Toipilasviikko

Tällä viikolla Saga on parannellut varvastaan. Sunnuntaina Saganaattori linkkasi jo huomattavasti lauantaita vähemmän, mutta kuitenkin jonkin verran. Kävimme ulkoilemassa vain lyhyitä kierroksia lähiympäristössä. Maanantaina ja tiistaina pientä linkkausta oli havaittavissa rasituksen jälkeen, mutta keskiviikosta eteenpäin emme ole juurikaan havainneet ontumista tai linkkausta. Särkylääkettä S sai tiistaihin asti.

Tällä viikolla minulla on ollut pitkiä työpäiviä, joten Ari on käynyt pitkinä päivinä lounaalla kotona ja samalla ulkoiluttamassa Sagaa. Tätä joudumme jatkamaan jonkin aikaa, kunnes työmääräni taas vähenee. Onneksi Ari yleensä pystyy liukenemaan hetkeksi töistä keskellä päivää.

Saga on ollut hieman levoton tällä viikolla. Syitä lienee monia: paluu mökiltä kotiin, kipeä jalka, lyhyet ulkoilut, leikkikaverien puute.....ja todennäköisesti lähestyvä murrosikä. Levottomuus on näkynyt erityispaljona vetämisenä ulkona, muutamina pisseinä peitoille ja jatkuvana seurustelun anomisena. Illalla meidän tultua töistä kotiin S ei nuku juuri hetkeäkään vaan kulkee koko ajan perässämme ja kerjää leikkimistä tai kyhnäämistä. Tilanne hieman normalisoitui, kun yhtenä iltana olimme viemässä roskia (Saga mukana kaikissa perheen askareissa :-) ) ja kadun varressa kohtasimme naapuritaloon muuttaneen, koirapuistosta tutun 10-kuukautisen kultaisen noutajan Fitin sekä jossain naapurustossa asustelevat terrierit (3v ja 3 kk), joiden kanssa jäimme puoleksi tunnuksi juttelemaan (ja koirat toisiaan nuuskimaan ja hieman leikkimään) kadun reunaan. Ja muutaman kerran olemme antaneet Sagan leikkiä hetken pihalla Jaden kanssa. Eli kavereita Saga kaipaa, jotta me saamme olla kotona enemmän rauhassa...

Meidän harmiksemme Jade ja Jimi muuttavat marraskuun aina pois talostemme, mutta toivottavasti järjestämme koiruutuksille tapaamisia aina silloin tällöin. Jospa Saga ja Jade pääsissivät keväällä samaan Agility-ryhmään?!

Perjantai-illan Saga ja Ari viettivät yhteistä laatuaikaa minun olessa työhyvinvointi-illassa. Lauantai-aamuna Ari puolestaan lähti viettämään oman työpaikkansa työhyvinvointiviikonloppua ja me jäimme Sagan kanssa kaksin. Minä otin peiton mukaan fatboylle ja lueskelin kirjaa ja lehtiä Sagan torkkuessa vieressäni. Iltapäivällä kävimme yhdessä kirjastossa ja lukemiseni Sagan vieressä jatkui iltaan asti. Välillä kävimme ulkoilemassa ja nyt uskaltauduin viemään Saganaattorin pitkästä aikaa hetkeksi koirapuistoon. Siellä S saikin kaverikseen heti todella innokkaan parsonin sekä muita hieman isompia koiria. Saga oli aluksi jotenkin peloissaan, kun kaikki viisi koiraa hyökkäsivät samaan aikaan nuuskimaan uutta tulokasta ja innokas terrieri yritti haukkumalla ja huitomalla saada Sagan leikkiin. Hetken emmittyään jalkojeni juuressa S vähitellen lämpeni leikkiin ja lopuksi jopa uskomattomaan ympyräjuoksuun. Kovin kauan en uskaltanut puistossa olla, jotta jalan paranemiselle ei tulisi takapakkia. Koirathan eivät kai innostuessaan ja ollessaan sen aiheuttamassa adrenaliini-huumassa juurikaan tunne ja näytä kipua?! Siksi lähdimme kesken leikkien pois puistosta. Kiltisti S seurasi perässäni ja jätti muut leikkimään.

Illan vietimme Toscanan auringon alla -elokuvan merkeissä - minä lattialla istuen Saga sylissäni nukkuen.

Ai niin... Saga on nyt ruvennut saamaan papanoitten rinnalla koirien puuroa. Tykkää siitä todella paljon :-) Ja olemme ruvenneet harjoittelmaan näyttelyhihnassa kävelyä ja paikallaan seisomista. Sagalla epävirallinen pentunäyttely 15.11. (pelottaa ihan hulluna, minkälaisen shown hulivilikoiramme siellä järjestää.....)

Itku pitkästä ilosta

Kaksi viikkoa on taas hurahtanut vauhdilla. Viime viikko oli syyslomaa, jonka me Arin kanssa vietimme Nizzassa ja Saga mökillä... ja edellinen viikko meni loman viettoon lähtemisen valmisteluissa: Keskiviikkona Ari ja Saga kävivät vaihtamassa talvirenkaat autoon Nummelassa, torstaina kävimme hakemassa Nizzan asunnon avaimet Arin sedältä ja hänen vaimoltaan. Sillä vierailulla Saga tutustui myös heidän koiriinsa Adaan ja Essiin, jotka olivat ihmeissään innokkaasta pennusta, joka yritti saada heitä leikkimään kanssaan :-) Illalla oli ohjelmassa pakkailua, jota Saga ihmeissään seurasi. Perjantai-aamuna minä menin hetkeksi töihin, josta Ari ja Saga hakivat minut muutaman tunnin päästä ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa yllätimme Hukan, joka ei osannut odottaa tuloamme. Koiruutuksien jälleennäkeminen oli todella hellyyttävää katseltavaa :-) Ari lähti töihin ja minä jäin koirien leikkiä katselemaan vanhempieni kotiin. Muutaman tunnin päästä koko lauma oli kasassa ja lähdimme mökille - Saga ja Hukka lähtivät isäni kyydissä etunenässä lämmityspuuhiin meidän muiden hoidellessa kauppa-asioita ennen lähtöä. Koirat olivat meitä muita vastassa ja ilta menikin heitä seuratessa ja saunoessa. Aamulla me Arin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan takaisin Helsinkiin päin suoraan lentokentälle ja jätimme Saganaattorin mökille lomailemaan. Hieman oli haikea olo, mutta ei mitään kesän lähtöön verrattuna.. onneksi!

Me siis vietimme vajaan viikon Nizzan ihanassa auringonpaisteessa lähikaupunkeja - ja kyliä kierrellen, Saga vietti omaa lomaa mökillä Hukan kanssa leikkiessä, sienimetsässä ja mökkituttoavien luona vieraillessa. Muutaman päivän he olivat kaupungissakin käymässä. Sagalle mökkeily on aina todellista lomaa, sillä mökillä vallitsevat aivan eri säännöt kuin kotona: mökillä (ja vanhempieni kotona) S saa hypätä sohville ja tuoleille ja nukkua vanhempieni vieressä sängyssä. Ikävä kyllä mökilläkään S ei saa tulla väliimme nukkumaan Arin allergian takia - mutta S on tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen ja ottaa ilon irti meidän poissaolessamme. Silloin he nukkuvat Hukan kanssa molemmat äitini ja isäni välissä - Hukka jalkopäässä ja Saga kasvojen tasolla :-)

Perjantai-iltana ajoimme suoraan kentältä mökille, jossa olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Molemmat koirat olivat autoa vastassa ja vastaanotto oli aika vetinen - S nuoli meidän molempien kasvot läpikotaisin ja hyppimisestä ja kyhnäämisestä ei meinannut tulla loppua - niin innoissaan S oli paluustamme :-) Hetken juteltuamme lähdimme saunaan, jonne Saganaattori seurasi perässä. Niin ikävissään pikkukoiruutus oli kai ollut (vaikka oli siis koko viikon oikein pirteä eikä itkenyt tutussa ja mukavassa paikassa peräämme), että ensimmäistä kertaa seurasi meitä saunaan sisälle ja hyppäsi jopa ylälauteelle. Ja tuli takaisin vilvottelun jälkeenkin :-)
saunan ja syömisen jälkeen lähdimme aittaan nukkumaan ja yllätykseksemme S seurasi ilman houkutteluja perässämme ja kipitti suoraan häkkiinsä nukkumaan. Kuulemma koko viikkoon S ei ollut häkissään käynytkään - ainoastaan kuljettanut siellä olleita lapasiani (ja Arin sukkaa) välillä sieltä pois ja takaisin. Mutta nyt S siis kiltisti meni omalle paikalleen nukkumaan, vaikka olimme ajatelleet, että S halunnee jatkaa Hukan ja vanhempieni vieressä nukkumista. Aamulla sitten S juoksi suoraan aitan oven avattuani mökkiin sänkyyn jatkamaan uniaan hetken kirmattuaan ulkona Hukan kanssa.

Minä heräsin muutaman tunnin myöhemmin ja raahauduin unenpöpperössä mökkiin. Hukka haukkui jossain pusikossa ja S seurasi Hukan touhuja mökin kuistin penkillä keikkuen ja terassin aitaan nojaten (kuten aina.. samaiselta penkiltä Hukkakin aina tarkkailee pihan elämää.. kuva ylhäällä). Yhtäkkiä penkki kaatui ja Saga ulisi kamalasti... ja hyppelehti voivotellen ja täristen etujalkaansa nostellen sisälle, jossa kaappasimme poloisen syliimme. Ulkoisa vammoja ei näkynyt, mutta S ei suostunut astumaan vasemmalla etutassullaan (sama, josta kynsi irtosi). Pienessä paniikissa etsimme mamman kanssa Sagan laukusta särkylääkettä ja annostelimme sitä ja herättelimme Aria ja soittelimme eri eläinlääkäriasemille ja Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen ohjeita. Arin herättyä ja pakattuaan tavaramme lähdimme ajamaan hurjaa kyytiä kohti Lauttasaarta, jotta ehtisimme ajoissa ennen lääkäriaseman sulkemista paikalle. Lähtömme oli kaaos ja Hukan puolesta säälittää kauheasti; kukaan ei ehtinyt kiinnittää mitään huomiota Hukkaan :-( Hieman reilussa kahdessa tunnissa olimme perillä (S makasi koko matkan sylissäni vilttiin käärittynä--tärinäkohtaukset onneksi loppuivat alkumatkasta). Lääkäri tutki jalan ja rauhoittavan piikin jälken otettiin räntgenitkin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta lääkäri paikallisti kipukohteeksi vasemman etujalan uloimmaisen varpaan (sen vierestä lähti silloin se kynsi, joka nyt on kasvanut täysin normaaliksi). Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä (sitä, jota meillä jo oli ja annoin heti tapaturman jälkeen) kerran päivässä ja liikuntaa koiran jaksamisen mukaan - kävely ei kuulemma aiheuta haittaa paranemiselle.

Kotiuduttumme Ari lähti varpajaisiin ja me Sagan kanssa kävimme ulkona normaaliin tapaan neljän, seiskan ja yhdentoista aikoihin. Toki emme kävelleet kovin paljon, mutta näköjään S oli niin innoissaan nuuskiessaan viikon poissaolon jälkeen tuttujen jättämiä merkkejä, että unohti linkaamisen jopa hetkittäin...Illalla luin kirjaa Sagan löhöillesä vieressäni Fatboylla. Ja ruoka maistui pikkupotilaalle oikein hyvin, joten taisimme päästä lähinnä säikähdyksellä. Sisupussi on varmaan jo muutaman päivän päästä entisellään..kunhan ei nyt totu liian hyvään, sillä raahasin vintiltä patjan työhuoneen lattialle, jossa nukuimme koko yön vierekkäin. Ja nyt Ari jatkaa uniaan siellä Saga vieressään :-) ..ja namupaloja pikkuressukka sai eilen aika monta....

Illaksi olen sopinut Sagalle treffit Jaden kanssa ..pääsevät pikkukoirulaiset leikkimään yhdessä pitkästä aikaa (yli kahteen viikkon eivät ole nähneet, kun Mari oli ensin reissussa ja sitten me)

Saga kohtasi Kertun

Tänään lähdimme iltakävelylle ja vaikka en suunnitellut menevämme koirapuistoon, hetken mielijohteesta suuntasimme kuitenkin sinne. Hetken aikaa olimme siellä kaksistaan, mutta sitten sinne tuli tyttö ja poika ihan Sagan näköisen koiran kanssa. Koira, Kerttu, osottautui yhdeksänkuukautiseksi Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran ja kettuterrierin risteytykseksi. Kerttu oli Sagaa noin kymmenisen senttiä korkeampi, väritykseltään kuin Saga, mutta läikät olivat isompia, korvat pystyt ja kuono terrierimäisempi kuin Sagan. Koirat tulivat heti ensi sekunneilta todella hyvin toimeen: he juoksivat puistossa tuhatta ja sataa välillä pentumaiseen nahisteluun pysähtyen. Koirien leikkiä oli todella kiva katsella :-)
Pian puistoon tuli myös Faaraokoira, joka kateellisena katseli samannäköisten pikkupentujen leikkiä ja yritti kutsua heitä välillä mukaan omaan juoksuleikkinsä. Vajaan tunnin vietimme puistossa ja sitten lähdimme kertomaan uudesta tuttavuudestamme Arille.

Tänään ollaan muutenkin tarjottu Sagalle mukavaa ulkoilua: lähdimme kaikki kolme iltapäivällä kohti vesitornin kallioita ja Saga nautti taas suunnattomasti päästessään pomppimaan vapaana kalliolta toiselle. Myös aamulla Saga näytti nauttivan päästessään hyppimään kuuran peittämällä nurmikentällä ja ihmeelliset tuoksut kiehtoivat innokasta nuuskijaa. Aamullakin olimme harvinaisen kauan ulkoilemassa ihan kuulaassa aamuauringossa, joten nyt väsynyt koira loikoilee tuhahdellen jaloissamme päivän mukavista ulkoiluista unta nähden :-)

Tällä viikolla olemme käyneet useamman kerran koirapuistossa ja kerran iltapäivälenkillä kallioillakin. Matkalla vesitorninmäelle menimmekin sinne Sagalle ennestään tuntematonta reittiä ja Sagalle kävi merkkausten kanssa köpelösti - puolessa välissä pissi loppui kesken ja sekös koiruutusta harmitti (naama irvessä yritti saada edes tipan tiputeltua merkiksi vierailustaan uudella alueella). Torstaina Saga näki Jaden pitkästä aikaa ennalta sopimillamme treffeillä ja koiruutuksilla oli todella hauskaa nahistelelssaan ja juoksiessaan lähipuistikossa.

Ulkoilujen ohella Saganaattori on leikkinyt kotona innoissaan kongilla, vinkulelulla ja narulla, nakerrellut useita korkkisia pullonkorkkeja (osaa hakea viinilaatikosta) sekä tuhonnut useita pahvilaatikoita ja vessapaperirullia nameja etsiessä niiden uumenista - aina unien välissä. Ja uni maittaa pienelle tarmonpesälle - milloin omassa pesäkolossa, häkissä, Fatboylla, olkkarin tyynyllä, eteisen tai kylppärin matolla, lattialla tai minun sylissä :-)

ps. nyt S on oppinut inahtamaan herätessään ennen meitä - eli tulee istumaan ihan sängyn viereen ja inahtaa halutessaan seuraa ja /tai huomiota. Ekan kerran repesin nauruun ja nousin ylös saman tien, mutta vahingosta viisastuneena jatkoin tänään unia. Saga luovutti ja meni tekemään saman Arille toiselle puolelle sänkyä. Kun Arikaan ei reagoinut, meni S kiltisti takaisin pesäänsä jatkamaan aamu-uniaan :-)