Olemme puuhailleet kaikenlaista kivaa erinomaisen ja ihanan pihakoiramme kanssa. Meidän lisäksi muutama muukin on päässyt hoivaamaan pikku rinsessaamme: Saga pääsi syyskuun puolivälissä viikoksi mökille/Lappeenrantaan Hukan kanssa leikkimään ja äitin sekä iskän (+Ellan) hellittäväksi käydessämme viikonloppumatkalla Pariisissa. Sagalla oli ollut varsin mukavaa, mutta oli jotenkin hieman alavireessä ja vaikutti kaipaavan meitä tavallista enemmän. Pitkän vierailun lisäksi Sagaa ovat hoitaneet Paula-täti sekä Jani-setä - tosin vain illan ajan meidän ollessamme Lions-clubin tanssiaisissa. Työkaverini Natalian tyttäret (ja ystävät) ovat ulkoiluttaneet Sagaa muutaman kerran viime viikkoina.
Koirakavereitakin on riittänyt: Olemme ulkoilleet Fitin (ja Johannan) kanssa - sekä kävelyillä Lauttasaaressa että Huson metsäpolulla. (Fiti meni uimaan vielä syyskuun lopussakin!). Olemme nähneet Cocoa (ja Marjoa) lähes viikoittain, joskus jopa muutaman kerran viikossa. Saga ja Coco tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Ja heillä on todella kivaa! Cocokin oli kerran mukanamme Husossa ja lähtee huomennakin mukaan. Myös koirapuistossa olemme tavanneet Fitiä ja monia muita kivoja kavereita (Sindy, Piku, Bertta, Kalle, Rico, ...). Koirapuistossa käyminen on nykyään luksusta myös meille ihmisille, kun Bertan isäntä Nappe on ruvennut ilmojen kylmennyttyä kantamaan mukanaan termoksessa kahvia..ja tarjoamaan sitä meille muillekin :-)
Ulkoilemme toki muutenkin kuin kavereitten kanssa. Kävelemme paljon ja käymme lähes viikoittain Agilityssä. Saga on todella innostunut (jopa liiallisuuksiin) pallon- ja frisbeen heitosta. Nyt Ari on opettanut Sagaa hakemaan lyömäänsä golf-palloa. Sitä jää moni muukin kuin naapurimme ihmettelemään: koira katsoo istuen, kun isäntä lyö palloa ja juoksee innolla palloa hakemaan, tuo sen metrin päähän isännästä ja istuu odottamaan uutta lyöntiä :-) 
Olemme opettaneet Sagaa kulkemaan vapaana ja varsin hyvin se sujuukin. Kävelemme molemmat pitkiä matkoja pitäen Sagaa vapaana ja hän on varsin tottelevainen silloin. Välillä matkan varrella tapaamme kettuja tai jäniksiä, muista koirista ja ihmisistä puhumattakaan... ja pieni koiramme ei karkaa (kovin kaukaksi) lähettyviltämme :-) Hieno tyttö!!! Ja tien ylityskin sujuu mallikkaasti ihan jalan vieressä köpötellen, ohjeita kuunnellen. Illan pimeyttä varten hankimme Sagalle huomioliivin ja vilkkuvalon, jotta pieni köpöttelijä näkyy pimeässä paremmin.
Viime viikkoina on taas valeraskaus pukannut päälle. Ensin huomasimme muutaman kerran, että Saga kaivoi kolon peitosta. Sitten huomasimme, että Hilarius oli erityisen tärkeä. Sitten huomasimme nisien taas turpoavan. Ja ruokahalun kasvavan. Hilarius ja muut pehmolelut kerättiin pois ja peitto kaappiin. Nisille emme voi mitään - ne vaan turpoavat. Ruokaa olemme vähentäneet (ja Saga nirsoontunut - ei kelvannut silakkafileet ja perunamuussi!!). Olemme ulkoilleet paljon (tänään viisi tuntia!!!) ja yrittäneet keksiä Naatturille muuta ajateltavaa ja ympäristönvaihdoksia (olimme syyslomalla 4 päivää mökillä). Nyt näyttää mieliala muuttuneen niin, että leikit muiden koirien kanssa taas kiinnostavat (ei pariin vikaan viikkoon)- toivottavasti nisätkin pian pienenevät!! Hellyydenkipeys saa jäädä ;-)Nyt odotamme kovasti lumen tuloa ja talvileikkejä!
ps. Sagan illat kuluvat joko Arin jalkoihin (alla) tai omaan petiinsä Arin sängyn vieressä (yllä) käpertyneenä :-)
