Pieeniä muutoksia arkielämään

Sagan yökakkailu jatkui vielä tiistainakin - kävimme jopa kolmesti ulkona. Aamulla otin yhteyttä Sagan kasvattajaan ja kyselin neuvoja ja Jaanan suosituksesta siirryimme heti keskiviikkona kolmeen ruokailukertaan. Tämä näytti auttaneen, sillä viime yön Saga nukkui heräilemättä puoliltaöiltä aamuysiin. Ja suurena muutoksena täytyy mainita se, ettei Saga kahtena viimeisena yönä ole tullut sänkymme vireen pesäänsä nukkumaan, vaan on nukkunut huoneessaan häkissään. Aikuistumista?!

Muuten olemme olleet kotosalla ja käyneet viitisen kertaa päivässä ulkoilemassa. Lähes joka kerta Sagalle löytyy ainakin joku kaveri, joka jaksaa hieman peuhata pikkuneidin kanssa. Jaden kanssa Saga kirmaili ruohokentällä eilen jopa kahteen otteeseen ja voi vitsi, että heillä oli hauskaa!! Minäkin jaksoin eilen hieman leikttää Sagaa ulkona, kun jäimme pihalle paistattelemaan päivää kävelylenkin jälkeen - juoksutin Sagaa oikein kunnolla risun perässä. Ja Saga innostui kaivamaan kuoppia sekä hiekkalaatikolle että puunjuureen - mikä lie haju johdatti kaipuuvuuhiin.

Eilen Saga oli jotenkin ihan sekaisin ruokailuaikojen ja määrien muutoksesta. Liekö syynä ruokailumuutos vai joku muu, mutta Saganaattori oksensi eilen muutamaan kertaan. Iltapäivällä muuten varsin pitkälle kotona sisällä nukkumista harrastava Saga seurasi minua kuin hai laivaa ja ei malttanut nukkua juuri yhtään. Lisäksi Saga haukkui varmaan ensimmäistä kertaa kotona jollekin olemattomalle. Käydessäni asioilla Saga oli kuitenkin nukahtanut häkkiinsä ja normaalitila kotona palautui hetkeksi.

Tänään ruoka on maittanut paremmin, joten sopeutuvainen Saga omaksuu varmaan pian uuden rytmin. Pelkkä papana-ateriakin maistui, kun hieman aikaisemmin Saga sai alkupalaksi nuolla lohipastakattilan. Jonkun asteen mörköikä Sagalla nyt kuitenkin on menossa, sillä seurailee edelleenkin perässä ja haukkuu kutsuessaan leikkiin - neitiä pitäisi viihdyttää. Käydessäni kaupassa Saga oli ihan kiltisti, mutta kun illalla kävimme Arin kanssa Ikeassa ja katsastamassa tuttaviemme pienen tyttövauvan (olimme pois vajaa kolme tuntia - Ari oli väsyttänyt Sagan sitä ennen pitkällä lenkillä), kotiinpalattuamme Saga oli ensimmäisen kerran tehnyt tuhoja: sohvalla lojunut mainoslehti oli silputtuna sohvalla (jonne Sagalla ei ole asiaa) ja lattialla - eilenkin muuten yllätin Sagan hyppäämästä sohvalle. Ja toimme sentään tuliaisiksi Ikeasta leikkihiiren ja uuden viltin - ja päivällä olin tuonut Saganaattorille uuden pallolelun käydessäni tilaamassa Sagalle nimilaatan pantaan kiinnitettäväksi (jossa myös meidän puhelinnumerot).

Huomenna minä ja Saga lähdemme tiistaihin asti mökkeilemään. Mitenköhän iloinen Saga taas onkaan, kun pääsee kirmailemaan vapaana pihalla mielin määrin Hukan kanssa leikkien - ja mamman ja papan ja Ellan helliteltäväksi?! :-) (vaikka pääsee Saga joka päivä vapaana liikkumaan puistossa, jos muita koiria tai pikkulintuja ei ole näkyvillä - ja aina toisten koirien kanssa leikkiessään)

Rauhallista kotonaoleskelua

Eilen ja tänään Saga on pysytellyt vain kotosalla. Todennäköisesti viikonlopun hektisyys vaikuttaa vieläkin, sillä olemme käyneet kahtena edellisenä yönä Sagan kanssa kahdesti ulkona kakalla - tai viime yönä Saga luuli ilmavaivojaan kakkahädäksi ja siksi ulkoilimme kahden ja neljän aikaan puistossa. Edellispäivinä syötin Sagalle kuivamuonan joukossa hieman riisiä, kun kakka oli hieman löysää ja nyt näyttää tilanne parantuneen. Toivottavasti ensi yö sujuisi jo ilman yökukkumista.

Olemme tavanneet ulkoillessa monia tuttuja ja ennestään tuntemattomia koiria, joten Sagalla on ollut varsin mukavaa ulkoilua. Tapaamme vähintään kerran päivässä Jaden (9 viikkoinen parsonrusselinterrieri) ja Jimin ja vähitellen Sagaliinista ja Jadesta alkaa tulla todella hyvät leikkikaverit. Jimi katsoo vieressä kateellisena pentujen painiessa ja juostessa kilpaa.

Tänään ja eilen olemme myös harjoitelleet yksinoloa. Eilen kävin kaupungilla ja Saga oli kotona puolisentoista tuntia, tänään vietin shoppaillessa vielä hieman enemmän aikaa, joten Saga oli yksin yli kaksi tuntia (tämä tulee kalliiksi minulle!). Ja tämän lisäksi olen käynyt pienillä pyrähdyksillä ulkona muutaman kerran, jotta Saganaattori oppisi, että tulen aina takaisin. Eilen S jäi ulisemaan ehkä kymmeneksi sekunniksi oven taakse (ja kerran vähän raapikin ovea), tänään en ole ulinaa kuullut. Ja kotiin palatessani uninen Saga kömpii jostain nukkumasta ja joka puolella näyttää siltä, ettei Saga ole todellakaan tehnyt muuta kuin nukkunut - jättämäni pureskeltavatkin ovat pureskelematta. Mutta pitää vielä pidentää aikoja päivä päivältä, sillä työni alkavat reilun kahden viikon päästä ja sitten Sagan tulisi olla yksin ainakin nelisen tuntia, joskus kauemminkin. Onneksi Ari voi vapaammin säädellä työaikojaan, joten hän voi jäädä kotiin pidemmäksi aikaa aamuisin ja tarvittaessa käydä kesken päivän kotona. Ja ruokailukertoja pitänee alkaa vähitellen tiputtamaan neljästä kolmeen ja sitten muutaman kuukauden päästä kahteen kertaan.

Vauhdikas viikonloppu

Meillä ja Sagalla on ollut varsin vauhdikas viikonloppu. Perjantaina meillä oli siis kylässä Paula ja Jani. He suurina koirien ystävänä kävivät kanssamme kävelyllä sekä vielä iltalenkillä ennen nukkumaanmenoa kaksin Sagan kanssa. Myöhemmin illalla meille tuli vielä yökylään Annu, jonka viereen Saga olisi halunnut mennä nukkumaan (vuodesohva lattianrajassa "Sagan huoneessa").

Aamulla Saga yllätys,yllätys puski itsensä Annun viereen ja jatkoi siellä uniaan aamulenkin jälkeen minun valmistellessa keittiössä piknik-eväitä. Aamupalan jälkeen (puoliltapäivin) pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme talustamaan kohti bussipysäkkiä, jossa tapasimme piknik-kumppanimme Annikan, Janin, Olavin (7 kk) ja Mauri-koiran. Pian koitti Saganaattorin ensimmäinen bussimatka. Se sujui oikein hyvin - Saga istui nätisti penkillä Arin vieressä. Bussin päättäriltä kävelimme Espan läpi Kauppatorille ja sekin oli Sagalle ihan uutta. Ihmisiä oli aika paljon liikeellä, joten käveleminen oli aikamoista pujottelua. Mutta hyvin sekin meni. Kauppatorilla pääsimme heti lauttaan ja Saga hieman torkkui matkan aikana kannella. Suomenlinnassa kävely taas jatkui kohti uimarannan seutua, jonna parkkeerasimme itsemme ja tavaramme. Jonkin aikaa Saga oli aika levoton, mutta sitten vähitellen rauhoittui seuraamaan touhia nurmikolla makoillen ja välillä hieman jaloitellen. S malttoi jopa muutamaan otteeseen ottaa pienet tirsat viltillä. Ja muutaman kerran S pääsi karkuun ja kävi ilahduttamassa lähistön muita retkeilijöitä..kukaanhan ei voi suuttua, jos pikkuinen suloinen koiranpentu tulee kerjäämään silitttämistä heittäytymällä selälleen ihmisten keskelle ?! :-) Näimme myös pikkuseurkkuni Katin, joka ei suinkaan tunnistanut meitä vaan Sagan facebook-kuvien perusteella :-)

Illansuussa palasimme sitten samaa reittiä kotiinpäin, mutta emme menneet suoraan kotiin, vaan poikkesimme Janille ja Annikalle syömään pizzaa. Saga oli ihmeissään Maurin valtakunnassa, mutta väsymys voitti ja pikkuneiti nukahti lähes heti. Kotimalla päivän jännitys (niin oletan) näkyi useina kakkakertoina ja ei mennyt kauaakaan kotiin päästyämme, kun S kierteli nurkkia ja ilmaisi tarpeensa päästä ulos. Ja muutaman tunnin päästä yöllä sama juttu. Sitten uni maittoi aamuun asti.

Aamulla söimme ja lähdimme ulos ysin aikaan. Päästin Sagan irti, kun tutulla polullamme pihakadun toisella puolella ei näkynyt muita koiranulkoiluttajia. Pian S näki pikkuisen linnun, joka ei päässyt lentoon ja ikävä kyllä linturaukka päätyi salamannopean saalistaja-Sagan suuhun. Saaliistaan ylpeä Saganaattori lähti juoksemaan täyttä vauhtia lintu suussaan kohti kotitaloa minun huudellessa hätääntyneenä perään ja pysähtyi vasta ulko-ovella - olisi varmaan halunnut mennä näyttämään saalistaan Arille?! Minä juoksin perässä ja olin ihan hermona. Kotiovella Saga pujahti taas karkuun kiinniottamisyritystäni, mutta sain koiran pian kiinni ja aloitin kamppailun siitä, että sain Sagan irroittamaan otteen linnusta, joka oli melkein kokonaan Sagan suussa. Tarttumalla Sagan yläleukaan sain otteen irtoamaan. Huh, huh.

Nukuimme vielä hetken ja sitten taas aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme ystävämme Markus kyydissämme autoilemaan ystäviemme 30+30+1 - v synttäreille Nummelle. Siellä Sagalla olikin hyvät oltavat, kun paikka vilisi pikkulapsia, jotka innokkaina taluttivat koko iltapäivän Sagaa - ja mekin saimme viettää kaunista kesäiltapäivää ilman kokoaikaista koiran kaitsemista. Jossain välissä veimme Sagan hetkeksi sisälle nukkumaan häkkiinsä, mutta sen jälkeen pikkutyttöjen vuorottelma talutusrumba taas jatkui.

Kotiin palattuamme S jäi hetkeiksi yksin, kun kävimme kaupassa ja hakemassa ruokaa. Lähes heti palattuamme S ilmaisi tarpeestaan päästä ulos ja sitten oli taas lähdettävä. Olisi luullut pikkuneidin olevan ihan poikki tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen, mutta Saganaattori sai oikein kunnollisen rakettikohtauksen ulkona. Tapasimme ennenstäänkin tutun mäyräkoiran Benjaminin ja B:n isäntä hetken Sagan touhua katsottuaan oli sitä mieltä, että voisivat jatkaa matkaa, sillä B oli jo riehunut ihan tarpeeksi tänään..... Saga oli eri mieltä, eikä olisi millään malttanut lopettaa leikkimistä - ja itse asiassa jatkoi riehumista yksin B:n lähdönkin jälkeen ja oli aika mahdoton hyppiessään ja pomppiessaan.

Nyt kotiin päästyämme levottomuus jatkuu, äsken kuului jotain epämääräistä kolinaa.... toivottavasti neiti väsähtää pian ja antaa meidänkin nukkua kunnon yöunet viimeyön rikkonaisen yön jälkeen. Mutta on ainakin Saga saanut paljon kokemuksia... nyt pitää vaan muistaa rauhoittaa menoa muutamaksi päiväksi, jotta arkirutiini palautuu eikä S stressaannu liikaa. Mutta hauskaa on ollut - meillä ja Sagalla ja monella muullakin hupsun koiran touhuja seuranneella!

Sosiaalista kaupunkielämää

Edelleenkin Saga välillä ihmettelee, mitä tekemistä täällä kaupungissa on, mutta olemme yrittäneet järjestää pikkuneidille puuhaa. Itse asiassa ei tarvitse muuta kuin lähteä ulkoilemaan, niin vastaan tulee aina uusia koiria ja ennestään tuttuja koiria, joiden kanssa Saganaattori pääsee peuhaamaan.

Eilen tapasimme naapurirapusta ennestään vilaukselta tutun terrierin Jimin ja Jimin uuden 9-viikkoisen pikkusiskon Jaden. Saga on näköjään jo tottunut isojen koirien tavoille, sillä hän suhtautui pikkuiseen (ei juurikaan kooltaan, mutta iältään) Jadeen aikuisen koiran elkein, mutta pikkuisen hampaita näytettyään leikki jo pentumaiseen tapaan Jaden kanssa. Tänään Ari oli uudelleen törmännyt Sagan kanssa Jadeen ja he käyttäytyivät kuulemma kuin vanhat tuttavat. Muutama muukin uusi koira tuli kävelyllä vastaan ja illalla kyläillessämme tuttavillamme Saga tutuistui samanaikaisesti kolmeen varsin isokokoiseen, mutta kilttiin ja hyvinkoulutettuun Setteriin. Ei Saga arkaillut tutustumista valtavasta kokoerosta huolimatta :-) Pieni vahinko kyläreissulla sattui, nimittäin Saga pissasi ruohikontuntuiselle matolle - en tajunnut edes varoa sitä, kun meillä ei ole mattoja edelleenkään lattialla ja mökillä Saga ei ole pissinut räsymatoille (eikä aitan pehmeälle karvamatolle).

Tänään ekaa kertaa testasin kunnolla Sagan pidätyskykyä aamulla - annoin ensin ruuan ja sitten vasta menimme ulos. Ja hyvin sujui! (Normaalisti olemme käyneet pikapissillä aamulla kasin-ysin aikaan ja torkkuneet hetken sen jälkeen ennen ruokailua ja lähteneet sitten uudelleen ulos.)

Tänään Saga koki myös ekan pesun: Turkki on jo hetken aikaa näyttänyt hieman vihertävän kellertävältä kaikkien ruohossa ja pusikoissa nuohoamisten tuloksena. Tänään ulkoillessamme Saga telmi pienen mäyräkoiran kanssa mullassa ja turkki sai lisäväritystä. Niinpä ajattelin kotiin tultuamme, etten vain pyyhi tassuja vaan että pesen ekaa kertaa koko koiralaisen (olemme ennen jo hieman tutustuneet ammeeseen jalkojen pesun yhteydessä). Aluksi Sagaliini tärisi sylissäni ja yritti rimpuilla kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinnikkäästi pidin Sagan sylissäni ja suihkuttelin lämmintä vettä ja sitten hieroin Shampoota neidin turkkiin ja loppujen lopuksi Saga taisikin tykätä pesusta, sillä huuhtomisen jälkeen ei ollutkaan mikään superkiire pois ammeesta :-) Sitten kuivattiin kovasti ja nyt Saganaattori nukkuu pehmeään vilttiin kääriytyneenä omalla löhötyynyllään :-) Pikkuinen on kyllä NIIN suloinen.


Pian saamme vieraaksi Paulan ja Janin sekä Annun ja Sagalla riittää taas puuhaa ja silittäjiä. Huomenna lähdemme sään salliessa Annikan, Janin, Olavin ja Mauri-koiran kanssa Suomenlinnaan piknikille - siitä tulee varmaan todella hauskaa!

Paluu kaupunkielämään

Kolme viikkoa hurahti nopeasti. Saga nautti valtavasti mökkeilystä ja mekin loppujen lopuksi nautimme lomastamme Kreikan saaristossa, vaikka varsinkin alkupäivinä olikin Sagaa aivan valtavan kova ikävä. Pelotti kovasti, unohtaako Saga meidät, kun on varsin sosiaalinen tyyppi, joka viihtyy kaikkien häntä hellittelevien (ja heitä riittää!!!!) seurassa ... mutta onneksi kohtaamisemme osoitti, että ei pikku-tyyppi (uudelta lempinimeltään Saganaattori) ollut meitä suinkaan unohtanut, vaan otti meidät todella innoissaan vastaan reilun kahden viikon erossaolon jälkeen :-)

Sagalla oli mökillä todella mukavaa! Siskoni Ella ja vanhempani pitivät pikkurinsessasta varmasti parasta mahdollista huolta - ja hieman varmaan hemmottelivatkin liikaa, mutta Saga vaan on niin hellyyttävän ihana.. Isäni kutsui Sagaa jopa sydäntenmurskaajaksi :-) Mökillä Sagan seurassa oli koko ajan myös Hukka ja osan aikaa enoni perheen vuoden ikäinen Walesin Springerspanieli Mimmi. Mimmin läsnäollessa Hukka sai hieman lepoa Sagan höykyytykseltä ja yhteistuumin Hukka ja Saga hieman alistivat Mimmiä - Hukka alisti Mimmin ja antoi Sagan repiä Mimmin korvia. Hukka on siis todella ottanut Sagan suojatikseen ja he ovatkin varsin ihana parivaljakko - Majakka ja Perävaunu :-)

Mökillä koirat saivat temmeltää vapaina isolla pihamaalla ovien ollessa auki mökkiin ja saunakammariin ja aittoihin, joissa ainakin Saga kävi välillä torkahtamassa, jos ei aurinko paistanut (silloin S nukkuu usein mökin rappusilla). Poissaolessamme Saga oppi hyppäämään sohvalle ja sängyille. Olimme pelänneet sitä, mutta poissaollessamme emme pystyneet kitkemään tätä tapaa pois, eikä vanhemmillani ollut siihen sydäntä. Ja hieman vaikeaa kieltäminen olisikin ollut, kun kuitenkin Hukka saa mennä sohvalla ja sängylle, niin kuinka S ymmärtäisi, että se on häneltä kiellettyä vaikka Hukalta ei?! Meidän aitan sängystä Ella kuitenkin pystyi onneksi Sagan pitämään pois. Näin ollen Sagan lempinukkumispaikaksi muodostuikin isäni vatsanpäällinen hänen torkkuessaan sohvalla :-)

Poissaolessamme Saga menetti osan pentuhampistaan ja sai myös ensimmäisen rokotuksensa. Se oli kuulemma sujunut oikein hyvin - S ei edes huomannut piikkiä keskittyessään lääkärin antamaan namupalaan :-) Poissaollessamme Ella onnistui näköjään kouluttamaan kovasti kasvavaa, varsin näppärää pikkuneitiä hyvin (ja me jatkoimme ahkerasti koulutusharjoituksia palattuamme), sillä nyt Saganaattori osaa aika hyvin mennä istumaan ja makuulle, ryömiä ja välillä antaa tassua. Noiden lisäksi, mikä tärkeintä, S noudattaa varsin hyvin tänne-käskyä. Myös irti, odota ja rauhallisesti ovat tuttuja, usein toteltavia sanoja. Ja harjoittelun jälkeen Saga antaa Hukankin syödä nykyään rauhassa.

Saga on myös harjoitellut myös uimista, sillä Mimmi on kova uimaan. Hukka tulee veteen vain kastamaan jalkojaan. Uinnin jälkeen Saga juoksee raketin lailla kohti lähintä vilttiä lämmittelemään.. varsinainen vilukissa kun on! Toki Saga on myös kävellyt remmissä ja matkustellut autossa, joten ihan kokonaan ilman pantaa S ei saanut lomaansa viettää. Kaupungissaolot jäivät kuitenkin varsin lyhyiksi jaksoiksi, sillä Sagaa ei pystynyt jättämään hetkeksikään vanhempieni omakotitalon takapihalle, kun S karkasi koko ajan pienen pienistä aidanraoista naapurien pihoille tai puistoon.

Kun palasimme takaisin, S tottui taas nopeasti nukkumaan kanssamme ja jollain tavalla ymmärtämään meidän olevan hänen lähimmäisimpiään. Vaikka isästäni Saga tykkää ihan mielettömästi: häntä alkaa vipattaa ihan heti Sagan kuulessa isäni äänen tai hänet nähdessään.. ja kenenkään muun sylissä S ei viihdy päiväunillaan yhtä hyvin :-)

Viime viikonloppuna mökille tuli myös serkkuni perheineen ja touhua riitti - ja Sagalla leikittäjiä ja silittäjiä. Hekin ihastuivat Sagaan välittömästi. En minä kyllä ole vielä ketään tavannut, jossa S ei herättäisi ihastusta... Saga vaan on todella persoonallisen ihana tyyppi: pikkuinen, söpö, vikkelä, oppivainen, tottelevainen, hellyydenkipeä, sosiaalinen, leikkisä, jne... !!!!

Tänään palasimme siis maalta kaupunkiin. Äitini ja isäni olivat haikeita hyvästellessän meitä, vaikka menemmekin pian taas heitä katsomaan. Hukka vaistosi lähtömme ja oli vaisu :-( Saga hyppäsi reippasti auton kyytiin ja nukahti heti häkkiinsä. Kotona S tunnisti paikat ja tutki joka kolkan innokkaana, mutta oli samalla vähän ihmeissään, että mites täällä nyt elellään, kun ei pääse liikumaan vapaasti sisään ja ulos...... Ulkosalla kaikki paikat oli nuuskittava tarkasti, jospa vaikka tuttuja hajuja tulisi vastaan. Ja tapasi Saga tänään heti Maurinkin, joten eiköhän pikkuneiti pian taas sopeudu kaupunkielämään, kun välillä pääsee käymään mökilläkin lomailemassa! :-)