Sagan eka joulu

 Saga toivottaa kaikille 
oikein mukavaa Joulua 
ja 
Onnea Uudelle Vuodelle!

Joulunodotusta

Saga on osallistunut innokkaasti joulun odotukseen olemalla mukana kodin ja kuusen koristelussa sekä lahjojen paketoinnissa.  Konkreettisimmin joulun ja talven tulosta Saga on saanut kokemuksia kirmaamalla lumikinoksissa  toppamanttelissaan. Pikkujouluistakin S on päässyt osalliseksi. Pikkujoululahjaksi Saganaattori sai vinkuvan kumisen joulukanan, josta on riittänyt iloa moneksi illaksi.


Tänään kävimme ratsastuksen ja metsässä juoksemisen (ihanaa!!) jälkeen viemässä joululahjoja Nummelaan. Vieraita meillä on käynyt viikonloppuisin normaalia enemmän ja S on ollut innoissaan ihmishulinasta. Hulina jatkuu joulun lähestyessä.. vieraita riittää lähes joka illalle. Ja jouluksi meille tulevet vanhempani Hukan kanssa - kyllä koiruutukset ovat varmasti ihmeissään nähdessään toisensa Sagan reviirillä! Joulupäivänä me lähdemme kahdeksi viikoksi Malesiaan ja Saga saa viettää lomaa Hukan seurassa sekä kotona että Lappeenrannassa - sekä kaupungissa että mökillä. Osaankohan minä vihdoin viettää lomaa miettimättä sitä, unohtaako S meidät.. ja luottaa siihen, että koiruutus tuskin muistaa ikävöidä meidän perään äitin ja iskän hellittelemänä ja Hukan pitäessä seuraa???!! Toivottavasti. 


(kuvassa Saga sekä pikku-Saganaattori -lelukoira..joka lähtee mukanani matkalle oikean Sagan korvikeeksi)

Tällä viikolla kaiken mukavan keskellä Saga oli kai syönyt jotain ikävää, kun Ari raportoi illalla Sagan kakan olevan varsin löysää... keitin jo illalla Sagalla riisiä, jota S söikin jonkin verran. Yöllä sitten S liikkui levottomana ympäri asuntoa ja jossain vaiheessa meidät molemmat levottomuudellaan herättäneenä oksensi. Oksennuksen seassa oli riisiä ja pieniä puutikkuja - risuistako paha olo?! Minä lähdin sitten kahden aikaan yöllä käyttämään Naatturin ulkona ja koiruutus kirmasi ovesta saman tien hankeen ripuloimaan vesinoroa.... pienen lenkin ja toisten norojen jälkeen tulimme takaisin sisälle ja menimme jatkamaan unia. Saga nukkui levollisesti aamuun asti ja aamulla varsin vastentahtoisesti sain raahattua koiruutuksen ulos. Enää ei kakkaa tullut ja kotiin palattuamme ei ruoka maistunut. Hieman huolissani lähdin töihin. Töistä palasin peläten ripulikasoja olohuoneen valkoisella matolla, mutta pelkoni osottautui turhaksi. Hieman vaisuhko Saganaattori toivotti minut iloisesti tervetulleeksi kotiin ja lähdimme pienelle ulkoilulle. Kovin pitkään vatsan tyhjennyksestä toipuva Saga ei jaksanut köpötellä. Kotona tarjosin riisin lisäksi kanaa ja hieman alkoi ruokakin kiinnostaa ja maistua. Ja oli jano! Iltaa kohden olo parani ja ruokahalu kasvoi.. ja seuraavana aamuna kakkakin oli jo ihan kiinteää :-)

Juhlia, jänisjahtia sekä hyppy sänkyyn

Viikko taas meni ja vierähti sukkelaan. Päivisin Saganaattori löhöili kotona ja illalla juoksenteli ja leikki koirapuistossa/lenkeillä. Perjantaina vietimme Sagan kanssa löhöiltaa Arin ollessa pikkujouluissa - minä luin kirjaa fatboylla ja Saga välillä nukkui, välillä pureskeli luuta sylissäni tai vieressäni. Arin tullessa kotiin puoliltaöin koiruutus oli irroittaa häntänsä iloisesta kotiinpaluusta :-)

Lauantaina Saga yritti herätellä meitä jo kuuden jälkeen. S tallusteli ympäriinsä ja tuijotteli ja jopa ulisi saadakseen meidät vuorotellen heräämään - tuloksetta. Lopulta koiruutus kai sitten luovutti, mutta tahtoi seuraa eikä aina vain nukkua yksin.. ja siitä seurauksena hyppäsi selkääni ja siitä meidän keskelle (meillä jenkkisänky - hyppy paikalta noin metrin korkeuteen). Minä kirkaisin ja hätäännyin ja hulinaan herännyt Ari nosti Sagan alas toruen pikku-höppänää - sänkyyn kun emme pienokaista suloisuudestaan huolimatta halua (vaikka Arin allergia-oireet ovatkin lähes kokonaan loppuneet). Hämmentynyt Saga myönsi tappionsa ja jolkotti takasin petiinsä ja nukuimme vielä muutaman tunnin ennen aamu-ulkoilua. Iltapäivällä Ari ja Saga kävelivät Kamppiin hakemaan autoa Arin työpaikalta. Takaisin Saga matkusti etupenkillä maisemia ihaillen. Minä järjestelin illan pikkujouluja vanhoille opiskelukavereilleni ja Saga ihmetteli asuntoon ilmestyviä joulukoristeita. Vieraiden saavuttua Ari ja Saga poistuivat ruokailumme ajaksi Kampin koirapuistoon (jota Saga oli uteliaana tutkaillut edellispäivän kävelylenkillä). Muutaman tunnin riehumisen jälkeen Ari toi väsyneen koiruutuksen kotiin ja lähti itse omiin juhliinsa. Saga tarkkaili väsyneenä jutteluamme olohuoneen matolta välillä paikkaa muutaman sentin vaihtaen koko illan - välillä toki jonkun jaloissa vieraillen.

Sunnuntaiaamuna olimme lähdössä Arin ratsastustunnille ja Saga hyppäämässä auton takapenkille, kun huomasimme naapuritalon pihalla jäniksen. Vapaana oleva S ponkasi vauhtiin ennen kuin osasimme sanoa mitään ja pyyhälsi lähes rakettiakin nopeammin jäniksen perään puistoon. Minä pystyin vain laittamaan kädet silmien eteen ja toivomaan, että mitään kamalaa ei tapahtuisi.. Ari juoksi puistoon karkulaisen perässä. Meni puoli minuuttia ja S juoksi luokseni pihaan!!!!!!! Huokasin todella syvään ja olin niin onnellinen Saganaattorin paluusta! Ari palasi puistosta todella huojentuneena ja totesi, että täytynee petrata ja jatkaa luoksetuloharjoituksia!

Talleilla seurasimme Sagan kanssa tuttuun tapaan hevosten valmisteluja ennen tuntia sekä pienen hetken tunnin alkua ennen kun lähdimme perinteiselle metsäkävelyllemme. Aamun kauhuhetkien jälkeen mietin hetken, uskallanko antaa Sagan juosta vapaana... ja päädyin siihen, että vapaana oloon liittyy riski, mutta luottamusta ei saavuteta, jos sitä ei harjoitella.. niinpä S sai juoksennella vapaana ja harjoittelimme koko matkan muutaman minuutin välein luoksetuloa. Ja hyvin meni!

Kotona otimme pienet tirsat kaikki kolme ennen illan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ystävillämme Paulalla ja Janilla (jossa S oli hoidossa edellisviikonloppuna). Sagan pääsi mukaan hetken emmittyämme sitä ja ilta olikin Sagalle varmasti aivan ihanaa: alkuillan Saga leikki todella nätisti kahden pienen lapsen kanssa ja loppuillan ihailuja kerännyt S nautti yli kymmenen ihmisen rapsuttelusta ja silittelystä - ja oli oikein salonkikelpoinen rauhallisuudessaan ja suloisuudessaan. Jopa Hugo sai olla lähes koko ajan rauhassa, kun oli niin paljon muuta puuhaa (ja nyt S ei haukkunut, ainoastaan tarkkaili)! :-)

ps. Jani ja Paula toivoivat kovasti lähtiesssämme, että toisimme Sagan pian uudelleen heille hoitoon :-)

Saga yökylässä

Viikko meni taas muuten tutuuttun tapaan, paitsi että Ari oli kurkkukipunsa takia keskiviikon ja perjantain kotona, joten Sagalla oli päivisinkin seuraa. 

Perjantai-aamuna ulkoillessamme Saga löysi (ja söi) yhden talon pihalta muutaman ohuen nakkisiivun ja minä jouduin lähes panikkiin pelätessäni niiden sisältävän myrkkyä. Töissä en osannut tehdä juuri mitään ja Ari tarkkaili Sagan vointia kotona. Onneksi mielikuvitukseni oli todellisuutta hurjempi ja nakit taisivat olla jonkun muun koiran namipaloja, jotka olivat tippuneet maahan (siinä talossa, jonka pihalla ne olivat, asuu useita koiria). Kauheitä hetkiä....... :-(


Lauantaina kävimme pomppimassa vesitornin lähistön kallioilla ja Saga toimi sosiaalistamisapuna ujolle Heta-pulille :-) Iltapäivällä nukuttuamme pitkät päiväunet ja ulkoilutuamme hetken lähdin viemään Sagaa hoitoon ystävillemme Paulalle ja Janille (meillä pikkujoulut). Saga sai istua autossa etupenkillä (kun minä laitoin Sagan mukaan otettavia tavaroita häkkiin ja en jaksanut tyhjentää sitä). Meitä tultiin ulos vastaan ja Saga oli innoissaan tavattuaan tuttuja. Sisällä Saganaattori nuuski ja tutki kaikki paikat.. ja vasta vartin päästä tajusi altaassa uivan Hugo-vesikilpikonnan. Saga uteliaana kurotteli kaikki raajat jännittyneinä pelottavaa otusta kohden muristen ja haukkuen. Hetkeksi S aina välillä unohti Hugon, mutta palasi pian taas tarkkailemaan (ja olettaakseni meitä ihmisiä suojelemaan hurjalta hirviöltä). Minun lähdettyäni S oli kuulemma ihan hetken uikuttanut ovella, mutta sitten taas Hugo muistui mieleen.. :-)

Hugon vaahtimisen lisäksi Saga pääsi tutustumaan sekä Torkkelinmäen koirapuistoon että muihin lähiseuduin koiriin, pääsi nukkumaan Paulan ja Janin väliin (yölläkin piti toki vahtia Hugoa, joten välillä S nukkui olkkarin lattialla)... ja  oli saanut pajon herkkupaloja, joita Jani-sedältä vahingossa tippui....ja sai varmasti enemmän silittelyä kun normaalisti viikon aikana!

Tänään sitten menimme hakemaan Sagaa Arin ratsastustunnin jälkeen ja iloisesti S otti meidät häntää vipattaen ja kasvoja nuolien vastaan.. ja puolusti meitä kovasti pelottavalta Hugolta (murisi ja haukkui kun menimme lähelle allasta.. ja ei ollut poissaollessamme juurikaan murissut vaan muuten vaan tarkkaillut). Hetken siellä juteltuamme lähdimme kohti kotia Kebab-paikan kautta. S ulisi ihan kamalasti Arin mentyä hakemaan ruokaa..... raukalla oli tainnut olla meitä vähän ikävä :-(

Kotona vahtimisesta ja kaikesta uudesta väsynyt koiruutus nukahti lähes heti kotiin saavuttuamme :-)


ps. laitoimme tällä viikolla olohuoneen karvamaton (joka on ollut vintissä Sagan tulosta lähtien) takaisin pakoilleen... ja siitä on tullut Sagan lempipaikka :-)

Monenlaista puuhaa

Tällä viikolla Sagalla on ollut monenlaista puuhaa: Alkuviikko sujui rutiinien mukaisesti (päivät kotona, illalla koirapuistossa), mutta keskiviikkona saimme vieraaksemme ystävämme Annun. Saga tykkää aina vieraista ja on silloin tyytyväisimmillään kotona :-) Keskiviikkona kävimme myös ostamassa Sagalle uuden pedin makuuhuoneeseen, sillä edellinen peti alkoi käydä hieman pieneksi aika lailla pikkupentupäivistään kasvaneelle Saganaattorille - ja meitä alkoi käydä sääliksi Saga, joka mahtui pesään vain kokonaan sykkyrässä tai sitten niin, että roikkui puoliksi pedin ulkopolella. Saga tykästyi näköjään heti uuteen petiinsä, sillä S nukkui koko yön siellä, vaikka ovi työhuoneeseen, jossa Annu nukkui lattialla patjalla, oli auki.. ja normaalisti S käyttää aina tilaisuuden hyödyksi, jos joku nukkuu patjalla ja änkee viereen.. :-) 

Torstaina alkuillasta käytin Sagan koirapuistossa ja sen jälkeen väsytetty Saga matkusti Arin kanssa Lappeenrantaan. Lappeenrannassa Saga ja Hukka olivat riehuneet koko illan vanhempieni kotona. Minä tulin perjantaina perässä ja koiruutukset olivat onnesta sekaisin, kun ensin tulin minä ja sitten isäni... ja koko tuttu porukka oli kasassa! 

Lauantaina koin ensimmäistä kertaa yksin hihnalenkin sekä Hukan että Sagan kanssa..yllättävän hyvin selvittiin, vaikka muutaman kerran käteni olivat koetuksella molempien vetäessä eri suuntiin :-) Aamupäivällä kävimme moikkaamassa isäni äitiä, joka ei ollut vielä kertaakaan nähnyt Sagaa. Hän ihastui heti pieneen uteliaaseen, sormia ja jalkoja nuolevaan koiruutukseen :-) Isääni huvitti koiruutusten jolkottelu matkalla mummille ja takaisin- Saga kun hyökkäili aina silloin tällöin Hukan kimppuun ja jatkoi sitten duracell-poukkoiluaan :-) Iltapäivällä kävimme enoni luona tervehtimässä Irkkua (kummityttöäni) ja Kaislaa sekä heitä vahtimassa ollutta toista mummiani - ja Mimmi-koiraa. Juoksuaikaa viettävä Mimmi hieman aluksi komenteli Sagaa, mutta pian tutut koiruutukset leikkivät sulassa sovussa. Illalla sitten Hukka ja Saga taistelivat karvatossusta - vanha-herra Hukka ensin muristuaan luovutti sukan pikkusintille..mutta oli pakko hieman komennella!!!


Tänään sunnuntaina heräsimme todella aikaisin. Saga kävi herättämässä vanhempani hyppäämällä heidän sänkyynsä ja nuolemalla heidän naamansa :-) Sitten kävimme Sagan kanssa pikkulenkillä, söimme pikaisesti aamupalaa, pakkasimme tavarat ja lähdimme heti kasin jälkeen ajamaan kohti Husö:tä - Arillla kun oli estetunti klo 11.00. Hukka (ja äiti, iskä ja Ella) jäi murheellisena katsomaan Sagan lähtöä :-( Husössä kävimme Sagan, Annikan ja Olavin kanssa kävelyllä Arin ja Janin ratsastaessa. Poislähtiessämme törmäsimme Sagan rotukaveriin Bellaan - ja oli hauska nähdä kahden pihiksen leikkivän  :-) Kerroimme Bellan omistajalle käyvämme siellä lähes viikoittain, joten tapaamme varmasti uudelleenkin!


Kotiin päästyämme nukuimme kaikki kolme Annun vierailun jäljiltä jääneellä patjalla työhuoneen lattialla - S meidän kahden välissä tuhisten ja koko ajan paikkaa vaihtaen (sitä S teki Lappeenrannassakin vieressäni vuodesohvalla nukkuessaan ..vaihtoi koko ajan paikkaa niin, että oli kiinni ihollani... ja kävi välillä Hukan kanssa myös vanhempieni sängyssä piipahtaessa). Päiväunien jälkeen kävimme katsomassa tuttuja koirapuistossa ja nyt taas nukuttaa :-)

Saga pentunäyttelyssä

Eilen koitti pitkään jännittämäni päivä: pentunäyttely. Vaikka olimme harjoitetelleen viikkotolkulla (muutama minuutti päivässä) seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä, jännitin minä näyttelyyn menoa ja Sagan esittämistä ja Sagan käyttäytymistä muiden koirien keskellä ihan kamalasti. Aamulla pitkän ulkoilumme jälkeen iski melkein paniikki, mutta jotenkin siitä selviydyin ja lähdimme hieman puolenpäivän jälkeen kävelemään Saganaattorin kanssa kohti Kaapelitehdasta. Meidät oli onneksi sijoitettu viimeiseen erään, joten meidän piti olla paikalla vasta hieman ennen yhtä. Saga oli ihmeissään koirien määrästä, kun saavuimme perille. Toki minäkin olin yhtä ihmeissäni - olihan tämä ensimmäinen kertani koiranäyttelyssä (en ole koskaan aiemmin ollut edes katsojana mukana). Onneksi pian paikalle saapui Sagan kasvattaja Jaana (S meillä sijoituskoirana) ja sain jopa takin riisuttua päältäni :-) Sitten asetuimmee meidän kentän viereen istuskelemaan ja touhua kummastelemaan. Saga oli niin hämillään koiramäärästä, että oli yllättävän rauhallinen tarkkaillessaan menoa ympärillään.

Pian Arikin saapui paikalle. Juttelimme ja odotimme vuoroamme. Minun jännitykseni alkoi vähitellen laueta, kun katsoin mallia muista esittäjistä ja näin muutamien koirien hangoittelevan vastaan. Noin tunnin odoteltuamme oli vihdoin meidän vuoromme. Tuomari otti meidät heti alussa oikein ystävällisesti vastaan ja jännitykseni lieveni entisestään. Kiersimme Sagan kanssa ensin kehän ympäri ja sitten menimme edestakaisin, kunnes jäimme seisomaan tuomarin eteen. Saga totteli todella upeasti ja seisoi kauniisti. Kuulin tuomarin kehuvan Sagaa ja olin Sagasta todella ylpeä. Tuomarin ensin arvioitua Sagaa pöytänsä takaa tuli hän lähemmäs tarkastelemaan pikkuista. Minä tein aloitteen Sagan nostamisesta pöydälle, jotta tuomarin ei tarvinnut kyyristyä tutkimaan Sagan hampaita. Tuomari jutteli mukavia ja kysyi minulta, miten ihmeessä olimme keksineet näin mukavan rodun...ja lopuksi hän sanoi meidän ansaitsevan kunniapalkinnon. Hämmentyneenä ja suoristuksesta tyytyväisenä otin vastaan arvostelulomakkeen ja saamamme ruusukkeet sekä kaikille jaetun ruokalaatikon mukaani ja menimme Jaanan luo lukemaan arviota, joka oli varsin mairitteleva :-) Eli hienosti sujui Sagan ensiesiintyminen!!!

Minä olin valmiina lähtemään , mutta sitten Jaana valisti meitä, että Saga pääsee jatkamaan ryhmäkehään ollessaan rotunsa paras - vaikkakin ainoa edustaja. Niinpä jäimme odottamaan. Jaana lupautui esittämään Sagan siellä ja he harjoittelivat hieman yhteisesiintymistä odottaessamme vuoroamme. Odottaessa meni aika kauan, mutta vihdoin oli kakkoskehän vuoro. Saga ja Jaana esiintyivät yhdessä todella hienosti, mutta jostain syystä tuomari ei enää valinnut Sagaa neljän parhaan joukkoon. Hieman oli pettynyt olo, mutta todella upeasti eka näyttely meni!!!

Kotiin päästyämme Saganaattori hotki hieman ruokaa ja painui suoraan häkkiinsä nukkumaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun päivän tohinasta väsynyt pikkuneiti kuorsasi ja näki varmaan unia ihmeellisen päivän tapahtumista :-)




Tänään otimme vielä muutaman poseerauskuvan Sagasta palkintojensa kanssa.



ps. viime viikolla sattui koirapuistossa hassu tapahtuma: Saga hyppäsi Piku-Schäferin isännän syliin penkille. Piku, joka tykkää Sagasta muuten varsin paljon, ei ollut tästä mielissään vaan tuli ja nappasi Sagaa pannasta kiinni ja kuljetti Sagan kauemmas. Saga ei ollut tästä moksiskaan vaan oli kohta jo nuolemassa Pikun rähmiä pois :-)

Lumi tuli, lumi suli

Tällä viikolla me saimme nähdä, miten Saga reagoi lumeen.. ensilumenhan S koki jo muutama viikko sitten mökillä syyslomalla. Keskiviikko-iltana lähdimme Sagan kanssa iltakävelylle, kun näin maan peittyvän ohueen valkoiseen harsoon... ja S oli aivan hurmioissaan pomppiessaan räntälumen peittämällä polulla :-) Lumentulo jatkui ja aamulla maata peitti jo huomattavasti paksumpi kerros lunta. Lumentulo jatkui edelleen, joten illalla S pääsi oikein kunnolla mönkimään ja pyörimään lumessa... ja oli onnesta sekaisin! Ikävä kyllä lumet sulivat perjantaiksi, mutta odottelemme innolla uutta lumisadetta :-)

Tiistaina haimme iltalenkillä Mustista ja Mirristä Sagalle tilaamamme toppamanttelin. Saga oli iloinen kaikkien yhteisestä iltaulkoilusta sekä uudesta manttelistaan (jota käytetään vain kunnon pakkasella). Muina iltoina olemme käyneet koirapuistossa, jossa S on saanut purkaa energiaansa ja juoksennella kavereittensa kanssa. Lauantaina lähdimme taas kaikki yhdessä ulkoilemaan ja kävimme tutustumassa Lauttasaaren eteläkärjen koirapuistoon, joka rajoittuu mereen. Siellä ei ollut muita koiria paikalla, mutta S tutki innoissaan paikkoja. Vajaan kahden tunnin lenkki teki tehtävänsä ja illalla olimme kaikki väsyneitä :-)

Tänään haimme Arin siskon Paulan kyytiin matkalla talleille. Talleilla Saganaattori teki tuttavuutta muutaman vuohen ja kissan kanssa - hevoset ovat liian pelottavia kutsua leikkiin! Arin ollessa tunnilla kävimme Sagan kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä metsässä tutulla polulla, joka kiertää tiluksia. Nyt S uskalsi poukkoilla polulta entiskertoja enemmän metsään (ei todellakaan kovin kauas ja pitkäksi aikaa) .. ja nautti suunnattomasti saadessaan juoksennella vapaana. Sitten menimme hetkeksi seuraamaan Arin tuntia ja S päätyi silittelysaarrokseen kaikkien muiden katsojien halutessa silittää ja rapsuttaa Sagaa :-)

Talleilta suuntasimme Nummelaan Arin vanhempien luo viettämään isänpäivää. S nautti kaikien häärätessä keittiössä ruuanlaittopuuhissa; S tarkkaili tohinaa löhöilemällä keittiön matolla. Siinä tyytyväinen pikku-koiruutus pötkötteli koko ruuanlaiton ja syömisen ajan (välillä jonkun jaloissa) niin, että taas Hannu ja Sinikka ihmettelivät, voiko S oikeasti olla noin rauhallinen..... Ennen lähtöämme Saga sai iltaruuan ja kävimme pienellä kävelyllä nuuskimassa Nummelan koirien tuoksuja. Kotimatkalla veimme ensin Paulan pois ja sitten Arin pysähdyttyä kauppaan päätinkin olla vielä hetken ulkona ja kävelimme Saganaattorin kanssa kotiin. Sitten pötkötimme kaikki kolme Fatboylla päivän touhuista väsyneinä :-)

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman ensi viikon näyttelyä varten. Minua jännittää ja pelottaa ihan kamalasti....

Ps. Jimi ja Jade muuttivat pois... onneksi S on saanut uuden hyvän kaverin Fitistä (10kk kultainen noutaja), joka muutti muutama viikko sitten vastapäiseen taloon.