Talvista ulkoilua ja kyläreissu

Loman jälkeen arki rutiineineen on taas palautunut: Aamulla minä käytän Sagan noin puolen tunnin lenkillä, töistä palattuani käymme puolen tunnin-tunnin kävelyllä ja iltavuorot hoitaa Ari - noin tunnin koirapuistokäynti kuuden ja ysin välissä ja sitten ennen nukkumaanmenoa vartin pissilenkki. Saga tuntuu mukautuneen rytmiin hyvin ja vaikuttaa elämäänsä ihan tyytyväiseltä - kotona pötköttelee ja seuraa puuhastelujamme rauhallisesti välillä vinkuleluleikkejä pyytäen ja ulkona riittää sitten virtaa. Itse asiassa virran määrä on ehkä hieman vähentynyt ekojen juoksujen jälkeen?? Koirapuistossa Saga ei touhota enää tuhatta ja sataa koko aikaa, vaan tyytyy välillä tarkkailemaan tilanteita meidän jalkojen juuressa (minäkin käyn siellä välillä!!). Kävelyillä nuuskimisen lisäksi mielipuuhaa on pupun papanoitten metsästys ja nyt pakkasten hellittäessä lumihangesta tulevien hiirten ja hiirten tuoksujen perässä kolojen kaivaminen. Kerran sagalla kävi jo tuuri ja onnistui nappaamaan hiiren - ja oli siitä tavattoman ylpeä!! :-) Ei S hiirtä syö, mutta kuljetti ylpeänä niskasta puraisemalla tappamaansa tyyppiä meille näytille.

Viime viikonloppuna kävimme lauantaina kaikki kolme ulkoilemassa meren jäällä. Saga pääsi juoksemaan vapaana ympäriinsä ja nautti vapaudestaan suunnattomasti. Saga osottautui myös pilkkijöiden ystäväksi/riesaksi, sillä S kävi nappamassa muutaman kalan pilkkijöiltä (jotka ensin antoivat Sagalle yhden). Emme meinanneet millään saada Sagaa lähtemään pois heidän luotaan..... jäällä kävelyn jälkeen menimme vielä hetkeksi ohikulkumatkalla koirapuistoon ja sitten meillä olikin loppupäivän umpiväsynyt, mutta varmasti onnellinen  koira seurassamme :-)

Sunnuntaina Saga pääsi kylään Paula-tädille ja Jani-sedälle meidän ollessamme Arin veljenpojan ristiäisissä. Enää Saganaattori ei hauku Hugo-kilpikonnalle, vaikkakin tarkkailee sitä uteliaana.

Tämän viikon huippukohta oli varmaan eilinen ulkoilu, kun satuimme iltapäivällä samaan aikaan lähipuistoon Fitin (puolitoistavuotias kultainen noutaja, joka asuu naapuritalossamme) kanssa. koiruutukset saivat vapaina juosta ja leikkiä ja kaivaa kuoppaa paksussa, 0-asteisessa lumihangessa. Välillä heittelin Sagalle lumipalloja, joits Naatturi metsästi innokkaana. Suurimman osan aikaa koiruutukset viihtyivät yksinään vaikkakin toistensa läsnäolosta tietoisina Saga hiiriä metsästäen (kaivoi taas uskomatonta labyrinttipolkua - vain häntä näkyi välillä!! :-) ) ja Fiti kuusen alaoksia jyrsien (ihanaa, kun ei tarvinnut itse pitää kämmenillä kepistä kiinni!!!!). Minä ja Fitin huoltaja Johanna juttelimme ihanassa kevätauringossa ja puolitoista tuntia meni silmänräpähdyksessä! Ja sitten mukavan ulkoilun jälkeen taas ruoka ja uni maittoivat hupsulle koiruutukselle :-)


Tänään voisimme taas lähteä jääkävelylle, niin upealta ilma näyttää. Ja muutaman viikon päästä Saganaattori saattaa taas päästä mökille jopa muutamaksi päiväksi - jos pääsiäisenä olisi vähemmän pakkasta kuin hiihtolomalla jotta mökillä pärjäisi yöpyäkin. No, joka tapauksessa Hukan seuraan silloin pääsemme.


ps. Hukka ei selvinnyt nenäpunkista yhtä vähällä kuin Saga: Hukan köhä paheni ja Hukka sai antibioottikuurin nielutulehdukseen. Sagan oireet siis hävisivät kahdessa-kolmessa päivässä. Lääkekuuri tosin jatkui kolme viikkoa.