Joulunodotusta

Saga on osallistunut innokkaasti joulun odotukseen olemalla mukana kodin ja kuusen koristelussa sekä lahjojen paketoinnissa.  Konkreettisimmin joulun ja talven tulosta Saga on saanut kokemuksia kirmaamalla lumikinoksissa  toppamanttelissaan. Pikkujouluistakin S on päässyt osalliseksi. Pikkujoululahjaksi Saganaattori sai vinkuvan kumisen joulukanan, josta on riittänyt iloa moneksi illaksi.


Tänään kävimme ratsastuksen ja metsässä juoksemisen (ihanaa!!) jälkeen viemässä joululahjoja Nummelaan. Vieraita meillä on käynyt viikonloppuisin normaalia enemmän ja S on ollut innoissaan ihmishulinasta. Hulina jatkuu joulun lähestyessä.. vieraita riittää lähes joka illalle. Ja jouluksi meille tulevet vanhempani Hukan kanssa - kyllä koiruutukset ovat varmasti ihmeissään nähdessään toisensa Sagan reviirillä! Joulupäivänä me lähdemme kahdeksi viikoksi Malesiaan ja Saga saa viettää lomaa Hukan seurassa sekä kotona että Lappeenrannassa - sekä kaupungissa että mökillä. Osaankohan minä vihdoin viettää lomaa miettimättä sitä, unohtaako S meidät.. ja luottaa siihen, että koiruutus tuskin muistaa ikävöidä meidän perään äitin ja iskän hellittelemänä ja Hukan pitäessä seuraa???!! Toivottavasti. 


(kuvassa Saga sekä pikku-Saganaattori -lelukoira..joka lähtee mukanani matkalle oikean Sagan korvikeeksi)

Tällä viikolla kaiken mukavan keskellä Saga oli kai syönyt jotain ikävää, kun Ari raportoi illalla Sagan kakan olevan varsin löysää... keitin jo illalla Sagalla riisiä, jota S söikin jonkin verran. Yöllä sitten S liikkui levottomana ympäri asuntoa ja jossain vaiheessa meidät molemmat levottomuudellaan herättäneenä oksensi. Oksennuksen seassa oli riisiä ja pieniä puutikkuja - risuistako paha olo?! Minä lähdin sitten kahden aikaan yöllä käyttämään Naatturin ulkona ja koiruutus kirmasi ovesta saman tien hankeen ripuloimaan vesinoroa.... pienen lenkin ja toisten norojen jälkeen tulimme takaisin sisälle ja menimme jatkamaan unia. Saga nukkui levollisesti aamuun asti ja aamulla varsin vastentahtoisesti sain raahattua koiruutuksen ulos. Enää ei kakkaa tullut ja kotiin palattuamme ei ruoka maistunut. Hieman huolissani lähdin töihin. Töistä palasin peläten ripulikasoja olohuoneen valkoisella matolla, mutta pelkoni osottautui turhaksi. Hieman vaisuhko Saganaattori toivotti minut iloisesti tervetulleeksi kotiin ja lähdimme pienelle ulkoilulle. Kovin pitkään vatsan tyhjennyksestä toipuva Saga ei jaksanut köpötellä. Kotona tarjosin riisin lisäksi kanaa ja hieman alkoi ruokakin kiinnostaa ja maistua. Ja oli jano! Iltaa kohden olo parani ja ruokahalu kasvoi.. ja seuraavana aamuna kakkakin oli jo ihan kiinteää :-)