Viime viikon lopulla Arilla oli kiperiä tilanteita töissä ja Saga oli ihan ihmessään torstaina, kun Ari vain kävi kääntymässä kotona aamuyöllä muutaman tunnin ajan. Koko illan S kierteli eteisessä ja tähyili Arin kenkien ja takin puutetta - ja tarkkaili hissin ääniä sen toivossa, että hissi tulisi ylös asti (meidän lisäksi ylimmässä kerroksessa vain toiset asukkaat ja S tunnistaa hissin lipumisen kerrokseemme). Minä joudin viihdyttämään vajaalaumaista Sagaa koko illan..S seurasi taukoomatta perässäni ja kävi haukkumaan (ei juurikaan yleensä hauku!) ja komentamaan, jos yritin hetkenkin tehdä jotain muuta. Arin työongelma ratkesi vasta perjantai-iltana, jolloin Sagan elämä rauhottui meidän molempien ollessa vihdoin taas kotona. Viikko oli Sagalle ja meille muillekin siis erityisen rankka, kun minä palasin töihin pitkän (11 viikkoa) loman jälkeen, Saga oli ekaa kertaa joka päivä neljästä kuuteen tuntia yksin kotona ja Arilla oli siis omat ongelmansa töissä. Hyvin selvisimme; Sagakaan ei tainnut mitään tuhoja saada aikaiseksi (muutamat alusvaatekappaleet ja Sagan unilelu ainoastaan löytyivät eri paikasta iltapäivällä kuin aamulla kotiinpalatessamme). :-)
Mökille siis suuntasimme lauantaiaamuna. Sagan kohtaaminen Hukan, äitin, iskän sekä Ellan kanssa oli uskomatonta hännänheilutusta ja pusutusta, joka ei meinannut loppua m
illään :-) Vähitellen kuitenkin uteliaisuus johti Saganaattorin tutkimaan paikkoja (ja merkkailemaan) Hukan seuratessa vierellä. Syötyämme lähdimme sienimetsään, jossa koiruutukset nauttivat olostaan pihapiirissä temmeltämistäkin enemmin. Saga muisti taas entuudestaan, miten puskista voi syödä mustikoita - ja mustikat toimivat myös koulutusnameina Arin harjoitellessa Sagan kanssa luoksetuloa metsän keskellä. Sienisaaliimme oli kohtuullinen. Koirille koittivat onnenpäivät palattuamme, sillä he saivat 
Votkinilta hommaamamme ydinluut koluttavikseen.. ja varsinkin Hukka oli onnesta sekaisin :-) Siinä luita kolutessa menikin tovi ja sitten meillä oli kaksi rättiväsynyttä koiraa, jotka eivät jaksaneet edes tulla saunalle meidän kanssamme vaan nukkuivat sohvalla kaikista päivän ihanista puuhasteluista väsyneinä.Sunnuntaiaamuna Saganaattori heräili sikeästi nukutun yön jälkeen ka
sin aikaan ja syötyämme päästin Sagan äitin, iskän ja Hukan aittaan (he pyysivät edellisiltana tätä!!) ja S kiihdytti hypätäkseen heidän väliinsä sängylle- ja pian oli naamat nuoltu kunnolla :-) Itse jatkoin uniani vielä hetken, kun S jäi Hukan kanssa ulos leikkimään. Aamupalan jälkeen Ella lähti koiruutuksien kanssa matojen keruuseen kaivotontille. Ja sitten onkimaan laiturille. Hukka tiesi jo, mistä oli kyse, mutta S tarkkaili uteliiaana tilannetta välillä sylissäni, välillä Hukan vieressä penkin alla. Kesti nimittäin tovi ennen ekan kalan nappaamista. Kun Ella sai kalan, se laitettiin ämpäriin uiskentelmaan. Hukka näykki kalaa, kunnes se kuoli. Saga vain ihmetteli touhua kunnes Hukka nosti kalan laiturille ämpä
ristä. S hetken kalaa nuuskittuaan nappasi sen suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä rantaan nurmikolle, jossa jatkoi kalaan tutustumista. Ei Sagakaan kalaa yrittänyt syödä - kunhan tutki saalista ja piilotteli sitä Hukalta. Pian kaloja oli kolme ja molemmilla omat jemmakalat.Kalastus vei koiralaisten voimia ja molemmat olivat aika väsyksissä iltapäivällä, mutta lähtivät reippaina mukaan, kun Ari, iskä ja Ella lähtivät katsastamaan toisen sienipaikan. Tunnin metsässähyppimen verotti koiruutukset niin, että eivät toiset vastaavanlaiset luut kuin edellispäivänä maistuneet yhtä hyvin - eivät taineet jaksaa koluta niitä?
Sitten koittikin pian pakkaamisen ja kotiinlähdön haikea hetki - varsinkin Hukka näyttää ikävänsä erittäin selkeästi lähdön hetkellä, S ei taida vielä tajuta tilannetta. Tilannetta varjosti vielä uutiset mummistani, jotka olimme hetkeä aikaisemmin kuulleet - mummi oli kiidätetty ambulanssilla Salon sairaalasta Lappeenrantaan munuaisongelmien vuoksi.
matka meni hyvin, kotona kuulimme mummin tilan olevan vakaa ja kävimme lähes samantien uupuneina mutta mukavasta mökilläolosta iloisina nukkumaan.
Tänään koitti sitten taas arki ja me molemmat lähdimme yhtä matkaa seiskan jälkeen töihin. S oli niin väsynyt, ettei edes syönyt eikä jäänyt aamu-ulkoilun jälkeen aamutoimiamme seuraamaan, vaan jatkoi uniaan pesäkolossaan. Sieltä Ari löysi Sagan puoliltapäiviltä tulleessaan kotiin lounaalle ja ulkoiluttamaan Sagaa sekä sieltä S könysi tullessamme kotiin puoli viiden aikaan. Todella ilosena S otti meidät vastaan - häntä heilui vimmatusti ja pusuttelu jatkui minuuttitolkulla. Ja vatsaa olisi pitänyt heti rapsutella :-) Illan Saga onkin nyt nuokkunut jaloissamme ja seurannut tiiviisti puuhastelujamme. Ruoka maistui vähän ja tarjoileessani äsken Saganaattorille matokuurin (rabiesrokotus viikon päästä) maksapasteijalla S oksensi Arin jaloille - tai Ari astui oksennuksen päälle :-( Kohta iltalenkille ja nukkumaan. Huomenna on sitten ekan kerran pentukurssin harjoitukset!! :-)
ps. ai niin..to-aamulla S karkasi citykanin perään ja oli aika lähellä Länsiväylää, kunnes kääntyi takaisin.. olin huolesta sekaisin (näin S:n koko ajan). Sen jälkeen en ole juurikaan uskaltanut päästää Sagaa vapaaksi edes hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti