Valeraskaus ja pääsiäisloma

Enää viime viikolla emme uskaltaununeet jäälle, mutta sitä ennen kävimme lähes päivittäin jääkävelyillä muutaman viikon ajan. Muutamalla kerralla Sagalla oli kaverikin mukana - yhdellä kerralla ranskanbulldogi Älvin sekä muutaman kerran Fiti ja Milla. Koirapuistossa on käyty useita kertoja viikossa ja olemma palanneet myös sunnuntain tallikeikkoihin Arin jalan parannuttua. Viime viikolla löysimme Sagan kassa tallin läheisyydestä ihanan uuden (tunnin pituisen) kävelyreitin, joka kiertelee metsässä ja meren rannalla. Ja muuten - viime kerralla Saga uskaltautui nuuskimaan Mikko-hevosen turpaa :-)


Muutama viikko sitten Saga nuoli muutaman päivän lähes taukoomatta takapäätään. Diagnosoin nuolemisen ihan oikein anaalirauhasten täyttymiseen ja kotikonsteina yritin auttaa tilannetta suihkuttelemalla Sagan takapuolta kuumalla veselä sekä syöttämällä poron luita (jotta kakka olisi kovaa ja rauhaset tyhjenesivät itsestään). Naapurimme epäili oireista selittäessäni, että olisiko Sagalla kuten heidän Steffilläkin valeraskaus.... no, muutaman päivän päästä nuolemisen jatkuessa veimme Sagan eläinlääkärille, joka tyhjensi ihan täydet rauhaset ja totesi valeraskautta olevan ilmassa (hieman turvonneet nisät).... eli varotoimenpiteinä piilotimme kaikki pehmolelut. Pyllyn nuoleminen väheni, nisät jatkoivat turpoamistaan. Muita valeraskausoireita emme juurikaan ole onneksi havainneet..minä nyt pikkuista kiukkua/komentelua sekä ihmisille että muille koirille. Ja suurta hellyydenkaipuuta (S viettää illat jomman kumman jaloissa/sylissäni), mutta ei siis mitään erityistä pesänrakentelua tai haluttomuutta lähteä ulos.


Olemme yrittäneet ulkoilla paljon, jotta valeraskaus pysyisi kurissa. Sagan lempipuuhaa on nuuskimisen ja koirapuistossa leikkimisen lisäksi kolojen kaivaminen. Kaivamisen seurauksena oikean etutassun reunimmaisen varpaan vieren iho on hieman saanut vaurioita ja muutaman kerran siitä on tullut pikkuisen verta. Olemme sitä putsanneet, mutta emme muuta tehneet, kun S ei ole reagoinut siihen nuollen tai aristaen - kunnes pääsiäislomallelähtö oli lähellä. S kai oli vähän ärhennellyt koirapuistossa ja tassuun oli kai sattunut joku oksa tms, ja Ari kertoi Sagan hieman nilkuttaneet kotimatkalla. Kun katsoimme tassua, oli kaivamisen seurauksena aiheutunut pieni ihovaurio ehkä astetta punaisempi ja hieman S aristeli sitä. Minä olisin ylireagoinut taas kerran ja vienyt Sagan ennen lomalle lähtöä lääkäriin, mutta muut vakuuttelivat minulle, että katsotaan nyt muutama päivä ja laitetaan antibioottivoidetta, jos tassussa on pieni tulehdus. Taisin minä hieman kipulääkettäkin antaa....

No, loman vietimme siis vanhempieni luona Lappeenrannassa. Saga pääsi taas leikkimään Hukan kanssa. Maunokin kävi Sagaa ja Hukkaa moikkaamassa (Hukka komensi Sagaa, kun S meinasi pomottaa Maunoa). Ensin olimme päivän kaupungissa (nyt ilmojen lämmettyä koiruutukset leikkivät pihallakin toisin kuin hiihtoloman -25 pakkasessa) ja sitten menimme yhdeksi yöksi mökille. Saga ja Hukka leikkivät lähes koko päivän (ja seuraavankin päivän ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin) ulkona juosten pihalla ja jäällä kaikkia luonnon tuoksuja ihmetellen. Tassua S nosteli ihan välillä, mutta kipeä tassu ei mitenkään hillinnyt menoa. Muutaman kerran päivässä lepohetkien yhteydessä laitoimme rasvaa ja vaikutusajaksi (n. tunti) päähän. Hukka ärisi kaulurille, s ei nollut siitä moksiskaan. Päivän riehumisen  ja saunomisen - S oli kanssamme koko ajan saunassa, ja ylälauteella- päätteksi sitten maistuivat unetkin hyvin yöllä - varsinkin  kun S pääsi minun ja Arin väliin nukkumaan :-)


Mökkeilyn jälkeen olimme vielä sunnuntai-iltaan Lappeenrannassa. La-illalla minä ja Ari lähdimme ystävämme tupareihin ja S jäi Hukan ja vanhempieni kanssa kotiin. Saganaattori oli hieman uikuttanut lähtömme jälkeen ja sitten kapertynyt minun peitolleni levälleen jääneiden vaatteideni päälle nukkumaan ja ollut hetken surullisen oloinen.. mutta piristynyt sitten ulkoilun jälkeen. Loppuillan S oli ottanut hai-laiva - henkilökseen (S seuraa minua kuin hai laivaa kotona) äitini, joka on ennnekin ollut Sagan tuki ja turva. Yöllä sitten tulimme takaisin ja koiruutus palasi mamman vierestä minun viereeni nukkumaan.


Eilen päivän vielä vietimme Lappeenrannassa, illalla palasimme kotiin. Tassu näyttää parantuneen hyvin (ei enää arista sitä yhtään). Kaikki kavereitten tuoksut olivat ihania iltalenkillä.. ja tänään aamulla kävimme nuuskimassa vesitornin ympäristön. Koirat ovat kyllä ihania, kun sopeutuvat niin hyvin joka paikkaan.. ja ovat niin ihania ja hellyyttäviä seuralaisia! :-)


ps. ihan kuin Sagan nisät olisivat pienentyneet aika lailla... jospa se toimisi, että valeraskaus loppuu maiseman vaihdoksen seurauksena??? Hoppas så!