Paluu kaupunkielämään

Kolme viikkoa hurahti nopeasti. Saga nautti valtavasti mökkeilystä ja mekin loppujen lopuksi nautimme lomastamme Kreikan saaristossa, vaikka varsinkin alkupäivinä olikin Sagaa aivan valtavan kova ikävä. Pelotti kovasti, unohtaako Saga meidät, kun on varsin sosiaalinen tyyppi, joka viihtyy kaikkien häntä hellittelevien (ja heitä riittää!!!!) seurassa ... mutta onneksi kohtaamisemme osoitti, että ei pikku-tyyppi (uudelta lempinimeltään Saganaattori) ollut meitä suinkaan unohtanut, vaan otti meidät todella innoissaan vastaan reilun kahden viikon erossaolon jälkeen :-)

Sagalla oli mökillä todella mukavaa! Siskoni Ella ja vanhempani pitivät pikkurinsessasta varmasti parasta mahdollista huolta - ja hieman varmaan hemmottelivatkin liikaa, mutta Saga vaan on niin hellyyttävän ihana.. Isäni kutsui Sagaa jopa sydäntenmurskaajaksi :-) Mökillä Sagan seurassa oli koko ajan myös Hukka ja osan aikaa enoni perheen vuoden ikäinen Walesin Springerspanieli Mimmi. Mimmin läsnäollessa Hukka sai hieman lepoa Sagan höykyytykseltä ja yhteistuumin Hukka ja Saga hieman alistivat Mimmiä - Hukka alisti Mimmin ja antoi Sagan repiä Mimmin korvia. Hukka on siis todella ottanut Sagan suojatikseen ja he ovatkin varsin ihana parivaljakko - Majakka ja Perävaunu :-)

Mökillä koirat saivat temmeltää vapaina isolla pihamaalla ovien ollessa auki mökkiin ja saunakammariin ja aittoihin, joissa ainakin Saga kävi välillä torkahtamassa, jos ei aurinko paistanut (silloin S nukkuu usein mökin rappusilla). Poissaolessamme Saga oppi hyppäämään sohvalle ja sängyille. Olimme pelänneet sitä, mutta poissaollessamme emme pystyneet kitkemään tätä tapaa pois, eikä vanhemmillani ollut siihen sydäntä. Ja hieman vaikeaa kieltäminen olisikin ollut, kun kuitenkin Hukka saa mennä sohvalla ja sängylle, niin kuinka S ymmärtäisi, että se on häneltä kiellettyä vaikka Hukalta ei?! Meidän aitan sängystä Ella kuitenkin pystyi onneksi Sagan pitämään pois. Näin ollen Sagan lempinukkumispaikaksi muodostuikin isäni vatsanpäällinen hänen torkkuessaan sohvalla :-)

Poissaolessamme Saga menetti osan pentuhampistaan ja sai myös ensimmäisen rokotuksensa. Se oli kuulemma sujunut oikein hyvin - S ei edes huomannut piikkiä keskittyessään lääkärin antamaan namupalaan :-) Poissaollessamme Ella onnistui näköjään kouluttamaan kovasti kasvavaa, varsin näppärää pikkuneitiä hyvin (ja me jatkoimme ahkerasti koulutusharjoituksia palattuamme), sillä nyt Saganaattori osaa aika hyvin mennä istumaan ja makuulle, ryömiä ja välillä antaa tassua. Noiden lisäksi, mikä tärkeintä, S noudattaa varsin hyvin tänne-käskyä. Myös irti, odota ja rauhallisesti ovat tuttuja, usein toteltavia sanoja. Ja harjoittelun jälkeen Saga antaa Hukankin syödä nykyään rauhassa.

Saga on myös harjoitellut myös uimista, sillä Mimmi on kova uimaan. Hukka tulee veteen vain kastamaan jalkojaan. Uinnin jälkeen Saga juoksee raketin lailla kohti lähintä vilttiä lämmittelemään.. varsinainen vilukissa kun on! Toki Saga on myös kävellyt remmissä ja matkustellut autossa, joten ihan kokonaan ilman pantaa S ei saanut lomaansa viettää. Kaupungissaolot jäivät kuitenkin varsin lyhyiksi jaksoiksi, sillä Sagaa ei pystynyt jättämään hetkeksikään vanhempieni omakotitalon takapihalle, kun S karkasi koko ajan pienen pienistä aidanraoista naapurien pihoille tai puistoon.

Kun palasimme takaisin, S tottui taas nopeasti nukkumaan kanssamme ja jollain tavalla ymmärtämään meidän olevan hänen lähimmäisimpiään. Vaikka isästäni Saga tykkää ihan mielettömästi: häntä alkaa vipattaa ihan heti Sagan kuulessa isäni äänen tai hänet nähdessään.. ja kenenkään muun sylissä S ei viihdy päiväunillaan yhtä hyvin :-)

Viime viikonloppuna mökille tuli myös serkkuni perheineen ja touhua riitti - ja Sagalla leikittäjiä ja silittäjiä. Hekin ihastuivat Sagaan välittömästi. En minä kyllä ole vielä ketään tavannut, jossa S ei herättäisi ihastusta... Saga vaan on todella persoonallisen ihana tyyppi: pikkuinen, söpö, vikkelä, oppivainen, tottelevainen, hellyydenkipeä, sosiaalinen, leikkisä, jne... !!!!

Tänään palasimme siis maalta kaupunkiin. Äitini ja isäni olivat haikeita hyvästellessän meitä, vaikka menemmekin pian taas heitä katsomaan. Hukka vaistosi lähtömme ja oli vaisu :-( Saga hyppäsi reippasti auton kyytiin ja nukahti heti häkkiinsä. Kotona S tunnisti paikat ja tutki joka kolkan innokkaana, mutta oli samalla vähän ihmeissään, että mites täällä nyt elellään, kun ei pääse liikumaan vapaasti sisään ja ulos...... Ulkosalla kaikki paikat oli nuuskittava tarkasti, jospa vaikka tuttuja hajuja tulisi vastaan. Ja tapasi Saga tänään heti Maurinkin, joten eiköhän pikkuneiti pian taas sopeudu kaupunkielämään, kun välillä pääsee käymään mökilläkin lomailemassa! :-)