Itku pitkästä ilosta

Kaksi viikkoa on taas hurahtanut vauhdilla. Viime viikko oli syyslomaa, jonka me Arin kanssa vietimme Nizzassa ja Saga mökillä... ja edellinen viikko meni loman viettoon lähtemisen valmisteluissa: Keskiviikkona Ari ja Saga kävivät vaihtamassa talvirenkaat autoon Nummelassa, torstaina kävimme hakemassa Nizzan asunnon avaimet Arin sedältä ja hänen vaimoltaan. Sillä vierailulla Saga tutustui myös heidän koiriinsa Adaan ja Essiin, jotka olivat ihmeissään innokkaasta pennusta, joka yritti saada heitä leikkimään kanssaan :-) Illalla oli ohjelmassa pakkailua, jota Saga ihmeissään seurasi. Perjantai-aamuna minä menin hetkeksi töihin, josta Ari ja Saga hakivat minut muutaman tunnin päästä ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa yllätimme Hukan, joka ei osannut odottaa tuloamme. Koiruutuksien jälleennäkeminen oli todella hellyyttävää katseltavaa :-) Ari lähti töihin ja minä jäin koirien leikkiä katselemaan vanhempieni kotiin. Muutaman tunnin päästä koko lauma oli kasassa ja lähdimme mökille - Saga ja Hukka lähtivät isäni kyydissä etunenässä lämmityspuuhiin meidän muiden hoidellessa kauppa-asioita ennen lähtöä. Koirat olivat meitä muita vastassa ja ilta menikin heitä seuratessa ja saunoessa. Aamulla me Arin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan takaisin Helsinkiin päin suoraan lentokentälle ja jätimme Saganaattorin mökille lomailemaan. Hieman oli haikea olo, mutta ei mitään kesän lähtöön verrattuna.. onneksi!

Me siis vietimme vajaan viikon Nizzan ihanassa auringonpaisteessa lähikaupunkeja - ja kyliä kierrellen, Saga vietti omaa lomaa mökillä Hukan kanssa leikkiessä, sienimetsässä ja mökkituttoavien luona vieraillessa. Muutaman päivän he olivat kaupungissakin käymässä. Sagalle mökkeily on aina todellista lomaa, sillä mökillä vallitsevat aivan eri säännöt kuin kotona: mökillä (ja vanhempieni kotona) S saa hypätä sohville ja tuoleille ja nukkua vanhempieni vieressä sängyssä. Ikävä kyllä mökilläkään S ei saa tulla väliimme nukkumaan Arin allergian takia - mutta S on tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen ja ottaa ilon irti meidän poissaolessamme. Silloin he nukkuvat Hukan kanssa molemmat äitini ja isäni välissä - Hukka jalkopäässä ja Saga kasvojen tasolla :-)

Perjantai-iltana ajoimme suoraan kentältä mökille, jossa olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Molemmat koirat olivat autoa vastassa ja vastaanotto oli aika vetinen - S nuoli meidän molempien kasvot läpikotaisin ja hyppimisestä ja kyhnäämisestä ei meinannut tulla loppua - niin innoissaan S oli paluustamme :-) Hetken juteltuamme lähdimme saunaan, jonne Saganaattori seurasi perässä. Niin ikävissään pikkukoiruutus oli kai ollut (vaikka oli siis koko viikon oikein pirteä eikä itkenyt tutussa ja mukavassa paikassa peräämme), että ensimmäistä kertaa seurasi meitä saunaan sisälle ja hyppäsi jopa ylälauteelle. Ja tuli takaisin vilvottelun jälkeenkin :-)
saunan ja syömisen jälkeen lähdimme aittaan nukkumaan ja yllätykseksemme S seurasi ilman houkutteluja perässämme ja kipitti suoraan häkkiinsä nukkumaan. Kuulemma koko viikkoon S ei ollut häkissään käynytkään - ainoastaan kuljettanut siellä olleita lapasiani (ja Arin sukkaa) välillä sieltä pois ja takaisin. Mutta nyt S siis kiltisti meni omalle paikalleen nukkumaan, vaikka olimme ajatelleet, että S halunnee jatkaa Hukan ja vanhempieni vieressä nukkumista. Aamulla sitten S juoksi suoraan aitan oven avattuani mökkiin sänkyyn jatkamaan uniaan hetken kirmattuaan ulkona Hukan kanssa.

Minä heräsin muutaman tunnin myöhemmin ja raahauduin unenpöpperössä mökkiin. Hukka haukkui jossain pusikossa ja S seurasi Hukan touhuja mökin kuistin penkillä keikkuen ja terassin aitaan nojaten (kuten aina.. samaiselta penkiltä Hukkakin aina tarkkailee pihan elämää.. kuva ylhäällä). Yhtäkkiä penkki kaatui ja Saga ulisi kamalasti... ja hyppelehti voivotellen ja täristen etujalkaansa nostellen sisälle, jossa kaappasimme poloisen syliimme. Ulkoisa vammoja ei näkynyt, mutta S ei suostunut astumaan vasemmalla etutassullaan (sama, josta kynsi irtosi). Pienessä paniikissa etsimme mamman kanssa Sagan laukusta särkylääkettä ja annostelimme sitä ja herättelimme Aria ja soittelimme eri eläinlääkäriasemille ja Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen ohjeita. Arin herättyä ja pakattuaan tavaramme lähdimme ajamaan hurjaa kyytiä kohti Lauttasaarta, jotta ehtisimme ajoissa ennen lääkäriaseman sulkemista paikalle. Lähtömme oli kaaos ja Hukan puolesta säälittää kauheasti; kukaan ei ehtinyt kiinnittää mitään huomiota Hukkaan :-( Hieman reilussa kahdessa tunnissa olimme perillä (S makasi koko matkan sylissäni vilttiin käärittynä--tärinäkohtaukset onneksi loppuivat alkumatkasta). Lääkäri tutki jalan ja rauhoittavan piikin jälken otettiin räntgenitkin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta lääkäri paikallisti kipukohteeksi vasemman etujalan uloimmaisen varpaan (sen vierestä lähti silloin se kynsi, joka nyt on kasvanut täysin normaaliksi). Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä (sitä, jota meillä jo oli ja annoin heti tapaturman jälkeen) kerran päivässä ja liikuntaa koiran jaksamisen mukaan - kävely ei kuulemma aiheuta haittaa paranemiselle.

Kotiuduttumme Ari lähti varpajaisiin ja me Sagan kanssa kävimme ulkona normaaliin tapaan neljän, seiskan ja yhdentoista aikoihin. Toki emme kävelleet kovin paljon, mutta näköjään S oli niin innoissaan nuuskiessaan viikon poissaolon jälkeen tuttujen jättämiä merkkejä, että unohti linkaamisen jopa hetkittäin...Illalla luin kirjaa Sagan löhöillesä vieressäni Fatboylla. Ja ruoka maistui pikkupotilaalle oikein hyvin, joten taisimme päästä lähinnä säikähdyksellä. Sisupussi on varmaan jo muutaman päivän päästä entisellään..kunhan ei nyt totu liian hyvään, sillä raahasin vintiltä patjan työhuoneen lattialle, jossa nukuimme koko yön vierekkäin. Ja nyt Ari jatkaa uniaan siellä Saga vieressään :-) ..ja namupaloja pikkuressukka sai eilen aika monta....

Illaksi olen sopinut Sagalle treffit Jaden kanssa ..pääsevät pikkukoirulaiset leikkimään yhdessä pitkästä aikaa (yli kahteen viikkon eivät ole nähneet, kun Mari oli ensin reissussa ja sitten me)