Kokemuksia koirapuistosta ja hevostallilta

Tällä viikolla Saganaattorilla on ollut leppoisaa, kun olen ollut lähes koko ajan kotona. Tosin aamupäivisin S ei tee juuri mitään muuta muutamien ulkoilukertojen ja aamuruuan lisäksi kuin nukkuu ja nukkuu.. eri paikoissa paikkaa vaihdellen. Eli sillä ei näytä olevan juurikaan merkitystä, onko joku kotona vai ei. Muutenkin Saga on todella rauhallinen ja unelias kotona, mitä moni Sagan ulkoillessa nähnyt ihmettelee kovasti -ulkona energiaa kun riittää useimmiten vaikka muille jaettavaksi! Nyt viimeaikoina Saga on viihtynyt entistä enemmän iltaisin seurassamme - S tulee jomman kumman jalkoihin torkkumaan tai hipsii tyynylleen olohuoneen nurkkaan, kun ennen S torkkui joko makuuhuoneessa tai omassa huoneessa häkissään. Ja S on ruvennut nukkumaan muutenkin enemmän lattailla eikä vain pehmustetuilla alustoilla - yölläkin S siirtyy usein pesästään siihen viereen lattialle pötköttämään niin, että pää on sänkymme alla :-)

Torstaina ostin Sagalle Mustista ja Mirristä kaksi uutta aktivointilelua samalla kun kävin ostamassa uutta ruokaa (ajattelin kokeilla Royal Caninia, kun Sagasta on tullut varmaankin minun tarjoamien lisukkeitten takia hieman nirso papanoitten suhteen ... ja toisena, jopa ehkä todellisempana syynä ruuanvaihtoon on se, että nykyistä ruokaa 1st Choicea ei ole kaupoissa saatavilla, vaan sitä pitää joko tilata netistä tai hakea yksityishenkilöiltä, jotka sitä jälleenmyyvät.. ja hermostuin, kun meitä lähimmän jälleenmyyjän sähköpostiosoite ei toiminut). Nyt kun olen laittanut uutta ruokaa vanhojen papanoitten sekaan, S noukkii ne vanhojen papanoiden joukosta. Eli maistuu :-)

Torstai-iltana ajattelin sitten mennä käymään Sagan kanssa koirapuistossa, kun emme olleet nähneet ketään leikkikaveria koko päivänä. Niinpä suuntasimme sinne ja aidan ulkopuolelta havaitsimme (minä ja Saga) puistossa olevan ainoastaan kaksi isommanpuoleista pentukoiraa. Ajattelin, että sattuipa hyvin... menimme sisälle aitaukseen, S katsoi hieman kummaksuen porttia ja nuuski maata hämillään. Sitten toiset pennut lähestyivät innoissaan Sagaa ja yllätykseksi S menikin ihan kipsiin: S kävi ulisemaan samaa teurastettava-sika - huutoaan kuin joskus aikoinaan kynsiä leikatessa ja tuli häntä koipien välissä jalkojeni väliin suojaan. S ei lämmennyt yhtään toisille koirille vaan ulisten suuntasi kohti porttia. Eli eka käyntimme oli varsin pikainen ja ikävä. Kauhealla kiireellä S johdatti meidät takaisin kotiin.

Perjantaina Saga leikki ensin juoksujaan lopettelevan 1,5v Tollerin kanssa kentällä hurjasti juosten ja kotiin päin mentäessä törmäsimme Jadeen, jonka kanssa S jäi vielä toiseksi puoleksi tunniksi leikkimään. Jaden seurassa ollut noutajauros oli hämillään Sagan jalkoihin tarttuneesta Tollerin verisestä eritteestä - harva uros pääsee koskaan haistelemaan juoksutuoksuja niin läheltä... mutta tajusi silti, että ei se erite noin pienestä koirasta ole voinut tulla :-)

Lauantaina Ari sitten päätti viedä Saganaattorin uusintakäynnille koirapuistoon. Tälläkin kertaa S oli ensin hieman kakistellut, mutta lopulta juossut puistossa täyttä häkää ja leikkinyt monien koirien kanssa. Moni puistossa olija kuulemma ihmetteli Sagan uskomatonta nopeutta ja energiamäärää :-) Illalla Saga pääsi sitten vielä leikkimään Maurin kanssa, kun olimme heillä kylässä (oli muuten uskomatonta, että S jotenkin tiesi, minne olemme menossa ja jolkotti lähes pysähtymättä meiltä Annikalle ja Janille, kun tulin sieltä kesken illanvieton hakemaan Sagan sinne (kun muut vieraat olivat lähteneet).. en mielestäni edes maininnut kenenkään nimeä, mutta niin vaan S vaistosi kävelymme kohteen..fiksu tyttö!!)

Ari ei päässyt vielä tänäänkään sunnuntaiselle ratsastustunnilleen (pohje vielä hieman arka), mutta lähdimme seuraamaan Janin ratsastusta. Aluksi menimme tallille katsomaan hevosia ja S oli aika peloissaan, mutta nuuski uteliaana paikkoja ja maisteli kakkaa...:-( Ikäväksemme tunti pidettiin maneesissa eikä ulkokentällä, mutta kävimme sitten hetken maneesissa istuttuamme (S oli AIKA levoton) kävelyllä maastossa Annikan, Olavin ja Mauri-koiran kanssa. Koirilla oli kivaa! Hetkeksi menimme sitten takaisin maneesiin, jossa Saga uteliaana yritti kuikuilla hevosia. Tädit ja pikkutytöt silittelivät suloista ja vilkasta adhd-tapaustamme. Parkkipaikalla Saga sitten hieman rohkaistui hevosten suhteen ja meni kurkkimaan yhtä hevosta aidanraosta. S luikki kuitenkin karkuun heti hevosen liikahdettua millinkin, mutta palasi taas pian takaisin lähemmäs... ja lopulta esitti hepalle jopa leikkiinkutsun haukkumisen säestyksellä :-)

Huomenna sitten taas paluu arkeen ja pitkät/pitkähköt yksinolot jatkuvat... no, eiköhän sopeutuvainen pikkuneitimme selviydy ihan hyvin.

ps. jostain syystä S on nyt lirutellut muutaman kerran sisälle ja ihme kyllä kahdesti jopa makuupaikkoihinsa: yksi ilta lirutti olohuoneen tyynylleen, eilen kylästä tultuamme S hyppäsi Fatboynsa (=tyyny) päälle ja merkkasi sen pissilirulla (oli just tehnyt pissit ulkona).... syy??!!??

Pentukurssi, rokotus ja passi

Alkuviikko on ollut Sagalle hieman arkiviikosta poikeavaa aikaa: maanantaina olimme molemmat ihan normaalisti töissä, minä jopa normaalia pidempään, joten S joutui olemaan aika pitkään yksin kotosalla. Se meni helposti - Saganaattori taisi olla edelleenkin aika väsynyt viikonlopun jäljiltä. Tiistaina S oli hieman ihmeissään, kun minä jäinkin kotiin ja Ari lähti töihin - olen loppuviikon sairaslomalla. Jossain välissä päivää kävin lääkärissä ja sitten löhöilimme yhdessä ja erikseen. Illalla Ari lähti Sagan ja monipuolisen makupala-arsenaalin (maksapasteijatuubi, silputtuja kanafileherkkupaloja, perusnameja) kanssa kadun toiselle puolelle Rakkaitten haukkujen pentukurssille. Siellä S oli ollut kuulemma vilkkain kurssin koirista ja kärsinyt eniten sermeistä, joilla koirat oli eristetty toisistaan (vasta harjoitusten jälkeen saivat tutustua toisiinsa)...mutta kuulemma oikein mukavasti olivat harjoitukset sujuneet! Kurssilta S sai monien kokemusten lisäksi mukaansa uuden pannan ja hihnan (puolikiristävä, pehmustettu panta ja entistä pidempi, heijastimella, jousitusosalla sekä kakkapussipussukalla varustettu hihna). Minä odotin puistossa, jossa olimme sopineet leikkituokiosta Jaden kanssa kurssin jälkeen. Väsyneenä ja onnellisena reilun puolen tunnin leikin jälkeen lähdimme kotiin, jossa ihme kyllä ruoka maistui mahtavan namipalatarjoilun jälkeen vielä erittäin hyvin. Loppuillan Saganaattori torkkuikin sitten jaloissamme, kun katselimme telkkaria.

Tänään olemme torkkuneet Sagan kanssa vuoroin olohuoneessa, makuuhuoneessa ja Sagan huoneessa. Muutaman kerran olemme käyneet nuuskimassa tuoksuja ulkona ja hieman leikineet piilotusleikkiä sekä astioilla että narun kanssa. Äsken Ari tuli hakemaan meidät ja lähdimme rokotukselle (rabies) eläinlääkäriin. Samalla hankimme Sagalle passin (jos sitä joskus tarvii, niin onpahan olemassa!) ja lääkäri tutki myös kynttä, joka on hienosti parantunut ja kuulemma uusi kynsi kasvaa hyvää vauhtia tilalle - eli onneksi se episodi päättyi hyvin. Ikävyyksiä Sagalle kynnet näköjään aiheuttavat, sillä eilen kynnenleikkuussa taas lipsahti yhden kynnen kohdalla niin, että tuli verta (ne mustat...) :-( No, onneksi kynsienleikkuusta ei ole ihan kamalaa farssia tullut, vaikkakaan S ei edelleenkään tykkää siitä yhtään, vaikka olisi maailman ihanimpia Chicken Chipsejä tarjolla :-)

Nyt taas uni maittaa. Nyt kun rokotukset ovat kunnossa, niin pitääpä lähteä joku päivä tutustumaan Lauttasaaren koirapuistoon. Kerran olemme kävelleet siitä ohi ja se vaikutti oikein kivalta. Vaikka hieman varauksella niihin suhtaudunkin, pitänee kokeilla.

..ai niin..poistin pissimaton ulko-oven edestä, kun sille ei ole näyttänyt olevan tarvetta aikoihin ja totta kai S sitten oli käynyt ma-yöllä pissaamassa eteisen matolle siihen kohtaan, jossa pissimatto on ollut.. ja kun palautin maton, oli taas muutaman tunnin päästä pissit matolla.. nyt se on ollut taas päivän puhdas. Mielenosoitus?

Mökkiviikonloppu

Viikonloppuna olimme mökillä ja siitähän Saga nautti oikein urakalla: Saga pääsi kahdesti sienimetsään, Saga oli ihmettelemässä Ellan onkimista sekä kalasaalista ja ennen kaikkea - Saga sai temmeltää ihan vapaana pihamaalla Hukan kanssa! :-)

Viime viikon lopulla Arilla oli kiperiä tilanteita töissä ja Saga oli ihan ihmessään torstaina, kun Ari vain kävi kääntymässä kotona aamuyöllä muutaman tunnin ajan. Koko illan S kierteli eteisessä ja tähyili Arin kenkien ja takin puutetta - ja tarkkaili hissin ääniä sen toivossa, että hissi tulisi ylös asti (meidän lisäksi ylimmässä kerroksessa vain toiset asukkaat ja S tunnistaa hissin lipumisen kerrokseemme). Minä joudin viihdyttämään vajaalaumaista Sagaa koko illan..S seurasi taukoomatta perässäni ja kävi haukkumaan (ei juurikaan yleensä hauku!) ja komentamaan, jos yritin hetkenkin tehdä jotain muuta. Arin työongelma ratkesi vasta perjantai-iltana, jolloin Sagan elämä rauhottui meidän molempien ollessa vihdoin taas kotona. Viikko oli Sagalle ja meille muillekin siis erityisen rankka, kun minä palasin töihin pitkän (11 viikkoa) loman jälkeen, Saga oli ekaa kertaa joka päivä neljästä kuuteen tuntia yksin kotona ja Arilla oli siis omat ongelmansa töissä. Hyvin selvisimme; Sagakaan ei tainnut mitään tuhoja saada aikaiseksi (muutamat alusvaatekappaleet ja Sagan unilelu ainoastaan löytyivät eri paikasta iltapäivällä kuin aamulla kotiinpalatessamme). :-)

Mökille siis suuntasimme lauantaiaamuna. Sagan kohtaaminen Hukan, äitin, iskän sekä Ellan kanssa oli uskomatonta hännänheilutusta ja pusutusta, joka ei meinannut loppua millään :-) Vähitellen kuitenkin uteliaisuus johti Saganaattorin tutkimaan paikkoja (ja merkkailemaan) Hukan seuratessa vierellä. Syötyämme lähdimme sienimetsään, jossa koiruutukset nauttivat olostaan pihapiirissä temmeltämistäkin enemmin. Saga muisti taas entuudestaan, miten puskista voi syödä mustikoita - ja mustikat toimivat myös koulutusnameina Arin harjoitellessa Sagan kanssa luoksetuloa metsän keskellä. Sienisaaliimme oli kohtuullinen. Koirille koittivat onnenpäivät palattuamme, sillä he saivat Votkinilta hommaamamme ydinluut koluttavikseen.. ja varsinkin Hukka oli onnesta sekaisin :-) Siinä luita kolutessa menikin tovi ja sitten meillä oli kaksi rättiväsynyttä koiraa, jotka eivät jaksaneet edes tulla saunalle meidän kanssamme vaan nukkuivat sohvalla kaikista päivän ihanista puuhasteluista väsyneinä.

Sunnuntaiaamuna Saganaattori heräili sikeästi nukutun yön jälkeen kasin aikaan ja syötyämme päästin Sagan äitin, iskän ja Hukan aittaan (he pyysivät edellisiltana tätä!!) ja S kiihdytti hypätäkseen heidän väliinsä sängylle- ja pian oli naamat nuoltu kunnolla :-) Itse jatkoin uniani vielä hetken, kun S jäi Hukan kanssa ulos leikkimään. Aamupalan jälkeen Ella lähti koiruutuksien kanssa matojen keruuseen kaivotontille. Ja sitten onkimaan laiturille. Hukka tiesi jo, mistä oli kyse, mutta S tarkkaili uteliiaana tilannetta välillä sylissäni, välillä Hukan vieressä penkin alla. Kesti nimittäin tovi ennen ekan kalan nappaamista. Kun Ella sai kalan, se laitettiin ämpäriin uiskentelmaan. Hukka näykki kalaa, kunnes se kuoli. Saga vain ihmetteli touhua kunnes Hukka nosti kalan laiturille ämpäristä. S hetken kalaa nuuskittuaan nappasi sen suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä rantaan nurmikolle, jossa jatkoi kalaan tutustumista. Ei Sagakaan kalaa yrittänyt syödä - kunhan tutki saalista ja piilotteli sitä Hukalta. Pian kaloja oli kolme ja molemmilla omat jemmakalat.

Kalastus vei koiralaisten voimia ja molemmat olivat aika väsyksissä iltapäivällä, mutta lähtivät reippaina mukaan, kun Ari, iskä ja Ella lähtivät katsastamaan toisen sienipaikan. Tunnin metsässähyppimen verotti koiruutukset niin, että eivät toiset vastaavanlaiset luut kuin edellispäivänä maistuneet yhtä hyvin - eivät taineet jaksaa koluta niitä?

Sitten koittikin pian pakkaamisen ja kotiinlähdön haikea hetki - varsinkin Hukka näyttää ikävänsä erittäin selkeästi lähdön hetkellä, S ei taida vielä tajuta tilannetta. Tilannetta varjosti vielä uutiset mummistani, jotka olimme hetkeä aikaisemmin kuulleet - mummi oli kiidätetty ambulanssilla Salon sairaalasta Lappeenrantaan munuaisongelmien vuoksi.

matka meni hyvin, kotona kuulimme mummin tilan olevan vakaa ja kävimme lähes samantien uupuneina mutta mukavasta mökilläolosta iloisina nukkumaan.

Tänään koitti sitten taas arki ja me molemmat lähdimme yhtä matkaa seiskan jälkeen töihin. S oli niin väsynyt, ettei edes syönyt eikä jäänyt aamu-ulkoilun jälkeen aamutoimiamme seuraamaan, vaan jatkoi uniaan pesäkolossaan. Sieltä Ari löysi Sagan puoliltapäiviltä tulleessaan kotiin lounaalle ja ulkoiluttamaan Sagaa sekä sieltä S könysi tullessamme kotiin puoli viiden aikaan. Todella ilosena S otti meidät vastaan - häntä heilui vimmatusti ja pusuttelu jatkui minuuttitolkulla. Ja vatsaa olisi pitänyt heti rapsutella :-) Illan Saga onkin nyt nuokkunut jaloissamme ja seurannut tiiviisti puuhastelujamme. Ruoka maistui vähän ja tarjoileessani äsken Saganaattorille matokuurin (rabiesrokotus viikon päästä) maksapasteijalla S oksensi Arin jaloille - tai Ari astui oksennuksen päälle :-( Kohta iltalenkille ja nukkumaan. Huomenna on sitten ekan kerran pentukurssin harjoitukset!! :-)

ps. ai niin..to-aamulla S karkasi citykanin perään ja oli aika lähellä Länsiväylää, kunnes kääntyi takaisin.. olin huolesta sekaisin (näin S:n koko ajan). Sen jälkeen en ole juurikaan uskaltanut päästää Sagaa vapaaksi edes hetkeksi.

Arki ja yksinolot päivisin alkoivat

Tämän viikon Saga on joutunut totuttelemaan arjen rutiineihin: Heräämään kuuden aikaan pissa- ja kakkalenkille, syömään seiskan aikaan, jatkamaan unia Arin heräämiseen ja aamupalaan (vaihtelevasti 9-12), käymään Arin kanssa ulkona, jäämään 4-6 tunniksi yksin odottelemaan minun työpäivän päättymistä, ulkoilemaan (pidempi lenkki/leikkimistä), syömään, päiväunille Annen kanssa :-), uudelleen ulos seiskan aikaan, iltapala, löhöilyä/telkkarin katsomista ja iltapissit ennen nuukkumaan menoa kymmenen ja kahdentoista välillä.

Hyvin on mennyt, häntää hurjasti heiluttaen Saganaattori on ollut vastaanottamassa molemmat kotiintulijat vuorollaan. Juuri mitään tuhoja ei ole ollut näkyvissä - muutaman kengan ja unilelunsa S on päivän aikana kantanut paikasta A paikkaan B ja hieman kolunut rottinkiarkkua petinsä vieressä, mutta muuten jättämämme luut ja vessapaperikääröt ovat löytyneet koskemattomina sieltä missä olivat lähtiessämmekin.

Eilen me Arin kanssa kävimme pentukurssin ensimmäisellä tunnilla, joka oli luento,jonne ei otettu koiria mukaan. Eli aika paljon S joutui eilen viettämään aikaansa yksikseen. Onneksi tapasimme illalla puistossa Jaden ja pennut pääsivät leikkimään kunnolla - kuten lähes joka päivä. Ja ensi viikolla S pääsee kurssille harjoittelemaan perustottelevaisuutta - tekee kyllä hyvää Sagalle opetella toimimaan niin, että sermin takana on muita koiria ja samalla pitäisi toimia käskyjen mukaan (vaikka varsin tottelevainen ja osaava onkin - luoksetulokin on parantunut reippaasti lähiaikoina harjoittelun tuloksena)!!

Tänään jätin Sagalta päiväruuan väliin, sillä monena päivänä ruokahalu on ollut lähes olematonta päivällä ja parasta illalla. Muutoksesta tai jostain muusta ihmeissään S söi nyt illansuussakin huonosti. Ja käydessämme ulkona S koetteli hermojani vetämällä kohtuuttoman paljon ja pyrkimällä kaikkien ihmisten ja eläinten luo niin, että kävelymme oli aika takkuista. Toivottavasti tämä on vaan hetken oikku eikä mitään murkkuiän alkua.....

Nummelassa ja pihapiirissä puuhastelua

Eilen kävimme pitkästä aikaa moikkaamassa kummipoikaamme 2v -Patrikia (ja hänen vanhempiaan - Arin veljeä Esaa ja veljenvaimoa Pauliinaa) Nummelassa. Sagalla olikin puuhaa pihaa ja lähimaastoa tutkiessa sekä Patrikin kanssa leikkimistä. Saga kävi myös moikkaamassa naapuripihan Liekki-beaglea. Sagaa oli aika vaikea saada pysymään aitaamattomalla pihalla ja telkeäminen muutaman metrin hihnaan tuntui julmalta, niinpä Ari kävi ostamassa Saganaattorille flexin, jolla S sai enemmän liikkumatilaa pihalla ja mekin saimme olle hetken rauhassa.

Eilen ja tänään on satanut jonkin verran, mutta onneksi ei koko päivää kerralla, joten olemme päässeet ulkoilemaan ihan mukavasti - sateellahan Saga ei viihdy pihalla yhtään ylimääräistä. Vaikka onkin kesäviikonloppu, on Sagalla riittänyt paljon leikkikavereita myös pihapiirissä. Tänään sunnuntaina sovimme Sagalle leikkitreffit Jaden kanssa ja myöhemmin S pelehti hieman itseään vanhemman labbispennun kanssa. Arin jalka alkaa vähitellen parantua ja Arikin on päässyt pitkästä aikaa kanssamme ulos ja jopa yksinkin.

Siivosimme tänään ja kasasimme vihdoin työhuoneen lattialta serkkujeni vierailun jäljiltä jääneet patjan pois. Me molemmat olemme reilun viikon aikana tottuneet torkkumaan päiväunia patjalla Sagan vieressä (S kun ei saa tulla sänkyyn tai sohvalle viereemme Arin lievän allergian takia) ja niinpä kävimme ex-temporeostoksilla ostamassa Sagan huoneeseen Fatboy-lattiatyynyn, johon voimme tulevaisuudessa käpertyä Sagan kanssa unille :-)

ps. Sagan tassu näyttää voivan oikein hyvin. Vielä viime yönä pidimme Sagalla kauluria, mutta ei S näytä juurikaan kiinnittävän erikoishuomiota siihen "kipeään" tassuun. Särkylääkettä emme ole antaneet perjantain jälkeen, antibioottikuuri jatkuu vielä muutaman päivän.

Toipilaspäiviä

Koko viikkon Saga on ollut toipilaana kotona - tosin itse Saga ei ole varmaan oikein ymmärtänyt syytä toipilaisuuteensa, kun ymmärtääkseni irronnut/katkennut kynsi ei ole juurikaan häntä itseään haitannut muuten kuin ikävän kaulurin ja tassupesujen merkeissä. Saga on saanut aamuin illoin antibioottia ja päivällä särkylääkettä. Antibioottikuuri jatkuu vielä neljä päivää. Kauluria pidimme torstaihin asti yötä päivää, mutta torstaina ja perjantaina otin kaulurin pois ulkoillessamme, sillä Saga alkoi jo hyppiä seinille muiden koirien kontaktin puutteen takia - muut koirat kun hylkivät Sagan seuraa kaulurin takia. Tänään olen antanut Sagan olla muutenkin ilman kauluria, sillä tassu on jo monta päivää näyttänyt oikein hyvältä: katkenneen kynnen tilalla on rupi ja pieni kynnentynkä. Ja itse asiassa S keksi kyllä tavan kaulurin kanssakin nuolla tassuaan, toisaalta en ole huomannut Sagan nuolevan tai kiinnittävän kipeeseen tassuun sen kummempaa huomiota kuin muihinkaan tassuihin. Ja kaulurin takia S ei ole päässyt kunnolla putsaamaan itseään kunnolla muualtakaan, joten senkin takia annan nyt kaulurin olla pois ja laitan se takaksin, jos huomaan S:n kiinnittävän normaalia enemmän huomiota tassuunsa tai tassun kunnossa näkyy muutoksia huonompaan. Kiltisti Saganaattori on kauluria pitänyt - ja ulkoa tullessamme kiltisti antanut pestä tassunsa tietäen saavansa ihanan Chicken chips-namupalan suorituksen jälkeen :-)

Olemme toki ulkoilleet toipilasaikanakin aika normaaliin tyyliin. Viimepäivinä Sagalla on ollut onnenpäivät, kun olemme tutustuneet Sagaa hieman nuorempaan Staffiin (Staffordshirenbullterrieri) Kalleen. Kallen kanssa on ihana leikkiä - ja olemmekin muutamana peräkköisenä päivänä osuneet ulos samoihin aikoihin ja pennut ovat leikkineen lähes tunnin keskenään. Yhtenä päivänä Kallen leikkimisen lisäksi S pääsi peuhmaaman pitkäksi aikaa vielä Jadenkin kanssa ja tänään meillä oli pitkä leikkituokio heti aamulla uuden tuttavuuden 7-kuukautisen Cavallier-pennun kanssa tavatessamme metsäpolulla. (Ja jalka on kestänyt hyvin nämä peuhaamiset - siksi luulisin tassun olevan varsin hyvässä vauhdissa kohti toipumista :-) ) Saga on kyllä niin onnessaan, kun on saanut leikkiä todella paljon!!

Olemme harjoitelleet yksinoloakin ja eilen sitten alkoi paluu arkeen, eli työni alkoivat. Minä olin ihan ikävissäni koko päivän, mutta hyvin Saga oli pärjännyt kotona ja oli häntää heiluttaen vastassa kotiin tullessani (tunnistaa hissin tulon meidän kerrokseen). Yksinoloaikaa ei näin alkuun tullut neljää tuntia enempää (vastaavia muutama tällä viikolla), sillä Ari meni myöhemmin töihin. Tällä viikolla olemme muuten muokanneet hieman taas syömisiäkin - luin netistä vatsalaukun kiertymästä (joka tyypillinen isoille koirille, mutta mahdollinen kaikille koirille) ja sen seurauksena olen ruvennut antamaan Sagan ruuan aina ulkoilujen välillä. Oikein mukavasti Saganaattori on sopeutunut tähänkin muutokseen - tuntuu oikeasti, että on jopa tyytyväinen tähän muutokseen. Tarpeitten kanssakaan ei ole ollut ongelmia uudistuksen myötä - neiti on edelleenkin 99% sisäsiisti (alkuviikkojen jälkeen tehnyt ehkä viidet pissit ja yhdet? kakat sisälle..oikeesti!!..ja koputan puuta) ja osaa jotenkin ilmaista pakollisen tarpeensa päästä ulos, mutta normaalisti mukautuu ulkoilurytmeihin.

Eli todella mukavasti meillä menee - toivottavasti tassu ja kynsi nyt paranevat mukavasti ilman takapakkia. Saga on kyllä maailman ihanin tapaus :-)

ps. yhtenä päivänä Saga jumittui sängyn alle kaulurinsa kanssa kauppareissumme aikana.. ei kai nolostuneena uskaltanut vingahtaakkaan, kun tulimme. Ihmettelimme kovasti, mihin ihmeeseen S on piiloutunut ja vasta viimeisenä kurkkasimme sängyn alle. Siellä S oli - ja teeskenteli? nukkuvaa.

Lääkärissä

Aamulla Saga linkutti aika lailla jalkaansa ja nukkui normaalia enemmän, vaikkakin ulkona olisi halunnut juoksennella välillä lepuuttaen. Ja ihme kyllä Saga söi päivällä normaalia enemmän - yleensä keskimmäinen ruoka ei oikein maistu.

Kävin iltapäivällä näytämässä Sagan tassua Lauttasaaren eläinlääkäriasemalla, joka vaikutti oikein mukavalta paikalta. Saga rimpuili todella paljon lääkärin sylissä, mutta onneksi minä pystyin rauhoittamaan pikkuressukan ja sitten minun pidellessä Sagaa sylissä lääkäri sai koskea tassuun. Lääkäri tutki samalla vähän korvia ja tunnusteli muutenkin ja kaikki vaikutti olevan kynttä lukuunottamatta hyvin. Lääkärin mukaan kynsi on kokonaan irronnut ja on epävarmaa, kasvaako siihen enää samanlaista koskaan takaisin. Saga sai kipulääkettä ja antibioottikuurin (10 pvää), jotta tassu ei tulehdu. Ja kaulurin tietty - voi ressukkaa. Tassua pestään vain vedellä. Kun sukka otettiin pois, lopetti Saga linkuttamisenkin.

Lääkärin jälkeen käytiin ensin ulkoilemassa ja sitten mentiin kotiin ottamaan lääkkeet ja pesemään tassu. Oikein kiltisti Saganaattori suoriutui molemmista. Aika hyvin Saga on suhtautunut kauluriinkin - katsotaan milloin kunnon kapina alkaa. Lääkkeet taisivat vaikuttaa aika nopeasti, sillä ei mennyt montaa minuuttia lääkkeistä, kun pikkuneiti simahti pöydän alle. Nyt molemmat jalkapotilaat nukkuvat yhdessä päiväunia työhuoneen lattialla :-)

Pipi jalka- kynsi irtosi

Voi ei - tänään lähtiessämme ulos Sagan etutassu jäi jonnekin hissin väliin. Pikkuinen kavahti taaksepäin ja haukkui - luulin ensin haukkumisen johtuvan jostain säikähtämisestä, en kivusta, sillä kipuhaukunta on yleensä erilaista. Mutta hetken päästä näin maassa pari tippaa verta ja sitten verta alkoi tulle lisää.. hätääntyneenä kannoimme Sagan kylpyhuoneeseen ja siellä huomasimme, että yksi kynsi oli katki/irronnut lähes kokonaan (kuulemma jotain kynnen osaa näkyy karvojen seasta). Soitin pieneläinklinikan päivystysnumeroon (tietty kaikki tämmöinen sattuu sunnuntaina!!) ja saimme sieltä ohjeita. Ohjeiden mukaan putsattiin rimpuilevan koiran tassua ja lopulta minun rauhoituttua (jonka koira aisti) Sagakin hieman rauhoittui ja saimme sidetaitoksen ja suojasukan laitettua tassun päälle nuolemista estämään. Puhelimessa lääkäri sanoi, että kannattaa mennä huomenna näyttämään tassua lääkärille, joka tarkastaa tilanteen - pitääkö poistaa loppuosa kynnestä vai ei. Ja kun Saga ei aristele astuessaan jalkaansa, ei mistään supervakavasta taida olla onneksi kyse.

Nyt muutama tunti tapahtuneen jälkeen Saga tepsuttelee ja löhöilee aika normaalisti, vaikka onkin jonkin verran normaalia vaisumpi - ehkä sukka jalassa nolottaa?! Ari muuten ompeli Sagalle hienon sukan minun vanhasta sukasta, kun eka versio oli sellainen, josta pääsi kaikki lika läpi (apteekin "sukkaa"). :-)

Toivottavasti neiti paranee pian.

Vieraita ja kotonaoloa

Torstaina oli varsinainen hulinapäivä, kun siivosimme raivolla ja valmistauduimme serkkujeni tuloon. Kaksi serkkuani, Antti ja Mari, tulivat puoliskoineen meille yöpymään. Meidän molempien oli tarkoitus lähteä heidän kanssaan samaa matkaa Madonnan konserttiin, mutta Ari ei pysty kävelemään revenneen pohkeensa takia, joten kolmas serkkuni (Tytti) sai Arin lipun. Hääräsimme siis koko päivän ja illan koittaessa ensin meille tuli Räty pelaamaan pleikkaa ja kuskaamaan Aria lääkäriin, sitten saapui serkkukööri ja lopulta Paula, jonka funktiona oli hoitaa Sagaa konsertin aikana - Ari kun ei pääse edes pissittämään ulos. Ja Saga oli ihmeissään.

Ilta oli Sagan osalta mennyt hyvin - Paula oli hellitellyt nukkuvaa koiraa ja käyttänyt Sagan muutaman kerran ulkona. Me saavuimme konsertista joskus yhden aikaan. Söimme iltapalaa ja levittelimme patjoja ja vuodesohvan valmiiksi vieraille. Saga pyöri innoissaan jaloissamme. Kun olimme lähdössä nukkumaan, huomasi Mari muutaman kostean läikän patjassa..... Saga asialla :-( No, patja vaihtoon ja koira varmuuden vuoksi vielä pissille ulos. Ja sitten nukkumaan.

Aamulla Saganaattori malttoi nukkua kohtuullisen pitkään ja kävimme yhdessä ulkona ennen vieraiden heräämistä. Sitten aamupalaa. Vieraiden jatkettua matkaa jätimme patjat lojumaan lattioille ja Saga hyödynsikin ihanat nukkumispaikat ja vaihteli koko päivän paikkaa oman huoneensa, työhuoneen ja makuuhuoneen välillä. Hetken me kaikki kolme pötkötimme yhdessä patjalla ja se vasta olikin ihanaa :-)

Eilen lauantaina korjasin sitten vähitellen patjoja pois. Aamupäivän Saga sai vielä leikkiä työhuoneessa ja raahasikin lähes kaikki lelunsa sinne. Iltapäivällä sitten katosi sekin patja..Saga ei ollut iloinen :-( Samaan syssyyn (ensin ulkoilutettuani ja väsytettyäni Sagan - S leikki pitkän toven kivan mäyrispennun kanssa) me lähdimme ulos syömään ja Saga jäi yksin. Onneksi ei ollut moksiskaan lähdöstämme ja palattuamme havaitsimme ainoastaan sen, että Saga oli kuljettanut Arin yöhousut eteiseen... olimme nimittäin pelänneet pahinta, sillä lähipäivinä Saga ei ole juurikaan ollut yksin, kun Ari on ollut kotona kipeän jalkansa takia. Olemme huomanneet sen, että Saga seurailee minua kotona lähes koko ajan, joka saattaa olla merkki eroahdistuksesta.. ja hieman pelottaa seuraavan viikon töiden alkaminen .. :-( No, ensi viikolla Ari palaa töihin ja minäkin keksin poissaoloja, jotta todella harjoittelemme yksinoloa. Olen pohjustanut poissaoloja muokkaamalla ruokailuaikoja ja pissitysvälejä niin, että Sagan pitäisi selviytyä yli kuudestakin tunnista ilman ongelmia. Ja poissaollessammehan Saga tulee nukkumaan vielä enemmän kuin nyt, kun olemme kotona.

Illalla sattui sitten kaksi aikamoista episodia: Lähdimme Sagan kanssa ulos, kun näin ikkunasta kuumailmapalloja täytettävän läheisellä kentällä. Lähdimme tutkimaan, olisiko paikalla myös se porukka, joilla on aina mukanaan yksi pihis - ei ollut :-( Pallojen kadottua taivaalle jatkoimme matkaaja törmäsimme mukavaan mieheen kahden koiran kanssa. Päästimme koirat vapaaksi telmimään kentälle. Minä juttelin miehen kanssa mm. siitä, miten olivat joutuneet muuttamaan toisen koiran lonkkavian takia taloon, jossa on hissi. Koirilla oli hauskaa ja yhtäkkiä miehen 1,5 vuotias koira alkoi juosta yhä vaan kauemmas ja Saga seurasi perässä. Katsoimme ensin ja olimme luottavaisia, että kyllä ne kohta kääntyvät takaisin; kumpikaan koirista ei yleensä mene kauas. No, koirat etenivät edelleen ja silloin aloimme huudella heidän peräänsä. Hetkeksi he pysähtyivät, mutta Sagakin hölmönä jatkoi toisen seuraamista ja lopulta tapahtui se, mitä eniten pelkäsimme - koirat menivät tien yli. Me juoksimme perässä ja onneksi näimme koirien pääseen ehjinä tien yli (lauantai-ilta kaupungissa on aika hiljainen). Saga pysähtyi tien toiselle puolelle ja onneksi jäikin paikoilleen - toinen koira jatkoi matkaansa eteenpäin. Minä sain Saganaattorin kiinni ja ilman muuta sanoin, että lähden mukaan etsimään toista koiraa, mutta mies käski minun jäädä siihen - hän uskoi koiran juosseen kohti koirapuistoa. Me sitten molemmat - minä ja Saga- järkyttyneinä lähdimme tallustelemaan kotiin. Sagakin varmasti jotenkin aisti, ettei tämä nyt ollut hieno juttu.. oli jotenkin säikähtäneen oloinen. Että näin hyvin onnistui muutamaa tuntia aikaisemmin pihalla harjoittelemamme luoksetulo.. menikö maksamakkarat ihan hukkaan?!

No, illalla sattui vielä toinen hassu juttu: istuimme parvekkella joskus yhdentoista aikaan ja katsoin ikkunasta sisälle, että nyt Saga kävelee oudosti meitä kohti seiniä pitkin.. Saga tuli parvekkeelle ja istui eteeni, kävi haukkumalla komentamaan ja kun vaan naureskelin, teki kakkaamisliikkeen (eli pyllisti), nousi ylös ja jäi tuijottamaan... no, kakallehan siitä oli sitten silmänräpäyksessä lähdettävä ja ihan oikea oli signaali - kyllä Saga on fiksu koira!!!!

ps. Sagaliini sai Mustissa ja Mirrissä vieraillessani uuden ihanan tyynyn - ensin se oli Sagan huoneessa ja nyt siirsimme sen olohuoneeseen, jotta Saga voi löhöillä lähellämme, kun katselemme telkkaria. .. Ja S on muuten palannut takaisin pesäkoloonsa makuuhuoneeseen yöunille.

Mökkeilyä ja kotiutumista

Nopeasti meni mökkeily perjantaista tiistaihin. Matka sujui hyvin (minä ajoin, olimme kahdestaan liikkeellä) ja perillä odottivat kovasti Sagaa ikävöineet Hukka, äiti ja iskä. Taisi Sagallakin olla hurja ikävä Hukkaa, kun mökin pihalle saavuttuamme Saga meinasi tulla häkin pinnojen läpi kuullessaan Hukan haukunnan :-)

Saga ja Hukka viihtyivät entistä paremmin toistensa seurassa, sillä Saga ei enää juurikaan härnännyt Hukkaa vaan he leikkivät ja oleskelivat sulassa sovussa. Ostamani pallolelu osoittautui todella mukavaksi leluksi, sillä Hukka sai pallon suuhunsa ja Saga roikkui hihnassa.

Mökillä koiralaiset saivat taas juoksennella ympäri pihaa kaikessa rauhassa. Kävimme myös kävelyillä kerran kaksi päivässä ja tiistaina juuri ennen lähtöämme sienimetsässäkin. Oli kyllä hauska katsella, miten parivaljakko Hukka-Saga vieri vieressä jolkottivat teitä ja metsiä pitkin pitäen toisistaan huolta :-)

Koiralaiset osallistuivat myös risujen polttamisurakkaan ja kävivät souturetkellä. Ja havaitsivat piisamin(?) puupinon alla sekä käärmeen rantakaislikossa. Saga saalisti lisäksi muutaman hiirenpoikasen (kuolleita vastasyntyneitä), litsaantuneen sisiliskon sekä käärmeen nahan. Mökkeilyn lisäksi molemmat saivat maanantaina rokotukset.

Mökkeilyssä Sagalla on onnenpäivät myös vapaana oleskelun ja Hukka-kaverin läsnäololon lisäksi siinä, että siellä saa hyppiä sohville ja sängyille (paitsi meidän sängylle aitassa), joka on kotona kiellettyä. Ja Saga käyttikin tämän taas tehokkaasti hyödyksi. Ja vähintäänkin yhtä mukavaa oli varmasti vanhemmillani, kun Saganaattori hyppäsi heidän väliinsä aamulla häntä vipattaen valmiina nuolemaan molempien kasvot ja korvat ennen kun jatkoi aamu-uniaan heidän keskellään peiton alle kääriytyneenä ja tuhahdellen onnellisuuttaan :-) .. ja äitillä on aina koirille saunanamuja korissa...

Eilen koitti sitten taas eron hetki. Hukka tajusi jo tavaroita pakkaillessani, että kohta lähdemme ja korvat painuivat alas samantien. Saga ei lähtiessämme eikä autossa juurikaan eroahdistustaan näyttänyt, mutta tänään ruoka ei oiken ennen iltaa maistunut ja vatsakin oli hieman sekaisin. Hukka oli "karannut" omille teilleen heti lähdettyämme kuuden aikaan ja palasi vasta illan hämärtäessä. Voi toisia - olisihan se ihanaa aina vain olla vapaana ja leikkiä parhaan kaverinsa kanssa kaikki päivät unien välissä! :-)

Nyt illalla Saga on onneksi piristynyt ja on kummissaan katsellut meidän työhuoneen siivoamistamme ja uusien lipastojen kasaamista. Ja kummastusta herättävät myös Arin kävelykepit - Ari nimittäin loukkasi koriksessa jalkansa (pohjelihas repesi/revähti) ja joutuu nyt linkuttamaan keppien kanssa jonkin aikaa.