Aamulla Saga yllätys,yllätys puski itsensä Annun viereen ja jatkoi siellä uniaan aamulenkin jälkeen minun valmistellessa keittiössä piknik-eväitä. Aamupalan jälkeen (puoliltapäivin) pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme talustamaan
kohti bussipysäkkiä, jossa tapasimme piknik-kumppanimme Annikan, Janin, Olavin (7 kk) ja Mauri-koiran. Pian koitti Saganaattorin ensimmäinen bussimatka. Se sujui oikein hyvin - Saga istui nätisti penkillä Arin vieressä. Bussin päättäriltä kävelimme Espan läpi Kauppatorille ja sekin oli Sagalle ihan uutta. Ihmisiä oli aika paljon liikeellä, joten käveleminen oli aikamoista pujottelua. Mutta hyvin sekin meni. Kauppatorilla pääsimme heti lauttaan ja Saga hieman torkkui matkan aikana 
kannella. Suomenlinnassa kävely taas jatkui kohti uimarannan seutua, jonna parkkeerasimme itsemme ja tavaramme. Jonkin aikaa Saga oli aika levoton, mutta sitten vähitellen rauhoittui seuraamaan touhia nurmikolla makoillen ja välillä hieman jaloitellen. S malttoi jopa muutamaan otteeseen ottaa pienet tirsat viltillä. Ja muutaman kerran S pääsi karkuun ja kävi ilahduttamassa lähistön muita retkeilijöitä..kukaanhan ei voi 
suuttua, jos pikkuinen suloinen koiranpentu tulee kerjäämään silitttämistä heittäytymällä selälleen ihmisten keskelle ?! :-) Näimme myös pikkuseurkkuni Katin, joka ei suinkaan tunnistanut meitä vaan Sagan facebook-kuvien perusteella :-)Illansuussa palasimme sitten samaa reittiä kotiinpäin, mutta emme menneet suoraan kotiin, vaan poikkesimme Janille ja Annikalle syömään pizzaa. Saga oli ihmeissään
Maurin valtakunnassa, mutta väsymys voitti ja pikkuneiti nukahti lähes heti. Kotimalla päivän jännitys (niin oletan) näkyi useina kakkakertoina ja ei mennyt kauaakaan kotiin päästyämme, kun S kierteli nurkkia ja ilmaisi tarpeensa päästä ulos. Ja muutaman tunnin päästä yöllä sama juttu. Sitten uni maittoi aamuun asti.Aamulla söimme ja lähdimme ulos ysin aikaan. Päästin Sagan irti, kun tutulla polullamme pihakadun toisella puolella ei näkynyt muita koiranulkoiluttajia. Pian S näki pikkuisen linnun, joka ei päässyt lentoon ja ikävä kyllä linturaukka päätyi salamannopean saalistaja-Sagan suuhun. Saaliistaan ylpeä Saganaattori lähti juoksemaan täyttä vauhtia lintu suussaan kohti kotitaloa minun huudellessa hätääntyneenä perään ja pysähtyi vasta ulko-ovella - olisi varmaan halunnut mennä näyttämään saalistaan Arille?! Minä juoksin perässä ja olin ihan hermona. Kotiovella Saga pujahti taas karkuun kiinniottamisyritystäni, mutta sain koiran pian kiinni ja aloitin kamppailun siitä, että sain Sagan irroittamaan otteen linnusta, joka oli melkein kokonaan Sagan suussa. Tarttumalla Sagan yläleukaan sain otteen irtoamaan. Huh, huh.
Nukuimme vielä hetken ja sitten taas aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme ystävämme Markus kyydissämme autoilemaan ystäviemme 30+30+1 - v synttäreille Nummelle. Siellä Sagalla olikin hyvät oltavat, kun paikka vilisi pikkulapsia, jotka innokkaina taluttivat koko iltapäivän Sagaa - ja mekin saimme viettää kaunista kesäiltapäivää ilman kokoaikaista koiran kaitsemista. Jossain välissä veimme Sagan hetkeksi sisälle nukkumaan häkkiinsä, mutta sen jälkeen pikkutyttöjen vuorottelma talutusrumba taas jatkui.
Kotiin palattuamme S jäi hetkeiksi yksin, kun kävimme kaupassa ja hakemassa ruokaa. Lähes heti palattuamme S ilmaisi tarpeestaan päästä ulos ja sitten oli taas lähdettävä. Olisi luullut pikkuneidin olevan ihan poikki tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen, mutta Saganaattori sai oikein kunnollisen rakettikohtauksen ulkona. Tapasimme ennenstäänkin tutun mäyräkoiran Benjaminin ja B:n isäntä hetken Sagan touhua katsottuaan oli sitä mieltä, että voisivat jatkaa matkaa, sillä B oli jo riehunut ihan tarpeeksi tänään..... Saga oli eri mieltä, eikä olisi millään malttanut lopettaa leikkimistä - ja itse asiassa jatkoi riehumista yksin B:n lähdönkin jälkeen ja oli aika mahdoton hyppiessään ja pomppiessaan.
Nyt kotiin päästyämme levottomuus jatkuu, äsken kuului jotain epämääräistä kolinaa.... toivottavasti neiti väsähtää pian ja antaa meidänkin nukkua kunnon yöunet viimeyön rikkonaisen yön jälkeen. Mutta on ainakin Saga saanut paljon kokemuksia... nyt pitää vaan muistaa rauhoittaa menoa muutamaksi päiväksi, jotta arkirutiini palautuu eikä S stressaannu liikaa. Mutta hauskaa on ollut - meillä ja Sagalla ja monella muullakin hupsun koiran touhuja seuranneella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti