perjantai 26. helmikuuta 2010

Hiihtolomareissu: leikkimistä ja sairastelua


Perjantaina Saga ihmetteli pakkaamistani kotona, kun pakkasin mukaan myös Sagan tavaroita. Illansuussa Ari vei meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme Sagan kanssa keskelle ihmisvilinää. Asemalla oli kaaos lumipyryn takia. Junamme oli myöhässä - kuten kaikki muutkin junat. Jouduimme vaeltelemaan lähes tunnin asemalla ja aseman ulkotiloissa, kunnes saimme edes tietää junan uuden lähtöajan. Saga oli aivan ihmeissään väkimäärästä ja tutustui innokkaanan muihin koiriin asemalla. Odottaessamme junaan pääsyä vihdoinkin oikealla raiteella tutustuimme Tarmoon, 12-viikkoiseen pihispentuun (http://tarmokas.vuodatus.net/page/Tarmo). Tarmo tulo kanssamme samaan junaan ja samaan lemmikkivaunuun, jossa koiruutukset pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Samassa vaunussa oli muutama muukin koira (ja kissa), joiden kanssa Saga kävi tekemässä tuttavuutta. Sagan ensimmäinen junamatka meni siis oikein mukavasti leikkiessä ja penkillä nukkuessa ..vaikka lähtö viivästyi lähes tunnilla ja juna oli melkein puoli tuntia muutenkin myöhässä.

Asemalla meitä vastassa olivat äiti, iskä ja Hukka. Koirien tapaaminen oli taas huisin hauskaa katseltavaa ja samantien Saga aloitti Hukan härnäämisen. Ja Hukka oli mielissään :-) Ensimmäinen yö oli todella levoton, kun koiruutukset vaelsivat lähes koko yön paikasta toiseen - välillä he olivat minun vierelläni ja välillä vanhempieni välissä talon toisessa päässä. Aamulla heillä oli selkeä sopimus, että minut saa parhaiten herätettyä ja tulivat siis Saga etunenässä Hukan vahtiessa metrin taaempana tuijottamaan minua, että lähtisin ulos... ja toimihan se. Siis lähdin kahden hupsun koiran kanssa tarpomaan metsäpoluille ja saavuin puolen tunnin päästä takaisin aivan umpihiessä.....vaikka pakkasta oli -23 :-) Koirat jatkoivat ruuan jälkeen uniaan ja minäkin otin pienet tirsat ennen kyläreissuja. Iltapäivällä minä ja Saga lähdimme kummityttöni Iriksen synttäreille ja siellä Saga pääsi leikkimään Mimmi-spanielin kanssa. Paluumatkalla haimme vanhempani heidän kyläilypaikastaan ja Saga oli ihmeisään uudessa paikassa ja uusista ihmisistä. Ja kävi vuorotellen jokaisen jaloissa rapsuteltavana :-) Kyläreissujen jälkeen Saga oli umpiväsynyt ja pystyin helposti jättämään koiruutuksen muutamaksi tunniksi löhöilemään Hukan seuraan ja lähdin itse seuraavaan kyläpaikkaan(aamulla ja edellisiltana Saga selvästi koko ajan oli varuillaan, että jos minä lähden pois..kun niin monta kertaa olemme tuoneet Sagan hoitoon vanhemmilleni ja lähteneet itse matkalle.... eli nyt S seurasi minua kuin hai laivaa ja tuli vessakäynninkin ajaksi vahtimaan oven taakse).


Seuraava yö meni rauhallisemmin, vaikka koirat edelleenkin vaihtoivat usein paikkaa yön aikana. Sunnuntaina kävimme taas komisin aamulenkillä ja sitten ihmisten aamupalan jälkeen lähdimme mummikierrokselle iskän ja Hukan kanssa. Kävimme ensin isäni äidin luona (korkeamummi) ja jatkoimme sitten saman talon saman rapun alempaan kerroksen äidinäitini (ystävämummi)luokse. Muutaman tunnin vierailun jälkeen kävelimme eri reittiä pois takaisin kantakotiin. Kotiin päästyämme siskoni ystävät toivat parikuukautisen sekarotuisen koiransa Maunon tutustumaan Sagaan ja Hukkaan. Maunolla on käytössä Sagan vanha peti ja siksi varmaankin Mauno nuuski Sagaa erityisen ihmeissään. Saga hieman komenteli nuorempaansa, mutta häntä koko ajan uskomatonta vauhtia vipattaen.. ja Hukka torui Sagaa. Pian koiruutukset peuhasivat keskenään innolla. Vanhaherra-Hukka yritti saada pennut leikkimään leluilla kanssaan, mutta Saga ja Mauno olivat lähinnä kiinnostuneet kuurupiiloleikistä tuolien alla ja välissä. Illalla Saga malttoi nukkua hetken, mutta sitten saapui Ari paikalle ja hetken iloisen jälleennäkemisen pieni koiruutus väsähti täysin, kun koko porukka oli kasassa :-)



Maanantaina ulkoilimme lähimetsien poluilla ja pakkasten hieman lauhduttua (viikonloppuna koko ajan alle -20) koiruutukset innostuivat jahtaamaan sukkaa pihallakin, jonne iskä on tehnyt lumesta kukkuloita ja kujia. Illalla minä ja Ari lähdimme Sagan kanssa tapaamaan serkkuni Marin koiraa Dalia (vesikoira) tätini Merjan pihalle. Koirilla oli hauskaa, kun juoksivat kinoksissa metsästäen frisbeetä!


Iltalenkillä Hukka nappasi matkaansa paksun kepin, jota söi kävellessään ja Sagakin sai palan mutusteltavakseen. Nukkumaan mennessä Saganaattori oksensi puun ja liman sekaista töhnää ja piti ihmeellistä korinaa. Epäilimme korinan ja oksentelun syyksi juuttunutta puupalaa ja siksi syötimme Sagalle tankoparsaa. S jatkoi kakomistaan ja korinaa ja liman oksentelua koko yön (ihan minun kyljessä kiinni nukkuen!! :-) ) ja aamulla levottoman, useiden puklujen jälkeisen yön jälkeen varasimme lääkärin kunnalliselta eläinlääkäriltä, jolla olimme käyneet kesällä rokotuksessa. Lääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että oireet kuulostavat nielutulehdukselta. Päivällä kävin kylässä vanhalla koulukaverillani ja palattuani sain kuulla Sagan kakomisen jatkuvan edelleen.. ja Ari soitti yksityiselle lääkärille, jos saisimme ajan jo tälle päivälle (kunnallisessakin olisi ollut poliklinikka-aika klo 15-16, jonne voi mennä ilman ajanvarausta..mutta siellä joutuu jonottamaan pitkään). Onneksemme saimme ajan heti ja veimme Sagan eläinlääkäriasema Focukseen. Siellä mukava lääkäri kyseli paljon ja tutki tarkasti ja päätyi taudinkuvassa Lappeenrannassa kuulemma varsin yleiseen nenäpunkkiin. Saga sai erikoismatokuurin ja oksennuksenestolääkettä (piikki + tarvittaessa seuraaviksi päiviksi tabletit) sekä lääkettä vatsakalvon tasapainottamiseen oksentelun jälkeen. Saimme samalla lääkkeet myös Hukalle ja Dalille, joiden kanssa Saga oli ollut tekemisissä edellisenä päivänä. Ilmoitimme asiasta toki myös Maunolle ja Mimmille, jotta osaisivat olla varuillaan. Punkki kun on kai varsin tarttuva..vaikka osa ei siitä oirehdikkaan. Saga on voinut saada punkkitartunnan jo Helsingissä tai junamatkalla tai vasta Lappeenrannassa. Emme ulkoilleet eilen kovin pitkiä lenkkejä, vaikka Saga olikin varsin pirteä. Kuitenkin ulkona röhinä lisääntyi sisälläoloon verrattuna. Ruoka maistui koiruutukselle koko ajan ihan normaaliin malliin.. varsinkin kun kipeälle koiruutukselle tarjottiin kanafilettä ja riisiä nappuloiden sijaan :-)
 

Keskiviikkona kävimme aamulla varsin reippaalla ja pitkällä lenkillä yhdessä äitin ja Hukan kanssa. Saga röhisi edelleen innostuessaan ja hengittäessään normaalia nopeammin, mutta muuten koiruutus voi hyvin. Hukkakin hieman röhisi, joten todennäköisesti Hukkakin oli saanut tartunnan. Sagan oksentelu ei jatkunut piikin vaikutuksen loppuessa ja röhinäkin väheni iltaa kohti mennessä. Ikäviä kaikki tällaiset sairastapaukset.. mutta niitä aina välillä tulee. 


Eilen torstaina nukuimme pitkään ja sitten pienen aamulenkin jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kaikki (minä, Ari, äiti ja iskä sekä koirat) mökille retkelle. Haimme kaupasta  hieman evästä ja sitten lähdimme matkaan. Lunta oli satanut taas paljon ja iskän polut olivat kevynen lumikerroksen peitossa. Koirat olivat innoissaan hyppiessään hangessa ja luikkiessaan poluilla. Koirat viihtyivät pitkästä aikaa kunnolla ulkona, kun pakkanen oli laskenut pitkästä aikaa alle kymmeneen asteeseen. Muutaman tunnin ajan leikimme ulkona ja kävimme kävelyllä lähimaastossa ja sitten grillasimme makkaraa, joista koiruutuksetkin pääsivät osallisiksi. Ruokailun jälkeen alkoikin kaikkia jo väsyttää ja kahvit juotuamme laitoimme kimpsut ja kampsut taas kasaan ja koitti eron hetki: me lähdimme ajamaan kotiin Helsinkiin ja vanhempani palasivat kotiin Lappeenrantaan. Väsynyt Saganaattori nukkui koko matkan auton takapenkillä ja kotonakin uni maittoi rankan viikon ja erityisesti rankan mökkireissun jälkeen.


Paluu arkeen koittaa vasta maanantaina, eli vielä kotonakin saamme viettää laatuaikaa Naatturin kanssa, kun ei tarvitse mennä töihin! :-)

torstai 11. helmikuuta 2010

Paluu koirapuistoelämään

Eilen koitti vihdoin päivä,  jolloin Saga pääsi neljän viikon tauon jälkeen koirapuistoon. Tämän ajan ajattelimme riittävän eristykseen- kun juoksuvuotoa oli vain se reilu viikko ja vähitellen muutekin merkit ovat pitkälti hävineet. Vielä Saga vähän merkkailee, mutta aivan toisella tavalla kuin muutama viikko sitten. Ja nuuskiminen on palautunut tasolle aika ennen juoksuja. Erityinen hellyyden kaipuu on säilynyt :-)

Itse en ollut mukana puistokäynnillä, mutta hieman hämillään Saga oli ollut ja kyhnännyt aika paljon Arin jaloissa..mutta toki myös leikkinyt ja juossut kyllikseen! 

Loppujen lopuksi ei Saga varmaan jäänyt ihan kauhean paljon mistään paitsi koirapuistottoman kauden aikana, sillä tapasimme kuitenkin lenkeillä aika paljon muita koiria, joiden kanssa Saga sai hetken kerrallaan seurustella... ja nämä ihanat säät olivat pelastuksemme: Viime viikkoina, kun lunta on ollut paljon, olemme lähes kaikki ulkoilut tarponeet milloin metsäpoluilla, milloin puistopoluilla, milloin umpihangessa. Ja minä olen heitellyt Sagalle keppiä hankeen niin, että pieni koiruutus on hyppinyt ja kahlannut niitä hakemaan ihan innoissaan itseään korkeammista kinoksista. Ja hauskaa on ollut meillä molemmilla, kun olemme olleet yltäpäältä lumessa lähes jokaisen reissun jälkeen :-) (Ari satutti taas pohkeensa, joten olen viikon verran yksin ulkoiluttanut Sagaa)

Uutena piirteenä Sagan puuhasteluun sisällä on tullut leikkivimma: Ennen juoksuja vinkulelut (eivätkä muutkakan lelut) eivät juurikaan kiinnostaneet, mutta nyt Natturi kantaa niitä luoksemme jakuvasti ja useampaan otteeseen päivän aikana meidän pitäisi leikkiä niillä hänen kanssaan. Merkki mistä?? ..toivottavasti ei ainakaan valeraskaudesta.