Paluu koirapuistoelämään

Eilen koitti vihdoin päivä,  jolloin Saga pääsi neljän viikon tauon jälkeen koirapuistoon. Tämän ajan ajattelimme riittävän eristykseen- kun juoksuvuotoa oli vain se reilu viikko ja vähitellen muutekin merkit ovat pitkälti hävineet. Vielä Saga vähän merkkailee, mutta aivan toisella tavalla kuin muutama viikko sitten. Ja nuuskiminen on palautunut tasolle aika ennen juoksuja. Erityinen hellyyden kaipuu on säilynyt :-)

Itse en ollut mukana puistokäynnillä, mutta hieman hämillään Saga oli ollut ja kyhnännyt aika paljon Arin jaloissa..mutta toki myös leikkinyt ja juossut kyllikseen! 

Loppujen lopuksi ei Saga varmaan jäänyt ihan kauhean paljon mistään paitsi koirapuistottoman kauden aikana, sillä tapasimme kuitenkin lenkeillä aika paljon muita koiria, joiden kanssa Saga sai hetken kerrallaan seurustella... ja nämä ihanat säät olivat pelastuksemme: Viime viikkoina, kun lunta on ollut paljon, olemme lähes kaikki ulkoilut tarponeet milloin metsäpoluilla, milloin puistopoluilla, milloin umpihangessa. Ja minä olen heitellyt Sagalle keppiä hankeen niin, että pieni koiruutus on hyppinyt ja kahlannut niitä hakemaan ihan innoissaan itseään korkeammista kinoksista. Ja hauskaa on ollut meillä molemmilla, kun olemme olleet yltäpäältä lumessa lähes jokaisen reissun jälkeen :-) (Ari satutti taas pohkeensa, joten olen viikon verran yksin ulkoiluttanut Sagaa)

Uutena piirteenä Sagan puuhasteluun sisällä on tullut leikkivimma: Ennen juoksuja vinkulelut (eivätkä muutkakan lelut) eivät juurikaan kiinnostaneet, mutta nyt Natturi kantaa niitä luoksemme jakuvasti ja useampaan otteeseen päivän aikana meidän pitäisi leikkiä niillä hänen kanssaan. Merkki mistä?? ..toivottavasti ei ainakaan valeraskaudesta.