely ilman hullua vetämistä unohtui lumen tullessa maahan, joten sen uudelleen opettelussa meni aikansa. Nyt menee taas jo paremmin (aika ajoin). Eli hihnalenkkejä on harjoiteltu, mutta paljon olemme myös kävelleet Saga vapaana hypellen ja nuuskien. Nätisti saga odottelee ja tulee luokse kutsuttaessa. Aamujen ja iltojen pimentyessä ostimme Sagalle ensin vilkkuvalon ja sitten myös huomioliivin. Niin pieni vipeltäjä näkyy hyvin pimeässäkin :-) Pakkasten tullen Saga sai myös villapaidan ja vanha manttelikin on ollut käytössä (mutta sinne menee ikävästi lunta väliin ja se on silloin ikävä iholle).

Koiriksessa käydään usein ja valeraskauden viimeistenkin oireitten häivyttyä leikki muitten koirien kanssa on taas maittanut Sagalle. Cocoa näemme viikottain - milloin lähipuistossa tai metsäpolulla Sipoossa (Arin ratsastustunnit). Isänpäiväviikonloppuna reissasimme oikein kunnolla, kun kävimme sekä Lappeenrannassa että Nummelassa. Molemmisaa paikoissa Sagalla oli kivaa - Lappeenrannassa Saga sai leikkiä Hukan kanssa ja Nummelassa naapurin Vikin kanssa. Muutama viikko sitten Saga oli yökylässä Paula-tädillä ja Jani-sedällä, kun me molemmat olimme omissa työpaikan pikkujouluissamme. Muutaman kerran Saga on myös päässyt viettämään päivää tai iltaa Arin mukana töihin!

Viime viikonloppuna oli näyttelyviikonloppu Helsingin Messukeskuksessa. Harjoittelimme lähes joka ilta pienen hetken muutama viikko ennen h-hetkeä. Kävely on sujunut Sagalta yleensä varsin hyvin, mutta seisominen on sujunut ailahtelevammin. Olen yrittänyt keksiä metodeja, mutta......

Lauantaina oli ensin Helsinki-Winner - näyttely (messukeskuksessa). Saavuimme paikalle ajoissa Coco ja Marjo kyydissämme. Minua jännitti kauheasti, mutta kaikki meni ihan mukavasti, vaikka Sagan seisominen oli aika heikko esitys. Tuomari kuitenkin arvosteli koiraa koirana ja Saga oli hienosti erinomainen, paras junnu ja toiseksi paras narttu. Ja sitä kautta sai hienosti toisen SERTinsä!!! Hieno tyttö!! (arvostelu alla)

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Voittaja-Winner - näyttely. Olin nukkunut koko viikon todella huonosti ja sunnuntaina todella huomasin väsymykseni (toki edellisiltana oli ollut "Rouvien" pikkujoulut, mutta ne olivat lähinnä ruokailuun ja jutteluun pohjautuvat juhlat, joten olin ajoissa puolenyön aikaan kotona ja nukuin itse asiassa pitkästä aikaa todella hyvin n. 8h). Sagakin vaikutti varsin väsyneeltä edellispäivän näytöksestä. Harjoitteluissa seisominen ei sujunut kovin hyvin. Ari oli harjoitellut seisomista edellisiltana ja neuvoi nostamaan pyllyä, jos Saga meinaa istahtaa. Seisomista peläten astuimme sitten kehään ja tuomari pyysi ensin rauhoittamaan Sagan, kun hän muka vaikutti jännittyneeltä???? No, alusta alkaen S ei ollut oikein yhteistyökykyinen kehässä ja esiintymisemme ei sitten mennyt ihan vakuuttavasti, sillä tuomarin mukaan muuten erinomainen koira ei voi saada ERIä epävarman käytöksen takia.. eli saimme vain EH:n. Paras junnu Saga oli. Tottahan se oli, että esiintyminen ei mennyt nappiin, mutta tulos harmitti ja harmittaa vieläkin paljon... minun vika :-( Kieltämättä tuomari piti saman linjan muillekin ja oli johdonmukainen arvosteluissaan, joten todella harva sai ERI:n, sillä moni muukin käyttäytyi huonosti. Ja joukossa oli erittäin monta valiotakin. Eli sinäänsä hyvä tulos. Ja erinomainen Saga on ainakin meidän silmissä..vaikka ei aina seisokkaan hienosti! :-) Jatkamme seisomisharjoitteluja oikein urakalla ja sitten seuraavassa näyttelyssä loistamme!!!!! :-)

Mutta nyt keskitymme joulun odotukseen!

Hyvää Joulua kaikille!!

Ps. Saga kokeili varovasti reaktioitamme "oman huoneensa" sohvalla löhöilyyn. Kun emmme häätäneet häntä sieltä pois, on siitä tullut varsin mieluisa tarkkailu- ja nukkumispaikka :-)

Tuomariarvostelut:
La 11.12.2010 Anneli Alfthan:
"Erittäin hyvä typpinen, kaunispäinen narttu. Hyvä purenta, kaunis vahva kaula. Rodunomainen ylälinja. Voimakas etuosa. Hyvin kehittynyt runko. Hyvät raajat, kulmaukset. Erinomaiset liikkeet."

Su 12.12.2010 Harry Tast:
"Erinomainen tyyppi, hyvin pyöristynyt mutta lyhyt rintakehä. Oikea pään muoto ja kaunis ilme. vahva kaula, leveä etuosa. Hyvin rakentunut takaosa. tarvitsee lisää itsevarmuutta, ei tahdo seisoa tasapainossa. Vapautuu liikkeessä, liikkeet yhdensuuntaiset. Erinomainen karvanlaatu. "

Lonkkakuvaus ja talven odottelua

2010-11-09T21:02:00.001+02:00

Syksy on mennyt nopeasti. Valeraskaus alkaa hellittää vähitellen ja Saga on taas leikkisämpi kuin pitkään aikaan. Koirapuistossa olemme käyneet lähes päivittäin ja palloa heittelemme innokkaalle pallohullu-Sagalle lähes päivittäin. On uskomatonta, miten Saga löytää pallot lehtikasojen alta - erityisesti pilkkopimeässä!! Agilityssä olemme käyneet maanantai-iltaisin. Useimmiten Sagasta siellä on ihan kivaa, mutta harvoin S innostuu parsonien lailla kiitämään tuhatta ja sataa ratoja pitkin. Muutama viikko sitten keksin, että tylsistyttämällä Sagan kunnolla ennen radan harjoittelua pääsemme jatkuvaa yksittäisten esteiden harjoittelua parempiin tuloksiin. Ja kerrankin rata meni tosi hyvin!! Menestys ja innostus kuitenkin vaihtelee - välillä olemme ihan kohtuuhyviä ja välillä ihan surkeita. Saga on yleensä ihan hyvä, mutta minä valitettavan huono ohjaaja :-(

Kunnon metsälenkillä käymme sunnuntaisin Sipoossa Arin ratsastustuntien aikana. Viime sunnuntaina oli jo niin pimeää, että minulla piti olla otsalamppu valaisemassa polkua..ja Saga erottui liivinsä ja vilkkuvalon ansiosta pimeydestä. Oli kyllä jännää (sekä minusta että Sagasta). Coco ja Marjo lähtevät usein mukaamme. Koirat painavat metsässä tuhatta ja sataa niin että puskat rytisevät :-) Cocoa olemme nähneet muutenkin lähes viikoittain. Muutama viikko sitten Saga pääsi Cocon luokse yökylään meidän ollessa juhlimassa. Vastapalveluksena minä kävin eräänä päivänä ulkoiluttamassa Cocoa, kun Marjolla oli pitkän pitkä työpäivä.

1.11. kävimme Lohjalla lonkkakuvauksessa monien muidenkin pihisten kanssa (oli hauska nähdä monia pihiksiä samaan aikaan!!). Kuvaus meni hyvin ja loppuillan Saga hoippuroi kotona kuin humalainen :-) Eilen saimme kuulla tulokset : A/A. Hienoa!!!

Tänään satoi ensimmäisen kerran kunnolla räntää. Saga oli innoissaan!! Sääennusteen mukaan sää lämpenee, mutta toivottavasti pian saadaan kunnon lumipeite maahan!

ps. Ari osti Sagalle furminaattorin - nyt turkki kiiltää (ja vaattet ovat vähemmän karvaisia Sagan halailun jälkeen)

Syksyistä ulkoilua ja valeraskautta

2010-10-16T23:27:00.005+03:00

Olemme puuhailleet kaikenlaista kivaa erinomaisen ja ihanan pihakoiramme kanssa. Meidän lisäksi muutama muukin on päässyt hoivaamaan pikku rinsessaamme: Saga pääsi syyskuun puolivälissä viikoksi mökille/Lappeenrantaan Hukan kanssa leikkimään ja äitin sekä iskän (+Ellan) hellittäväksi käydessämme viikonloppumatkalla Pariisissa. Sagalla oli ollut varsin mukavaa, mutta oli jotenkin hieman alavireessä ja vaikutti kaipaavan meitä tavallista enemmän. Pitkän vierailun lisäksi Sagaa ovat hoitaneet Paula-täti sekä Jani-setä - tosin vain illan ajan meidän ollessamme Lions-clubin tanssiaisissa. Työkaverini Natalian tyttäret (ja ystävät) ovat ulkoiluttaneet Sagaa muutaman kerran viime viikkoina.

Koirakavereitakin on riittänyt: Olemme ulkoilleet Fitin (ja Johannan) kanssa - sekä kävelyillä Lauttasaaressa että Huson metsäpolulla. (Fiti meni uimaan vielä syyskuun lopussakin!). Olemme nähneet Cocoa (ja Marjoa) lähes viikoittain, joskus jopa muutaman kerran viikossa. Saga ja Coco tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Ja heillä on todella kivaa! Cocokin oli kerran mukanamme Husossa ja lähtee huomennakin mukaan. Myös koirapuistossa olemme tavanneet Fitiä ja monia muita kivoja kavereita (Sindy, Piku, Bertta, Kalle, Rico, ...). Koirapuistossa käyminen on nykyään luksusta myös meille ihmisille, kun Bertan isäntä Nappe on ruvennut ilmojen kylmennyttyä kantamaan mukanaan termoksessa kahvia..ja tarjoamaan sitä meille muillekin :-)

Ulkoilemme toki muutenkin kuin kavereitten kanssa. Kävelemme paljon ja käymme lähes viikoittain Agilityssä. Saga on todella innostunut (jopa liiallisuuksiin) pallon- ja frisbeen heitosta. Nyt Ari on opettanut Sagaa hakemaan lyömäänsä golf-palloa. Sitä jää moni muukin kuin naapurimme ihmettelemään: koira katsoo istuen, kun isäntä lyö palloa ja juoksee innolla palloa hakemaan, tuo sen metrin päähän isännästä ja istuu odottamaan uutta lyöntiä :-)

Olemme opettaneet Sagaa kulkemaan vapaana ja varsin hyvin se sujuukin. Kävelemme molemmat pitkiä matkoja pitäen Sagaa vapaana ja hän on varsin tottelevainen silloin. Välillä matkan varrella tapaamme kettuja tai jäniksiä, muista koirista ja ihmisistä puhumattakaan... ja pieni koiramme ei karkaa (kovin kaukaksi) lähettyviltämme :-) Hieno tyttö!!! Ja tien ylityskin sujuu mallikkaasti ihan jalan vieressä köpötellen, ohjeita kuunnellen. Illan pimeyttä varten hankimme Sagalle huomioliivin ja vilkkuvalon, jotta pieni köpöttelijä näkyy pimeässä paremmin.

Viime viikkoina on taas valeraskaus pukannut päälle. Ensin huomasimme muutaman kerran, että Saga kaivoi kolon peitosta. Sitten huomasimme, että Hilarius oli erityisen tärkeä. Sitten huomasimme nisien taas turpoavan. Ja ruokahalun kasvavan. Hilarius ja muut pehmolelut kerättiin pois ja peitto kaappiin. Nisille emme voi mitään - ne vaan turpoavat. Ruokaa olemme vähentäneet (ja Saga nirsoontunut - ei kelvannut silakkafileet ja perunamuussi!!). Olemme ulkoilleet paljon (tänään viisi tuntia!!!) ja yrittäneet keksiä Naatturille muuta ajateltavaa ja ympäristönvaihdoksia (olimme syyslomalla 4 päivää mökillä). Nyt näyttää mieliala muuttuneen niin, että leikit muiden koirien kanssa taas kiinnostavat (ei pariin vikaan viikkoon)- toivottavasti nisätkin pian pienenevät!! Hellyydenkipeys saa jäädä ;-)

Nyt odotamme kovasti lumen tuloa ja talvileikkejä!

ps. Sagan illat kuluvat joko Arin jalkoihin (alla) tai omaan petiinsä Arin sängyn vieressä (yllä) käpertyneenä :-)

Eka SERTI ..ja muuta mukavaa puuhastelua

2010-09-05T21:47:00.001+03:00

Kävimme tänään näyttelyssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, jossa 13 pihistä olivat esittäytymässä ja kamppailemassa paremmuudestaan. Sagamme osottautui päivän voittajaksi nappaamalla ensin junnujen mestaruuden, sitten narttujen mestaruuden ja lopulta olemalla rotunsa paras ja saaden samalla SERTin!!!!! Me sekä kasvattaja Jaana (joka oli paikalla) olimme todella tyytyväisiä Sagan suorituksiin. Tuomarin lausunto oli varsin mairitteleva (niin, erinomainen tietty luokitukseltaan), vaikka monille tuomari (ruotsalainen Paul Stanton) oli aika tyly.

Näyttelyn jälkeen kävimme vielä metsälenkillä Arin ollessa ratsastamassa ja nyt pikkuinen nukkuu ja tuhahtelee päivän koetuksista rasittuneena pedissään :-)

Viime viikot ovat menneet hulinassa ja Sagalla on riittänyt aktiviteetteja. Olemme aloittaneet taas koirapuistokäynnit ja agilitykin starttasi taas. Cocoon törmäsimme koiriksessa, muuten koiruutukset eivät ole tavanneet, kun Cocon isännät olivat lomailemassa. Toissaviikonloppuna meillä oli koko viikonlopun vieraita ja Saga pääsi "Annukka-tädin" ja italialaisten vieraitten kanssa Seurasaareen. Viime tiistaina Saga vietti minun ja oppilaitteni (kaikki koulumme kasit) kanssa Suomenlinnapäivää. Oppilaat heittelivät palloa tai leikkivät Hilariuksen kanssa tai rapsuttelivat Sagaa koko kahdeksantuntisen päivän.... :-) Ja palloa olemme heitelleet Sagalle paljon. Loppuviikon pallo ja Hilarius ovat olleet jäähyllä, kun tuntui, että Saga alkoi käydä hieman ylikierroksille ne nähdessään. Nyt on ollut taas oikein leppoisaa ja mukavaa ja olemme leikkien sijaan ulkoileet muuten vaan paljon.

Loppuviikosta me lähdemme Pariisiin ja vanhempani tulevat meille Hukan kanssa. Yhden yön jälkeen he lähtevät mökille, jossa Saga saa temmeltää Hukan kanssa viikon verran - kunnes tulemme Sagan hakemaan. Tulee varmaan kivaa!!!

Tuomarilausunto (siten kun siitä saa selvää):
5.9.2010 Paul Stanton, Ruotsi:
"Utmärkligt storlek, mycket välutverklad, kraftfull tuntor. Utmärkligt huvud, mycket vackert uttryct. Nälta(??) örön, graftig hals, bra framben, dock tunn benstamme, utm graftig kropp. Stark länd, lejansatt(??) svans, ganska bra vinklor fram och ben, utm päls, härlig muskulatur, bra rygg, rör sij ganska gra, ngt jär(??) brett fram, härlig temperament, behöver lite mer ringträning."

Kyläilujä ja arkeen totuttelua juoksujen keskellä

2010-08-23T20:11:00.000+03:00

Muutaman päivän päästä tulee täyteen neljä viikkoa toisten juoksujen alkamisesta. Aika on mennyt nopeasti ja juoksuista selviydyttiin varsin kivuttomasti. Saga on ollut iloinen ja pirteä oma itsensä lisättynä pienellä annoksella hellyydenkaipuuta :-)

Vuotoa kesti reilun viikon. Pöksyjä emme pitäneet kertaakaan, muutaman kerran sain pyyhkiä muutaman punaisen tipan lattialta tai Sagan pedistä. Muuten neiti huolehti itse omasta puhtaudestaan. Urokset eivät liiemmin tarjoutuneet tyrkylle eikä Saga missään vaiheessa mitenkään liian innokkaana tarjonnut itseäkään. Eli emme joutuneet tukaliin tilanteisiin ulkoilureissuillamme.

Reilu viikko juoksujen alkamisesta Saga yökyläili ystävillämme Paulalla ja Janilla. Tällä kertaa Saga jätti Hugon (kilpikonnan) rauhaan ja keskittyi kerjäämään rapsuttelua ja lihapaloja. molempia oletettavasti riitti yllin kyllin :-) Seuraavana päivänä lähdimme suoraan Sagan haettuamme ystäviemme mökille Hämeenlinnan suuntaan. Mökki sijaitsi isolla tontilla varsin kaukana muusta asutukssta, joten päästimme Sagan juoksentelemaan siellä vapaana. Tarkkailimme toki koiruutuksen liikkumisia erityisellä tarkkuudella, mutta S ei karannut näköpiiristämme eikä kylän urokset haistaneet Sagan tuoksua, joten meillä ja Sagalla oli oikein mukava mökkiviikonloppu. S ui, saunoi ja leikki Hilariuksella ja sai paljon rapsutuksia osakseen. Kaikki (meitä oli 8) ihastelivat ja ihmettelivät pientä prinsessaamme..Saga on aikamoinen hurmuri! :-)

Viikolla tapasimme kerran Cocon, jolloin koiruutukset pääsivät temmeltämään vapaina puistossa. Muuten Saga joutui tyytymään hihnalenkkeihin ja välillä pieneen pallonheittoon kentällä. Saga on kehittynyt pallonheitossa ja tuo nykyään pallon aika nätisti heittäjälle :-)

Seuraavana viikonloppuna, juuri ennen koulujen alkua, kävin minä Sagan kanssa mummini mökillä. Siellä Sagalle koitti taas vapaus. Vapauden ihanuutta rajoittivat hoimen ilkeät muurahaiset, jotka kutittivat Sagan tassuja ja jopa kurkkua :-( Muuten koiruutus nautti päästessään uimaan ja saunaan ja viereeni nukkumaan :-)

Sitten koitti taas arki ja pitkien yksinäisten päivien alku lomani loputttua. Hyvin S sopeutui tilanteeseen - aluksi ei olisi millään viitsinyt herätä kuuden aikaan (no kuka haluaisi!!). Illalla S oli pirteä nukuttuaan koko päivän ja retuuttu Hilariusta (lempileluaan) koko ajan jalkoihimme, jotta leikkisimme sillä.....

Viime viikonloppuna Saga pääsi yökylään Cocon luokse. Emme olleet koskaan ennen käyneet Cocolla (asuvat siis myös Lauttasaaressa.. ja Coco siis Sagan siskopuoli), vaikkakin tavanneet muutaman viikon välein viime keväästä lähtien. Siksi Saga oli ehkä hieman ymmällään, kun hänet sinne jätettiin. Alun ovelletuijottelun jälkeen koiruutuksilla oli ollut kuitenkin varsin mukavaa ja kaikki oli mennyt hyvin. Illalla Cocolta kotiuduttua lähdimme pitkästä aikaa (kesätauon jälkeen) talleille Arin ratsastustunnin ajaksi ja kiersimme Sagan kanssa tunnin metsälenkin. Kyllä koiruutus nautti! :-)

Muutaman päivän päästä pääsemme taas takasin koirapuistoilemaan, jos Saga sinne halajaa. Muutamana lähipäivänä S on näytellyt hampaitaan vastaantulleille uroksille. Siitä pitää päästä eroon ennen puistoilun aloittamista.

Toiset juoksut

2010-08-03T19:39:00.000+03:00

Kyllä ne juoksut siitä silloin viime torstaina (29.7.10) alkoivat. Niin siistinä tyttö itsensä pitää, että oli vaikea aluksi havaita verenvuotoa. Muutaman tipan olen silloin tällöin jossain nähnyt - pääasiassa yön jälkeen pedissä. Ja värkki alkaa olla aika turvonnut. Muuten Saga on oma pirteä itsensä (ruokahalu on kasvanut).

Jaanan "luvalla" lähdimme perjantaina mökille (mutta jätimme lauantain pihakoirapäivät väliin). Hukka oli ihmeissään Sagan tuoksusta ja kulki koko illan mökille saavuttiamme nenä Sagan takapuolessa. saga antoi Hukan nuolla itseään ja haistella, mutta kun sai tarpeekseen, näytti hammasta Hukallekin. Kerran lauantaina näin, että Hikka edes hieman mietti päässään Sagan selän päälle kiipeämistä.. ja heti tuli hammasta. Ja sitten näytti siltä, että Hukka hyväksyi tilanteen. Koko ajan tarkkailimme koiruutuksia (toki he muutaman kerran kävivät jossain silmiemme ulottumattomissa (puskassa tarpeillaan), mutta Saga näytti muuten pitävän puolensa, joten tuskin mitään tapahtui. Koirilla oli hauskaa ja minä nautin, kun Sagalla oli kivaa ja S sai juosta vapaana. Sunnuntaina Saga pääsi purjehtimaankin :-)

Nyt emme päästäneet Sagaa aamulla vanhempieni aittaan ja sitten koiria pihalle kahdestaan odottelemaan ihmisten heräämistä. Niinpä Hukka tuli herättelemään Sagan aitasta ulisten aitan oven takana, kun vanhempani olivat heränneet.

Sunnuntaina palasimme kotiin. Eilen kävin ostamassa 20m pyykkunarua, jonka sidoin Sagan joustavaan hihnaan. Kiinnitin hihnan ja narun jalkapallomaalitolppaan ja näin vietimme taas kesäpäivää puistossa juoksuista huolimatta :-)

Tänään treffasimme taas Cocon ja koiruutukset painivat ja leikkivät pari tuntia lähipuistossa (otin Sagan kiinni ajoissa, jos muita koiria lähestyi). Sovittiin tapaamisesta myös ensi viikolle ja ensi viikolla menen Sagan kanssa käymään mummini mökillä Muurlassa - siellä Saga pääsee juoksemaan vapaana, kun mökki on Saaressa. Eli kyllä meille tulee ihan kohtuukiva juoksuaika, vaikka ei puistoon päästäkään eikä vapaana hyppimään lähikallioille :-)

Kesäloma ..ja toisten juoksujen tuloa

2010-07-30T14:14:00.014+03:00

Sagalla on ollut varsin mukava loma. Heti kesäkuun alussa suuntasimme mökille, jossa Sagaa (ja minua) odottivat Hukka ja Mimmi (enoni koira) sekä serkkutyttöni ja vanhempani. Koiruutukset juoksivat ja uivat ja leikkivät päivät pitkät keskenään tuskin malttaen nukkua. Muutaman päivän päästä Mimmi ja tytöt lähtivät kotiin. Sitten tuli Ari ja seuraavana päivänä me lähdimme matkalle Sagan jäädessä mökille.

Olimme reissussa reilut kaksi viikkoa. Saga oli pääasiassa mökillä Hukan ja vanhempieni kanssa, mutta myös muutaman päivän kaupungissa siskoni Ellan kanssa, kun vanhempaini olivat lyhyellä matkalla. Ja sitten koirat olivat vanhempieni mukana heidän ystäviensä saaressa viettämässä juhannusta. Saaressa oli myös Martta-koira. Koirat tulivat hyvin toimeen (Saga ja Martta oli tutustutettu toisiinsa edellisviikolla, Hukka ja Martta ovat vanhoja tuttuja).

Palattuamme reissusta olimme päivän mökillä, kunnes palasimme kaikki kotiin. Kotona Saga oli aluksi hieman masentunut, mutta sitten innoissaan, kun pääsi tapaamaan koiratuttaviaan. Tapasimme Cocon ja koirapuistossa monet muut tutut.

Viikon päästä lähdimme taas mökille. Ostimme mökille ison jollan ja erillisen sähkömoottorin..ja koirille pelastusliivit. Koiratkin pääsivät sekä purjehtimaan että moottoriajeluille. Yhden kerran koirat olivat kyydissä, kun vene kaatui Hukan mennessä juuri väärälle puolelle purjetta veneen kääntyessä... Saga hyppäsi noin vaan veteen, mutta Hukka linnottautui maston viereen pienelle pläntille, joka ei ollut veden peitossa ja vältteli loppuun asti uimaan joutumista :-) Hukka ei tämän jälkeen ollut enää purjekyydistä kiinnostunut, mutta Saga hyppäsi kyytiin erittäin innoissaan!

Ari lähti välillä kaupunkiin, mutta me Sagan kanssa jatkoimme mökkeilyä (nyt meillä oli iso tila nukkua aitassa :-) ). Sisareni kävivät yhtenä päivänä, toisena kävi ystäväni Annu.. ja sitten saapui serkkuni perheineen pitkän viikonlopun viettoon. Mökillä oli hulinaa kolmen pojan ja kolmen koiran (serkullani on 5kk Schäfer-pentu Indy) justessa ja uidessa (Hukka ei ui, kahlaa). Arikin tuli takaisin mökille ja opetti pojille purjehdusta.

Sitten taas palasimme kotiin. Saga oli nyt silminnähden masentunut ..ja ehkä myös väsynyt. Pian koiruutus piristyi, kun näimme taas Cocon ja kävimme pitkällä iltakävelyllä Fitin kanssa ja koirapuistossa näimme taas vanhat tutut kaverit (Piku, Cindy, Tekno, Hilma, Kalle,...). Helteet jatkuivat ja kävimme muutamana päivänä uimassa Haukilahdessa koirien uimarannalla. Se on kiva paikka! Yhtenä päivänä meillä oli jopa eväät mukana, ja ekalla kerralla tapasimme siellä Ilsen (Nybygårds Ihärdiga Ilse)! Useana päivänä vietimme Sagan kanssa aikaa lähipuistossa. Raahasin lepotuolin sinne ja lueskelin Sagan metsästäessä hiiriä ja nuuskiessa.. ja syöden jäätelöä tai luita. Ja joka päivä Saganaattori pääsi vapaana juoksentelemaan joko Myllykallioilla tai vesitornin kallioilla. Sagalla on taas ollut metsästysvaihde päällä - saaliina useita hiiriä (mökillä myös sammakoita) ja muutama lintu.

Käydessämme Porissa Jazzahtelemassa Saga oli ensimmäistä kertaa yökylässä Arin vanhempien Sinikan ja Hannun luona Nummelassa. Taisimme pelätä turhaan, kuinka heillä menee - heillä taisi kaikilla olla varsin mukavaa :-)

Jo viikon verran S on merkkaillut paljon. Ja värkki hieman turvonnut. Vielä pari päivää sitten Kalle ei kiinnittänyt mitään huomiota Sagaan koiriksessa (Hilma oli ihana!!), mutta eilen Kalle oli ollut kovasti Sagan perään ja S oli antanut hammasta. Ja eilen S oli kovasti väsynyt ja hellyydenkipeys vaan lisääntyi lähipäivistä. Kovasti S on myös nuollut itseään. Eilen (29.7.) sitten pyyhkäisin paperilla värkkiä ja paperiin tuli muutama tippa rusehtavaa jotain. Tänään olen myös pyyhkinyt, mutta paperi pysyy puhtaana. Meillä on valkoinen matto ja Sagalla kaksi valkoista petiä. Missään ei näy mitään. Tässä nyt sitten arvuuttelen, onko juoksut alkaneet vai vasta tekevät tuloaan. Tänään tai huomenna olisimme olleet mökille lähdössä ja huomenna olisivat pihakoirapäivät Kouvolassa, jonne olemme ilmottautuneet. Kysyin juuri Jaanalta neuvoa, mitä teemme.... mutta joka tapauksessa jouksut ovat alkaneet tai alkamassa ja seuraavat kolme-neljä viikkoa saamme unohtaa vapaana kuljeskelut metsikössä ja puistossa ja käynnit rannalla ja koiriksessa.. ja käydä vain hihnalenkeillä ulkona (ehkä vähän leikkiä Cocon kanssa??). Aika kurjaa on välillä narttujen elämä :-(

Kesäkuvia:

Pihakoiratreffejä ja lintubongausta

2010-06-06T13:48:00.003+03:00

Erinomainen pikkukoiramme on päässyt tapaamaan kahta rotutoveriaan tällä viikolla: Keskiviikkona tapasimme lähipuistossa Sagan siskopuolen Cocon ja eilen iltalenkillä törmäsimme satttunalta Lauttasaaressa vieraileveen toiseen Sagaan (Yacatis Xtra Sweet Saga) :-)

(ylimässä kuvassa Saga ja Coco, alemmissa Sagat)

Täksi aamuksi sovimme Sagan kanssa treffit koirikseen ja siellä koiruutukset pääsivät leikkimään reilun tunnin ajan. Huomiseksi sovimme vielä uudet treffit ennen kesälaitumille karkaamista (lähdemme Saganaattorin kanssa mökille, jossa S saa olla heinäkuun alkuun!!)

Cocon kanssa Saga leikki ja telmi koko tunnin taukoamatta, kaiman kanssa S ei leikkinyt ihan yhtä reippaasti ja hieman valtataisteluakin piti käydä. Meidän S osottautui pomoksi ja toinen S hieman kyräili ympärillä eikä uskaltanut napata omaa palloaan meidän Naatturilta. Mutta mukavaa heillä näytti olevan.

Meidän Naatturin leikki-intoa saattoi toki rajoittaa väsymys, sillä Sagalle taisi olla eilen aika rankka kokemus, kun n. 20 kolleegaani tuli meille juhlimaan koulun loppumista ja meteli oli aikamoista. S oli alussa innokkaasti rapsuteltavana, mutta tuvan täyttyessä S vetäytui ensin eteiseen, sitten makkariin omaan pessänsä, jonne minä hänet kannoin. Siellä monet kävivät vuorotellen Sagaa silittelemässä ja ihastelemassa - ja A-G jopa peitteli Sagan vilitin sisälle (ja käytti S:n ulkona).

Viime aikoina S on osottautunyt lintubongariksi. Tämä käynnistyi onnistuneesta lintujahdista, jolloin S nappasi lennosta räkättirastaan ja tappoi sen. Ylpeä koira kuljetteli saalistaan ympäriinsä puistossa, mutta ei toki syönyt sitä. Matokuurin neiti kuitenkin palkinnoksi ansaitsi :-) Tämän episodin innoittaman S tähyilee koko ajan lintuja kaappausmielessä. Eilen kohteeksi joutui jopa fasaani, mutta se oli liian vikkelä Sagalle. Toistaiseksi.

Muuten olemme elelleet normaalia arkea, mitä nyt olemme ulkoilleet normaalia enemmän hyvien ilmojen salliessa. Ensi viikolla alkaa sitten minun ja Sagan kesäloma..ja suuntaamme mökille, jossa Hukka ja Mimmi (muutaman päivän ajan) jo odottelevat Sagaa. Me lähdemme lomailemaan seuraavalla viikolla Maltalle ja Sisiliaan, Saga jää nauttimaan Ylämaan lomasta.

Mökkeilyä ja eka virallinen näyttely

2010-05-23T15:02:00.002+03:00

Toissaviikolla Sagalla oli onnenpäivät, kun sairaslomani takia olin koko viikon "kotona" - eli Saganaattorin ei tarvinnut olla yksin (tai toisaalta viikon jälkeistä väsymystilaa ajatellen, välillä se oli jopa ehkä Sagan mielestä niin, että ei saanut olla yksin). Maanantain olimme kotona, tiistain S oli Arin kanssa töissä (kun meillä oli siivooja kotona) ja tiistai-iltana lähdimme mökeilemään. Meille sattuivat ihanan helteiset säät. joten oli ihana olla lämmössä ja auringonpaisteessa luonnon keskellä. Saga nuuski ja tutki ja juoksi ja leikki Hukan kanssa.. ja tuskin malttoi nukkua koko neljän päivän ajan, kun siellä olimme. Ari ja iskä rakensivat Sagalle agilityrataa (puomi, este, kepit) - joten ihan lomailuksi koko reissu ei mennyt, kun pääsimme harjoittelemaan radalle :-) Ja vikana päivänä ukkonen sai pikku-hupakon (joka on muka NIIN rohkea ja ei pelkää mitään..) tärisemään ja läähättämään..voi poloista :-(

Viime viikko oli tavallista arkea ihanan sään tuomalla ekstralla. Ari kävi kahdestaan Sagan kanssa Agiliyssä ja Saga oli pärjännyt hienosti - ja Hilarius-hillerin (paras lelu ikinä!) mukanaolo esti suurimmat karkailut :-) Nyt viikonloppuna olemme ulkoilleet todella paljon ja siitä ison osan ajasta olemme löhöilleet Sagan kanssa pihallamme. On ihanaa, kun S pysyy vapaana pihalla karkailematta - mitä nyt käy moikkaamassa pihalla liikkuvia ihmisiä, koiria ja oravia :-)

Tänään oli Sagan eka virallinen näyttely, Aptus Show Helsingin jäähallissa. Paikalla oli neljä muuta pihistä: Jaanan (Sagan kasvattajan) Ingeborg "Inkku", Nala, Herne ja Taru. Saga kilpaili Nalan kanssa junnuluokassa. Saga luokiteltiin erinomaiseksi ja sijoittui siis ensimmäiseksi junnuluokassa, kilpaili Inkun kanssa parhaan nartun sijoituksesta, jonka hävisi ja sai varaSERTin Ingeborgin viedessä parhaan nartun tittelin ja SERTi. Hieno suoritus ensikertalaiselta Sagalta (ja kokeneelta Ingeborgilta)!!!!!!!! Olin todella ylpeä Saganaattorista ja niin oli Ari ja Jaanakin! :-)

Nyt erinomaista pihakoiraa väsyttää.

Agilityä, siskopuolen tapaamista ja muuta mukavaa puuhaa

2010-05-11T19:14:00.001+03:00

Agilityharjoituksia on jo muutama takana. Saga tykkää kyllä touhusta, mutta tykkäisi myös seurustella muiden koirien kanssa :-) Alku on säpinää ja Saga meinaa karata, mutta hetken päästä olemme onnistuneet keskittymään harjoitteisiinkin :-) Ekalla kerralla harjoittelimme aitaa ja putkea, viime kerralla harjoituskohteina olivat kepit (vaikeaa erityisesti minulle..minulla on niin huono koordinaatiokyky :-() ja se korkea telinehässäkkä. Kepit onnistuivat lopulta joten kuten, mutta sitä telinettä emme oikein ehtineet harjoitella ja kiireen takia se ei oikein sujunut. Ehkä ensi kerralla..

Muutama viikko sitten tapasimme Sagan siskopuolen Cocon. Koiruutuksten tapaamista oli todella hauska seurata. Jotenkin he kai tunnistavat sukulaisuutensa, sillä Saga kohteli Cocoa aivat toisella tavalla kuin ketään muuta pentua - ei alistanut juuri ollenkaan eikä näyttänyt hampaita :-)

Muutamana viime viikkona työkaverini on käynyt pienten tyttöjensä (7. ja 9.-v) kanssa tiistai-iltapäivisin ulkoiluttamassa Sagaa. Ekan kerran tyapasimme yhtenä lauantaina ja harjoittelimme taluttamista. Sen jälkeen he ovat tulleet meille ja ottaneet Sagan mukaansa tunnin-kahden lenkille. Tytöt ja Saga ovat innoissaan. Naapurimme oli kerran nähnyt Sagan tyttöjen kanssa ja kertoi Sagan kävelevän tyttöjen kanssa ylpeänä ja onnellisena - ja vetämättä!

Sunnuntaisin olemme käyneet Sipoon metsässä kävelyllä sillä aikaa, kun Ari on ratsastamassa. Yhden kerran Fiti (ja Johanna) olivat mukanamme ja koiruutuksille oli huisin hauskaa. He heittivät talviturkinsakin, kun poikkesivat polulta uimaan - Saga kerran Fitin innoittamana , Fiti useita kertoja :-)

Vappuna Saga oli hämillään, kun meillä oli montakymmentä ihmistä etkoilla ennen ravintolaan menoa. Ja kaiken huipuksi me Arin kanssa lähdimme ravintolaan syömään, kun Paula-täti, Jani-setä ja Simo jäivät pitämään Sagalle seuraa, kunns itsekin liittyivät seuraamme muutaman tunnin päästä. No, Saga sai rauhassa nukkua muutaman tunnin ennen tuloani :-)

Tänään Saganaattorilla oli kummallinen päivä, kun Ari otti Sagan mukaan töihin, kun meille tuli siivoojat tekemään suursiivousta ja pesemään ikkunoita. Pääasiassa S oli nukkunut, mutta varmasti nauttinut useista rapsuttajista. Erikoinen päivä ei päättynyt siihen, vaan minä hain Sagan Arin töistä ja lähdimme bussilla kotiin. Kotona torkuimme hetken, kunes pikkitytöt saapuivat hakemaan Sagaa ulos. Ja muutaman tunnin päästä lähdemme ajamaan koti Lappeenrantaa, jossa yövymme ja huomenna suuntaamme pariksi päiväksi mökille. Eli muutama päivä äitin ja isin hellintää, Hukan kanssa leikkimistä ja vapaana juoksentelua sekä meidän vieressä nukkumista tiedossa :-)

Ps. nyt on otettu 1-v rokotukset. ja saatiin myös silmätulehdukseen tippoja (S sai silmätulehduksen kai Bertalta koiriksessa... kun kävi nuolemassa Bertan tulehtuneita silmiä)

Agilityä, ulkoilutuskavereita ja paljon muuta ohjelmaa

2010-04-21T19:55:00.001+03:00

Synttärit menivät ja seuraavana päivänä sai Saga 1-vuotisrokotuksensa. Samalla lääkäri katseli turvonneita, maitoa sisältäviä nisiä ja oli sitä mieltä, että kyllä valeraskaus itsestään menee ohi jossakin vaiheessa, kunhan ulkoilemme paljon ja keksimme kaikkea muutakin kivaa puuhaa Sagalle. Niinpä olemme kuljettaneet Sagaa mukana autossa kauppareissullekin, ja olemme saaneet sattuman kautta ulkopuolista ulkoilutusapuakin. Nimittäin äitini tuli meille kylään tiistaina synttäreitten jälkeen ja kävi ulkoiluttamassa Sagaa keskiviikkona keskellä päivää - ja viihdytti Saganaattoria muutenkin. Tällä viikolla kollegani Natalia kahden pienemmän tyttärensä on käynyt ulkoiluttamassa Sagaa parin tunnin verran katena iltapäivänä... ja sekä pikkutytöt että koiruutus ovat olleet ihastuksissaan (tytöt ovat jatkaneet koiraleikkejä kotona niin, että ovat leikkineet Sagaa ja taluttajaa..ja Anna oli herännyt tänään aamulla ensimmäiseksi kysyen, saako tänäänkin ulkoiluttaa Sagaa) :-) Tytöt kun kovasti haluaisivat koiran, mutta valitettavasti heidän isänsä on allerginen. Eli ulkoilutusapupäivinä Saga on ulkoillut lähes neljä tuntia/pvä!

Ja maanantaina oli Agilityn luoksetulotesti. Minua jännitti ihan kauheasti, Saga ei tajunnut jännitykseni syytä, vaikka aistikin sen. Rehellisesti testin jälkeen tajusin, että olisin kyllä voinut harjoitella testiä varten, mutta hieman yllätyksekseni ja onnekseni Saganaattori totteli käskyjäni oikein hienosti ja läpäisimme testit (luoksetulot sekä muiden koirien takana sekä muiden koirien läpi ja seuraaminen sekä keppien että ihmisten ja koirien läpi). Olin todella ylpeä Sagasta - ja pikkuisen itsestänikin, vaikka oikeasti siis vähän hävetti, etten ollut ollenkaan valmistautunut testiin. Mutta onneksi Ari on treenannut luoksetuloa ja paikkaa niin hyvin, että Saga totteli minuakin, vaikka olen testannut käskyjen toteltavuutta vain satunnaisesti. Nyt testin jälkeen olemme harjoitelleet itse asiassa varmaan enemmän kuin koskaan ennen: olen kokeillut ulkona lenkillä luoksetuloja ja kotona leikimme lelunpiilotusta niin, että Saga jää paikalleen odottamaan, kun käyn piilottamassa lelun ja tulee sitten etsimään lelua kutsustani. Ja tämän lisäksi olemme harjoitelleet sivulla kävelyä. Ja hienosti on mennyt! :-) Eli ensi viikolla, kun varsinaiset treenit alkavat, olen valmistautunut paremmin. Toivottavasti työn tulos näkyy ja pääsemme loistamaan..tai ainakin pärjäämme siinä kuin muutkin (Saga näytti olevan innoikkain kommunikoimaan muitten koirien kanssa..ja tilannetta ei helpota se, että ryhmässä on Sagan koirapuistotuttu Batman..) :-)

Muutenkin meillä on ollut säpinää. Lauantaina lähdimme rapujuhliin (kyllä, rapujuhlia voi pitää keväälläkin, jos ne jäivät väliin syksyllä!!) ystävillemme ja siellä Saga pääsi leikkimään naapurin kolmen setterin sekä pienen Taika-tytön kanssa. Taika kyllä oli enemmän häiriintynyt kuin innoissaan Sagan nuolemisyrityksistä...mutta ainakin Sagalla oli vahdittavaa! Ja olimme siellä yökylässä, joten S pääsi väliimme nukkumaan :-) Aamulla lähdimme suoraan Arin ratsastustunnille ja kiersimme Sagan kanssa taas tunnin mittaisen ihanan metsä-merenrantapolun. Saga juoksi ympäri metsiä todella innoissaan ja nuuski kaikkea mahdollista :-) Ja lauantaina muuten olimme monta tuntia ulkona ennen juhlia - ensin koirapuistossa ja sitten kollegani tuli Anna-tyttönsä kanssa paikalle ja lähdimme kävelylle harjoittelemaan Sagan ulkoilutusta ja tutustuttamaan tytön ja Sagan toisiinsa.

Eli puuhaa on riittänyt! Lähiaikoina pääsemme kenties tutustumaan Sagan 3kk-ikäiseen siskopuoleen (sama isä) Cocoon (Dandinas Winter Snowflake), joka asustelee myös Lauttasaaressa. Cocon "emäntä" otti minuun yhteyttä Facebookin kautta - oli saanut tietoni juuri täältä blogista. Ja todennäköisesti Fiti ja Johanna saattavat tulla kanssamme metsäkävelylle sunnuntaina talleille. Ja tietääkseni pikkutyttöjen talutusinnostus ei ole laantunut vaan kasvanut, joten Saga saanee nauttia heidän seurastaan tulevaisuudessakin! :-)

ps. Sagan eka varsinainen näyttelykin on tulossa.. toukokuun lopussa Jäähallissa. Jännittää...

pps. eilen laitettiin punkkiainetta..muutamassa koirakaverissa on jo ollut punkkeja.

Saga 1-v

2010-04-12T19:47:00.000+03:00

Saga juhlii tänään 1-v - synttäreitä. Ikävä kyllä ostamani vinkulelu (joku majava tms) saa odottaa kaapissa valeraskauden loppumista, mutta jotta päivänsankari saisi jotain erikoista synttäreittensä johdosta, tein Sagalle synttärikakun karjalanpaistilihoista juustoraastekuorrutuksella ja nakkikynttilällä. Maistui :-)

ps. heti aamulla Saga sai kauttani onnittelut kasvattaja-Jaanalta!

Vareraskautta ja uusia tuttavuuksia

2010-04-11T15:37:00.001+03:00

Valeraskaus ei suinkaan mennyt ohi pääsiäissoman paikkakunnanvaihdon vaikutuksesta vaan nisät ovat tällä viikolla turvonneet ihan mahdottomiksi. Pesää ei ole rakennettu, mutta S ulisee kovasti peräämme (ei arkirutiinien yhteydessä, mutta muuten) ja on aika tottelematon. Torstaina S ryntäsi metsässä kävellessämme jäniksen perään, kun minä en ehtinyt huomata jänistä ja kieltää ajoissa. Muutama panikkiminuutti ehti kulua ennen kuin joku lähitalon työmies kantoi nolon ja säikähtäneen karkulaisen takaisin. Sen jälkeen ei S ole saanut viipeltää vapaana.

Hiiriä on metsästetty - yhden kanssa S leikitteli puolisen tuntia ennen kuin antoi kuolettavan pureman.

Eilen Saga tapasi serkkuni 8-viikkoisen Schäfer-pennun Indyn pihallamme ja sitten meillä sisällä. S yritti kovasti pomottaa, mutta pikkuinen antoi kyllä uskalluksen kasvettua hieman takaisinkin. Kesällä, jos he tapaavat mökillä, taitaa olla roolit toisin päin.... ?! :-)

Huomenna on sitten Saganaattorin 1-v synttärit. Minkäköhänlanen kakku kehitetään sankarille?? :-D

Valeraskaus ja pääsiäisloma

2010-04-05T11:53:00.001+03:00

Enää viime viikolla emme uskaltaununeet jäälle, mutta sitä ennen kävimme lähes päivittäin jääkävelyillä muutaman viikon ajan. Muutamalla kerralla Sagalla oli kaverikin mukana - yhdellä kerralla ranskanbulldogi Älvin sekä muutaman kerran Fiti ja Milla. Koirapuistossa on käyty useita kertoja viikossa ja olemma palanneet myös sunnuntain tallikeikkoihin Arin jalan parannuttua. Viime viikolla löysimme Sagan kassa tallin läheisyydestä ihanan uuden (tunnin pituisen) kävelyreitin, joka kiertelee metsässä ja meren rannalla. Ja muuten - viime kerralla Saga uskaltautui nuuskimaan Mikko-hevosen turpaa :-)

Muutama viikko sitten Saga nuoli muutaman päivän lähes taukoomatta takapäätään. Diagnosoin nuolemisen ihan oikein anaalirauhasten täyttymiseen ja kotikonsteina yritin auttaa tilannetta suihkuttelemalla Sagan takapuolta kuumalla veselä sekä syöttämällä poron luita (jotta kakka olisi kovaa ja rauhaset tyhjenesivät itsestään). Naapurimme epäili oireista selittäessäni, että olisiko Sagalla kuten heidän Steffilläkin valeraskaus.... no, muutaman päivän päästä nuolemisen jatkuessa veimme Sagan eläinlääkärille, joka tyhjensi ihan täydet rauhaset ja totesi valeraskautta olevan ilmassa (hieman turvonneet nisät).... eli varotoimenpiteinä piilotimme kaikki pehmolelut. Pyllyn nuoleminen väheni, nisät jatkoivat turpoamistaan. Muita valeraskausoireita emme juurikaan ole onneksi havainneet..minä nyt pikkuista kiukkua/komentelua sekä ihmisille että muille koirille. Ja suurta hellyydenkaipuuta (S viettää illat jomman kumman jaloissa/sylissäni), mutta ei siis mitään erityistä pesänrakentelua tai haluttomuutta lähteä ulos.

Olemme yrittäneet ulkoilla paljon, jotta valeraskaus pysyisi kurissa. Sagan lempipuuhaa on nuuskimisen ja koirapuistossa leikkimisen lisäksi kolojen kaivaminen. Kaivamisen seurauksena oikean etutassun reunimmaisen varpaan vieren iho on hieman saanut vaurioita ja muutaman kerran siitä on tullut pikkuisen verta. Olemme sitä putsanneet, mutta emme muuta tehneet, kun S ei ole reagoinut siihen nuollen tai aristaen - kunnes pääsiäislomallelähtö oli lähellä. S kai oli vähän ärhennellyt koirapuistossa ja tassuun oli kai sattunut joku oksa tms, ja Ari kertoi Sagan hieman nilkuttaneet kotimatkalla. Kun katsoimme tassua, oli kaivamisen seurauksena aiheutunut pieni ihovaurio ehkä astetta punaisempi ja hieman S aristeli sitä. Minä olisin ylireagoinut taas kerran ja vienyt Sagan ennen lomalle lähtöä lääkäriin, mutta muut vakuuttelivat minulle, että katsotaan nyt muutama päivä ja laitetaan antibioottivoidetta, jos tassussa on pieni tulehdus. Taisin minä hieman kipulääkettäkin antaa....

No, loman vietimme siis vanhempieni luona Lappeenrannassa. Saga pääsi taas leikkimään Hukan kanssa. Maunokin kävi Sagaa ja Hukkaa moikkaamassa (Hukka komensi Sagaa, kun S meinasi pomottaa Maunoa). Ensin olimme päivän kaupungissa (nyt ilmojen lämmettyä koiruutukset leikkivät pihallakin toisin kuin hiihtoloman -25 pakkasessa) ja sitten menimme yhdeksi yöksi mökille. Saga ja Hukka leikkivät lähes koko päivän (ja seuraavankin päivän ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin) ulkona juosten pihalla ja jäällä kaikkia luonnon tuoksuja ihmetellen. Tassua S nosteli ihan välillä, mutta kipeä tassu ei mitenkään hillinnyt menoa. Muutaman kerran päivässä lepohetkien yhteydessä laitoimme rasvaa ja vaikutusajaksi (n. tunti) päähän. Hukka ärisi kaulurille, s ei nollut siitä moksiskaan. Päivän riehumisen ja saunomisen - S oli kanssamme koko ajan saunassa, ja ylälauteella- päätteksi sitten maistuivat unetkin hyvin yöllä - varsinkin kun S pääsi minun ja Arin väliin nukkumaan :-)

Mökkeilyn jälkeen olimme vielä sunnuntai-iltaan Lappeenrannassa. La-illalla minä ja Ari lähdimme ystävämme tupareihin ja S jäi Hukan ja vanhempieni kanssa kotiin. Saganaattori oli hieman uikuttanut lähtömme jälkeen ja sitten kapertynyt minun peitolleni levälleen jääneiden vaatteideni päälle nukkumaan ja ollut hetken surullisen oloinen.. mutta piristynyt sitten ulkoilun jälkeen. Loppuillan S oli ottanut hai-laiva - henkilökseen (S seuraa minua kuin hai laivaa kotona) äitini, joka on ennnekin ollut Sagan tuki ja turva. Yöllä sitten tulimme takaisin ja koiruutus palasi mamman vierestä minun viereeni nukkumaan.

Eilen päivän vielä vietimme Lappeenrannassa, illalla palasimme kotiin. Tassu näyttää parantuneen hyvin (ei enää arista sitä yhtään). Kaikki kavereitten tuoksut olivat ihania iltalenkillä.. ja tänään aamulla kävimme nuuskimassa vesitornin ympäristön. Koirat ovat kyllä ihania, kun sopeutuvat niin hyvin joka paikkaan.. ja ovat niin ihania ja hellyyttäviä seuralaisia! :-)

ps. ihan kuin Sagan nisät olisivat pienentyneet aika lailla... jospa se toimisi, että valeraskaus loppuu maiseman vaihdoksen seurauksena??? Hoppas så!

Talvista ulkoilua ja kyläreissu

2010-03-13T11:01:00.006+02:00

Loman jälkeen arki rutiineineen on taas palautunut: Aamulla minä käytän Sagan noin puolen tunnin lenkillä, töistä palattuani käymme puolen tunnin-tunnin kävelyllä ja iltavuorot hoitaa Ari - noin tunnin koirapuistokäynti kuuden ja ysin välissä ja sitten ennen nukkumaanmenoa vartin pissilenkki. Saga tuntuu mukautuneen rytmiin hyvin ja vaikuttaa elämäänsä ihan tyytyväiseltä - kotona pötköttelee ja seuraa puuhastelujamme rauhallisesti välillä vinkuleluleikkejä pyytäen ja ulkona riittää sitten virtaa. Itse asiassa virran määrä on ehkä hieman vähentynyt ekojen juoksujen jälkeen?? Koirapuistossa Saga ei touhota enää tuhatta ja sataa koko aikaa, vaan tyytyy välillä tarkkailemaan tilanteita meidän jalkojen juuressa (minäkin käyn siellä välillä!!). Kävelyillä nuuskimisen lisäksi mielipuuhaa on pupun papanoitten metsästys ja nyt pakkasten hellittäessä lumihangesta tulevien hiirten ja hiirten tuoksujen perässä kolojen kaivaminen. Kerran sagalla kävi jo tuuri ja onnistui nappaamaan hiiren - ja oli siitä tavattoman ylpeä!! :-) Ei S hiirtä syö, mutta kuljetti ylpeänä niskasta puraisemalla tappamaansa tyyppiä meille näytille.

Viime viikonloppuna kävimme lauantaina kaikki kolme ulkoilemassa meren jäällä. Saga pääsi juoksemaan vapaana ympäriinsä ja nautti vapaudestaan suunnattomasti. Saga osottautui myös pilkkijöiden ystäväksi/riesaksi, sillä S kävi nappamassa muutaman kalan pilkkijöiltä (jotka ensin antoivat Sagalle yhden). Emme meinanneet millään saada Sagaa lähtemään pois heidän luotaan..... jäällä kävelyn jälkeen menimme vielä hetkeksi ohikulkumatkalla koirapuistoon ja sitten meillä olikin loppupäivän umpiväsynyt, mutta varmasti onnellinen koira seurassamme :-)

Sunnuntaina Saga pääsi kylään Paula-tädille ja Jani-sedälle meidän ollessamme Arin veljenpojan ristiäisissä. Enää Saganaattori ei hauku Hugo-kilpikonnalle, vaikkakin tarkkailee sitä uteliaana.

Tämän viikon huippukohta oli varmaan eilinen ulkoilu, kun satuimme iltapäivällä samaan aikaan lähipuistoon Fitin (puolitoistavuotias kultainen noutaja, joka asuu naapuritalossamme) kanssa. koiruutukset saivat vapaina juosta ja leikkiä ja kaivaa kuoppaa paksussa, 0-asteisessa lumihangessa. Välillä heittelin Sagalle lumipalloja, joits Naatturi metsästi innokkaana. Suurimman osan aikaa koiruutukset viihtyivät yksinään vaikkakin toistensa läsnäolosta tietoisina Saga hiiriä metsästäen (kaivoi taas uskomatonta labyrinttipolkua - vain häntä näkyi välillä!! :-) ) ja Fiti kuusen alaoksia jyrsien (ihanaa, kun ei tarvinnut itse pitää kämmenillä kepistä kiinni!!!!). Minä ja Fitin huoltaja Johanna juttelimme ihanassa kevätauringossa ja puolitoista tuntia meni silmänräpähdyksessä! Ja sitten mukavan ulkoilun jälkeen taas ruoka ja uni maittoivat hupsulle koiruutukselle :-)

Tänään voisimme taas lähteä jääkävelylle, niin upealta ilma näyttää. Ja muutaman viikon päästä Saganaattori saattaa taas päästä mökille jopa muutamaksi päiväksi - jos pääsiäisenä olisi vähemmän pakkasta kuin hiihtolomalla jotta mökillä pärjäisi yöpyäkin. No, joka tapauksessa Hukan seuraan silloin pääsemme.

ps. Hukka ei selvinnyt nenäpunkista yhtä vähällä kuin Saga: Hukan köhä paheni ja Hukka sai antibioottikuurin nielutulehdukseen. Sagan oireet siis hävisivät kahdessa-kolmessa päivässä. Lääkekuuri tosin jatkui kolme viikkoa.

Hiihtolomareissu: leikkimistä ja sairastelua

2010-02-26T12:30:00.014+02:00

Perjantaina Saga ihmetteli pakkaamistani kotona, kun pakkasin mukaan myös Sagan tavaroita. Illansuussa Ari vei meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme Sagan kanssa keskelle ihmisvilinää. Asemalla oli kaaos lumipyryn takia. Junamme oli myöhässä - kuten kaikki muutkin junat. Jouduimme vaeltelemaan lähes tunnin asemalla ja aseman ulkotiloissa, kunnes saimme edes tietää junan uuden lähtöajan. Saga oli aivan ihmeissään väkimäärästä ja tutustui innokkaanan muihin koiriin asemalla. Odottaessamme junaan pääsyä vihdoinkin oikealla raiteella tutustuimme Tarmoon, 12-viikkoiseen pihispentuun (http://tarmokas.vuodatus.net/page/Tarmo). Tarmo tulo kanssamme samaan junaan ja samaan lemmikkivaunuun, jossa koiruutukset pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Samassa vaunussa oli muutama muukin koira (ja kissa), joiden kanssa Saga kävi tekemässä tuttavuutta. Sagan ensimmäinen junamatka meni siis oikein mukavasti leikkiessä ja penkillä nukkuessa ..vaikka lähtö viivästyi lähes tunnilla ja juna oli melkein puoli tuntia muutenkin myöhässä.

Asemalla meitä vastassa olivat äiti, iskä ja Hukka. Koirien tapaaminen oli taas huisin hauskaa katseltavaa ja samantien Saga aloitti Hukan härnäämisen. Ja Hukka oli mielissään :-) Ensimmäinen yö oli todella levoton, kun koiruutukset vaelsivat lähes koko yön paikasta toiseen - välillä he olivat minun vierelläni ja välillä vanhempieni välissä talon toisessa päässä. Aamulla heillä oli selkeä sopimus, että minut saa parhaiten herätettyä ja tulivat siis Saga etunenässä Hukan vahtiessa metrin taaempana tuijottamaan minua, että lähtisin ulos... ja toimihan se. Siis lähdin kahden hupsun koiran kanssa tarpomaan metsäpoluille ja saavuin puolen tunnin päästä takaisin aivan umpihiessä.....vaikka pakkasta oli -23 :-) Koirat jatkoivat ruuan jälkeen uniaan ja minäkin otin pienet tirsat ennen kyläreissuja. Iltapäivällä minä ja Saga lähdimme kummityttöni Iriksen synttäreille ja siellä Saga pääsi leikkimään Mimmi-spanielin kanssa. Paluumatkalla haimme vanhempani heidän kyläilypaikastaan ja Saga oli ihmeisään uudessa paikassa ja uusista ihmisistä. Ja kävi vuorotellen jokaisen jaloissa rapsuteltavana :-) Kyläreissujen jälkeen Saga oli umpiväsynyt ja pystyin helposti jättämään koiruutuksen muutamaksi tunniksi löhöilemään Hukan seuraan ja lähdin itse seuraavaan kyläpaikkaan(aamulla ja edellisiltana Saga selvästi koko ajan oli varuillaan, että jos minä lähden pois..kun niin monta kertaa olemme tuoneet Sagan hoitoon vanhemmilleni ja lähteneet itse matkalle.... eli nyt S seurasi minua kuin hai laivaa ja tuli vessakäynninkin ajaksi vahtimaan oven taakse).

Seuraava yö meni rauhallisemmin, vaikka koirat edelleenkin vaihtoivat usein paikkaa yön aikana. Sunnuntaina kävimme taas komisin aamulenkillä ja sitten ihmisten aamupalan jälkeen lähdimme mummikierrokselle iskän ja Hukan kanssa. Kävimme ensin isäni äidin luona (korkeamummi) ja jatkoimme sitten saman talon saman rapun alempaan kerroksen äidinäitini (ystävämummi)luokse. Muutaman tunnin vierailun jälkeen kävelimme eri reittiä pois takaisin kantakotiin. Kotiin päästyämme siskoni ystävät toivat parikuukautisen sekarotuisen koiransa Maunon tutustumaan Sagaan ja Hukkaan. Maunolla on käytössä Sagan vanha peti ja siksi varmaankin Mauno nuuski Sagaa erityisen ihmeissään. Saga hieman komenteli nuorempaansa, mutta häntä koko ajan uskomatonta vauhtia vipattaen.. ja Hukka torui Sagaa. Pian koiruutukset peuhasivat keskenään innolla. Vanhaherra-Hukka yritti saada pennut leikkimään leluilla kanssaan, mutta Saga ja Mauno olivat lähinnä kiinnostuneet kuurupiiloleikistä tuolien alla ja välissä. Illalla Saga malttoi nukkua hetken, mutta sitten saapui Ari paikalle ja hetken iloisen jälleennäkemisen pieni koiruutus väsähti täysin, kun koko porukka oli kasassa :-)

Maanantaina ulkoilimme lähimetsien poluilla ja pakkasten hieman lauhduttua (viikonloppuna koko ajan alle -20) koiruutukset innostuivat jahtaamaan sukkaa pihallakin, jonne iskä on tehnyt lumesta kukkuloita ja kujia. Illalla minä ja Ari lähdimme Sagan kanssa tapaamaan serkkuni Marin koiraa Dalia (vesikoira) tätini Merjan pihalle. Koirilla oli hauskaa, kun juoksivat kinoksissa metsästäen frisbeetä!

Iltalenkillä Hukka nappasi matkaansa paksun kepin, jota söi kävellessään ja Sagakin sai palan mutusteltavakseen. Nukkumaan mennessä Saganaattori oksensi puun ja liman sekaista töhnää ja piti ihmeellistä korinaa. Epäilimme korinan ja oksentelun syyksi juuttunutta puupalaa ja siksi syötimme Sagalle tankoparsaa. S jatkoi kakomistaan ja korinaa ja liman oksentelua koko yön (ihan minun kyljessä kiinni nukkuen!! :-) ) ja aamulla levottoman, useiden puklujen jälkeisen yön jälkeen varasimme lääkärin kunnalliselta eläinlääkäriltä, jolla olimme käyneet kesällä rokotuksessa. Lääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että oireet kuulostavat nielutulehdukselta. Päivällä kävin kylässä vanhalla koulukaverillani ja palattuani sain kuulla Sagan kakomisen jatkuvan edelleen.. ja Ari soitti yksityiselle lääkärille, jos saisimme ajan jo tälle päivälle (kunnallisessakin olisi ollut poliklinikka-aika klo 15-16, jonne voi mennä ilman ajanvarausta..mutta siellä joutuu jonottamaan pitkään). Onneksemme saimme ajan heti ja veimme Sagan eläinlääkäriasema Focukseen. Siellä mukava lääkäri kyseli paljon ja tutki tarkasti ja päätyi taudinkuvassa Lappeenrannassa kuulemma varsin yleiseen nenäpunkkiin. Saga sai erikoismatokuurin ja oksennuksenestolääkettä (piikki + tarvittaessa seuraaviksi päiviksi tabletit) sekä lääkettä vatsakalvon tasapainottamiseen oksentelun jälkeen. Saimme samalla lääkkeet myös Hukalle ja Dalille, joiden kanssa Saga oli ollut tekemisissä edellisenä päivänä. Ilmoitimme asiasta toki myös Maunolle ja Mimmille, jotta osaisivat olla varuillaan. Punkki kun on kai varsin tarttuva..vaikka osa ei siitä oirehdikkaan. Saga on voinut saada punkkitartunnan jo Helsingissä tai junamatkalla tai vasta Lappeenrannassa. Emme ulkoilleet eilen kovin pitkiä lenkkejä, vaikka Saga olikin varsin pirteä. Kuitenkin ulkona röhinä lisääntyi sisälläoloon verrattuna. Ruoka maistui koiruutukselle koko ajan ihan normaaliin malliin.. varsinkin kun kipeälle koiruutukselle tarjottiin kanafilettä ja riisiä nappuloiden sijaan :-)

Keskiviikkona kävimme aamulla varsin reippaalla ja pitkällä lenkillä yhdessä äitin ja Hukan kanssa. Saga röhisi edelleen innostuessaan ja hengittäessään normaalia nopeammin, mutta muuten koiruutus voi hyvin. Hukkakin hieman röhisi, joten todennäköisesti Hukkakin oli saanut tartunnan. Sagan oksentelu ei jatkunut piikin vaikutuksen loppuessa ja röhinäkin väheni iltaa kohti mennessä. Ikäviä kaikki tällaiset sairastapaukset.. mutta niitä aina välillä tulee.

Eilen torstaina nukuimme pitkään ja sitten pienen aamulenkin jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kaikki (minä, Ari, äiti ja iskä sekä koirat) mökille retkelle. Haimme kaupasta hieman evästä ja sitten lähdimme matkaan. Lunta oli satanut taas paljon ja iskän polut olivat kevynen lumikerroksen peitossa. Koirat olivat innoissaan hyppiessään hangessa ja luikkiessaan poluilla. Koirat viihtyivät pitkästä aikaa kunnolla ulkona, kun pakkanen oli laskenut pitkästä aikaa alle kymmeneen asteeseen. Muutaman tunnin ajan leikimme ulkona ja kävimme kävelyllä lähimaastossa ja sitten grillasimme makkaraa, joista koiruutuksetkin pääsivät osallisiksi. Ruokailun jälkeen alkoikin kaikkia jo väsyttää ja kahvit juotuamme laitoimme kimpsut ja kampsut taas kasaan ja koitti eron hetki: me lähdimme ajamaan kotiin Helsinkiin ja vanhempani palasivat kotiin Lappeenrantaan. Väsynyt Saganaattori nukkui koko matkan auton takapenkillä ja kotonakin uni maittoi rankan viikon ja erityisesti rankan mökkireissun jälkeen.

Paluu arkeen koittaa vasta maanantaina, eli vielä kotonakin saamme viettää laatuaikaa Naatturin kanssa, kun ei tarvitse mennä töihin! :-)

Paluu koirapuistoelämään

2010-02-11T11:31:00.001+02:00

Eilen koitti vihdoin päivä, jolloin Saga pääsi neljän viikon tauon jälkeen koirapuistoon. Tämän ajan ajattelimme riittävän eristykseen- kun juoksuvuotoa oli vain se reilu viikko ja vähitellen muutekin merkit ovat pitkälti hävineet. Vielä Saga vähän merkkailee, mutta aivan toisella tavalla kuin muutama viikko sitten. Ja nuuskiminen on palautunut tasolle aika ennen juoksuja. Erityinen hellyyden kaipuu on säilynyt :-)

Itse en ollut mukana puistokäynnillä, mutta hieman hämillään Saga oli ollut ja kyhnännyt aika paljon Arin jaloissa..mutta toki myös leikkinyt ja juossut kyllikseen!

Loppujen lopuksi ei Saga varmaan jäänyt ihan kauhean paljon mistään paitsi koirapuistottoman kauden aikana, sillä tapasimme kuitenkin lenkeillä aika paljon muita koiria, joiden kanssa Saga sai hetken kerrallaan seurustella... ja nämä ihanat säät olivat pelastuksemme: Viime viikkoina, kun lunta on ollut paljon, olemme lähes kaikki ulkoilut tarponeet milloin metsäpoluilla, milloin puistopoluilla, milloin umpihangessa. Ja minä olen heitellyt Sagalle keppiä hankeen niin, että pieni koiruutus on hyppinyt ja kahlannut niitä hakemaan ihan innoissaan itseään korkeammista kinoksista. Ja hauskaa on ollut meillä molemmilla, kun olemme olleet yltäpäältä lumessa lähes jokaisen reissun jälkeen :-) (Ari satutti taas pohkeensa, joten olen viikon verran yksin ulkoiluttanut Sagaa)

Uutena piirteenä Sagan puuhasteluun sisällä on tullut leikkivimma: Ennen juoksuja vinkulelut (eivätkä muutkakan lelut) eivät juurikaan kiinnostaneet, mutta nyt Natturi kantaa niitä luoksemme jakuvasti ja useampaan otteeseen päivän aikana meidän pitäisi leikkiä niillä hänen kanssaan. Merkki mistä?? ..toivottavasti ei ainakaan valeraskaudesta.

Juoksuviikkojen viettoa ja ulkoilua lumen keskellä

2010-01-31T17:28:00.003+02:00

Reilu kaksi viikkoa ekoja juoksuja takana. Ekan viikon jaksoimme laitta Sagalle pöksyt jalkaan sisällä, mutta huomattuamme, että S pääsee nuolemaan alapäätään pöksyistä huolimatta, S oppi ottamaan pöksyt pois ja että verta tulee varsin vähän ja senkin S nuolee pois niin, ettei tekstiileille tipu mitään, jätimme pöksyjen pukemisen pois toisen viikon alussa. En tiedä, onko sillä huhulla, että jos koiralla ei pidä pöksyjä vaan antaa hänen itse siistiä itsensä, niin verenvuotokin on vähäisempää ja juoksut lyhyemmät, perää..... mutta ainakaan minä en ole nähnyt tippaakaan verta missään sen jälkeen, kun luovuimme housuista. Ja meillä on valkoinen olohuoneen matto ja Sagalla valkoinen peti ja niillä hän nukkuu päivät ja yöt. Eli viimeiset verihavainnot noin puolitoista viikkoa juoksujen alkamisesta. Normaalia?

Muita juoksuilmiöitä? Saganaattori nuuski ekan viikon ulkona koko ajan - eli kävelimme niin, että Saga oli koko ajan nenä maassa. Pimpsa turposi ja saavutti huippunsa noin viikko vuodon alettua. Tokalla viikolla nuuskiminen vähentyi, mutta edelleen urosten pissamerkkejä etsitään ahkerasti, mutta vilkuillaan myös eteenpäin. Koko ajan ollaan merkkailtu ahkerasti - jopa niin, että pitkillä lenkeillä pissi loppuu aina valitettavasti kesken :-( Urosten perään Saga ei tajunnut ekalla viikolla liiemmin haikailla, urokset kyllä haikailivat jo Sagan perään. Tokalla viikolla Saga sitten kiinnostui uroksista ja muutaman kerran pyllistelikin innokkaana vastaantuleville uroksille. Nyt viime päivinä innostus uroksia kohtaan näyttää hieman laimentuneen, mutta urokset ovat vielä kovasti Sagan perään. Sagaa ei nyt enää liiallinen kiinnostus nappaa yhtään vaan näyttää mielensä ja ärisee liian innokkaille nuuskijoille (kuten tänään serkkuni koiralle Dalille, kun koiruutukset tapasivat ensi kertaa pihallamme). Hyvä niin - narttujen on opittava pitämään puolensa!

Pelkäsin etukäteen, miten masentuneeksi Saga saattaakaan tulla, kun ei pääse moneen viikkoon koirapuistoon. Onneksemme ulkona on ollut koko ajan ihana lumisää, joten olemme nauttineet lenkeistä todella talvisissa ja lumikylläisissä maisemissa. Lumessa peuhaaminen, joka on osottautunut Sagan lempipuuhaksi, on varmasti auttanut pitämään koiruutuksen mielen virkeänä, vaikka ei olekaan päässyt vapaana juoksentelemaan muiden koirien kanssa puistoon. Onneksi naapurustossamme on paljon koiria ja jokunen narttukin, joten silloin tällöin hetkiä pieneen leikkiinkin on siunaantunut. Ja olemme antaneet muutaman uroksenkin tulla Sagan lähelle - mutta olleet toki todella varovaisia ja valppaita. Ja ilman muuta koirien omistajat ovat olleet tietoisia Sagan juoksuista.

Mielestäni Saga on ollut erityisen hellyydenkipeä viime viikkojen aikana. Jos vain mahdollista, Naatturi (rakkaalla lapsella on monta lempinimeä!) löhöilee jomman kumman jaloissa ja seuraa minua kuin hai laivaa ollessani kotona. Normaalisti S nukkuu paljon myös kotona ollessamme, mutta nyt hän tuntuu olevan hereillä lähes kaiken kotonaoloaikamme. Työpäivien suhteen ei ole ollut ongelmia - silloin S jää ihan kiltisti kotiin nukkumaan. Ja ihan normaalitahtiin olemme ulkoilleet 3-4 kertaa päivässä - eli lisäkäyntejä juoksut eivät ole aiheuttaneet (kuulemma jotkut koirat ulisevat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan... S ei muutenkaan ulise tai ano ulos, vaan näyttää olevan tyytyväinen järjestelyihimme). Juoksujen alkuaikoina S veti ehkä hieman normaalia enemmän, mutta sekin on nyt helpottanut (osittain fleksikiellon ansioista ja lyhyellä hihnalla harjoittelulla..kiitos tästä Arille!). Ja varsin tottelevaisena ja vilkkaana (ulkona) Saganaattori on pysynyt eikä muuttunut merkittävästi pentuvaiheesta kuten kuulemma monet koirat ekojen juoksujen aikana..eli onneksi maailman suloisin koiruutuksemme ei ole kadottanut luontaista hupaisuuttaan ja ihanuuttaan tässä suuressa aikuistumisprosessissa! :-)

Eli oikein mukavasti ovat viime viikot hurahtaneet. Viikon verran pitänee meidän kai vielä pysytellä poissa koirapuistosta, mutta viikko menee nopeasti. Ja lunta riittää ja sääennusteen mukaan kinokset eivät ole hetkeen vielä katoamassakaan..joten nautimme nyt lumileikeistä ja juoksujen loputtua muiden koirien kanssa leikkimestä..ja toivottavasti vielä jonkin aikaa myös lumisista säistä!

ps. alakertaamme muuttivat uudet asukkaat ja heidän mukanaan 2,5 vuotias Steffi-labbis. He ovat Sagan kanssa olleet kohtalotovereita - Steffilläkin on juoksut. Ja koirista on tullut hyvät ystävät- Alakerran Aldo-uroksella on ollut ihmettelemistä, kun alakerran käytävässä ja pihalla on kahden kiimaisen nartun tuoksuja. Ei ihme, että Aldo on haukkunut ja ulissut normaalia enemmän viimeviikkoina.... Ja Steffin huoltajat (eli naapurimme) ovat todella ihastuneita Sagaan ja ovat jo puhuneet, että voisivat olla kiinnostuneita Sagan poikasista (tai ylipäätänsä pihiksistä), kun niiden aika tulee.....

Ekat juoksut

2010-01-19T20:23:00.003+02:00

Ekat veritipat tippuivat olohuoneen valkoiselle matolle torstai-iltana 14.1.2010 (muutama tunti edellisestä kirjoituksesta) Saganaattorin ollessa 9kk ja 2 päivää vanha. Pöksyt oli ostettu jo kuukausia sitten ja hämillään Saga alistui laittamaan mustat pikkuhousut jalkaan. Poloinen oli muutenkin ihan hämillään....... :-(

Nyt juoksuja on kestänyt viitisen päivää. Juoksuken alusta tähän päivään S ei tuntunut kiinnittävän erityishuomiota poikakoiriin, mutta tänään on ollut havaittavissa muutosta käytöksessä tämän suhteen - S aistii urokset jo kaukaa ja luokse olisi päästävä!!! Eli pissien erittäin tehokas nuuskiminen ei enää riitä. Tänään on myös merkkailtu edellispäiviä enemmän (merkkailu väheni mielestäni muutamana alkupäivänä verrattuna muutamiin päiviin ennen juoksujen alkua). Ja "pimpsa" alkaa olla aika hurjan turpea: turposi merkittävästi päivä ennen ekoja veritippoja ja mielestäni nyt on taas turvonnut lisää. Merkitseekö tärppipäivien lähestymistä??????

Ihmeellistä aikaa. En tiedä, osaako S olla hämillään, kun emme enää käy koirapuistossa ja kierrämme kaukaa lähes kaikki koirat. Monet urokset kuulemma ovat jo muutaman päivän ulisseet Sagan ollessa lähietäisyydellä.

Ennakkoon mietimme, kuinka radikaalisti Saganaattorin käyttäytyminen muuttuu, mutta emme ole havainneet juurikaan muuta (nuuskimisen ja merkkailun lisäksi) kuin pientä uneliaisuutta ja erityistä hellyyden kaipuuta. Saga kyhnää jaloissamme koko ajan ja nauttii suunnattomasti päästessään jomman kumman syliin tai vatsan päälle nukkumaan :-) Ihan normaaliin tapaan S on ollut työpäivät kotona ja poksutkin ovat pysyneet yllättävän hyvin jalassa tätä päivää lukuunottamatta - S oli keplotellut poksut pois jalastaan ja repinyt paperin sieltä sisältä silpuksi. Tippaakaan verta ei ole näkynyt missään, vaikka sekä makuuhuoneen että olohuoneen pedit sekä olohuoneen matto ovat valkoisia.... eli siisti tyttö!!! S puhdistaa kyllä itseään koko ajan, jos vain pääsee käsiksi kriittiselle alueelle.... Ja useat koirat kuulemma alkavat ruikkia sisälle tai vonkuvat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan - tätä meillä ei ole onneksi tapahtunut. Muutenkin siis varsin normaalisti olemme oleskelleet.

Ostin Sagalle valmiiksi odottamaan aikuisruokaakin penturuuan sijaan - siirrymme siihen vähitellen, kun penturuoka alkaa loppua. Pikkuneiti on jo iso tyttö ja sukukypsä narttu - nopeasti se aika menee!!!!!! :-(

Joululomailua ja ekojen juoksujen odottelua

2010-01-14T18:14:00.004+02:00

Sagan ensimmäinen joulu meni ihmetellessä tohinaa ja touhua. Joulu juhlana ja koristeineen oli muutenkin jännittävä, mutta jännittävyyttä ja ihmeellisyyttä lisäsi vielä se, että vanhempani ja siskoni saapuivat meille Hukan kanssa - Hukka ei ollut koskaan ennen ollut meillä eikä "asustellut" kerrostalossa. Koiria piti siis ulkoiluttaa varsin usein, sillä Hukka on tottunut kotona oleskelemaan varsin paljon aidatulla pihalla. Koiruutukset nauttivat suunnattomasti toistensa seurasta ja ihmishulinasta - ja saamistaan herkuista (mm. poron keittoluita) ja leluista - ja huomiosta! :-)

Heti joulupäivän aamuna minä, Ari ja siskoni Ella lähdimme matkalle ja koiraveijarit jäivät meille vanhempieni kanssa. Päivän verran he olivat meillä ennen lähtöään takaisin Lappeenrantaan. Siellä koirat saivat nauttia vanhempieni täyspäiväisestä huomiosta ja hellyydestä sekä toistensa seurasta reilut kaksi viikkoa meidän lomaillessa Malesiassa. Isäni oli tehnyt koirille pihalle kukkuloita ja polkuja, jotta heillä olisi hauskaa pihalla - kovien pakkasten vuoksi he kun eivät ennakkosuunnitelmistaan poiketen lähteneet mökille. Koirat olivat jatkuvan valvonnan alla - vanhempieni ollessa muutaman hetken töissä samaan aikaan koko kahden viikon aikana olivat he kuulemma hakeneet mummini paikalle koiravahdiksi...jotta koirat eivät joutuneet olemaan edes kahta tuntia yksin. Ehkä hieman liiottelua.. mutta herttaista! :-) Lappeenrannassa Sagallahan on vielä eri säännöt kuin kotona; kotona sängylle ja sohville ei saa nousta, mutta vanhempieni luona lähes kaikki on sallittua. Niinpä Saganaattori kömpi kylminä pakkasöinä vanhempieni väliin ja Hukan viereen vanhempieni sänkyyn nukkumaan ..tai nukkui äitini uudelleen päällystämällä (teddykangasta) pedillään lämmitetyn takan vieressä takkahuoneessa Hukan vieressä :-)

Päivänä ennen paluutamme vanhempani pakkasivat itsensä, tavaransa ja koirat taas autoon ja tulivat takaisin Helsinkiin. Saga oli ollut ihmeissään tullessaan kotiin ja me emme olleet paikalla :-( Mutta ei ilmaissut ikäväänsä tai ihmetystään muuten kuin nuuskimalla kaikki paikat tarkkaakin tarkemmin (muutenkin S pitää vanhempiani varmaankin hänen toisina huoltajinaan - tämähän kun oli jo kolmas kerta reilun puolen vuoden sisällä, kun olimme matkalla ja S sillä aikaa heidän hoivanaan ..ja muutenkin olemme viettäneet aika lailla aikaa hedän seurassaan sekä mökillä että viikonloppuisin Lappeenrannassa). Kun sitten seuraavana päivänä palasimme kotiin, oli vastaanotto juuri niin ihana kuin osasin taas odottaa :-) Uskomaton jälleennäkemisen ilo muuttui kuitenin pian myös kaihoisaksi ikäväksi, kun pian syötyämme vanhempani ja siskoni sekä Hukka lähtivät ajamaan kotiin.. ja koiruutusten yhteiselämä laitettiin taas katkolle. Molemmat olivat varsin surullisen oloisia.....

Me nukuimme ekan yön lattilla vanhempieni vieraspatjalla, jotta saimme olla lähellä Sagaa :-) Valitettavasti heti seuraavana aamuna alkoi arki ja meidän oli lähdettävä töihin ja Sagan jäätävä kotiin. Itsestäni tämä tuntui kauhean julmalta, mutta koirat ovat näköjään todella sopeutuvaisia ja arki alkoi rullata heti maanantaista tuttuun tapaan. Hukka oli kuulemma mököttänyt sisällä koko maanatain, eikä mennyt juuri ollenkaan pihalle, jossa yleensä viettää puolet päivästä... :-(

Jo joulukuun alusta olemme huomanneet Sagan alapäässä tapahtuvan pientä muutosta sekä merkkailujen ja nuolemisen yleistymistä. Jännitimme kovasti, että selviydymmekö lomasta ilman katastrofia. Loma meni, eikä juoksuja kuulunut. Onneksi. Nyt kuitenkin odotamme niitä alkavaksi päivänä minä hyvänsä.. Saga merkkailee ulkoillessamme vähintään viisi kertaa/lenkki ja nuuskii ihan hulluna muitten koirien pissijälkiä. Ja tänään mielestäni alapää on merkittävästi turvonnut eilisestä. Eli ekaa tippaa odottelemme.....

Muuten Saga on oma aivan ihana itsensä, jota minulla oli ihan kamala ikävä koko matkan ajan.... :-)

Sagan eka joulu

2009-12-23T16:48:00.003+02:00

Saga toivottaa kaikille
oikein mukavaa Joulua
ja
Onnea Uudelle Vuodelle!

Joulunodotusta

2009-12-20T22:21:00.011+02:00

Saga on osallistunut innokkaasti joulun odotukseen olemalla mukana kodin ja kuusen koristelussa sekä lahjojen paketoinnissa. Konkreettisimmin joulun ja talven tulosta Saga on saanut kokemuksia kirmaamalla lumikinoksissa toppamanttelissaan. Pikkujouluistakin S on päässyt osalliseksi. Pikkujoululahjaksi Saganaattori sai vinkuvan kumisen joulukanan, josta on riittänyt iloa moneksi illaksi.

Tänään kävimme ratsastuksen ja metsässä juoksemisen (ihanaa!!) jälkeen viemässä joululahjoja Nummelaan. Vieraita meillä on käynyt viikonloppuisin normaalia enemmän ja S on ollut innoissaan ihmishulinasta. Hulina jatkuu joulun lähestyessä.. vieraita riittää lähes joka illalle. Ja jouluksi meille tulevet vanhempani Hukan kanssa - kyllä koiruutukset ovat varmasti ihmeissään nähdessään toisensa Sagan reviirillä! Joulupäivänä me lähdemme kahdeksi viikoksi Malesiaan ja Saga saa viettää lomaa Hukan seurassa sekä kotona että Lappeenrannassa - sekä kaupungissa että mökillä. Osaankohan minä vihdoin viettää lomaa miettimättä sitä, unohtaako S meidät.. ja luottaa siihen, että koiruutus tuskin muistaa ikävöidä meidän perään äitin ja iskän hellittelemänä ja Hukan pitäessä seuraa???!! Toivottavasti.

(kuvassa Saga sekä pikku-Saganaattori -lelukoira..joka lähtee mukanani matkalle oikean Sagan korvikeeksi)

Tällä viikolla kaiken mukavan keskellä Saga oli kai syönyt jotain ikävää, kun Ari raportoi illalla Sagan kakan olevan varsin löysää... keitin jo illalla Sagalla riisiä, jota S söikin jonkin verran. Yöllä sitten S liikkui levottomana ympäri asuntoa ja jossain vaiheessa meidät molemmat levottomuudellaan herättäneenä oksensi. Oksennuksen seassa oli riisiä ja pieniä puutikkuja - risuistako paha olo?! Minä lähdin sitten kahden aikaan yöllä käyttämään Naatturin ulkona ja koiruutus kirmasi ovesta saman tien hankeen ripuloimaan vesinoroa.... pienen lenkin ja toisten norojen jälkeen tulimme takaisin sisälle ja menimme jatkamaan unia. Saga nukkui levollisesti aamuun asti ja aamulla varsin vastentahtoisesti sain raahattua koiruutuksen ulos. Enää ei kakkaa tullut ja kotiin palattuamme ei ruoka maistunut. Hieman huolissani lähdin töihin. Töistä palasin peläten ripulikasoja olohuoneen valkoisella matolla, mutta pelkoni osottautui turhaksi. Hieman vaisuhko Saganaattori toivotti minut iloisesti tervetulleeksi kotiin ja lähdimme pienelle ulkoilulle. Kovin pitkään vatsan tyhjennyksestä toipuva Saga ei jaksanut köpötellä. Kotona tarjosin riisin lisäksi kanaa ja hieman alkoi ruokakin kiinnostaa ja maistua. Ja oli jano! Iltaa kohden olo parani ja ruokahalu kasvoi.. ja seuraavana aamuna kakkakin oli jo ihan kiinteää :-)

Juhlia, jänisjahtia sekä hyppy sänkyyn

2009-12-07T19:52:00.000+02:00

Viikko taas meni ja vierähti sukkelaan. Päivisin Saganaattori löhöili kotona ja illalla juoksenteli ja leikki koirapuistossa/lenkeillä. Perjantaina vietimme Sagan kanssa löhöiltaa Arin ollessa pikkujouluissa - minä luin kirjaa fatboylla ja Saga välillä nukkui, välillä pureskeli luuta sylissäni tai vieressäni. Arin tullessa kotiin puoliltaöin koiruutus oli irroittaa häntänsä iloisesta kotiinpaluusta :-)

Lauantaina Saga yritti herätellä meitä jo kuuden jälkeen. S tallusteli ympäriinsä ja tuijotteli ja jopa ulisi saadakseen meidät vuorotellen heräämään - tuloksetta. Lopulta koiruutus kai sitten luovutti, mutta tahtoi seuraa eikä aina vain nukkua yksin.. ja siitä seurauksena hyppäsi selkääni ja siitä meidän keskelle (meillä jenkkisänky - hyppy paikalta noin metrin korkeuteen). Minä kirkaisin ja hätäännyin ja hulinaan herännyt Ari nosti Sagan alas toruen pikku-höppänää - sänkyyn kun emme pienokaista suloisuudestaan huolimatta halua (vaikka Arin allergia-oireet ovatkin lähes kokonaan loppuneet). Hämmentynyt Saga myönsi tappionsa ja jolkotti takasin petiinsä ja nukuimme vielä muutaman tunnin ennen aamu-ulkoilua. Iltapäivällä Ari ja Saga kävelivät Kamppiin hakemaan autoa Arin työpaikalta. Takaisin Saga matkusti etupenkillä maisemia ihaillen. Minä järjestelin illan pikkujouluja vanhoille opiskelukavereilleni ja Saga ihmetteli asuntoon ilmestyviä joulukoristeita. Vieraiden saavuttua Ari ja Saga poistuivat ruokailumme ajaksi Kampin koirapuistoon (jota Saga oli uteliaana tutkaillut edellispäivän kävelylenkillä). Muutaman tunnin riehumisen jälkeen Ari toi väsyneen koiruutuksen kotiin ja lähti itse omiin juhliinsa. Saga tarkkaili väsyneenä jutteluamme olohuoneen matolta välillä paikkaa muutaman sentin vaihtaen koko illan - välillä toki jonkun jaloissa vieraillen.

Sunnuntaiaamuna olimme lähdössä Arin ratsastustunnille ja Saga hyppäämässä auton takapenkille, kun huomasimme naapuritalon pihalla jäniksen. Vapaana oleva S ponkasi vauhtiin ennen kuin osasimme sanoa mitään ja pyyhälsi lähes rakettiakin nopeammin jäniksen perään puistoon. Minä pystyin vain laittamaan kädet silmien eteen ja toivomaan, että mitään kamalaa ei tapahtuisi.. Ari juoksi puistoon karkulaisen perässä. Meni puoli minuuttia ja S juoksi luokseni pihaan!!!!!!! Huokasin todella syvään ja olin niin onnellinen Saganaattorin paluusta! Ari palasi puistosta todella huojentuneena ja totesi, että täytynee petrata ja jatkaa luoksetuloharjoituksia!

Talleilla seurasimme Sagan kanssa tuttuun tapaan hevosten valmisteluja ennen tuntia sekä pienen hetken tunnin alkua ennen kun lähdimme perinteiselle metsäkävelyllemme. Aamun kauhuhetkien jälkeen mietin hetken, uskallanko antaa Sagan juosta vapaana... ja päädyin siihen, että vapaana oloon liittyy riski, mutta luottamusta ei saavuteta, jos sitä ei harjoitella.. niinpä S sai juoksennella vapaana ja harjoittelimme koko matkan muutaman minuutin välein luoksetuloa. Ja hyvin meni!

Kotona otimme pienet tirsat kaikki kolme ennen illan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ystävillämme Paulalla ja Janilla (jossa S oli hoidossa edellisviikonloppuna). Sagan pääsi mukaan hetken emmittyämme sitä ja ilta olikin Sagalle varmasti aivan ihanaa: alkuillan Saga leikki todella nätisti kahden pienen lapsen kanssa ja loppuillan ihailuja kerännyt S nautti yli kymmenen ihmisen rapsuttelusta ja silittelystä - ja oli oikein salonkikelpoinen rauhallisuudessaan ja suloisuudessaan. Jopa Hugo sai olla lähes koko ajan rauhassa, kun oli niin paljon muuta puuhaa (ja nyt S ei haukkunut, ainoastaan tarkkaili)! :-)

ps. Jani ja Paula toivoivat kovasti lähtiesssämme, että toisimme Sagan pian uudelleen heille hoitoon :-)

Saga yökylässä

2009-11-29T21:37:00.007+02:00

Viikko meni taas muuten tutuuttun tapaan, paitsi että Ari oli kurkkukipunsa takia keskiviikon ja perjantain kotona, joten Sagalla oli päivisinkin seuraa.

Perjantai-aamuna ulkoillessamme Saga löysi (ja söi) yhden talon pihalta muutaman ohuen nakkisiivun ja minä jouduin lähes panikkiin pelätessäni niiden sisältävän myrkkyä. Töissä en osannut tehdä juuri mitään ja Ari tarkkaili Sagan vointia kotona. Onneksi mielikuvitukseni oli todellisuutta hurjempi ja nakit taisivat olla jonkun muun koiran namipaloja, jotka olivat tippuneet maahan (siinä talossa, jonka pihalla ne olivat, asuu useita koiria). Kauheitä hetkiä....... :-(

Lauantaina kävimme pomppimassa vesitornin lähistön kallioilla ja Saga toimi sosiaalistamisapuna ujolle Heta-pulille :-) Iltapäivällä nukuttuamme pitkät päiväunet ja ulkoilutuamme hetken lähdin viemään Sagaa hoitoon ystävillemme Paulalle ja Janille (meillä pikkujoulut). Saga sai istua autossa etupenkillä (kun minä laitoin Sagan mukaan otettavia tavaroita häkkiin ja en jaksanut tyhjentää sitä). Meitä tultiin ulos vastaan ja Saga oli innoissaan tavattuaan tuttuja. Sisällä Saganaattori nuuski ja tutki kaikki paikat.. ja vasta vartin päästä tajusi altaassa uivan Hugo-vesikilpikonnan. Saga uteliaana kurotteli kaikki raajat jännittyneinä pelottavaa otusta kohden muristen ja haukkuen. Hetkeksi S aina välillä unohti Hugon, mutta palasi pian taas tarkkailemaan (ja olettaakseni meitä ihmisiä suojelemaan hurjalta hirviöltä). Minun lähdettyäni S oli kuulemma ihan hetken uikuttanut ovella, mutta sitten taas Hugo muistui mieleen.. :-)

Hugon vaahtimisen lisäksi Saga pääsi tutustumaan sekä Torkkelinmäen koirapuistoon että muihin lähiseuduin koiriin, pääsi nukkumaan Paulan ja Janin väliin (yölläkin piti toki vahtia Hugoa, joten välillä S nukkui olkkarin lattialla)... ja oli saanut pajon herkkupaloja, joita Jani-sedältä vahingossa tippui....ja sai varmasti enemmän silittelyä kun normaalisti viikon aikana!

Tänään sitten menimme hakemaan Sagaa Arin ratsastustunnin jälkeen ja iloisesti S otti meidät häntää vipattaen ja kasvoja nuolien vastaan.. ja puolusti meitä kovasti pelottavalta Hugolta (murisi ja haukkui kun menimme lähelle allasta.. ja ei ollut poissaollessamme juurikaan murissut vaan muuten vaan tarkkaillut). Hetken siellä juteltuamme lähdimme kohti kotia Kebab-paikan kautta. S ulisi ihan kamalasti Arin mentyä hakemaan ruokaa..... raukalla oli tainnut olla meitä vähän ikävä :-(

Kotona vahtimisesta ja kaikesta uudesta väsynyt koiruutus nukahti lähes heti kotiin saavuttuamme :-)

ps. laitoimme tällä viikolla olohuoneen karvamaton (joka on ollut vintissä Sagan tulosta lähtien) takaisin pakoilleen... ja siitä on tullut Sagan lempipaikka :-)

Monenlaista puuhaa

2009-11-22T20:40:00.003+02:00

Tällä viikolla Sagalla on ollut monenlaista puuhaa: Alkuviikko sujui rutiinien mukaisesti (päivät kotona, illalla koirapuistossa), mutta keskiviikkona saimme vieraaksemme ystävämme Annun. Saga tykkää aina vieraista ja on silloin tyytyväisimmillään kotona :-) Keskiviikkona kävimme myös ostamassa Sagalle uuden pedin makuuhuoneeseen, sillä edellinen peti alkoi käydä hieman pieneksi aika lailla pikkupentupäivistään kasvaneelle Saganaattorille - ja meitä alkoi käydä sääliksi Saga, joka mahtui pesään vain kokonaan sykkyrässä tai sitten niin, että roikkui puoliksi pedin ulkopolella. Saga tykästyi näköjään heti uuteen petiinsä, sillä S nukkui koko yön siellä, vaikka ovi työhuoneeseen, jossa Annu nukkui lattialla patjalla, oli auki.. ja normaalisti S käyttää aina tilaisuuden hyödyksi, jos joku nukkuu patjalla ja änkee viereen.. :-)

Torstaina alkuillasta käytin Sagan koirapuistossa ja sen jälkeen väsytetty Saga matkusti Arin kanssa Lappeenrantaan. Lappeenrannassa Saga ja Hukka olivat riehuneet koko illan vanhempieni kotona. Minä tulin perjantaina perässä ja koiruutukset olivat onnesta sekaisin, kun ensin tulin minä ja sitten isäni... ja koko tuttu porukka oli kasassa!

Lauantaina koin ensimmäistä kertaa yksin hihnalenkin sekä Hukan että Sagan kanssa..yllättävän hyvin selvittiin, vaikka muutaman kerran käteni olivat koetuksella molempien vetäessä eri suuntiin :-) Aamupäivällä kävimme moikkaamassa isäni äitiä, joka ei ollut vielä kertaakaan nähnyt Sagaa. Hän ihastui heti pieneen uteliaaseen, sormia ja jalkoja nuolevaan koiruutukseen :-) Isääni huvitti koiruutusten jolkottelu matkalla mummille ja takaisin- Saga kun hyökkäili aina silloin tällöin Hukan kimppuun ja jatkoi sitten duracell-poukkoiluaan :-) Iltapäivällä kävimme enoni luona tervehtimässä Irkkua (kummityttöäni) ja Kaislaa sekä heitä vahtimassa ollutta toista mummiani - ja Mimmi-koiraa. Juoksuaikaa viettävä Mimmi hieman aluksi komenteli Sagaa, mutta pian tutut koiruutukset leikkivät sulassa sovussa. Illalla sitten Hukka ja Saga taistelivat karvatossusta - vanha-herra Hukka ensin muristuaan luovutti sukan pikkusintille..mutta oli pakko hieman komennella!!!

Tänään sunnuntaina heräsimme todella aikaisin. Saga kävi herättämässä vanhempani hyppäämällä heidän sänkyynsä ja nuolemalla heidän naamansa :-) Sitten kävimme Sagan kanssa pikkulenkillä, söimme pikaisesti aamupalaa, pakkasimme tavarat ja lähdimme heti kasin jälkeen ajamaan kohti Husö:tä - Arillla kun oli estetunti klo 11.00. Hukka (ja äiti, iskä ja Ella) jäi murheellisena katsomaan Sagan lähtöä :-( Husössä kävimme Sagan, Annikan ja Olavin kanssa kävelyllä Arin ja Janin ratsastaessa. Poislähtiessämme törmäsimme Sagan rotukaveriin Bellaan - ja oli hauska nähdä kahden pihiksen leikkivän :-) Kerroimme Bellan omistajalle käyvämme siellä lähes viikoittain, joten tapaamme varmasti uudelleenkin!

Kotiin päästyämme nukuimme kaikki kolme Annun vierailun jäljiltä jääneellä patjalla työhuoneen lattialla - S meidän kahden välissä tuhisten ja koko ajan paikkaa vaihtaen (sitä S teki Lappeenrannassakin vieressäni vuodesohvalla nukkuessaan ..vaihtoi koko ajan paikkaa niin, että oli kiinni ihollani... ja kävi välillä Hukan kanssa myös vanhempieni sängyssä piipahtaessa). Päiväunien jälkeen kävimme katsomassa tuttuja koirapuistossa ja nyt taas nukuttaa :-)

Saga pentunäyttelyssä

2009-11-16T20:34:00.015+02:00

Eilen koitti pitkään jännittämäni päivä: pentunäyttely. Vaikka olimme harjoitetelleen viikkotolkulla (muutama minuutti päivässä) seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä, jännitin minä näyttelyyn menoa ja Sagan esittämistä ja Sagan käyttäytymistä muiden koirien keskellä ihan kamalasti. Aamulla pitkän ulkoilumme jälkeen iski melkein paniikki, mutta jotenkin siitä selviydyin ja lähdimme hieman puolenpäivän jälkeen kävelemään Saganaattorin kanssa kohti Kaapelitehdasta. Meidät oli onneksi sijoitettu viimeiseen erään, joten meidän piti olla paikalla vasta hieman ennen yhtä. Saga oli ihmeissään koirien määrästä, kun saavuimme perille. Toki minäkin olin yhtä ihmeissäni - olihan tämä ensimmäinen kertani koiranäyttelyssä (en ole koskaan aiemmin ollut edes katsojana mukana). Onneksi pian paikalle saapui Sagan kasvattaja Jaana (S meillä sijoituskoirana) ja sain jopa takin riisuttua päältäni :-) Sitten asetuimmee meidän kentän viereen istuskelemaan ja touhua kummastelemaan. Saga oli niin hämillään koiramäärästä, että oli yllättävän rauhallinen tarkkaillessaan menoa ympärillään.

Pian Arikin saapui paikalle. Juttelimme ja odotimme vuoroamme. Minun jännitykseni alkoi vähitellen laueta, kun katsoin mallia muista esittäjistä ja näin muutamien koirien hangoittelevan vastaan. Noin tunnin odoteltuamme oli vihdoin meidän vuoromme. Tuomari otti meidät heti alussa oikein ystävällisesti vastaan ja jännitykseni lieveni entisestään. Kiersimme Sagan kanssa ensin kehän ympäri ja sitten menimme edestakaisin, kunnes jäimme seisomaan tuomarin eteen. Saga totteli todella upeasti ja seisoi kauniisti. Kuulin tuomarin kehuvan Sagaa ja olin Sagasta todella ylpeä. Tuomarin ensin arvioitua Sagaa pöytänsä takaa tuli hän lähemmäs tarkastelemaan pikkuista. Minä tein aloitteen Sagan nostamisesta pöydälle, jotta tuomarin ei tarvinnut kyyristyä tutkimaan Sagan hampaita. Tuomari jutteli mukavia ja kysyi minulta, miten ihmeessä olimme keksineet näin mukavan rodun...ja lopuksi hän sanoi meidän ansaitsevan kunniapalkinnon. Hämmentyneenä ja suoristuksesta tyytyväisenä otin vastaan arvostelulomakkeen ja saamamme ruusukkeet sekä kaikille jaetun ruokalaatikon mukaani ja menimme Jaanan luo lukemaan arviota, joka oli varsin mairitteleva :-) Eli hienosti sujui Sagan ensiesiintyminen!!!

Minä olin valmiina lähtemään , mutta sitten Jaana valisti meitä, että Saga pääsee jatkamaan ryhmäkehään ollessaan rotunsa paras - vaikkakin ainoa edustaja. Niinpä jäimme odottamaan. Jaana lupautui esittämään Sagan siellä ja he harjoittelivat hieman yhteisesiintymistä odottaessamme vuoroamme. Odottaessa meni aika kauan, mutta vihdoin oli kakkoskehän vuoro. Saga ja Jaana esiintyivät yhdessä todella hienosti, mutta jostain syystä tuomari ei enää valinnut Sagaa neljän parhaan joukkoon. Hieman oli pettynyt olo, mutta todella upeasti eka näyttely meni!!!

Kotiin päästyämme Saganaattori hotki hieman ruokaa ja painui suoraan häkkiinsä nukkumaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun päivän tohinasta väsynyt pikkuneiti kuorsasi ja näki varmaan unia ihmeellisen päivän tapahtumista :-)

Tänään otimme vielä muutaman poseerauskuvan Sagasta palkintojensa kanssa.

ps. viime viikolla sattui koirapuistossa hassu tapahtuma: Saga hyppäsi Piku-Schäferin isännän syliin penkille. Piku, joka tykkää Sagasta muuten varsin paljon, ei ollut tästä mielissään vaan tuli ja nappasi Sagaa pannasta kiinni ja kuljetti Sagan kauemmas. Saga ei ollut tästä moksiskaan vaan oli kohta jo nuolemassa Pikun rähmiä pois :-)

Lumi tuli, lumi suli

2009-11-08T22:15:00.004+02:00

Tällä viikolla me saimme nähdä, miten Saga reagoi lumeen.. ensilumenhan S koki jo muutama viikko sitten mökillä syyslomalla. Keskiviikko-iltana lähdimme Sagan kanssa iltakävelylle, kun näin maan peittyvän ohueen valkoiseen harsoon... ja S oli aivan hurmioissaan pomppiessaan räntälumen peittämällä polulla :-) Lumentulo jatkui ja aamulla maata peitti jo huomattavasti paksumpi kerros lunta. Lumentulo jatkui edelleen, joten illalla S pääsi oikein kunnolla mönkimään ja pyörimään lumessa... ja oli onnesta sekaisin! Ikävä kyllä lumet sulivat perjantaiksi, mutta odottelemme innolla uutta lumisadetta :-)

Tiistaina haimme iltalenkillä Mustista ja Mirristä Sagalle tilaamamme toppamanttelin. Saga oli iloinen kaikkien yhteisestä iltaulkoilusta sekä uudesta manttelistaan (jota käytetään vain kunnon pakkasella). Muina iltoina olemme käyneet koirapuistossa, jossa S on saanut purkaa energiaansa ja juoksennella kavereittensa kanssa. Lauantaina lähdimme taas kaikki yhdessä ulkoilemaan ja kävimme tutustumassa Lauttasaaren eteläkärjen koirapuistoon, joka rajoittuu mereen. Siellä ei ollut muita koiria paikalla, mutta S tutki innoissaan paikkoja. Vajaan kahden tunnin lenkki teki tehtävänsä ja illalla olimme kaikki väsyneitä :-)

Tänään haimme Arin siskon Paulan kyytiin matkalla talleille. Talleilla Saganaattori teki tuttavuutta muutaman vuohen ja kissan kanssa - hevoset ovat liian pelottavia kutsua leikkiin! Arin ollessa tunnilla kävimme Sagan kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä metsässä tutulla polulla, joka kiertää tiluksia. Nyt S uskalsi poukkoilla polulta entiskertoja enemmän metsään (ei todellakaan kovin kauas ja pitkäksi aikaa) .. ja nautti suunnattomasti saadessaan juoksennella vapaana. Sitten menimme hetkeksi seuraamaan Arin tuntia ja S päätyi silittelysaarrokseen kaikkien muiden katsojien halutessa silittää ja rapsuttaa Sagaa :-)

Talleilta suuntasimme Nummelaan Arin vanhempien luo viettämään isänpäivää. S nautti kaikien häärätessä keittiössä ruuanlaittopuuhissa; S tarkkaili tohinaa löhöilemällä keittiön matolla. Siinä tyytyväinen pikku-koiruutus pötkötteli koko ruuanlaiton ja syömisen ajan (välillä jonkun jaloissa) niin, että taas Hannu ja Sinikka ihmettelivät, voiko S oikeasti olla noin rauhallinen..... Ennen lähtöämme Saga sai iltaruuan ja kävimme pienellä kävelyllä nuuskimassa Nummelan koirien tuoksuja. Kotimatkalla veimme ensin Paulan pois ja sitten Arin pysähdyttyä kauppaan päätinkin olla vielä hetken ulkona ja kävelimme Saganaattorin kanssa kotiin. Sitten pötkötimme kaikki kolme Fatboylla päivän touhuista väsyneinä :-)

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman ensi viikon näyttelyä varten. Minua jännittää ja pelottaa ihan kamalasti....

Ps. Jimi ja Jade muuttivat pois... onneksi S on saanut uuden hyvän kaverin Fitistä (10kk kultainen noutaja), joka muutti muutama viikko sitten vastapäiseen taloon.

Ulkoilua, koulutusta ja leikkiä

2009-11-01T13:48:00.006+02:00

Taas on viikko mennyt huiman nopeasti. Sagan tassu on parantunut hienosti, joten olemme käyneet muutamana päivänä koirapuistossa. Saga on nauttinut siitä valtavasti - reilu viikko ilman kavereitten kanssa leikkimistä oli todella tylsää! Saga on saanut uuden hyvän ystävän Fitistä, jota olemme nähneet kadulla ja koirapuistossa harva se päivä.

Tiistaina otimme Sagan auton kyytiin ja kävimme Mustissa ja Mirrissä sovittelemassa sade-ja talviasuja. Sadeasu vaikutti niin kömpelöltä, että luovuimme sen ostamisesta (harkitsimme sitä siksi, kun alkuviikosta oli niin liejuista, että S piti aina pestä kokonaan koirapuistokäyntien jälkeen). Toppamanttelin laitoimme tilaukseen, se tulee varmaan ensi viikolla. Mukaan tarttui myös (taas) uusi panta ja hihna - tällä kertaa kuristamattomat ja nahkaiset. Kauppa oli Sagalle uusi kokemus ja ihmeellinen paikka tuoksuineen. Ja uusi reitti tuli myös koettua, kun kävelimme Sagan kanssa kaupasta kotiin.

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman näyttelyä varten seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä. Mari kävi torstaina meitä hieman ohjaamassa ja tarkistamassa, olemmeko harjoitelleet oikein. Ennen harjoittelua Saga ja Jade pääsivät pitkästä aikaa leikkimään kunnolla yhdessä puistossa :-) Nyt Saga tajuaa jo, mitä seiso tarkoittaa. Ihan hyvin ovat harjoittelut sujuneet, sillä Sagahan on varsin oppivainen, mutta pelkään pahoin, että näyttelystä tulee varsinainen show, kun minua jännittää ja Saga vaistoaa sen ja sitten mikään harjoittelemamme ei onnistu.. varsinkin kun ympärillä on mahdottoman paljon muita koiria ja Sagahan haluaisi leikkimään heidän kanssaan..... no, mutta kai me hengissä siitä selviydytään ja saadaan uusia kokemuksia :-)

Perjantai-iltana Saganaattori ja Ari viettivät taas yhteistä laatuaikaa minun olessa juhlimassa. Lauantai-aamuna menimme ulos ysin jälkeen ja törmäsimme heti Borderterrieriystäviimme Zappaan ja Brunoon. Pitkän aikaa koiruutukset leikkivät ja Saga hieman koulutti kaikille murisevaa pikkuista Brunoa...jospa pieni nöyryytys poistaisi jatkuvan murinan kaikkia vastaantulijoita kohtaan?! Muutama naapuritalon pikkutyttö tuli puistoon eväsretkelle ja he innostuivat leikittämään Sagaa. Saga nautti tyttöjen leikittelystä yli kaikien- ilo loisti pienen kouruutuksen kasvoilta :-) Lähes tunnin aamu-ulkoilun jälkeen menimme kotiin aamupalalle. Muutaman tunnin yhteislöhöilyn (me kaikki kolme Fatboylla) lähdimme ulkoilemaan kauniiseen syyssäähän. Kävelimme Lauttasaaren rantoja pitkin kaksi tuntia!!! Tämä oli Sagalle hyvää harjoitusta, sillä moni muukin (ihmisiä ja koiria) oli kävelyllä nauttimassa kirpeästä syyssäästä hienoisessa auringonpaisteessa. Illalla meillä olikin sitten kotona aika väsynyt pieni koira... :-)

Tänään kävimme pitkästä aikaa Sagan kanssa katsomassa Arin ratsastustuntia. Suurimman osan ajasta kävelimme lähimetsässä. Saga sai juosta vapaana ympäriinsä minun köpötellessä perässä. Todella hyvin S pysyttelee polulla ja koko ajan tarkistelee minulta katseellaan, onko lupa mennä edelle.. ja tulee luokse kutsuessa :-) Nyt ihana pieni koiruutuksemme vetelee sikeitä.. puolitoista tuntia lähes pakkaslukemissa kuluttaa hyvin energiaa!!

Ps. Marin mielestä Sagalla saattaa olla muutama sata grammaa ylimääräistä (paino punnituksessa lääkärissä 6,3..lääkäri ei kommentoinut mitään painosta). Nyt yritämme rajoittaa nameja (joita minä hellyyttävälle pikku-Sagalle annan varmaan turhan usein) ja ulkoilla paljon. Omasta mielestämme S on oikein sopusuhtainen... kylkiluut tuntuvat mutta eivät näy. Marin mielestä luiden tulisi hieman näkyä????
..ja toinen juttu: ilmojen kylmettyä S on alkanut välillä röhkiä ulkona innostuessaan.. eli olisiko kyseessä oireita reverse sneezingistä?! Rohinää kestää maksimissaan vajaa minuutin verran, nenästä kiinni pitäminen helpottaa. Koira ei itse juurikaan reagoi röhkimiseen - jatkaa touhotusta/jolkottelua. Jos olisi kyse nenäpunkeista tai jostain muusta, luulisi kohtauksia tulevan myös sisällä???? No, pitää tarkkailla tilannetta.
.. ja Saga pääsi tutustumaan Arin työpaikkaan Arin käydessä viime sunnuntai-iltana korjaamassa jotain tulostinta :-)

Toipilasviikko

2009-10-25T11:57:00.002+02:00

Tällä viikolla Saga on parannellut varvastaan. Sunnuntaina Saganaattori linkkasi jo huomattavasti lauantaita vähemmän, mutta kuitenkin jonkin verran. Kävimme ulkoilemassa vain lyhyitä kierroksia lähiympäristössä. Maanantaina ja tiistaina pientä linkkausta oli havaittavissa rasituksen jälkeen, mutta keskiviikosta eteenpäin emme ole juurikaan havainneet ontumista tai linkkausta. Särkylääkettä S sai tiistaihin asti.

Tällä viikolla minulla on ollut pitkiä työpäiviä, joten Ari on käynyt pitkinä päivinä lounaalla kotona ja samalla ulkoiluttamassa Sagaa. Tätä joudumme jatkamaan jonkin aikaa, kunnes työmääräni taas vähenee. Onneksi Ari yleensä pystyy liukenemaan hetkeksi töistä keskellä päivää.

Saga on ollut hieman levoton tällä viikolla. Syitä lienee monia: paluu mökiltä kotiin, kipeä jalka, lyhyet ulkoilut, leikkikaverien puute.....ja todennäköisesti lähestyvä murrosikä. Levottomuus on näkynyt erityispaljona vetämisenä ulkona, muutamina pisseinä peitoille ja jatkuvana seurustelun anomisena. Illalla meidän tultua töistä kotiin S ei nuku juuri hetkeäkään vaan kulkee koko ajan perässämme ja kerjää leikkimistä tai kyhnäämistä. Tilanne hieman normalisoitui, kun yhtenä iltana olimme viemässä roskia (Saga mukana kaikissa perheen askareissa :-) ) ja kadun varressa kohtasimme naapuritaloon muuttaneen, koirapuistosta tutun 10-kuukautisen kultaisen noutajan Fitin sekä jossain naapurustossa asustelevat terrierit (3v ja 3 kk), joiden kanssa jäimme puoleksi tunnuksi juttelemaan (ja koirat toisiaan nuuskimaan ja hieman leikkimään) kadun reunaan. Ja muutaman kerran olemme antaneet Sagan leikkiä hetken pihalla Jaden kanssa. Eli kavereita Saga kaipaa, jotta me saamme olla kotona enemmän rauhassa...

Meidän harmiksemme Jade ja Jimi muuttavat marraskuun aina pois talostemme, mutta toivottavasti järjestämme koiruutuksille tapaamisia aina silloin tällöin. Jospa Saga ja Jade pääsissivät keväällä samaan Agility-ryhmään?!

Perjantai-illan Saga ja Ari viettivät yhteistä laatuaikaa minun olessa työhyvinvointi-illassa. Lauantai-aamuna Ari puolestaan lähti viettämään oman työpaikkansa työhyvinvointiviikonloppua ja me jäimme Sagan kanssa kaksin. Minä otin peiton mukaan fatboylle ja lueskelin kirjaa ja lehtiä Sagan torkkuessa vieressäni. Iltapäivällä kävimme yhdessä kirjastossa ja lukemiseni Sagan vieressä jatkui iltaan asti. Välillä kävimme ulkoilemassa ja nyt uskaltauduin viemään Saganaattorin pitkästä aikaa hetkeksi koirapuistoon. Siellä S saikin kaverikseen heti todella innokkaan parsonin sekä muita hieman isompia koiria. Saga oli aluksi jotenkin peloissaan, kun kaikki viisi koiraa hyökkäsivät samaan aikaan nuuskimaan uutta tulokasta ja innokas terrieri yritti haukkumalla ja huitomalla saada Sagan leikkiin. Hetken emmittyään jalkojeni juuressa S vähitellen lämpeni leikkiin ja lopuksi jopa uskomattomaan ympyräjuoksuun. Kovin kauan en uskaltanut puistossa olla, jotta jalan paranemiselle ei tulisi takapakkia. Koirathan eivät kai innostuessaan ja ollessaan sen aiheuttamassa adrenaliini-huumassa juurikaan tunne ja näytä kipua?! Siksi lähdimme kesken leikkien pois puistosta. Kiltisti S seurasi perässäni ja jätti muut leikkimään.

Illan vietimme Toscanan auringon alla -elokuvan merkeissä - minä lattialla istuen Saga sylissäni nukkuen.

Ai niin... Saga on nyt ruvennut saamaan papanoitten rinnalla koirien puuroa. Tykkää siitä todella paljon :-) Ja olemme ruvenneet harjoittelmaan näyttelyhihnassa kävelyä ja paikallaan seisomista. Sagalla epävirallinen pentunäyttely 15.11. (pelottaa ihan hulluna, minkälaisen shown hulivilikoiramme siellä järjestää.....)

Itku pitkästä ilosta

2009-10-18T12:26:00.005+03:00

Kaksi viikkoa on taas hurahtanut vauhdilla. Viime viikko oli syyslomaa, jonka me Arin kanssa vietimme Nizzassa ja Saga mökillä... ja edellinen viikko meni loman viettoon lähtemisen valmisteluissa: Keskiviikkona Ari ja Saga kävivät vaihtamassa talvirenkaat autoon Nummelassa, torstaina kävimme hakemassa Nizzan asunnon avaimet Arin sedältä ja hänen vaimoltaan. Sillä vierailulla Saga tutustui myös heidän koiriinsa Adaan ja Essiin, jotka olivat ihmeissään innokkaasta pennusta, joka yritti saada heitä leikkimään kanssaan :-) Illalla oli ohjelmassa pakkailua, jota Saga ihmeissään seurasi. Perjantai-aamuna minä menin hetkeksi töihin, josta Ari ja Saga hakivat minut muutaman tunnin päästä ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa yllätimme Hukan, joka ei osannut odottaa tuloamme. Koiruutuksien jälleennäkeminen oli todella hellyyttävää katseltavaa :-) Ari lähti töihin ja minä jäin koirien leikkiä katselemaan vanhempieni kotiin. Muutaman tunnin päästä koko lauma oli kasassa ja lähdimme mökille - Saga ja Hukka lähtivät isäni kyydissä etunenässä lämmityspuuhiin meidän muiden hoidellessa kauppa-asioita ennen lähtöä. Koirat olivat meitä muita vastassa ja ilta menikin heitä seuratessa ja saunoessa. Aamulla me Arin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan takaisin Helsinkiin päin suoraan lentokentälle ja jätimme Saganaattorin mökille lomailemaan. Hieman oli haikea olo, mutta ei mitään kesän lähtöön verrattuna.. onneksi!

Me siis vietimme vajaan viikon Nizzan ihanassa auringonpaisteessa lähikaupunkeja - ja kyliä kierrellen, Saga vietti omaa lomaa mökillä Hukan kanssa leikkiessä, sienimetsässä ja mökkituttoavien luona vieraillessa. Muutaman päivän he olivat kaupungissakin käymässä. Sagalle mökkeily on aina todellista lomaa, sillä mökillä vallitsevat aivan eri säännöt kuin kotona: mökillä (ja vanhempieni kotona) S saa hypätä sohville ja tuoleille ja nukkua vanhempieni vieressä sängyssä. Ikävä kyllä mökilläkään S ei saa tulla väliimme nukkumaan Arin allergian takia - mutta S on tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen ja ottaa ilon irti meidän poissaolessamme. Silloin he nukkuvat Hukan kanssa molemmat äitini ja isäni välissä - Hukka jalkopäässä ja Saga kasvojen tasolla :-)

Perjantai-iltana ajoimme suoraan kentältä mökille, jossa olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Molemmat koirat olivat autoa vastassa ja vastaanotto oli aika vetinen - S nuoli meidän molempien kasvot läpikotaisin ja hyppimisestä ja kyhnäämisestä ei meinannut tulla loppua - niin innoissaan S oli paluustamme :-) Hetken juteltuamme lähdimme saunaan, jonne Saganaattori seurasi perässä. Niin ikävissään pikkukoiruutus oli kai ollut (vaikka oli siis koko viikon oikein pirteä eikä itkenyt tutussa ja mukavassa paikassa peräämme), että ensimmäistä kertaa seurasi meitä saunaan sisälle ja hyppäsi jopa ylälauteelle. Ja tuli takaisin vilvottelun jälkeenkin :-)
saunan ja syömisen jälkeen lähdimme aittaan nukkumaan ja yllätykseksemme S seurasi ilman houkutteluja perässämme ja kipitti suoraan häkkiinsä nukkumaan. Kuulemma koko viikkoon S ei ollut häkissään käynytkään - ainoastaan kuljettanut siellä olleita lapasiani (ja Arin sukkaa) välillä sieltä pois ja takaisin. Mutta nyt S siis kiltisti meni omalle paikalleen nukkumaan, vaikka olimme ajatelleet, että S halunnee jatkaa Hukan ja vanhempieni vieressä nukkumista. Aamulla sitten S juoksi suoraan aitan oven avattuani mökkiin sänkyyn jatkamaan uniaan hetken kirmattuaan ulkona Hukan kanssa.

Minä heräsin muutaman tunnin myöhemmin ja raahauduin unenpöpperössä mökkiin. Hukka haukkui jossain pusikossa ja S seurasi Hukan touhuja mökin kuistin penkillä keikkuen ja terassin aitaan nojaten (kuten aina.. samaiselta penkiltä Hukkakin aina tarkkailee pihan elämää.. kuva ylhäällä). Yhtäkkiä penkki kaatui ja Saga ulisi kamalasti... ja hyppelehti voivotellen ja täristen etujalkaansa nostellen sisälle, jossa kaappasimme poloisen syliimme. Ulkoisa vammoja ei näkynyt, mutta S ei suostunut astumaan vasemmalla etutassullaan (sama, josta kynsi irtosi). Pienessä paniikissa etsimme mamman kanssa Sagan laukusta särkylääkettä ja annostelimme sitä ja herättelimme Aria ja soittelimme eri eläinlääkäriasemille ja Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen ohjeita. Arin herättyä ja pakattuaan tavaramme lähdimme ajamaan hurjaa kyytiä kohti Lauttasaarta, jotta ehtisimme ajoissa ennen lääkäriaseman sulkemista paikalle. Lähtömme oli kaaos ja Hukan puolesta säälittää kauheasti; kukaan ei ehtinyt kiinnittää mitään huomiota Hukkaan :-( Hieman reilussa kahdessa tunnissa olimme perillä (S makasi koko matkan sylissäni vilttiin käärittynä--tärinäkohtaukset onneksi loppuivat alkumatkasta). Lääkäri tutki jalan ja rauhoittavan piikin jälken otettiin räntgenitkin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta lääkäri paikallisti kipukohteeksi vasemman etujalan uloimmaisen varpaan (sen vierestä lähti silloin se kynsi, joka nyt on kasvanut täysin normaaliksi). Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä (sitä, jota meillä jo oli ja annoin heti tapaturman jälkeen) kerran päivässä ja liikuntaa koiran jaksamisen mukaan - kävely ei kuulemma aiheuta haittaa paranemiselle.

Kotiuduttumme Ari lähti varpajaisiin ja me Sagan kanssa kävimme ulkona normaaliin tapaan neljän, seiskan ja yhdentoista aikoihin. Toki emme kävelleet kovin paljon, mutta näköjään S oli niin innoissaan nuuskiessaan viikon poissaolon jälkeen tuttujen jättämiä merkkejä, että unohti linkaamisen jopa hetkittäin...Illalla luin kirjaa Sagan löhöillesä vieressäni Fatboylla. Ja ruoka maistui pikkupotilaalle oikein hyvin, joten taisimme päästä lähinnä säikähdyksellä. Sisupussi on varmaan jo muutaman päivän päästä entisellään..kunhan ei nyt totu liian hyvään, sillä raahasin vintiltä patjan työhuoneen lattialle, jossa nukuimme koko yön vierekkäin. Ja nyt Ari jatkaa uniaan siellä Saga vieressään :-) ..ja namupaloja pikkuressukka sai eilen aika monta....

Illaksi olen sopinut Sagalle treffit Jaden kanssa ..pääsevät pikkukoirulaiset leikkimään yhdessä pitkästä aikaa (yli kahteen viikkon eivät ole nähneet, kun Mari oli ensin reissussa ja sitten me)

Saga kohtasi Kertun

2009-10-03T21:41:00.005+03:00

Tänään lähdimme iltakävelylle ja vaikka en suunnitellut menevämme koirapuistoon, hetken mielijohteesta suuntasimme kuitenkin sinne. Hetken aikaa olimme siellä kaksistaan, mutta sitten sinne tuli tyttö ja poika ihan Sagan näköisen koiran kanssa. Koira, Kerttu, osottautui yhdeksänkuukautiseksi Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran ja kettuterrierin risteytykseksi. Kerttu oli Sagaa noin kymmenisen senttiä korkeampi, väritykseltään kuin Saga, mutta läikät olivat isompia, korvat pystyt ja kuono terrierimäisempi kuin Sagan. Koirat tulivat heti ensi sekunneilta todella hyvin toimeen: he juoksivat puistossa tuhatta ja sataa välillä pentumaiseen nahisteluun pysähtyen. Koirien leikkiä oli todella kiva katsella :-)
Pian puistoon tuli myös Faaraokoira, joka kateellisena katseli samannäköisten pikkupentujen leikkiä ja yritti kutsua heitä välillä mukaan omaan juoksuleikkinsä. Vajaan tunnin vietimme puistossa ja sitten lähdimme kertomaan uudesta tuttavuudestamme Arille.

Tänään ollaan muutenkin tarjottu Sagalle mukavaa ulkoilua: lähdimme kaikki kolme iltapäivällä kohti vesitornin kallioita ja Saga nautti taas suunnattomasti päästessään pomppimaan vapaana kalliolta toiselle. Myös aamulla Saga näytti nauttivan päästessään hyppimään kuuran peittämällä nurmikentällä ja ihmeelliset tuoksut kiehtoivat innokasta nuuskijaa. Aamullakin olimme harvinaisen kauan ulkoilemassa ihan kuulaassa aamuauringossa, joten nyt väsynyt koira loikoilee tuhahdellen jaloissamme päivän mukavista ulkoiluista unta nähden :-)

Tällä viikolla olemme käyneet useamman kerran koirapuistossa ja kerran iltapäivälenkillä kallioillakin. Matkalla vesitorninmäelle menimmekin sinne Sagalle ennestään tuntematonta reittiä ja Sagalle kävi merkkausten kanssa köpelösti - puolessa välissä pissi loppui kesken ja sekös koiruutusta harmitti (naama irvessä yritti saada edes tipan tiputeltua merkiksi vierailustaan uudella alueella). Torstaina Saga näki Jaden pitkästä aikaa ennalta sopimillamme treffeillä ja koiruutuksilla oli todella hauskaa nahistelelssaan ja juoksiessaan lähipuistikossa.

Ulkoilujen ohella Saganaattori on leikkinyt kotona innoissaan kongilla, vinkulelulla ja narulla, nakerrellut useita korkkisia pullonkorkkeja (osaa hakea viinilaatikosta) sekä tuhonnut useita pahvilaatikoita ja vessapaperirullia nameja etsiessä niiden uumenista - aina unien välissä. Ja uni maittaa pienelle tarmonpesälle - milloin omassa pesäkolossa, häkissä, Fatboylla, olkkarin tyynyllä, eteisen tai kylppärin matolla, lattialla tai minun sylissä :-)

ps. nyt S on oppinut inahtamaan herätessään ennen meitä - eli tulee istumaan ihan sängyn viereen ja inahtaa halutessaan seuraa ja /tai huomiota. Ekan kerran repesin nauruun ja nousin ylös saman tien, mutta vahingosta viisastuneena jatkoin tänään unia. Saga luovutti ja meni tekemään saman Arille toiselle puolelle sänkyä. Kun Arikaan ei reagoinut, meni S kiltisti takaisin pesäänsä jatkamaan aamu-uniaan :-)

Sagan uusi ihailija

2009-09-28T20:10:00.002+03:00

Iltalenkillä törmäsimme koulun luona ensin Kalleen, sitten taisteluparin seuraan liittyi Virosta tuotu sekarotuinen, ihan Aldon näköinen koiranpentu (4,5kk) ja sen jälkeen kolmivuotias Portugalinpodengo Santos. Santos ihastui heti Sagaan ja hätisti hurjasti komentaen Kallen pois Sagan kimpusta. Sekä Saga että Kalle olivat ihan hämillään - Kalle pysytteli ihmisten jaloissa kummastellen varsin innokasta urosta hänen tyttöystävänsä kimpussa.... Seuraan liittyi myös tuttavamme Anni (jo iäkkäämpi JackRusseli), joka on ennen ollut Santosin suosikkinarttu. Santos ajoi Anninkin pois ja Anni Kallen tavoin luikki hämillään ihmisten jalkoihin. Hetken ajan Santos omi Sagan kokonaan itselleen. Sitten viisikko leikki ja juoksi toisiaan takaa, mutta kenelläkään muulla kuin Santosilla ei ollut asiaa Sagan lähelle. Kun lähdimme pois, Kalle ja Saga samaa matkaa, oli Kallella kova yritys vokotella taas Sagaa :-)

Kotiin päästyämme Sagalla oli supernälkä - en ole koskaan ennen Sagan nähnyt pyytävän kuppiinsa ruokaa samalla tavalla kuin nyt. Ja normaalisti Saga ei saa kolmatta ruokaa vaan syömme aamulla ja päivälenkin jälkeen, illalla S saatta syödä muutaman papanan, jos niitä on jäänyt päiväruualta.

Ps. Eilen Sagalla oli todella mukavaa talleilla, kun kävimme pitkällä metsäkävelyllä Arin tunnin aikana. Ja tänään kävimme päiväleinkillä kirkon takana kallioilla - S nautti päästessään vapaana pomppimaan ja juoksemaan kalliolta toiselle :-)

Hampaidenlähtöä ja arkista aherrusta

2009-09-26T19:13:00.010+03:00

Tällä viikolla ollaan ulkoiltu kauniissa syyssäässä: ollaan käyty leikkimässä koirapuistossa (torstaina jopa kahdesti, kun tiputin avaimeni sinne päivällä ja illalla menimme niitä etsimään), kävelty lähiseudulla ja leikitty pihapiirissä Kallen ja Aldon kanssa. Tänään kävin Saganaattorin kanssa pitkällä kävelyllä Lauttasaaren vesitornin kallioilla ja Saga tuntui olevan onnensa kukkuloilla hyppiessään kalliolta toiselle ihan uusia tuoksuja haistellen.

Keskiviikkona Arin vanhemmat kävivät kylässä ja ihmettelivät Sagan rauhallisuutta - kysyivät jopa, että eihän S vaan ole masentunut, kun on niin hissukseen kotona. Siitä tuskin on kysymys - Saganaattori vaan on sen tyyppinen, että purkaa lähes kaiken energiansa ulkona ja sitten sisällä enimmäkseen löhöilee ja seuraa meidän touhujamme uteliaana .. ja koluaa milloin kongia (jonka on nyt onnistunut piilottamaan niin hyvin, ettemme löydä sitä), milloin vessapaperikätköjä, luitaan tai salaa vohkimiaan alusvaatteita. Ja tykkää kauheasti etsiä ruokaa tai makupaloja kuppen alta. Tässä S on kehittynyt aika mestariksi - S osaa nykyään nostaa kahvallisen kipon kahvasta ja nostaa muovipurkin pois herkkujen päältä ottamalla kiinni reunoista hampaillaan.

Tämä viikko on ollut vilkas hampaidenvaihtoviikko: olen poiminut lattialta kolme hammasta. S maiskuttaa lähes koko ajan kutiavien ikenien takia. Tällä viikolla S sai taas turkkiinsa annoksen punkkiainetta, sillä olemme poimineet turkista kolme punkkia muutaman viikon sisällä. Kesäkuukausina Sagalla oli koko ajan myrkkyä niskassa, mutta nyt olin sen unohtanut ja heti punkit iskivät. Niimpä oli pakko ostaa ainetta lisää, kun punkit alkoivat olla vaivana.

Lähiaikoina Sagasta on tullut entistä enemmän sylikoira - S hakeutuu vähän väliä syliini ja kaipaa silittelyä ja rapsuttelua. Jostain syystä S hieman pakoilee Arin syliä... todennäköisesti siksi, ettei Ari ole liiemmin ennen pitänyt Sagaa sylissä samaan tapaan kuin minä muuten kuin hoitotoimenpiteiden (kynsien leikkuu, korva-aine, silmätipat) aikana ja S pelkää Arin sylin liittyvän niihin. Nyt olemme korjanneet tilannetta houkuttelemalla Sagaa Arin syliin - ilman ikäviä toimenpiteitä. Ja pikkuhiljaa luottamus Arin syliin kasvaa.. ja päiväunille fatboylle Arin kanssa S menee edelleen todella innoissaan :-) Sohville, tuoleille ja sängylle Sagahan ei pääse, joten meidän pitää itse mennä lattian tasolle löhöilemään tai sylittelemään.

Huomenna menemme taas talleille katsomaan Arin ratsastusta (estetunti) ja S pääsee kutsumaan hevosia leikkiin :-) Ja huomenna Saga pääsee pesulle - S on ihan likainen möngittyään mullassa ja pellolla. Yleensä liat putsaantuvat lähes itsestään, mutta uusi punkkiaine jätti öljyisen kerroksen niskaan ja niska on nyt ihan multainen... ja muutenkin edellisestä pesusta on jo mennyt aika kauan.. ja kurakelejä on nyt ollut enemmän kuin kesällä.

ps. Jaden kyläilyn jälkeen Saga on leikkinyt paljon enemmän leluillaan kuin ennen - S tuo vähän väliä köysilelua luokseni, jotta leikittäisiin piilotus- tai vetoleikkiä

Jade kylässä

2009-09-22T22:40:00.005+03:00

Ari meni töitten jälkeen Saganaattorin kanssa koirapuistoon, minä liityin seuraan hieman myöhemmin kotiuduttuani töistä. Matkalla tapasin Marin koirien kanssa. He liittyivät seuraani ja Jade pääsi myös leikkimään puistoon Jimin odottaessa portin ulkopuolella. Me otimme Jaden mukaamme lähtiessämme pois - näin Mari pääsi rauhassa Jimin kanssa lenkille. Minä ja Jade menimme edeltä ja Ari tuli Sagan kanssa perästä. Olimme hetken aikaa kaksin meillä Jaden kanssa ja Jade tutki innoissaan kaikkia Sagan makuupaikkoja ja leluja. Saga oli kuulemma aistinut jo matkalla (hississä), että Jade on meillä. Koiruutukset olivat ihmeissään päästessään leikkimään sisällä. He jolkottivat peräkkäin, seurasivat toisiaan kuin hai laivaa.. ja nahistelivat aina välillä. Jade oli kiinnostunut Sagan leluista ja toki Sagakin niistä sitten kiinnostui (pitkästä aikaa - Saga kuin ei yleensä pahemmin leiki leluillaan)...Oikein mukavasti heidän yhteisolonsa sujui, vaikka eivät malttaneetkaan rauhottua edes hetkeksi. Puolisen tuntia koirat pitivät toisilleen seuraa ennen kun Mari haki Jaden pois :-)

..ja sitten taas väsytti..

Tutustuminen Agility-treeneihin

2009-09-21T20:26:00.004+03:00

Muutama kuukausi sitten otin yhteyttä Agryyn ja ilmoitin kiinnostuksestamme ensi kevään pentukurssille. Sain mukavan paluuviestin, jossa meitä pyydettiin katsomaan harjoituksia Ruoholahteen. Muutama viikko tämän jälkeen selvisi, että Mari käy juuri samoissa harjoituksissa, joita meidät kutsuttiin katsomaan, Jimin kanssa. Päätimme, että menemme katsomaan harjoituksia tällä viikolla, kun Sagan pentukurssi on ohi - näin saamme mukavasti ainakin yhden kivan aktiviteetin järjestetyksi Sagalle viikoittain.

Tänään sitten kävimme yhdessä Marin, Jimin ja Jaden kanssa tutustumassa Jimin Agility-treeneihin. Pakkauduimme kaikki yhdessä autoomme ja huristelimme Ruoholahteen. Saga oli ihmeissään, kun Jimi ja Jade olivat kyydissämme, mutta pysyi silti oikein kiltisti ja aisoissa häkissään takakontissa - Jimi, Jade ja Mari takapenkillä. Seurasimme koko tunnin kentän laidalta harjoituksia. Sagakin näytti uteliaana ja innostuneena katselevan koirien juoksentelua esteiden läpi. Jade olo välillä aidan sisällä, välillä kanssamme aidan ulkopuolella. Ja välillä kaverukset saivat hieman leikkiä ja painiakin.

Harjoituksia oli mielenkiintoista ja mukavaa seurata. Toivottavasti Saga ja Jade pääsisivät ensi keväänä aloittamaan agilityn yhdessä tai erikseen.

Pikkutuhmuuksia, kapinaa ja muuta mukavaa..

2009-09-20T20:01:00.005+03:00

Viikko on taas mennyt nopeasti. Tällä viikolla Saga on viettänyt varsin pitkiä päiviä (max 8,5h) yksin meidän työkiireitten takia. Hyvin S on yksinoloista selvinnyt - mitä nyt hieman kolunut työhuoneen mattoa ja kuljetellut kenkiä ja vaatteita huoneesta toiseen. Joka päivä töitten jälkeen olen kuskannut Sagan koirapuistoon, jotta raketti saisi siellä purkaa energiaansa. Joka päivä siellä onkin ollut kivoja koiria, joiden kanssa Saga on leikkinyt ja juossut oikein mukavasti. Suurin leikkikaveri sattui perjantain käynnillemme - puistossa oli toinen tanskalaisrotujen edustaja, tanskandoggi :-)

Arilla oli töissä pulmia koneitten kanssa ja joutui siksi olemaan melkein kaksi päivää putkeen töissä. Saga purki pettymyksensä Arin poissaolosta minuun ja käyttäytyi ulkoillessamme todella ärsyttävästi. Muutaman kerran oikeasti meinasin jättää vetävän, joka koloon päänsä tunkevan ja aina väärään suuntaan menevän nuuskijan jonnekin puskaan ja lähteä itse kotiin. Kun Ari piipahti kotona ja vei Sagan ulos, käyttäytyi Saganaattori kuin enkeli: koko ajan hihna pysyi löysällä....

Tiistaina oli viimeinen kerta pentukurssia. Tällä kertaa ajattelin rauhoittaa Sagaa käymällä koirapuistossa ennen kurssia, jotta S olisi purkanut energiaansa siellä. Väärin ajattelin - S kävi kovemmilla kierroksilla kuin koskaan. Harjoituksista ei meinannut tulla aluksi mitään, mutta lopulta ihan kivasti meillä meni. Ja saimme diplomin suoritetusta kurssista :-)

Torstaina Sagalla oli hauskaa puuhaa kotona, kun Saga ja Ari laittoivat yhdessä ruokaa ja ruuan jälkeen teimme Sagalle makkarajäljen.. :-)

Koirapuiston lisäksi Saga on leikkinyt tällä viikolla useita kertoja Kallen kanssa. Jadea ei ole pahemmin näkynyt. Perjantaina Sagalla oli paras tuuri leikkien suhteen, kun ensin kävimme koko perhe koirapuistossa, illalla siivotessamme otin Sagan mukaan roskia viemään ja huomasin Kallen kentän laidalla.. sinne siis. Kentällä oli myös tollerituttavamme Kerry sekä pieni kääpiöpinseri - ja kaikki neljä leikkivät juosten toitensa perässä vajaan puolisen tuntia. Ekaa kertaa tapasin pienen koiran, joka juoksee Sagaa nopeammin (pinseri). Ja koirilla oli hauskaa :-) Ja sitten vielä illalla Ari ja Saga törmäsivät iltapissilenkillä Kalleen - ja Arin jutellessa Teemun kanssa koiruutukset leikkivät puolisen tuntia pihallamme.

Eilen lauantaina kävimme kaikki yhdessä kävelyllä ja törmäsimme Kasinonrannassa kolleegaani ja hänen lapsiinsa. Lapset silittivät Sagaa meidän kahvitellessa. Illalla Jani-setä (Räty) tuli meille syömään ja pelaamaan Arin kanssa pleikkaa - ja rapsutrtelemaan Sagaa. Saga nautti, kun oli vahdittavaa ja seurattavaa ; Saga nauttii aina, kun on paljon tuttuja ihmisiä ympärillä. Silloin S on lähes rauhallisimmillaan - tarkkailee touhuja lattiatyynyltään olohuoneen nurkasta.

Tänään olimme Annikan, Janin, Olavin ja Mauri-koiran kanssa Nuuksiossa. Jo pakatessani tavaroita S oli ihan täpinöissään, vaikkei tiennyt, minne olemme menossa. Perille Kattilaan päästyämme lähdimme tallustelemaan kohti Takalon laavua (n. 1,5 km). Saga hyppi ja pomppi ja poukkoili paikasta toiseen. Ainoastaan Sagan johtaessa joukkoa eteenpäin vetäminen pysyi jotenkin aisoissa. Emme pystyneet päästämään Sagaa ja Mauria vapaiksi leiripaikallakaan, mutta vähitellen koirat asettuivat aloilleen ja pystyimme grillaamaan ja syömään kutakuinkin rauhassa. Hetken koirat pääsivät leikkimään keskenään ennen takaisinkävelyä, kun laavulla ei ollut muita ihmisiä.

Nyt todella väsynyt Saganaattori löhöilee ja tuhisee tyynyllään meidän naputellessa kannettaviamme olohuoneessa. Taas yksi viikko takana päin, uusi viikko ja uudet kujeet alkamassa :-)

ps. aamukoulutukseni jatkuu: viikolla olen ihan rauhassa käynyt suihkussa ja laittanut itseäni kuntoon ennen ulkoilua, lauantaina en noteerannut Sagan tuijottelua seiskan jälkeen. S meni takaisin nukkumaan ja heräsimme uudelleen puoli ysin jälkeen. Tänään sunnuntaina heräsimme ysin aikaan. Ehkä ensi viikonloppuna saan nukkua jopa kymmeneenkin :-)

Pieni pentu muuttuu pikkunartuksi

2009-09-13T18:17:00.016+03:00

Eilen pitkän aamu-ulkoilun ja aamupalan jälkeen lähdimme auttamaan ystäviemme muutossa ja Saganaattori pääsi mukaan. Ensin suuntasimme Leppävaaraan pakkaamaan pakettiautot täyteen. Ari avisti muuttokamojen kantamisessa, me Sagan kanssa tutustuimme kerrostaloalueen pihapiiriin. Hetken päästä muuttoavuksi saapui myös ystävämme Mira saksanpaimenkoirauroksensa Neron (3v) kanssa. Saga oli aluksi hieman jännittynyt (hätäpissit ja häntä luimussa, piileskeli jalkojemme välissä), mutta pian reipas ja utelias pikkuneiti roikkui jo Neron korvissa ja molemmat juoksivat kilpaa pihalla. Kun tavarat oli pakattu, lähdimme me Sagan kanssa Miran ja Neron kyydissä kohti muuttajien uutta asuinseutua, Mäntsälää. Ari meni eri reittiä meidän autolla, jonne Sagan häkki jäi. Oikein mukavasti S matkusti sylissäni - ja vaikka takakontissa oli toinen koira!! Perille päästyämme S karkasi heti naapurin pihalle heidän koiraa katsomaan, joten koirat oli suljettava sisälle. Saga oli ihan hädissään, kun Nero yritti koko ajan astua Sagaa - eli "sukupuolettomasta" pikkupennustamme kehittyy huimaa vauhtia pikkunarttu, joka härnää uroksia viattomuudellaan (sillä S ei tajua yhtään, mitä urokset yrittävät!). Hetkeksi lukitsimme Sagan häkkiinsä jopa turvaan Neron ahdisteluilta :-)

Illalla Saga oli aika väsynyt päivän puuhastelusta, joten ei ollut liian sääli jättää pikkunetiä yksin illla, kun lähdimme ystäviemme kanssa syömään. Iloinen, unien jälkeen venyttelevä Saga oli meitä vastassa häntä heiluen kotiutuessamme ennen puoltayötä.

Tänään aamulla Saga heräili taas seiskan aikaan, mutta patistelin neidin takaisin nukkumaan. Kasin jälkeen heräilin itse ja suihkuttelun jälkeen lähdimme ulos. Sitten valmistelimme Sagan kanssa Arulle aamupalaa ja menimme yhdessä herättämään päivänsankarin. Aamupalan jälkeen lähdimme talleille. Olimme ajoissa paikalla ja Saga ihmetteli hevosia ja pihalla köpötteleviä vuohia. Saga oli todella hämmästynyt nähdessään Arin hevosen selässä. Sagalla olisi ollut kova hinku päästä hevosten keskelle aitaukseen, mutta S totteli todella kiltisti kieltoja ja istuskeli hevosia ja ratsastajia uteliaana tujottaen, ihmeellisiä hajuja nuuskien vieressämme kentän laidalla. Välillä kävimme hieman kävelemässä ja päästin Sagan hetkeksi juoksentelmaan vapaana (polulla tallin ulkopuolella). Oikein nätisti S tuli sitten kutsusta luokseni ja köpötteli välillä lupaa varmistaen. Tunnin jälkeen menimme kahville, S nukkui sen aikaa häkissään autossa. Kotiin päästyämme Mari meidät nähtyään haki jaden pihalle ja kaverukset juoksivat ja painivat meitä touhullaan hauskuuttaen vajaan tunnin. Mari tutki myös Sagan hampaita, kun juttelimme siitä, että Sagan kasvattaja haluaisi Sagan osallistuvan epäviralliseen pentunäyttelyyn Kaapelitehtaalla marras-joulukuussa. Ja Mari ehkä voisi hieman valmentaa hulivili-Saganaattoria (Mari kun on käyttänyt Jimiä näyttelyissä ja Mari tuntuu hallitsevan koiran kasvatuksen salat).

Sitten Formulaa katsomaan. Harakka (Arin nimitys alusvaatteita pihistävälle Sagalle) painui pehkuihin syötyään jauhelihaa nappuloilla. Ja varmaan nukuttaakin taas pitkään eli rauhallinen ilta tiedossa :-)

ps. Saga on aika kova silppuamaan pahvia...

Leikkiä, koulutusta, hampaidenlähtöä, pihistelyä ja nukkumisharjoituksia

2009-09-12T09:29:00.004+03:00

Taas on viikko vierähtänyt. Sunnuntaina kävimme kaikki kolme pitkällä lenkillä kiertelemässä Lauttasaaren rantaa. Maanantaina äitini tuli meille yökylään ja Saga oli onnesta sekaisin. Saga ei malttanut nukkua yöunia pesäkolossaan, vaan nukkui ensin äitini vieressä työhuoneen lattialla, siirtyi vähitellen äitini jalkopäähän ja lopulta eteisen lattialle, josta pystyi kontrolloimaan kaikkia lauman jäseniä. Tiistaina kävimme taas pentukurssilla. Tällä kertaa siellä harjoiteltiin autolla-ajoa, irtiottoa (sana irti kuulemma liian jyrähtelevä, joten sitä ei kannattaisi käyttää vaan korvata sana vaikka sanalla kiitos..... no, S osaa sanan irti, joten harjoittelimme sillä. Muut irrottelivat leluja, S sukkaani ja hanskaa - Saganaattori kun ei kovin innostunut leluista, mutta sitäkin enemmän vaatteista, erityisesti meidän tuoksuisista vaatteista) ja jäljestämistä. Saga oli aivan huippunopea ja tarkka makkarajäljessä :-) Kurssin jälkeen olimme sopineet leikkituokiosta Jaden kanssa. Kallekin liittyi leikkiin. Ja sitten oli väsynyt pikkukoira loppuiltana :-)

Keskiviikkona kävimme Annikan ja Olavin kanssa varsin pitkällä lenkillä - kävelimme vajaan puolitoista tuntia pitkin Lauttasaaren rantoja päätyen kahville Kasinonrantaan. Saga käveli todella hienosti lähes vetämättä hihnassa. Olin oikein ylpeä pikkuneidistä. Torstaina kävimme koirapuistossa, jossa Saga hieman säikkyi yhden bulldogin murinaa, joten käyntimme jäi lyhyeksi. Eilen meillä oli huomattavasti mukavampi käynti siellä - puistossa oli samaan aikaan leikkisät villakoira- ja bulldogi- sekä labbispennut. Puistossa aikamme leikittyämme törmäsimme paluumatkalla Kalleen, Aldoon ja Kennethiin (Kallen perheen Chihu) ja kaverukset peuhasivat innoissaan puiston reunalla. Ari tuli töistä kotiin ja tuli myös juttelemaan puiston reunalle koirien viihdyttäessä toisiaan. Pian meidän oli mentävä, kun Arin sisko Paula tuli käymään. Teimme ruokaa ja juttelimme ja Saganaattori nautti olostaan kaikkien häärätessä keittiössä. Paulakin ihmetteli, miten S voi olla niin kiltti ja rauhallinen.. semmoinen Saga on (sisällä rauhallinen, ulkona varsin puuhakas) :-)

Tänään aamulla en noteerannut Sagan uloslähtemiskutsua (tuijotusta ja liikehdintää) ennen seiskaa vaan patistin Sagaa takaisin nukumaan. S menikin hetken rapistelun jälkeen koisimaan häkkiinsä. Itse en saanut enää nukuttua kasin jälkeen, joten suihkun ja hiustenkuivauksen jälkeen lähdimme ulos. Tähän aikaan ulkona olikin härdelliä - tapasimme ensin Japin, sitten hetken nuuskinnan jälkeen Jimi ja Jade tulivat puistoon. Minä jäin vahtimaan Sagan ja Jaden leikkiä Marin mennessä kiertämään puistoa Jimin kanssa. Hetken päästä Japekin tuli taas paikalle ja ohi kävelivät myös naapuritalon asukit vanhan terrierinsä (joka ei jaksa leikkiä) ja eilen heille kotiutuneen pikkuterrierinsä kanssa. Saga ja Jade olivat ihmeissään pikkutyypistä. Heidän mentyä ohi Jimi osoitti oikeastaan ensimmäistä kertaa kiintymystä Sagaa kohtaan - Sagan pentutuoksu alkanee häipyä ja Jimi tajuaa Sagan narttuna. Saga oli ihmeissään Jimin nuuskiessa ja lipoessa huulia :-)

Sitten syömään ja takaisin nukkumaan.

Tällä viikolla olen muutenkin harjoittanut sitä, etten aina lähde ulos heti herättyäni vaan että Saga joutuu välillä odottamaan lähtöämme. Ja että S tajuaa, että ulkoilut tehdään meidän, ei hänen aikataulujensa mukaan - toki aina koiran tarpeet huomioonottaen! Ja läheskään joka aamuna Ari ei ole vienyt Sagaa ulos herätessään 2-4 tuntia minun jälkeeni.. vaan on lähtenyt töihin käyttämättä Sagaa ulkona toistamiseen aamupäivän aikana. Kauimmillaan S on ollut päivisin kahdeksan tuntia pissimättä ja ei ole ollut edes kiire ulos vihdoin päästyämme. S todellakin nukkuu lähes koko ajan minun töihinlähdön jälkeen - kuulemma myös silloin, kun Ari on vielä kotona.

Vaatteiden pihistely on lisääntynyt. Yksi päivä tutkin Sagan pesäkoloa ja löysin sieltä kahdet Arin alushousut, kolme Arin sukkaa, minun leggingsit ja yhdet alushousuni. Saga lähinnä nuuskii niitä, hieman pureskelee, mutta ei syö/riko. Tulkitsen lisääntyneen pihistelyn hampaiden lähtemisen ja ikenien kutiamisen syyksi - jotain pitäisi lutkuttaa koko ajan. Kongi on ollut huippulelu tällä viikolla: S jaksaa koluta sitä monta kertaa päivässä. Ekoilla kerroilla aikaa tyhjentämiseen meni paljon, mutta nyt S on kehittänyt tekniikan, jolla tyhjentää kongin muutamassa minuutissa (jauheliha, maksalaatikko, tonnikala) tai jopa muutamassa sekunnissa (kinkku, juusto). Ja aamuisin olen usein antanut Saganaattorille pakastetun kongin - helpottanee kutisevia (ja haisevia) ikeniä. Myös jääpaloja olen antanut imeskeltäviksi, kuten porkkanoita koluttaviksi. Yksi iso hammas irtosi pentukurssilla ja sain sen talteen :-)
Ja löydettiin muuten punkki Sagasta toissapäivänä - tässä kuussa kun en ole muistanut laittaa punkkiainetta.

Ps. yksi kaunis päivä S rohkeni kiipeämämään Fatboyltaan sohvan reuanlle ja uteliaisuus voitti pelottavat tyynyt ja S kurkkasi ikkunasta: Nyt ekaa kertaa Sagalle valkeni, että sisätiloista on joku yhteys ulos ja oli todella hämillään. Reagoi haukkumisella. Pyysin alas ja kielsin kiipeämisen. Kerran olen nähnyt sen jälkeen varovaista uudelleenkiipeämisyritystä...

Sagan arkea

2009-09-05T13:03:00.003+03:00

Taas viiikko on mennyt ja mitään kummallista ei ole tapahtunut. Me Arin kanssa olemme päivät töissä ja Saga sillä aikaa yksin kotona vaihtelevasti 4-7 tuntia kerrallaan. Ja edelleenkin ilman ongelmia - Saganaattori nukkunee lähes koko ajan poissaolessamme, sillä ei tällä paljon liikkeitä mistään muusta toiminnasta ole näkynyt. Muutamat lattailla lojuvat alusvaatteet tai sukat katoavat silloin tällöin, mutta löytyvät jostain Sagan nukkumispaikasta. Ja vähän on eteisen mattoa nakerrettu.. mutta ei paljoa.

Tiistaina olimme taas pentukurssilla, nyt minäkin olin mukana. Sagaa olisi koko ajan kiinnostanut mennä leikkimään muitten koirien kanssa mielummin kuin suorittaa tehtäviä, mutta maksapasteija (tuubista) ja lihapullapalat innostivat Sagaa suorittamaan tehtävät varsin kunnioitettavasti. Lopussa koirat sitten pääsivät leikkimään keskenään. Ohjaajan mukaan Sagalla on muka taipumusta innostua leikeistä välillä liikaa ja se voi johtaa liian rajuun leikkiin......... me ja kaikki Sagan kavereitten emännät ja isännät olemme ihmetelleet moista väitettä koko viikon - Meidän Sagahan on alistumisen ja kiltin leikkimisen esikuva!!!

Muita viikon kohokohtia ovat olleet käynti koirapuistossa ja leikkimiset Kallen tai Jaden kanssa (lähes joka päivä jompi kumpi sattuu samaan aikaan ulos). Ja Aldoakin sekä Benjaminia olemme nähneet, mutteivat he ole yhtä mieluisia ja innokkaita leikkikavereita. Mutta tykkää Saga heistäkin aika paljon!!

Illat Saga seurailee puuhiamme ja kiltisti nuokkuu jaloissamme tai jossain lähistöllä tai seuraa perässä. Ihmettelemme välillä, miten S voikin olla niin herttainen.. ja moni muukin ihmettelee :-)

Sagan turkissa muuten tapahtuu värimuutoksia. Kaulan ennen ihan musta läntti muuttuu kovaa vauhtia harmaan kautta valkoiseksi ja toisaalta aluskarva monessa kohdassa on ihan mustaa ja pieniä mustia länttejä pukkaa sieltä täältä. Kasvoissa oli ennen valkoinen täplä kulmien välissä, se katosi ja nyt näyttäisi siltä, että nenänpäälle tulee valkoista karvaa. Ja ihan oikeasti en tiedä, onko Sagan hännän juuren alaosa kakasta värjäytynyt rusehtavaksi vai onko se oikeasti ruskeaa karvaa.... olen putsaillut ja putsaillut sitä ja katsonut ihan pikkupentukuviakin.. ja aina se on ollut vaalean ruskea. Vasta muutama viikko sitten kiinnitin koko asiaan huomiota ja nyt olen ollut ihan hysteerinen asian suhteen..että olenko laiminlöynyt pyllyn pesua ja aiheuttanut lian pinttymistä. Jos olen, niin miten lian saa pois???????

Ruoka on maistunut hyvin tällä viikolla. Sekoittelen uusia papanoita vanhojen joukkoon ja papanoiden syönti-innostus on lisääntynyt huomattavasti. Siitä innostuneena S on koko viikon saanut aamuisin vain papanoita ja illalla sitten papanoita ja raakaa jauhelihaa/maksalaatikkoa tms. Ja välillä piilotusleikeissä (kaljalaatikossa sanomalehtisilppua ja nameja tai astioita lattialla) juustoa, kinkkua, lihapullia tms. välipaloina. Ja välillä jätskipapereiden ja jukurttipurkkien nuoleskelua :-)

Että semmoista. Vielä kun saisin Sagan nukkumaan viikonloppuisin arki-aamuja pidempään - kun arkisin heräilen kuuden aikaan, menemme ulos aamutoimieni jälkeen. Saga on sisäistänyt rytmin niin hyvin, että herää viikonloppuisinkin viimeistään seiskan aikaan, tänään 6.17. (toki voi olla, että jos en mitenkään reagoisi ja yrittäisin itse vaan jatkaa unia, voisi Sagakin jatkaa uniaan - Sagahan ei sano mitään vaan tuijottaa minua ja odottaa heräämistäni - ..mutta kun olen itsekin hereillä viim. seiskan aikaan. Toki viikonloppuisin haluan jatkaa torkkumista ulkoilun jälkeen). S pyöri jaloissamme aamulla, kun söimme aamupalaa ja Ari lähti yhdeksäksi purjehduskisaan.. ja siitä lähtien neiti on nukkunut pesässään (nyt klo 13.40).. eikä reagoi mitenkään liikkeitäni ja muita ääniä (pyykinpesukone koko ajan päällä) . Eli taidan olla aika lailla turhaan huolissani Sagan pissitysvälien pituuksista ja viihtymisestä yksin kotona päivisin... :-)

Kokemuksia koirapuistosta ja hevostallilta

2009-08-30T14:32:00.008+03:00

Tällä viikolla Saganaattorilla on ollut leppoisaa, kun olen ollut lähes koko ajan kotona. Tosin aamupäivisin S ei tee juuri mitään muuta muutamien ulkoilukertojen ja aamuruuan lisäksi kuin nukkuu ja nukkuu.. eri paikoissa paikkaa vaihdellen. Eli sillä ei näytä olevan juurikaan merkitystä, onko joku kotona vai ei. Muutenkin Saga on todella rauhallinen ja unelias kotona, mitä moni Sagan ulkoillessa nähnyt ihmettelee kovasti -ulkona energiaa kun riittää useimmiten vaikka muille jaettavaksi! Nyt viimeaikoina Saga on viihtynyt entistä enemmän iltaisin seurassamme - S tulee jomman kumman jalkoihin torkkumaan tai hipsii tyynylleen olohuoneen nurkkaan, kun ennen S torkkui joko makuuhuoneessa tai omassa huoneessa häkissään. Ja S on ruvennut nukkumaan muutenkin enemmän lattailla eikä vain pehmustetuilla alustoilla - yölläkin S siirtyy usein pesästään siihen viereen lattialle pötköttämään niin, että pää on sänkymme alla :-)

Torstaina ostin Sagalle Mustista ja Mirristä kaksi uutta aktivointilelua samalla kun kävin ostamassa uutta ruokaa (ajattelin kokeilla Royal Caninia, kun Sagasta on tullut varmaankin minun tarjoamien lisukkeitten takia hieman nirso papanoitten suhteen ... ja toisena, jopa ehkä todellisempana syynä ruuanvaihtoon on se, että nykyistä ruokaa 1st Choicea ei ole kaupoissa saatavilla, vaan sitä pitää joko tilata netistä tai hakea yksityishenkilöiltä, jotka sitä jälleenmyyvät.. ja hermostuin, kun meitä lähimmän jälleenmyyjän sähköpostiosoite ei toiminut). Nyt kun olen laittanut uutta ruokaa vanhojen papanoitten sekaan, S noukkii ne vanhojen papanoiden joukosta. Eli maistuu :-)

Torstai-iltana ajattelin sitten mennä käymään Sagan kanssa koirapuistossa, kun emme olleet nähneet ketään leikkikaveria koko päivänä. Niinpä suuntasimme sinne ja aidan ulkopuolelta havaitsimme (minä ja Saga) puistossa olevan ainoastaan kaksi isommanpuoleista pentukoiraa. Ajattelin, että sattuipa hyvin... menimme sisälle aitaukseen, S katsoi hieman kummaksuen porttia ja nuuski maata hämillään. Sitten toiset pennut lähestyivät innoissaan Sagaa ja yllätykseksi S menikin ihan kipsiin: S kävi ulisemaan samaa teurastettava-sika - huutoaan kuin joskus aikoinaan kynsiä leikatessa ja tuli häntä koipien välissä jalkojeni väliin suojaan. S ei lämmennyt yhtään toisille koirille vaan ulisten suuntasi kohti porttia. Eli eka käyntimme oli varsin pikainen ja ikävä. Kauhealla kiireellä S johdatti meidät takaisin kotiin.

Perjantaina Saga leikki ensin juoksujaan lopettelevan 1,5v Tollerin kanssa kentällä hurjasti juosten ja kotiin päin mentäessä törmäsimme Jadeen, jonka kanssa S jäi vielä toiseksi puoleksi tunniksi leikkimään. Jaden seurassa ollut noutajauros oli hämillään Sagan jalkoihin tarttuneesta Tollerin verisestä eritteestä - harva uros pääsee koskaan haistelemaan juoksutuoksuja niin läheltä... mutta tajusi silti, että ei se erite noin pienestä koirasta ole voinut tulla :-)

Lauantaina Ari sitten päätti viedä Saganaattorin uusintakäynnille koirapuistoon. Tälläkin kertaa S oli ensin hieman kakistellut, mutta lopulta juossut puistossa täyttä häkää ja leikkinyt monien koirien kanssa. Moni puistossa olija kuulemma ihmetteli Sagan uskomatonta nopeutta ja energiamäärää :-) Illalla Saga pääsi sitten vielä leikkimään Maurin kanssa, kun olimme heillä kylässä (oli muuten uskomatonta, että S jotenkin tiesi, minne olemme menossa ja jolkotti lähes pysähtymättä meiltä Annikalle ja Janille, kun tulin sieltä kesken illanvieton hakemaan Sagan sinne (kun muut vieraat olivat lähteneet).. en mielestäni edes maininnut kenenkään nimeä, mutta niin vaan S vaistosi kävelymme kohteen..fiksu tyttö!!)

Ari ei päässyt vielä tänäänkään sunnuntaiselle ratsastustunnilleen (pohje vielä hieman arka), mutta lähdimme seuraamaan Janin ratsastusta. Aluksi menimme tallille katsomaan hevosia ja S oli aika peloissaan, mutta nuuski uteliaana paikkoja ja maisteli kakkaa...:-( Ikäväksemme tunti pidettiin maneesissa eikä ulkokentällä, mutta kävimme sitten hetken maneesissa istuttuamme (S oli AIKA levoton) kävelyllä maastossa Annikan, Olavin ja Mauri-koiran kanssa. Koirilla oli kivaa! Hetkeksi menimme sitten takaisin maneesiin, jossa Saga uteliaana yritti kuikuilla hevosia. Tädit ja pikkutytöt silittelivät suloista ja vilkasta adhd-tapaustamme. Parkkipaikalla Saga sitten hieman rohkaistui hevosten suhteen ja meni kurkkimaan yhtä hevosta aidanraosta. S luikki kuitenkin karkuun heti hevosen liikahdettua millinkin, mutta palasi taas pian takaisin lähemmäs... ja lopulta esitti hepalle jopa leikkiinkutsun haukkumisen säestyksellä :-)

Huomenna sitten taas paluu arkeen ja pitkät/pitkähköt yksinolot jatkuvat... no, eiköhän sopeutuvainen pikkuneitimme selviydy ihan hyvin.

ps. jostain syystä S on nyt lirutellut muutaman kerran sisälle ja ihme kyllä kahdesti jopa makuupaikkoihinsa: yksi ilta lirutti olohuoneen tyynylleen, eilen kylästä tultuamme S hyppäsi Fatboynsa (=tyyny) päälle ja merkkasi sen pissilirulla (oli just tehnyt pissit ulkona).... syy??!!??

Pentukurssi, rokotus ja passi

2009-08-26T18:15:00.003+03:00

Alkuviikko on ollut Sagalle hieman arkiviikosta poikeavaa aikaa: maanantaina olimme molemmat ihan normaalisti töissä, minä jopa normaalia pidempään, joten S joutui olemaan aika pitkään yksin kotosalla. Se meni helposti - Saganaattori taisi olla edelleenkin aika väsynyt viikonlopun jäljiltä. Tiistaina S oli hieman ihmeissään, kun minä jäinkin kotiin ja Ari lähti töihin - olen loppuviikon sairaslomalla. Jossain välissä päivää kävin lääkärissä ja sitten löhöilimme yhdessä ja erikseen. Illalla Ari lähti Sagan ja monipuolisen makupala-arsenaalin (maksapasteijatuubi, silputtuja kanafileherkkupaloja, perusnameja) kanssa kadun toiselle puolelle Rakkaitten haukkujen pentukurssille. Siellä S oli ollut kuulemma vilkkain kurssin koirista ja kärsinyt eniten sermeistä, joilla koirat oli eristetty toisistaan (vasta harjoitusten jälkeen saivat tutustua toisiinsa)...mutta kuulemma oikein mukavasti olivat harjoitukset sujuneet! Kurssilta S sai monien kokemusten lisäksi mukaansa uuden pannan ja hihnan (puolikiristävä, pehmustettu panta ja entistä pidempi, heijastimella, jousitusosalla sekä kakkapussipussukalla varustettu hihna). Minä odotin puistossa, jossa olimme sopineet leikkituokiosta Jaden kanssa kurssin jälkeen. Väsyneenä ja onnellisena reilun puolen tunnin leikin jälkeen lähdimme kotiin, jossa ihme kyllä ruoka maistui mahtavan namipalatarjoilun jälkeen vielä erittäin hyvin. Loppuillan Saganaattori torkkuikin sitten jaloissamme, kun katselimme telkkaria.

Tänään olemme torkkuneet Sagan kanssa vuoroin olohuoneessa, makuuhuoneessa ja Sagan huoneessa. Muutaman kerran olemme käyneet nuuskimassa tuoksuja ulkona ja hieman leikineet piilotusleikkiä sekä astioilla että narun kanssa. Äsken Ari tuli hakemaan meidät ja lähdimme rokotukselle (rabies) eläinlääkäriin. Samalla hankimme Sagalle passin (jos sitä joskus tarvii, niin onpahan olemassa!) ja lääkäri tutki myös kynttä, joka on hienosti parantunut ja kuulemma uusi kynsi kasvaa hyvää vauhtia tilalle - eli onneksi se episodi päättyi hyvin. Ikävyyksiä Sagalle kynnet näköjään aiheuttavat, sillä eilen kynnenleikkuussa taas lipsahti yhden kynnen kohdalla niin, että tuli verta (ne mustat...) :-( No, onneksi kynsienleikkuusta ei ole ihan kamalaa farssia tullut, vaikkakaan S ei edelleenkään tykkää siitä yhtään, vaikka olisi maailman ihanimpia Chicken Chipsejä tarjolla :-)

Nyt taas uni maittaa. Nyt kun rokotukset ovat kunnossa, niin pitääpä lähteä joku päivä tutustumaan Lauttasaaren koirapuistoon. Kerran olemme kävelleet siitä ohi ja se vaikutti oikein kivalta. Vaikka hieman varauksella niihin suhtaudunkin, pitänee kokeilla.

..ai niin..poistin pissimaton ulko-oven edestä, kun sille ei ole näyttänyt olevan tarvetta aikoihin ja totta kai S sitten oli käynyt ma-yöllä pissaamassa eteisen matolle siihen kohtaan, jossa pissimatto on ollut.. ja kun palautin maton, oli taas muutaman tunnin päästä pissit matolla.. nyt se on ollut taas päivän puhdas. Mielenosoitus?

Mökkiviikonloppu

2009-08-24T20:37:00.005+03:00

Viikonloppuna olimme mökillä ja siitähän Saga nautti oikein urakalla: Saga pääsi kahdesti sienimetsään, Saga oli ihmettelemässä Ellan onkimista sekä kalasaalista ja ennen kaikkea - Saga sai temmeltää ihan vapaana pihamaalla Hukan kanssa! :-)

Viime viikon lopulla Arilla oli kiperiä tilanteita töissä ja Saga oli ihan ihmessään torstaina, kun Ari vain kävi kääntymässä kotona aamuyöllä muutaman tunnin ajan. Koko illan S kierteli eteisessä ja tähyili Arin kenkien ja takin puutetta - ja tarkkaili hissin ääniä sen toivossa, että hissi tulisi ylös asti (meidän lisäksi ylimmässä kerroksessa vain toiset asukkaat ja S tunnistaa hissin lipumisen kerrokseemme). Minä joudin viihdyttämään vajaalaumaista Sagaa koko illan..S seurasi taukoomatta perässäni ja kävi haukkumaan (ei juurikaan yleensä hauku!) ja komentamaan, jos yritin hetkenkin tehdä jotain muuta. Arin työongelma ratkesi vasta perjantai-iltana, jolloin Sagan elämä rauhottui meidän molempien ollessa vihdoin taas kotona. Viikko oli Sagalle ja meille muillekin siis erityisen rankka, kun minä palasin töihin pitkän (11 viikkoa) loman jälkeen, Saga oli ekaa kertaa joka päivä neljästä kuuteen tuntia yksin kotona ja Arilla oli siis omat ongelmansa töissä. Hyvin selvisimme; Sagakaan ei tainnut mitään tuhoja saada aikaiseksi (muutamat alusvaatekappaleet ja Sagan unilelu ainoastaan löytyivät eri paikasta iltapäivällä kuin aamulla kotiinpalatessamme). :-)

Mökille siis suuntasimme lauantaiaamuna. Sagan kohtaaminen Hukan, äitin, iskän sekä Ellan kanssa oli uskomatonta hännänheilutusta ja pusutusta, joka ei meinannut loppua millään :-) Vähitellen kuitenkin uteliaisuus johti Saganaattorin tutkimaan paikkoja (ja merkkailemaan) Hukan seuratessa vierellä. Syötyämme lähdimme sienimetsään, jossa koiruutukset nauttivat olostaan pihapiirissä temmeltämistäkin enemmin. Saga muisti taas entuudestaan, miten puskista voi syödä mustikoita - ja mustikat toimivat myös koulutusnameina Arin harjoitellessa Sagan kanssa luoksetuloa metsän keskellä. Sienisaaliimme oli kohtuullinen. Koirille koittivat onnenpäivät palattuamme, sillä he saivat Votkinilta hommaamamme ydinluut koluttavikseen.. ja varsinkin Hukka oli onnesta sekaisin :-) Siinä luita kolutessa menikin tovi ja sitten meillä oli kaksi rättiväsynyttä koiraa, jotka eivät jaksaneet edes tulla saunalle meidän kanssamme vaan nukkuivat sohvalla kaikista päivän ihanista puuhasteluista väsyneinä.

Sunnuntaiaamuna Saganaattori heräili sikeästi nukutun yön jälkeen kasin aikaan ja syötyämme päästin Sagan äitin, iskän ja Hukan aittaan (he pyysivät edellisiltana tätä!!) ja S kiihdytti hypätäkseen heidän väliinsä sängylle- ja pian oli naamat nuoltu kunnolla :-) Itse jatkoin uniani vielä hetken, kun S jäi Hukan kanssa ulos leikkimään. Aamupalan jälkeen Ella lähti koiruutuksien kanssa matojen keruuseen kaivotontille. Ja sitten onkimaan laiturille. Hukka tiesi jo, mistä oli kyse, mutta S tarkkaili uteliiaana tilannetta välillä sylissäni, välillä Hukan vieressä penkin alla. Kesti nimittäin tovi ennen ekan kalan nappaamista. Kun Ella sai kalan, se laitettiin ämpäriin uiskentelmaan. Hukka näykki kalaa, kunnes se kuoli. Saga vain ihmetteli touhua kunnes Hukka nosti kalan laiturille ämpäristä. S hetken kalaa nuuskittuaan nappasi sen suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä rantaan nurmikolle, jossa jatkoi kalaan tutustumista. Ei Sagakaan kalaa yrittänyt syödä - kunhan tutki saalista ja piilotteli sitä Hukalta. Pian kaloja oli kolme ja molemmilla omat jemmakalat.

Kalastus vei koiralaisten voimia ja molemmat olivat aika väsyksissä iltapäivällä, mutta lähtivät reippaina mukaan, kun Ari, iskä ja Ella lähtivät katsastamaan toisen sienipaikan. Tunnin metsässähyppimen verotti koiruutukset niin, että eivät toiset vastaavanlaiset luut kuin edellispäivänä maistuneet yhtä hyvin - eivät taineet jaksaa koluta niitä?

Sitten koittikin pian pakkaamisen ja kotiinlähdön haikea hetki - varsinkin Hukka näyttää ikävänsä erittäin selkeästi lähdön hetkellä, S ei taida vielä tajuta tilannetta. Tilannetta varjosti vielä uutiset mummistani, jotka olimme hetkeä aikaisemmin kuulleet - mummi oli kiidätetty ambulanssilla Salon sairaalasta Lappeenrantaan munuaisongelmien vuoksi.

matka meni hyvin, kotona kuulimme mummin tilan olevan vakaa ja kävimme lähes samantien uupuneina mutta mukavasta mökilläolosta iloisina nukkumaan.

Tänään koitti sitten taas arki ja me molemmat lähdimme yhtä matkaa seiskan jälkeen töihin. S oli niin väsynyt, ettei edes syönyt eikä jäänyt aamu-ulkoilun jälkeen aamutoimiamme seuraamaan, vaan jatkoi uniaan pesäkolossaan. Sieltä Ari löysi Sagan puoliltapäiviltä tulleessaan kotiin lounaalle ja ulkoiluttamaan Sagaa sekä sieltä S könysi tullessamme kotiin puoli viiden aikaan. Todella ilosena S otti meidät vastaan - häntä heilui vimmatusti ja pusuttelu jatkui minuuttitolkulla. Ja vatsaa olisi pitänyt heti rapsutella :-) Illan Saga onkin nyt nuokkunut jaloissamme ja seurannut tiiviisti puuhastelujamme. Ruoka maistui vähän ja tarjoileessani äsken Saganaattorille matokuurin (rabiesrokotus viikon päästä) maksapasteijalla S oksensi Arin jaloille - tai Ari astui oksennuksen päälle :-( Kohta iltalenkille ja nukkumaan. Huomenna on sitten ekan kerran pentukurssin harjoitukset!! :-)

ps. ai niin..to-aamulla S karkasi citykanin perään ja oli aika lähellä Länsiväylää, kunnes kääntyi takaisin.. olin huolesta sekaisin (näin S:n koko ajan). Sen jälkeen en ole juurikaan uskaltanut päästää Sagaa vapaaksi edes hetkeksi.

Arki ja yksinolot päivisin alkoivat

2009-08-19T19:42:00.003+03:00

Tämän viikon Saga on joutunut totuttelemaan arjen rutiineihin: Heräämään kuuden aikaan pissa- ja kakkalenkille, syömään seiskan aikaan, jatkamaan unia Arin heräämiseen ja aamupalaan (vaihtelevasti 9-12), käymään Arin kanssa ulkona, jäämään 4-6 tunniksi yksin odottelemaan minun työpäivän päättymistä, ulkoilemaan (pidempi lenkki/leikkimistä), syömään, päiväunille Annen kanssa :-), uudelleen ulos seiskan aikaan, iltapala, löhöilyä/telkkarin katsomista ja iltapissit ennen nuukkumaan menoa kymmenen ja kahdentoista välillä.

Hyvin on mennyt, häntää hurjasti heiluttaen Saganaattori on ollut vastaanottamassa molemmat kotiintulijat vuorollaan. Juuri mitään tuhoja ei ole ollut näkyvissä - muutaman kengan ja unilelunsa S on päivän aikana kantanut paikasta A paikkaan B ja hieman kolunut rottinkiarkkua petinsä vieressä, mutta muuten jättämämme luut ja vessapaperikääröt ovat löytyneet koskemattomina sieltä missä olivat lähtiessämmekin.

Eilen me Arin kanssa kävimme pentukurssin ensimmäisellä tunnilla, joka oli luento,jonne ei otettu koiria mukaan. Eli aika paljon S joutui eilen viettämään aikaansa yksikseen. Onneksi tapasimme illalla puistossa Jaden ja pennut pääsivät leikkimään kunnolla - kuten lähes joka päivä. Ja ensi viikolla S pääsee kurssille harjoittelemaan perustottelevaisuutta - tekee kyllä hyvää Sagalle opetella toimimaan niin, että sermin takana on muita koiria ja samalla pitäisi toimia käskyjen mukaan (vaikka varsin tottelevainen ja osaava onkin - luoksetulokin on parantunut reippaasti lähiaikoina harjoittelun tuloksena)!!

Tänään jätin Sagalta päiväruuan väliin, sillä monena päivänä ruokahalu on ollut lähes olematonta päivällä ja parasta illalla. Muutoksesta tai jostain muusta ihmeissään S söi nyt illansuussakin huonosti. Ja käydessämme ulkona S koetteli hermojani vetämällä kohtuuttoman paljon ja pyrkimällä kaikkien ihmisten ja eläinten luo niin, että kävelymme oli aika takkuista. Toivottavasti tämä on vaan hetken oikku eikä mitään murkkuiän alkua.....

Nummelassa ja pihapiirissä puuhastelua

2009-08-16T20:49:00.003+03:00

Eilen kävimme pitkästä aikaa moikkaamassa kummipoikaamme 2v -Patrikia (ja hänen vanhempiaan - Arin veljeä Esaa ja veljenvaimoa Pauliinaa) Nummelassa. Sagalla olikin puuhaa pihaa ja lähimaastoa tutkiessa sekä Patrikin kanssa leikkimistä. Saga kävi myös moikkaamassa naapuripihan Liekki-beaglea. Sagaa oli aika vaikea saada pysymään aitaamattomalla pihalla ja telkeäminen muutaman metrin hihnaan tuntui julmalta, niinpä Ari kävi ostamassa Saganaattorille flexin, jolla S sai enemmän liikkumatilaa pihalla ja mekin saimme olle hetken rauhassa.

Eilen ja tänään on satanut jonkin verran, mutta onneksi ei koko päivää kerralla, joten olemme päässeet ulkoilemaan ihan mukavasti - sateellahan Saga ei viihdy pihalla yhtään ylimääräistä. Vaikka onkin kesäviikonloppu, on Sagalla riittänyt paljon leikkikavereita myös pihapiirissä. Tänään sunnuntaina sovimme Sagalle leikkitreffit Jaden kanssa ja myöhemmin S pelehti hieman itseään vanhemman labbispennun kanssa. Arin jalka alkaa vähitellen parantua ja Arikin on päässyt pitkästä aikaa kanssamme ulos ja jopa yksinkin.

Siivosimme tänään ja kasasimme vihdoin työhuoneen lattialta serkkujeni vierailun jäljiltä jääneet patjan pois. Me molemmat olemme reilun viikon aikana tottuneet torkkumaan päiväunia patjalla Sagan vieressä (S kun ei saa tulla sänkyyn tai sohvalle viereemme Arin lievän allergian takia) ja niinpä kävimme ex-temporeostoksilla ostamassa Sagan huoneeseen Fatboy-lattiatyynyn, johon voimme tulevaisuudessa käpertyä Sagan kanssa unille :-)

ps. Sagan tassu näyttää voivan oikein hyvin. Vielä viime yönä pidimme Sagalla kauluria, mutta ei S näytä juurikaan kiinnittävän erikoishuomiota siihen "kipeään" tassuun. Särkylääkettä emme ole antaneet perjantain jälkeen, antibioottikuuri jatkuu vielä muutaman päivän.

Toipilaspäiviä

2009-08-15T13:01:00.004+03:00

Koko viikkon Saga on ollut toipilaana kotona - tosin itse Saga ei ole varmaan oikein ymmärtänyt syytä toipilaisuuteensa, kun ymmärtääkseni irronnut/katkennut kynsi ei ole juurikaan häntä itseään haitannut muuten kuin ikävän kaulurin ja tassupesujen merkeissä. Saga on saanut aamuin illoin antibioottia ja päivällä särkylääkettä. Antibioottikuuri jatkuu vielä neljä päivää. Kauluria pidimme torstaihin asti yötä päivää, mutta torstaina ja perjantaina otin kaulurin pois ulkoillessamme, sillä Saga alkoi jo hyppiä seinille muiden koirien kontaktin puutteen takia - muut koirat kun hylkivät Sagan seuraa kaulurin takia. Tänään olen antanut Sagan olla muutenkin ilman kauluria, sillä tassu on jo monta päivää näyttänyt oikein hyvältä: katkenneen kynnen tilalla on rupi ja pieni kynnentynkä. Ja itse asiassa S keksi kyllä tavan kaulurin kanssakin nuolla tassuaan, toisaalta en ole huomannut Sagan nuolevan tai kiinnittävän kipeeseen tassuun sen kummempaa huomiota kuin muihinkaan tassuihin. Ja kaulurin takia S ei ole päässyt kunnolla putsaamaan itseään kunnolla muualtakaan, joten senkin takia annan nyt kaulurin olla pois ja laitan se takaksin, jos huomaan S:n kiinnittävän normaalia enemmän huomiota tassuunsa tai tassun kunnossa näkyy muutoksia huonompaan. Kiltisti Saganaattori on kauluria pitänyt - ja ulkoa tullessamme kiltisti antanut pestä tassunsa tietäen saavansa ihanan Chicken chips-namupalan suorituksen jälkeen :-)

Olemme toki ulkoilleet toipilasaikanakin aika normaaliin tyyliin. Viimepäivinä Sagalla on ollut onnenpäivät, kun olemme tutustuneet Sagaa hieman nuorempaan Staffiin (Staffordshirenbullterrieri) Kalleen. Kallen kanssa on ihana leikkiä - ja olemmekin muutamana peräkköisenä päivänä osuneet ulos samoihin aikoihin ja pennut ovat leikkineen lähes tunnin keskenään. Yhtenä päivänä Kallen leikkimisen lisäksi S pääsi peuhmaaman pitkäksi aikaa vielä Jadenkin kanssa ja tänään meillä oli pitkä leikkituokio heti aamulla uuden tuttavuuden 7-kuukautisen Cavallier-pennun kanssa tavatessamme metsäpolulla. (Ja jalka on kestänyt hyvin nämä peuhaamiset - siksi luulisin tassun olevan varsin hyvässä vauhdissa kohti toipumista :-) ) Saga on kyllä niin onnessaan, kun on saanut leikkiä todella paljon!!

Olemme harjoitelleet yksinoloakin ja eilen sitten alkoi paluu arkeen, eli työni alkoivat. Minä olin ihan ikävissäni koko päivän, mutta hyvin Saga oli pärjännyt kotona ja oli häntää heiluttaen vastassa kotiin tullessani (tunnistaa hissin tulon meidän kerrokseen). Yksinoloaikaa ei näin alkuun tullut neljää tuntia enempää (vastaavia muutama tällä viikolla), sillä Ari meni myöhemmin töihin. Tällä viikolla olemme muuten muokanneet hieman taas syömisiäkin - luin netistä vatsalaukun kiertymästä (joka tyypillinen isoille koirille, mutta mahdollinen kaikille koirille) ja sen seurauksena olen ruvennut antamaan Sagan ruuan aina ulkoilujen välillä. Oikein mukavasti Saganaattori on sopeutunut tähänkin muutokseen - tuntuu oikeasti, että on jopa tyytyväinen tähän muutokseen. Tarpeitten kanssakaan ei ole ollut ongelmia uudistuksen myötä - neiti on edelleenkin 99% sisäsiisti (alkuviikkojen jälkeen tehnyt ehkä viidet pissit ja yhdet? kakat sisälle..oikeesti!!..ja koputan puuta) ja osaa jotenkin ilmaista pakollisen tarpeensa päästä ulos, mutta normaalisti mukautuu ulkoilurytmeihin.

Eli todella mukavasti meillä menee - toivottavasti tassu ja kynsi nyt paranevat mukavasti ilman takapakkia. Saga on kyllä maailman ihanin tapaus :-)

ps. yhtenä päivänä Saga jumittui sängyn alle kaulurinsa kanssa kauppareissumme aikana.. ei kai nolostuneena uskaltanut vingahtaakkaan, kun tulimme. Ihmettelimme kovasti, mihin ihmeeseen S on piiloutunut ja vasta viimeisenä kurkkasimme sängyn alle. Siellä S oli - ja teeskenteli? nukkuvaa.

Lääkärissä

2009-08-10T16:28:00.003+03:00

Aamulla Saga linkutti aika lailla jalkaansa ja nukkui normaalia enemmän, vaikkakin ulkona olisi halunnut juoksennella välillä lepuuttaen. Ja ihme kyllä Saga söi päivällä normaalia enemmän - yleensä keskimmäinen ruoka ei oikein maistu.

Kävin iltapäivällä näytämässä Sagan tassua Lauttasaaren eläinlääkäriasemalla, joka vaikutti oikein mukavalta paikalta. Saga rimpuili todella paljon lääkärin sylissä, mutta onneksi minä pystyin rauhoittamaan pikkuressukan ja sitten minun pidellessä Sagaa sylissä lääkäri sai koskea tassuun. Lääkäri tutki samalla vähän korvia ja tunnusteli muutenkin ja kaikki vaikutti olevan kynttä lukuunottamatta hyvin. Lääkärin mukaan kynsi on kokonaan irronnut ja on epävarmaa, kasvaako siihen enää samanlaista koskaan takaisin. Saga sai kipulääkettä ja antibioottikuurin (10 pvää), jotta tassu ei tulehdu. Ja kaulurin tietty - voi ressukkaa. Tassua pestään vain vedellä. Kun sukka otettiin pois, lopetti Saga linkuttamisenkin.

Lääkärin jälkeen käytiin ensin ulkoilemassa ja sitten mentiin kotiin ottamaan lääkkeet ja pesemään tassu. Oikein kiltisti Saganaattori suoriutui molemmista. Aika hyvin Saga on suhtautunut kauluriinkin - katsotaan milloin kunnon kapina alkaa. Lääkkeet taisivat vaikuttaa aika nopeasti, sillä ei mennyt montaa minuuttia lääkkeistä, kun pikkuneiti simahti pöydän alle. Nyt molemmat jalkapotilaat nukkuvat yhdessä päiväunia työhuoneen lattialla :-)

Pipi jalka- kynsi irtosi

2009-08-09T16:03:00.011+03:00

Voi ei - tänään lähtiessämme ulos Sagan etutassu jäi jonnekin hissin väliin. Pikkuinen kavahti taaksepäin ja haukkui - luulin ensin haukkumisen johtuvan jostain säikähtämisestä, en kivusta, sillä kipuhaukunta on yleensä erilaista. Mutta hetken päästä näin maassa pari tippaa verta ja sitten verta alkoi tulle lisää.. hätääntyneenä kannoimme Sagan kylpyhuoneeseen ja siellä huomasimme, että yksi kynsi oli katki/irronnut lähes kokonaan (kuulemma jotain kynnen osaa näkyy karvojen seasta). Soitin pieneläinklinikan päivystysnumeroon (tietty kaikki tämmöinen sattuu sunnuntaina!!) ja saimme sieltä ohjeita. Ohjeiden mukaan putsattiin rimpuilevan koiran tassua ja lopulta minun rauhoituttua (jonka koira aisti) Sagakin hieman rauhoittui ja saimme sidetaitoksen ja suojasukan laitettua tassun päälle nuolemista estämään. Puhelimessa lääkäri sanoi, että kannattaa mennä huomenna näyttämään tassua lääkärille, joka tarkastaa tilanteen - pitääkö poistaa loppuosa kynnestä vai ei. Ja kun Saga ei aristele astuessaan jalkaansa, ei mistään supervakavasta taida olla onneksi kyse.

Nyt muutama tunti tapahtuneen jälkeen Saga tepsuttelee ja löhöilee aika normaalisti, vaikka onkin jonkin verran normaalia vaisumpi - ehkä sukka jalassa nolottaa?! Ari muuten ompeli Sagalle hienon sukan minun vanhasta sukasta, kun eka versio oli sellainen, josta pääsi kaikki lika läpi (apteekin "sukkaa"). :-)

Toivottavasti neiti paranee pian.

Vieraita ja kotonaoloa

2009-08-09T11:24:00.008+03:00

Torstaina oli varsinainen hulinapäivä, kun siivosimme raivolla ja valmistauduimme serkkujeni tuloon. Kaksi serkkuani, Antti ja Mari, tulivat puoliskoineen meille yöpymään. Meidän molempien oli tarkoitus lähteä heidän kanssaan samaa matkaa Madonnan konserttiin, mutta Ari ei pysty kävelemään revenneen pohkeensa takia, joten kolmas serkkuni (Tytti) sai Arin lipun. Hääräsimme siis koko päivän ja illan koittaessa ensin meille tuli Räty pelaamaan pleikkaa ja kuskaamaan Aria lääkäriin, sitten saapui serkkukööri ja lopulta Paula, jonka funktiona oli hoitaa Sagaa konsertin aikana - Ari kun ei pääse edes pissittämään ulos. Ja Saga oli ihmeissään.

Ilta oli Sagan osalta mennyt hyvin - Paula oli hellitellyt nukkuvaa koiraa ja käyttänyt Sagan muutaman kerran ulkona. Me saavuimme konsertista joskus yhden aikaan. Söimme iltapalaa ja levittelimme patjoja ja vuodesohvan valmiiksi vieraille. Saga pyöri innoissaan jaloissamme. Kun olimme lähdössä nukkumaan, huomasi Mari muutaman kostean läikän patjassa..... Saga asialla :-( No, patja vaihtoon ja koira varmuuden vuoksi vielä pissille ulos. Ja sitten nukkumaan.

Aamulla Saganaattori malttoi nukkua kohtuullisen pitkään ja kävimme yhdessä ulkona ennen vieraiden heräämistä. Sitten aamupalaa. Vieraiden jatkettua matkaa jätimme patjat lojumaan lattioille ja Saga hyödynsikin ihanat nukkumispaikat ja vaihteli koko päivän paikkaa oman huoneensa, työhuoneen ja makuuhuoneen välillä. Hetken me kaikki kolme pötkötimme yhdessä patjalla ja se vasta olikin ihanaa :-)

Eilen lauantaina korjasin sitten vähitellen patjoja pois. Aamupäivän Saga sai vielä leikkiä työhuoneessa ja raahasikin lähes kaikki lelunsa sinne. Iltapäivällä sitten katosi sekin patja..Saga ei ollut iloinen :-( Samaan syssyyn (ensin ulkoilutettuani ja väsytettyäni Sagan - S leikki pitkän toven kivan mäyrispennun kanssa) me lähdimme ulos syömään ja Saga jäi yksin. Onneksi ei ollut moksiskaan lähdöstämme ja palattuamme havaitsimme ainoastaan sen, että Saga oli kuljettanut Arin yöhousut eteiseen... olimme nimittäin pelänneet pahinta, sillä lähipäivinä Saga ei ole juurikaan ollut yksin, kun Ari on ollut kotona kipeän jalkansa takia. Olemme huomanneet sen, että Saga seurailee minua kotona lähes koko ajan, joka saattaa olla merkki eroahdistuksesta.. ja hieman pelottaa seuraavan viikon töiden alkaminen .. :-( No, ensi viikolla Ari palaa töihin ja minäkin keksin poissaoloja, jotta todella harjoittelemme yksinoloa. Olen pohjustanut poissaoloja muokkaamalla ruokailuaikoja ja pissitysvälejä niin, että Sagan pitäisi selviytyä yli kuudestakin tunnista ilman ongelmia. Ja poissaollessammehan Saga tulee nukkumaan vielä enemmän kuin nyt, kun olemme kotona.

Illalla sattui sitten kaksi aikamoista episodia: Lähdimme Sagan kanssa ulos, kun näin ikkunasta kuumailmapalloja täytettävän läheisellä kentällä. Lähdimme tutkimaan, olisiko paikalla myös se porukka, joilla on aina mukanaan yksi pihis - ei ollut :-( Pallojen kadottua taivaalle jatkoimme matkaaja törmäsimme mukavaan mieheen kahden koiran kanssa. Päästimme koirat vapaaksi telmimään kentälle. Minä juttelin miehen kanssa mm. siitä, miten olivat joutuneet muuttamaan toisen koiran lonkkavian takia taloon, jossa on hissi. Koirilla oli hauskaa ja yhtäkkiä miehen 1,5 vuotias koira alkoi juosta yhä vaan kauemmas ja Saga seurasi perässä. Katsoimme ensin ja olimme luottavaisia, että kyllä ne kohta kääntyvät takaisin; kumpikaan koirista ei yleensä mene kauas. No, koirat etenivät edelleen ja silloin aloimme huudella heidän peräänsä. Hetkeksi he pysähtyivät, mutta Sagakin hölmönä jatkoi toisen seuraamista ja lopulta tapahtui se, mitä eniten pelkäsimme - koirat menivät tien yli. Me juoksimme perässä ja onneksi näimme koirien pääseen ehjinä tien yli (lauantai-ilta kaupungissa on aika hiljainen). Saga pysähtyi tien toiselle puolelle ja onneksi jäikin paikoilleen - toinen koira jatkoi matkaansa eteenpäin. Minä sain Saganaattorin kiinni ja ilman muuta sanoin, että lähden mukaan etsimään toista koiraa, mutta mies käski minun jäädä siihen - hän uskoi koiran juosseen kohti koirapuistoa. Me sitten molemmat - minä ja Saga- järkyttyneinä lähdimme tallustelemaan kotiin. Sagakin varmasti jotenkin aisti, ettei tämä nyt ollut hieno juttu.. oli jotenkin säikähtäneen oloinen. Että näin hyvin onnistui muutamaa tuntia aikaisemmin pihalla harjoittelemamme luoksetulo.. menikö maksamakkarat ihan hukkaan?!

No, illalla sattui vielä toinen hassu juttu: istuimme parvekkella joskus yhdentoista aikaan ja katsoin ikkunasta sisälle, että nyt Saga kävelee oudosti meitä kohti seiniä pitkin.. Saga tuli parvekkeelle ja istui eteeni, kävi haukkumalla komentamaan ja kun vaan naureskelin, teki kakkaamisliikkeen (eli pyllisti), nousi ylös ja jäi tuijottamaan... no, kakallehan siitä oli sitten silmänräpäyksessä lähdettävä ja ihan oikea oli signaali - kyllä Saga on fiksu koira!!!!

ps. Sagaliini sai Mustissa ja Mirrissä vieraillessani uuden ihanan tyynyn - ensin se oli Sagan huoneessa ja nyt siirsimme sen olohuoneeseen, jotta Saga voi löhöillä lähellämme, kun katselemme telkkaria. .. Ja S on muuten palannut takaisin pesäkoloonsa makuuhuoneeseen yöunille.