sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Juoksuviikkojen viettoa ja ulkoilua lumen keskellä


Reilu kaksi viikkoa ekoja juoksuja takana. Ekan viikon jaksoimme laitta Sagalle pöksyt jalkaan sisällä, mutta huomattuamme, että S pääsee nuolemaan alapäätään pöksyistä huolimatta, S oppi ottamaan pöksyt pois ja että verta tulee varsin vähän ja senkin S nuolee pois niin, ettei tekstiileille tipu mitään, jätimme pöksyjen pukemisen pois toisen viikon alussa. En tiedä, onko sillä huhulla, että jos koiralla ei pidä pöksyjä vaan antaa hänen itse siistiä itsensä, niin verenvuotokin on vähäisempää ja juoksut lyhyemmät, perää..... mutta ainakaan minä en ole nähnyt tippaakaan verta missään sen jälkeen, kun luovuimme housuista. Ja meillä on valkoinen olohuoneen matto ja Sagalla valkoinen peti ja niillä hän nukkuu päivät ja yöt. Eli viimeiset verihavainnot noin puolitoista viikkoa juoksujen alkamisesta. Normaalia?


Muita juoksuilmiöitä? Saganaattori nuuski ekan viikon ulkona koko ajan - eli kävelimme niin, että Saga oli koko ajan nenä maassa. Pimpsa turposi ja saavutti huippunsa noin viikko vuodon alettua. Tokalla viikolla nuuskiminen vähentyi, mutta edelleen urosten pissamerkkejä etsitään ahkerasti, mutta vilkuillaan myös eteenpäin. Koko ajan ollaan merkkailtu ahkerasti - jopa niin, että pitkillä lenkeillä pissi loppuu aina valitettavasti kesken :-(  Urosten perään Saga ei tajunnut ekalla viikolla liiemmin haikailla, urokset kyllä haikailivat jo Sagan perään. Tokalla viikolla Saga sitten kiinnostui uroksista ja muutaman kerran pyllistelikin innokkaana vastaantuleville uroksille. Nyt viime päivinä innostus uroksia kohtaan näyttää hieman laimentuneen, mutta urokset ovat vielä kovasti Sagan perään. Sagaa ei nyt enää liiallinen kiinnostus nappaa yhtään vaan näyttää mielensä ja ärisee liian innokkaille nuuskijoille (kuten tänään serkkuni koiralle Dalille, kun koiruutukset tapasivat ensi kertaa pihallamme). Hyvä niin - narttujen on opittava pitämään puolensa!

Pelkäsin etukäteen, miten masentuneeksi Saga saattaakaan tulla, kun ei pääse moneen viikkoon koirapuistoon. Onneksemme ulkona on ollut koko ajan ihana lumisää, joten olemme nauttineet lenkeistä todella talvisissa ja lumikylläisissä maisemissa. Lumessa peuhaaminen, joka on osottautunut Sagan lempipuuhaksi, on varmasti auttanut pitämään koiruutuksen mielen virkeänä, vaikka ei olekaan päässyt vapaana juoksentelemaan muiden koirien kanssa puistoon. Onneksi naapurustossamme on paljon koiria ja jokunen narttukin, joten silloin tällöin hetkiä pieneen leikkiinkin on siunaantunut. Ja olemme antaneet muutaman uroksenkin tulla Sagan lähelle - mutta olleet toki todella varovaisia ja valppaita. Ja ilman muuta koirien omistajat ovat olleet tietoisia Sagan juoksuista.

Mielestäni Saga on ollut erityisen hellyydenkipeä viime viikkojen aikana. Jos vain mahdollista, Naatturi (rakkaalla lapsella on monta lempinimeä!) löhöilee jomman kumman jaloissa ja seuraa minua kuin hai laivaa ollessani kotona. Normaalisti S nukkuu paljon myös kotona ollessamme, mutta nyt hän tuntuu olevan hereillä lähes kaiken kotonaoloaikamme. Työpäivien suhteen ei ole ollut ongelmia - silloin S jää ihan kiltisti kotiin nukkumaan. Ja ihan normaalitahtiin olemme ulkoilleet 3-4 kertaa päivässä - eli lisäkäyntejä juoksut eivät ole aiheuttaneet (kuulemma jotkut koirat ulisevat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan... S ei muutenkaan ulise tai ano ulos, vaan näyttää olevan tyytyväinen järjestelyihimme). Juoksujen alkuaikoina S veti ehkä hieman normaalia enemmän, mutta sekin on nyt helpottanut (osittain fleksikiellon ansioista ja lyhyellä hihnalla harjoittelulla..kiitos tästä Arille!). Ja varsin tottelevaisena ja vilkkaana (ulkona) Saganaattori on pysynyt eikä muuttunut merkittävästi pentuvaiheesta kuten kuulemma monet koirat ekojen juoksujen aikana..eli onneksi maailman suloisin koiruutuksemme ei ole kadottanut luontaista hupaisuuttaan ja ihanuuttaan tässä suuressa aikuistumisprosessissa! :-)

Eli oikein mukavasti ovat viime viikot hurahtaneet. Viikon verran pitänee meidän kai vielä pysytellä poissa koirapuistosta, mutta viikko menee nopeasti. Ja lunta riittää ja sääennusteen mukaan kinokset eivät ole hetkeen vielä katoamassakaan..joten nautimme nyt lumileikeistä ja juoksujen loputtua muiden koirien kanssa leikkimestä..ja toivottavasti vielä jonkin aikaa myös lumisista säistä!

 
ps. alakertaamme muuttivat uudet asukkaat ja heidän mukanaan 2,5 vuotias Steffi-labbis. He ovat Sagan kanssa olleet kohtalotovereita - Steffilläkin on juoksut. Ja koirista on tullut hyvät ystävät- Alakerran Aldo-uroksella on ollut ihmettelemistä, kun alakerran käytävässä ja pihalla on kahden kiimaisen nartun tuoksuja. Ei ihme, että Aldo on haukkunut ja ulissut normaalia enemmän viimeviikkoina.... Ja Steffin huoltajat (eli naapurimme) ovat todella ihastuneita Sagaan ja ovat jo puhuneet, että voisivat olla kiinnostuneita Sagan poikasista (tai ylipäätänsä pihiksistä), kun niiden aika tulee.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti