Sagan eka joulu

 Saga toivottaa kaikille 
oikein mukavaa Joulua 
ja 
Onnea Uudelle Vuodelle!

Joulunodotusta

Saga on osallistunut innokkaasti joulun odotukseen olemalla mukana kodin ja kuusen koristelussa sekä lahjojen paketoinnissa.  Konkreettisimmin joulun ja talven tulosta Saga on saanut kokemuksia kirmaamalla lumikinoksissa  toppamanttelissaan. Pikkujouluistakin S on päässyt osalliseksi. Pikkujoululahjaksi Saganaattori sai vinkuvan kumisen joulukanan, josta on riittänyt iloa moneksi illaksi.


Tänään kävimme ratsastuksen ja metsässä juoksemisen (ihanaa!!) jälkeen viemässä joululahjoja Nummelaan. Vieraita meillä on käynyt viikonloppuisin normaalia enemmän ja S on ollut innoissaan ihmishulinasta. Hulina jatkuu joulun lähestyessä.. vieraita riittää lähes joka illalle. Ja jouluksi meille tulevet vanhempani Hukan kanssa - kyllä koiruutukset ovat varmasti ihmeissään nähdessään toisensa Sagan reviirillä! Joulupäivänä me lähdemme kahdeksi viikoksi Malesiaan ja Saga saa viettää lomaa Hukan seurassa sekä kotona että Lappeenrannassa - sekä kaupungissa että mökillä. Osaankohan minä vihdoin viettää lomaa miettimättä sitä, unohtaako S meidät.. ja luottaa siihen, että koiruutus tuskin muistaa ikävöidä meidän perään äitin ja iskän hellittelemänä ja Hukan pitäessä seuraa???!! Toivottavasti. 


(kuvassa Saga sekä pikku-Saganaattori -lelukoira..joka lähtee mukanani matkalle oikean Sagan korvikeeksi)

Tällä viikolla kaiken mukavan keskellä Saga oli kai syönyt jotain ikävää, kun Ari raportoi illalla Sagan kakan olevan varsin löysää... keitin jo illalla Sagalla riisiä, jota S söikin jonkin verran. Yöllä sitten S liikkui levottomana ympäri asuntoa ja jossain vaiheessa meidät molemmat levottomuudellaan herättäneenä oksensi. Oksennuksen seassa oli riisiä ja pieniä puutikkuja - risuistako paha olo?! Minä lähdin sitten kahden aikaan yöllä käyttämään Naatturin ulkona ja koiruutus kirmasi ovesta saman tien hankeen ripuloimaan vesinoroa.... pienen lenkin ja toisten norojen jälkeen tulimme takaisin sisälle ja menimme jatkamaan unia. Saga nukkui levollisesti aamuun asti ja aamulla varsin vastentahtoisesti sain raahattua koiruutuksen ulos. Enää ei kakkaa tullut ja kotiin palattuamme ei ruoka maistunut. Hieman huolissani lähdin töihin. Töistä palasin peläten ripulikasoja olohuoneen valkoisella matolla, mutta pelkoni osottautui turhaksi. Hieman vaisuhko Saganaattori toivotti minut iloisesti tervetulleeksi kotiin ja lähdimme pienelle ulkoilulle. Kovin pitkään vatsan tyhjennyksestä toipuva Saga ei jaksanut köpötellä. Kotona tarjosin riisin lisäksi kanaa ja hieman alkoi ruokakin kiinnostaa ja maistua. Ja oli jano! Iltaa kohden olo parani ja ruokahalu kasvoi.. ja seuraavana aamuna kakkakin oli jo ihan kiinteää :-)

Juhlia, jänisjahtia sekä hyppy sänkyyn

Viikko taas meni ja vierähti sukkelaan. Päivisin Saganaattori löhöili kotona ja illalla juoksenteli ja leikki koirapuistossa/lenkeillä. Perjantaina vietimme Sagan kanssa löhöiltaa Arin ollessa pikkujouluissa - minä luin kirjaa fatboylla ja Saga välillä nukkui, välillä pureskeli luuta sylissäni tai vieressäni. Arin tullessa kotiin puoliltaöin koiruutus oli irroittaa häntänsä iloisesta kotiinpaluusta :-)

Lauantaina Saga yritti herätellä meitä jo kuuden jälkeen. S tallusteli ympäriinsä ja tuijotteli ja jopa ulisi saadakseen meidät vuorotellen heräämään - tuloksetta. Lopulta koiruutus kai sitten luovutti, mutta tahtoi seuraa eikä aina vain nukkua yksin.. ja siitä seurauksena hyppäsi selkääni ja siitä meidän keskelle (meillä jenkkisänky - hyppy paikalta noin metrin korkeuteen). Minä kirkaisin ja hätäännyin ja hulinaan herännyt Ari nosti Sagan alas toruen pikku-höppänää - sänkyyn kun emme pienokaista suloisuudestaan huolimatta halua (vaikka Arin allergia-oireet ovatkin lähes kokonaan loppuneet). Hämmentynyt Saga myönsi tappionsa ja jolkotti takasin petiinsä ja nukuimme vielä muutaman tunnin ennen aamu-ulkoilua. Iltapäivällä Ari ja Saga kävelivät Kamppiin hakemaan autoa Arin työpaikalta. Takaisin Saga matkusti etupenkillä maisemia ihaillen. Minä järjestelin illan pikkujouluja vanhoille opiskelukavereilleni ja Saga ihmetteli asuntoon ilmestyviä joulukoristeita. Vieraiden saavuttua Ari ja Saga poistuivat ruokailumme ajaksi Kampin koirapuistoon (jota Saga oli uteliaana tutkaillut edellispäivän kävelylenkillä). Muutaman tunnin riehumisen jälkeen Ari toi väsyneen koiruutuksen kotiin ja lähti itse omiin juhliinsa. Saga tarkkaili väsyneenä jutteluamme olohuoneen matolta välillä paikkaa muutaman sentin vaihtaen koko illan - välillä toki jonkun jaloissa vieraillen.

Sunnuntaiaamuna olimme lähdössä Arin ratsastustunnille ja Saga hyppäämässä auton takapenkille, kun huomasimme naapuritalon pihalla jäniksen. Vapaana oleva S ponkasi vauhtiin ennen kuin osasimme sanoa mitään ja pyyhälsi lähes rakettiakin nopeammin jäniksen perään puistoon. Minä pystyin vain laittamaan kädet silmien eteen ja toivomaan, että mitään kamalaa ei tapahtuisi.. Ari juoksi puistoon karkulaisen perässä. Meni puoli minuuttia ja S juoksi luokseni pihaan!!!!!!! Huokasin todella syvään ja olin niin onnellinen Saganaattorin paluusta! Ari palasi puistosta todella huojentuneena ja totesi, että täytynee petrata ja jatkaa luoksetuloharjoituksia!

Talleilla seurasimme Sagan kanssa tuttuun tapaan hevosten valmisteluja ennen tuntia sekä pienen hetken tunnin alkua ennen kun lähdimme perinteiselle metsäkävelyllemme. Aamun kauhuhetkien jälkeen mietin hetken, uskallanko antaa Sagan juosta vapaana... ja päädyin siihen, että vapaana oloon liittyy riski, mutta luottamusta ei saavuteta, jos sitä ei harjoitella.. niinpä S sai juoksennella vapaana ja harjoittelimme koko matkan muutaman minuutin välein luoksetuloa. Ja hyvin meni!

Kotona otimme pienet tirsat kaikki kolme ennen illan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ystävillämme Paulalla ja Janilla (jossa S oli hoidossa edellisviikonloppuna). Sagan pääsi mukaan hetken emmittyämme sitä ja ilta olikin Sagalle varmasti aivan ihanaa: alkuillan Saga leikki todella nätisti kahden pienen lapsen kanssa ja loppuillan ihailuja kerännyt S nautti yli kymmenen ihmisen rapsuttelusta ja silittelystä - ja oli oikein salonkikelpoinen rauhallisuudessaan ja suloisuudessaan. Jopa Hugo sai olla lähes koko ajan rauhassa, kun oli niin paljon muuta puuhaa (ja nyt S ei haukkunut, ainoastaan tarkkaili)! :-)

ps. Jani ja Paula toivoivat kovasti lähtiesssämme, että toisimme Sagan pian uudelleen heille hoitoon :-)