Reilu kaksi viikkoa ekoja juoksuja takana. Ekan viikon jaksoimme laitta Sagalle pöksyt jalkaan sisällä, mutta huomattuamme, että S pääsee nuolemaan alapäätään pöksyistä huolimatta, S oppi ottamaan pöksyt pois ja että verta tulee varsin vähän ja senkin S nuolee pois niin, ettei tekstiileille tipu mitään, jätimme pöksyjen pukemisen pois toisen viikon alussa. En tiedä, onko sillä huhulla, että jos koiralla ei pidä pöksyjä vaan antaa hänen itse siistiä itsensä, niin verenvuotokin on vähäisempää ja juoksut lyhyemmät, perää..... mutta ainakaan minä en ole nähnyt tippaakaan verta missään sen jälkeen, kun luovuimme housuista. Ja meillä on valkoinen olohuoneen matto ja Sagalla valkoinen peti ja niillä hän nukkuu päivät ja yöt. Eli viimeiset verihavainnot noin puolitoista viikkoa juoksujen alkamisesta. Normaalia?
Muita juoksuilmiöitä? Saganaattori nuuski ekan viikon ulkona koko ajan - eli kävelimme niin, että Saga oli koko ajan nenä maassa. Pimpsa turposi ja saavutti huippunsa noin viikko vuodon alettua. Tokalla viikolla nuuskiminen vähentyi, mutta edelleen urosten pissamerkkejä etsitään ahkerasti, mutta vilkuillaan myös eteenpäin. Koko ajan ollaan merkkailtu ahkerasti - jopa niin, että pitkillä lenkeillä pissi loppuu aina valitettavasti kesken :-( Urosten perään Saga ei tajunnut ekalla viikolla liiemmin haikailla, urokset kyllä haikailivat jo Sagan perään. Tokalla viikolla Saga sitten kiinnostui uroksista ja muutaman kerran pyllistelikin innokkaana vastaantuleville uroksille. Nyt viime päivinä innostus uroksia kohtaan näyttää hieman laimentuneen, mutta urokset ovat vielä kovasti Sagan perään. Sagaa ei nyt enää liiallinen kiinnostus nappaa yhtään vaan näyttää mielensä ja ärisee liian innokkaille nuuskijoille (kuten tänään serkkuni koiralle Dalille, kun koiruutukset tapasivat ensi kertaa pihallamme). Hyvä niin - narttujen on opittava pitämään puolensa!
Pelkäsin etukäteen, miten masentuneeksi Saga saattaakaan tulla, kun ei pääse moneen viikkoon koirapuistoon. Onneksemme ulkona on ollut koko ajan ihana lumisää, joten olemme nauttineet lenkeistä todella talvisissa ja lumikylläisissä maisemissa. Lumessa peuhaaminen, joka on osottautunut Sagan lempipuuhaksi, on varmasti auttanut pitämään koiruutuksen mielen virkeänä, vaikka ei olekaan päässyt vapaana juoksentelemaan muiden koirien kanssa puistoon. Onneksi naapurustossamme on paljon koiria ja jokunen narttukin, joten silloin tällöin hetkiä pieneen leikkiinkin on siunaantunut. Ja olemme antaneet muutaman uroksenkin tulla Sagan lähelle - mutta olleet toki todella varovaisia ja valppaita. Ja ilman muuta koirien omistajat ovat olleet tietoisia Sagan juoksuista.
Mielestäni Saga on ollut erityisen hellyydenkipeä viime viikkojen aikana. Jos vain mahdollista, Naatturi (rakkaalla lapsella on monta lempinimeä!) löhöilee jomman kumman jaloissa ja seuraa minua kuin hai laivaa ollessani kotona. Normaalisti S nukkuu paljon myös kotona ollessamme, mutta nyt hän tuntuu olevan hereillä lähes kaiken kotonaoloaikamme. Työpäivien suhteen ei ole ollut ongelmia - silloin S jää ihan kiltisti kotiin nukkumaan. Ja ihan normaalitahtiin olemme ulkoilleet 3-4 kertaa päivässä - eli lisäkäyntejä juoksut eivät ole aiheuttaneet (kuulemma jotkut koirat ulisevat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan... S ei muutenkaan ulise tai ano ulos, vaan näyttää olevan tyytyväinen järjestelyihimme).
Juoksujen alkuaikoina S veti ehkä hieman normaalia enemmän, mutta sekin on nyt helpottanut (osittain fleksikiellon ansioista ja lyhyellä hihnalla harjoittelulla..kiitos tästä Arille!). Ja varsin tottelevaisena ja vilkkaana (ulkona) Saganaattori on pysynyt eikä muuttunut merkittävästi pentuvaiheesta kuten kuulemma monet koirat ekojen juoksujen aikana..eli onneksi maailman suloisin koiruutuksemme ei ole kadottanut luontaista hupaisuuttaan ja ihanuuttaan tässä suuressa aikuistumisprosessissa! :-)
Eli oikein mukavasti ovat viime viikot hurahtaneet. Viikon verran pitänee meidän kai vielä pysytellä poissa koirapuistosta, mutta viikko menee nopeasti. Ja lunta riittää ja sääennusteen mukaan kinokset eivät ole hetkeen vielä katoamassakaan..joten nautimme nyt lumileikeistä ja juoksujen loputtua muiden koirien kanssa leikkimestä..ja toivottavasti vielä jonkin aikaa myös lumisista säistä!
ps. alakertaamme muuttivat uudet asukkaat ja heidän mukanaan 2,5 vuotias Steffi-labbis. He ovat Sagan kanssa olleet kohtalotovereita - Steffilläkin on juoksut. Ja koirista on tullut hyvät ystävät- Alakerran Aldo-uroksella on ollut ihmettelemistä, kun alakerran käytävässä ja pihalla on kahden kiimaisen nartun tuoksuja. Ei ihme, että Aldo on haukkunut ja ulissut normaalia enemmän viimeviikkoina.... Ja Steffin huoltajat (eli naapurimme) ovat todella ihastuneita Sagaan ja ovat jo puhuneet, että voisivat olla kiinnostuneita Sagan poikasista (tai ylipäätänsä pihiksistä), kun niiden aika tulee.....
Ekat veritipat tippuivat olohuoneen valkoiselle matolle torstai-iltana 14.1.2010 (muutama tunti edellisestä kirjoituksesta) Saganaattorin ollessa 9kk ja 2 päivää vanha. Pöksyt oli ostettu jo kuukausia sitten ja hämillään Saga alistui laittamaan mustat pikkuhousut jalkaan. Poloinen oli muutenkin ihan hämillään....... :-(
Nyt juoksuja on kestänyt viitisen päivää. Juoksuken alusta tähän päivään S ei tuntunut kiinnittävän erityishuomiota poikakoiriin, mutta tänään on ollut havaittavissa muutosta käytöksessä tämän suhteen - S aistii urokset jo kaukaa ja luokse olisi päästävä!!! Eli pissien erittäin tehokas nuuskiminen ei enää riitä. Tänään on myös merkkailtu edellispäiviä enemmän (merkkailu väheni mielestäni muutamana alkupäivänä verrattuna muutamiin päiviin ennen juoksujen alkua).
Ja "pimpsa" alkaa olla aika hurjan turpea: turposi merkittävästi päivä ennen ekoja veritippoja ja mielestäni nyt on taas turvonnut lisää. Merkitseekö tärppipäivien lähestymistä??????
Ihmeellistä aikaa. En tiedä, osaako S olla hämillään, kun emme enää käy koirapuistossa ja kierrämme kaukaa lähes kaikki koirat. Monet urokset kuulemma ovat jo muutaman päivän ulisseet Sagan ollessa lähietäisyydellä.
Ennakkoon mietimme, kuinka radikaalisti Saganaattorin käyttäytyminen muuttuu, mutta emme ole havainneet juurikaan muuta (nuuskimisen ja merkkailun lisäksi) kuin pientä uneliaisuutta ja erityistä hellyyden kaipuuta. Saga kyhnää jaloissamme koko ajan ja nauttii suunnattomasti päästessään jomman kumman syliin tai vatsan päälle nukkumaan :-) Ihan normaaliin tapaan S on ollut työpäivät kotona ja poksutkin ovat pysyneet yllättävän hyvin jalassa tätä päivää lukuunottamatta - S oli keplotellut poksut pois jalastaan ja repinyt paperin sieltä sisältä silpuksi. Tippaakaan verta ei ole näkynyt missään, vaikka sekä makuuhuoneen että olohuoneen pedit sekä olohuoneen matto ovat valkoisia.... eli siisti tyttö!!! S puhdistaa kyllä itseään koko ajan, jos vain pääsee käsiksi kriittiselle alueelle.... Ja useat koirat kuulemma alkavat ruikkia sisälle tai vonkuvat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan - tätä meillä ei ole onneksi tapahtunut. Muutenkin siis varsin normaalisti olemme oleskelleet.
Ostin Sagalle valmiiksi odottamaan aikuisruokaakin penturuuan sijaan - siirrymme siihen vähitellen, kun penturuoka alkaa loppua. Pikkuneiti on jo iso tyttö ja sukukypsä narttu - nopeasti se aika menee!!!!!! :-(
Sagan ensimmäinen joulu meni ihmetellessä tohinaa ja touhua. Joulu juhlana ja koristeineen oli muutenkin jännittävä, mutta jännittävyyttä ja ihmeellisyyttä lisäsi vielä se, että vanhempani ja siskoni saapuivat meille Hukan kanssa - Hukka ei ollut koskaan ennen ollut meillä eikä "asustellut" kerrostalossa. Koiria piti siis ulkoiluttaa varsin usein, sillä Hukka on tottunut kotona oleskelemaan varsin paljon aidatulla pihalla. Koiruutukset nauttivat suunnattomasti toistensa seurasta ja ihmishulinasta - ja saamistaan herkuista (mm. poron keittoluita) ja leluista - ja huomiosta! :-)
Heti joulupäivän aamuna minä, Ari ja siskoni Ella lähdimme matkalle ja koiraveijarit jäivät meille vanhempieni kanssa. Päivän verran he olivat meillä ennen lähtöään takaisin Lappeenrantaan. Siellä koirat saivat nauttia vanhempieni täyspäiväisestä huomiosta ja hellyydestä sekä toistensa seurasta reilut kaksi viikkoa meidän lomaillessa Malesiassa. Isäni oli tehnyt koirille pihalle kukkuloita ja polkuja, jotta heillä olisi hauskaa pihalla - kovien pakkasten vuoksi he kun eivät ennakkosuunnitelmistaan poiketen lähteneet mökille. Koirat olivat jatkuvan valvonnan alla - vanhempieni ollessa muutaman hetken töissä samaan aikaan koko kahden viikon aikana olivat he kuulemma hakeneet mummini paikalle koiravahdiksi...jotta koirat eivät joutuneet olemaan edes kahta tuntia yksin. Ehkä hieman liiottelua.. mutta herttaista! :-) Lappeenrannassa Sagallahan on vielä eri säännöt kuin kotona; kotona sängylle ja sohville ei saa nousta, mutta vanhempieni luona lähes kaikki on sallittua. Niinpä Saganaattori kömpi kylminä pakkasöinä vanhempieni väliin ja Hukan viereen vanhempieni sänkyyn nukkumaan ..tai nukkui äitini uudelleen päällystämällä (teddykangasta) pedillään lämmitetyn takan vieressä takkahuoneessa Hukan vieressä :-)
Päivänä ennen paluutamme vanhempani pakkasivat itsensä, tavaransa ja koirat taas autoon ja tulivat takaisin Helsinkiin. Saga oli ollut ihmeissään tullessaan kotiin ja me emme olleet paikalla :-( Mutta ei ilmaissut ikäväänsä tai ihmetystään muuten kuin nuuskimalla kaikki paikat tarkkaakin tarkemmin (muutenkin S pitää vanhempiani varmaankin hänen toisina huoltajinaan - tämähän kun oli jo kolmas kerta reilun puolen vuoden sisällä, kun olimme matkalla ja S sillä aikaa heidän hoivanaan ..ja muutenkin olemme viettäneet aika lailla aikaa hedän seurassaan sekä mökillä että viikonloppuisin Lappeenrannassa). Kun sitten seuraavana päivänä palasimme kotiin, oli vastaanotto juuri niin ihana kuin osasin taas odottaa :-) Uskomaton jälleennäkemisen ilo muuttui kuitenin pian myös kaihoisaksi ikäväksi, kun pian syötyämme vanhempani ja siskoni sekä Hukka lähtivät ajamaan kotiin.. ja koiruutusten yhteiselämä laitettiin taas katkolle. Molemmat olivat varsin surullisen oloisia.....
Me nukuimme ekan yön lattilla vanhempieni vieraspatjalla, jotta saimme olla lähellä Sagaa :-) Valitettavasti heti seuraavana aamuna alkoi arki ja meidän oli lähdettävä töihin ja Sagan jäätävä kotiin. Itsestäni tämä tuntui kauhean julmalta, mutta koirat ovat näköjään todella sopeutuvaisia ja arki alkoi rullata heti maanantaista tuttuun tapaan. Hukka oli kuulemma mököttänyt sisällä koko maanatain, eikä mennyt juuri ollenkaan pihalle, jossa yleensä viettää puolet päivästä... :-(
Jo joulukuun alusta olemme huomanneet Sagan alapäässä tapahtuvan pientä muutosta sekä merkkailujen ja nuolemisen yleistymistä. Jännitimme kovasti, että selviydymmekö lomasta ilman katastrofia. Loma meni, eikä juoksuja kuulunut. Onneksi. Nyt kuitenkin odotamme niitä alkavaksi päivänä minä hyvänsä.. Saga merkkailee ulkoillessamme vähintään viisi kertaa/lenkki ja nuuskii ihan hulluna muitten koirien pissijälkiä. Ja tänään mielestäni alapää on merkittävästi turvonnut eilisestä. Eli ekaa tippaa odottelemme.....
Muuten Saga on oma aivan ihana itsensä, jota minulla oli ihan kamala ikävä koko matkan ajan.... :-)
Reilu kaksi viikkoa ekoja juoksuja takana. Ekan viikon jaksoimme laitta Sagalle pöksyt jalkaan sisällä, mutta huomattuamme, että S pääsee nuolemaan alapäätään pöksyistä huolimatta, S oppi ottamaan pöksyt pois ja että verta tulee varsin vähän ja senkin S nuolee pois niin, ettei tekstiileille tipu mitään, jätimme pöksyjen pukemisen pois toisen viikon alussa. En tiedä, onko sillä huhulla, että jos koiralla ei pidä pöksyjä vaan antaa hänen itse siistiä itsensä, niin verenvuotokin on vähäisempää ja juoksut lyhyemmät, perää..... mutta ainakaan minä en ole nähnyt tippaakaan verta missään sen jälkeen, kun luovuimme housuista. Ja meillä on valkoinen olohuoneen matto ja Sagalla valkoinen peti ja niillä hän nukkuu päivät ja yöt. Eli viimeiset verihavainnot noin puolitoista viikkoa juoksujen alkamisesta. Normaalia?
Muita juoksuilmiöitä? Saganaattori nuuski ekan viikon ulkona koko ajan - eli kävelimme niin, että Saga oli koko ajan nenä maassa. Pimpsa turposi ja saavutti huippunsa noin viikko vuodon alettua. Tokalla viikolla nuuskiminen vähentyi, mutta edelleen urosten pissamerkkejä etsitään ahkerasti, mutta vilkuillaan myös eteenpäin. Koko ajan ollaan merkkailtu ahkerasti - jopa niin, että pitkillä lenkeillä pissi loppuu aina valitettavasti kesken :-( Urosten perään Saga ei tajunnut ekalla viikolla liiemmin haikailla, urokset kyllä haikailivat jo Sagan perään. Tokalla viikolla Saga sitten kiinnostui uroksista ja muutaman kerran pyllistelikin innokkaana vastaantuleville uroksille. Nyt viime päivinä innostus uroksia kohtaan näyttää hieman laimentuneen, mutta urokset ovat vielä kovasti Sagan perään. Sagaa ei nyt enää liiallinen kiinnostus nappaa yhtään vaan näyttää mielensä ja ärisee liian innokkaille nuuskijoille (kuten tänään serkkuni koiralle Dalille, kun koiruutukset tapasivat ensi kertaa pihallamme). Hyvä niin - narttujen on opittava pitämään puolensa!
Mielestäni Saga on ollut erityisen hellyydenkipeä viime viikkojen aikana. Jos vain mahdollista, Naatturi (rakkaalla lapsella on monta lempinimeä!) löhöilee jomman kumman jaloissa ja seuraa minua kuin hai laivaa ollessani kotona. Normaalisti S nukkuu paljon myös kotona ollessamme, mutta nyt hän tuntuu olevan hereillä lähes kaiken kotonaoloaikamme. Työpäivien suhteen ei ole ollut ongelmia - silloin S jää ihan kiltisti kotiin nukkumaan. Ja ihan normaalitahtiin olemme ulkoilleet 3-4 kertaa päivässä - eli lisäkäyntejä juoksut eivät ole aiheuttaneet (kuulemma jotkut koirat ulisevat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan... S ei muutenkaan ulise tai ano ulos, vaan näyttää olevan tyytyväinen järjestelyihimme). Juoksujen alkuaikoina S veti ehkä hieman normaalia enemmän, mutta sekin on nyt helpottanut (osittain fleksikiellon ansioista ja lyhyellä hihnalla harjoittelulla..kiitos tästä Arille!). Ja varsin tottelevaisena ja vilkkaana (ulkona) Saganaattori on pysynyt eikä muuttunut merkittävästi pentuvaiheesta kuten kuulemma monet koirat ekojen juoksujen aikana..eli onneksi maailman suloisin koiruutuksemme ei ole kadottanut luontaista hupaisuuttaan ja ihanuuttaan tässä suuressa aikuistumisprosessissa! :-)
Eli oikein mukavasti ovat viime viikot hurahtaneet. Viikon verran pitänee meidän kai vielä pysytellä poissa koirapuistosta, mutta viikko menee nopeasti. Ja lunta riittää ja sääennusteen mukaan kinokset eivät ole hetkeen vielä katoamassakaan..joten nautimme nyt lumileikeistä ja juoksujen loputtua muiden koirien kanssa leikkimestä..ja toivottavasti vielä jonkin aikaa myös lumisista säistä!
