Tällä viikolla Saga on parannellut varvastaan. Sunnuntaina Saganaattori linkkasi jo huomattavasti lauantaita vähemmän, mutta kuitenkin jonkin verran. Kävimme ulkoilemassa vain lyhyitä kierroksia lähiympäristössä. Maanantaina ja tiistaina pientä linkkausta oli havaittavissa rasituksen jälkeen, mutta keskiviikosta eteenpäin emme ole juurikaan havainneet ontumista tai linkkausta. Särkylääkettä S sai tiistaihin asti.
Tällä viikolla minulla on ollut pitkiä työpäiviä, joten Ari on käynyt pitkinä päivinä lounaalla kotona ja samalla ulkoiluttamassa Sagaa. Tätä joudumme jatkamaan jonkin aikaa, kunnes työmääräni taas vähenee. Onneksi Ari yleensä pystyy liukenemaan hetkeksi töistä keskellä päivää.
Saga on ollut hieman levoton tällä viikolla. Syitä lienee monia: paluu mökiltä kotiin, kipeä jalka, lyhyet ulkoilut, leikkikaverien puute.....ja todennäköisesti lähestyvä murrosikä. Levottomuus on näkynyt erityispaljona vetämisenä ulkona, muutamina pisseinä peitoille ja jatkuvana seurustelun anomisena. Illalla meidän tultua töistä kotiin S ei nuku juuri hetkeäkään vaan kulkee koko ajan perässämme ja kerjää leikkimistä tai kyhnäämistä. Tilanne hieman normalisoitui, kun yhtenä iltana olimme viemässä roskia (Saga mukana kaikissa perheen askareissa :-) ) ja kadun varressa kohtasimme naapuritaloon muuttaneen, koirapuistosta tutun 10-kuukautisen kultaisen noutajan Fitin sekä jossain naapurustossa asustelevat terrierit (3v ja 3 kk), joiden kanssa jäimme puoleksi tunnuksi juttelemaan (ja koirat toisiaan nuuskimaan ja hieman leikkimään) kadun reunaan. Ja muutaman kerran olemme antaneet Sagan leikkiä hetken pihalla Jaden kanssa. Eli kavereita Saga kaipaa, jotta me saamme olla kotona enemmän rauhassa...
Meidän harmiksemme Jade ja Jimi muuttavat marraskuun aina pois talostemme, mutta toivottavasti järjestämme koiruutuksille tapaamisia aina silloin tällöin. Jospa Saga ja Jade pääsissivät keväällä samaan Agility-ryhmään?!
Perjantai-illan Saga ja Ari viettivät yhteistä laatuaikaa minun olessa työhyvinvointi-illassa. Lauantai-aamuna Ari puolestaan lähti viettämään oman työpaikkansa työhyvinvointiviikonloppua ja me jäimme Sagan kanssa kaksin. Minä otin peiton mukaan fatboylle ja lueskelin kirjaa ja lehtiä Sagan torkkuessa vieressäni. Iltapäivällä kävimme yhdessä kirjastossa ja lukemiseni Sagan vieressä jatkui iltaan asti. Välillä kävimme ulkoilemassa ja nyt uskaltauduin viemään Saganaattorin pitkästä aikaa hetkeksi koirapuistoon. Siellä S saikin kaverikseen heti todella innokkaan parsonin sekä muita hieman isompia koiria. Saga oli aluksi jotenkin peloissaan, kun kaikki viisi koiraa hyökkäsivät samaan aikaan nuuskimaan uutta tulokasta ja innokas terrieri yritti haukkumalla ja huitomalla saada Sagan leikkiin. Hetken emmittyään jalkojeni juuressa S vähitellen lämpeni leikkiin ja lopuksi jopa uskomattomaan ympyräjuoksuun. Kovin kauan en uskaltanut puistossa olla, jotta jalan paranemiselle ei tulisi takapakkia. Koirathan eivät kai innostuessaan ja ollessaan sen aiheuttamassa adrenaliini-huumassa juurikaan tunne ja näytä kipua?! Siksi lähdimme kesken leikkien pois puistosta. Kiltisti S seurasi perässäni ja jätti muut leikkimään.
Illan vietimme Toscanan auringon alla -elokuvan merkeissä - minä lattialla istuen Saga sylissäni nukkuen.
Ai niin... Saga on nyt ruvennut saamaan papanoitten rinnalla koirien puuroa. Tykkää siitä todella paljon :-) Ja olemme ruvenneet harjoittelmaan näyttelyhihnassa kävelyä ja paikallaan seisomista. Sagalla epävirallinen pentunäyttely 15.11. (pelottaa ihan hulluna, minkälaisen shown hulivilikoiramme siellä järjestää.....)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti