Saga tarkkailee ulos "huoneensa" ikkunasta |
Juuri äsken aamulla ajattelin, että Saga on kyllä mahtava koira, joka mukautuu kivutta kaikkeen. Nyt viikolla, jos menen kahdeksaan töihin, Saga heräillee kanssani kuuden aikaan ja ulkoilemme n. 6.20-6.50. Parina päivänä menen töihin vähän myöhemmin. Ihan sama Sagalle; S
venyttelee ja nousee pedistään kun olen käynyt vessassa ja menen
kylpyhuoneeseen hammaspesulle. Sagankin hampaat pestään. Siitä saa
palkkioksi Chicken chipsin. Hampipesun jälkeen käyn vielä juomassa vettä ja sitten puen vaatteet. Sitten lähdetään ulos. Uskomatonta on myös se, että mielestäni Saga jostain tietää missä vaiheessa viikkoa mennään - sillä ma, ke ja pe kierrämme tietyn lenkin aamuisin ja ti ja to eri reitin - ja Saga osaa mennä aamuisin oikeaan suuntaan. Tai sitten minä kuvittelen Sagasta liikoja... :-).
Ihmisiä ja muita koiria pitäisi päästä moikkaamaan. Tai jos sanon/ohjaan niin kävelemme nätisti ohi. Monta kertaa viikossa joku ventovieras pysähtyy ihastelemaan Sagaa - Saga on jotenkin eleiltään jopa ohikulkijoista hupaisa ja helyyttävä. Ja kaunis. Kun tulemme kotiin, pannan/manttelin/villapaidan poiston yhteydessä saa taas chicken chipsin (snäksin, kuten Jaana niitä kutsuu..Saga on aika perso niille :-)).
Lenkin jälkeen Saga syö vähän (putkiloon piiloitettua jauhelihaa+pari papanaa) ja painuu sitten unille. Arin sängyn viereen. Ari lähtee myöhemmin töihin, mutta Saga harvoin kuulemma nousee pedistään Arin aamupuuhastelujen aikana. Tai voi vaihtaa makuuhuoneen pedistä "oman huoneensa" Fatboylle. Ja kurkata sohvan sellkänojan päältä ikkunasta ulos (vain sille sohvalle saa nousta, ei minnekään muualle kotona). Päivät Saga nukkuu, venyttelee tullessani kotiin n. klo 14-15.30 välillä. Tervehtii yltiöiloisena ja sitten lähdetään kävelylle. Iltapäivisin reitit vaihtelevat eikä niillä ole mitään tiettyä kaavaa. Jos otan keltaisen repun mukaan, Saga tietää että menemme kirjastoon. Nätisti Saga jää päivystämään oven ulkopuolelle, josta näkee minut koko ajan. Kirjaston ohella videovuokramo ja R-kioski ovat ainoat paikat, johon uskallan jättää Sagan yksin ulos - kun näen niistä itsekin koko ajan Sagan. Jumppareppuni Saga tunnistaa myös.
Saga Arin apuna suksia huoltamassa työhuoneessa |
ltaisin sitten puuhaillaan kotona - Saga koko ajan touhussa mukana. Aika paljon pitäisi leikkiä illoin milloin milläkin rievulla (ne paljon kivempia leluja kuin ehjät lelut). Eli Saga tuo lelun eteeni (nostaa tuolille/sohvalle, ei tarvitse edes kurkoitella lattialta!!..heh :-) ) ja sitä pitäisi sitten heitellä tai piilottaa. Käskyllä "ei enää" lopettaa (hetkeksi) leikin. Ja yrittää sitten taas, jos jompi kumpi suostuisi. Ari suostuu heikosti leikkiin, joten Arin viereen Saga menee istumaan ja tassulla huitaisemalla kerjää rapsuttelua. Tai heittäytyy selälleen ja pyytää huomiota. Saga osaa kyllä keinot saada huomiota - ja tuntee heikkoutemme :-) Kun ei jaksa leikkiä/emme suostu leikkiin, käpertyy Saga jomman kumman jalkoihin tuhisemaan. Voi suloisuutta!!
Iltaisin Ari joko käy kävelyllä illalla ja sitten vielä pissittää Sagan vain ennen nukkumaanmenoa talon nurkilla tai käy pidemmällä lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Kumpikin sopii Sagalle. Koskaan ei ulise ja pyydä ulos.
Saga makuuhuoneen pedissään |
No näin viikonloppuisin haluan (haluamme) nukkua pitkään ja se sopii myös Sagalle. Tänään kääntyilin sängyssä klo n. 9.30 ja Saga havaitsi asian. Kiersi sängyn toiselta puolelta puolelleni (nukkuu Arin puolella, kun sieltä näkee ovelle) ja kun sanoin että nukutaan vielä vähän aikaa, kääntyi takasin pedilleen. Tunnin verran vielä torkuin ja kun seuraavaksi elehdin olevani hereillä, tuli Saga taas katsomaan jospa nyt nousisin ylös. Ja sitten ulos (tänään kyllä Saga vitkutteli - tajusi kai ulkona olevan pakkasen ja mukavuudenhalussaan yritti pitkittää kylmyyteen lähtöä... minun piti ihan houkutella ulos. Samoin oli muuten eilen - poikkeuksellisesti söin aamupalan ennen ulkoiluamme. Ja normaalia lyhyempi reitti. Sagan pyynnöstä. En laittanut hanttiin vaikka yleensä minä määrään kyllä reitin.). Näin viikonloppuisinkin Saga nukkuu/torkkuu pitkälti iltaanpäivään. Vasta illalla sitten leikityttää.
Eilen tuli töissä puhetta koirien rutiineista ja siitä tämä suuri kiitollisuuteni ja teille tämän jakaminen varmaan juontaa juurensa. Moni koira kun ei kuulemma sopeudu yhtä helposti. Koirathan ovat rutiineja rakastavia - moni herää aina tiettyyn aikaan. Ystäväni koira nukkuu kuulemma lähes poikkeuksetta 7h ystäväni nukkumanmenosta eteenpäin. Ja sitten alkaa piipitys ja raaputus sängynreunaan. Kesällä ja talvella ja arkena ja viikonloppuna ja lomalla. Pakko lähteä pissityskäynnille. Sitten voi toki jatkaa unia. Ja toinen sopeutuvuustekijä liittyy kyläilyihin/hoitopaikkoihin. Saga on aina innoissaan, menemme minne vaan kylään ja samoin Saga on helppo jättää mihin vaan hoitoon. Toki Saga voi hetken tuijottaa ovea lähdettyämme, mutta sitten unohtaa asian ja innokkaan käy testaamaan hoitajien rapsutus- ja leikkimisintoa :-) Hoitopaikkoja ei meiltä puutu - yleensä enemminkin meitä torutaan, kun tuomme Sagan liian harvoin hoitoon. Enoni koira, jonka tapasimme viime viikonloppuna Lappeenrannassa, ulisi joutuessaan hetkeksi erotetuksi perheestään -pihalle-, kun tutustutimme hänet ja Unon!! Heille matkustelu on nykyään vaikeeta, kun koira ei kunnolla sopeudu edes yhdessä kyläilyyn. Ja vieraat koirat ovat ei-toivottuja heille kotiin. Ei kiva :-(
Sagan kanssa on myös helppo matkustaa autolla tai junalla tai bussilla. Ja ei haittaa liikummeko keskellä kaupunkia tai maaseutua. Kaikki käy ja kaikkialta löytyy Sagan mielestä kiinnostavaa nuuskittavaa. Jos tulkitsen oikein, Saga viihtyy sekä kotona kaupungissä että kesällä mökillä. Yksin tai porukassa. Ja vaihtelu virkistää.
Saga mukana leikeissä Arin veljenpojan synttäreillä |
En tiedä, mistä tämä ylistyspuhe nyt pulppusi, mutta olen vaan joka päivä niin onnellinen Sagasta!!
Saga saa hyvälle tuulelle aina. Sagan touhuja on riemastuttava seurata ja Sagasta on paljon seuraa. Nyt iän kartuttua tuntuu että Saga ymmärtää varsin paljon puhettakin. Vaikka Arin ja siskoni mukaan Saga ei ole mikään järjen jättiläinen. Ja on ihanaa, että meillä on selkeät rutiinit ja Sagan kanssa ei tarvitse säätää. Toki pakko sanoa, että välillä hermostun - Sagassa on kaksi ärsyttävää piirrettä (jotka ovat meidän opettamia/huonon koulutuksen tulosta): satunnainen vetäminen hihnassa sekä pallohulluus/liika leikkiminen. Hihnassa vetämistä ollaan välillä jaksettu enemmän ja vähemmän kouluttaa ja koulutus kyllä auttaa, mutta viime aikoina olen oman mukavuuteni takia suosinut pääasiassa kävelyreittejä, joilla Saga saa olla mahdollisimman paljon vapaana jotta minä voin kävellä hitammin (jalat reistaavat leikkauksen jälkeen)..ja Sagan lihakset palautuvat paremmin (tää ehkä vaan mun tekosyy??) päästessään juoksemaan enemmän ja vapaammin kuin remmissä - ja Ari pitää Sagaa myös pääasiassa vapaana iltaisilla lenkeillään. Ja kylmällä säällä/aamulla kiireessä ei jaksa käydä pysähtelemään vetämisharjoituksissa. Tämä siis meidän piikkiin. Ja sitten leikkiminen.... alle vuoden ikäisenähän Saga ei leikkinyt juuri ollenkaan. Ari halusi opettaa Sagan tuomaan ja noutamaan golf-palloa ja siis ihan opetetutimme Sagan pallohulluksi. Ja jos ei ole palloa (kuten meillä ei koskaan sisällä) niin sitten tuodaan ja haetaan jotain muuta.....
Mutta muuten siis meidän mielestämme maailman ihanin koira!!
(kuten jokainen koiranomistaja ajattelee omasta koirastaan!)
(kuten jokainen koiranomistaja ajattelee omasta koirastaan!)
..ja vielä kun Saga oppisi käskystä tulemaan syliin halihoitoon... :-)
Sitten vielä muutamia muita kuulumisia:
Saga ja Uno syömässä |
Ari opetti Sagan avulla Unoa istumaan. Uno oppi sen hetkessä :-)
Villapaitajengi |
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme kahdella eri kyydillä mökille takkakivien kantohommiin. Minä lähdin äitin ja Unon kanssa eri autolla, sillä kävimme ensin Mustissa ja Mirrissä ostamassa Unolle autoon kuljetuskopan ja mökillä oleskelua varten "leikkikehän" (kun mökkiä siis rakennetaan ja siellä on paljon työkaluja ja vaikka mitä tavaraa levällään ja äitin olisi tarkoitus pian päästä myös siellä sisätöitä mm. maalaamista tekemään. Uno laitetaan niiksi ajoiksi kehään). Uno tepasteli oikein ylpeänä villapaidassaan ja Sagan vanhassa pannassa+hihnassa kaupassa ..ja sai paljon rapsutuksia :-)
Häkkitutkiskelua |
Mökillä Uno ei paljon ulkona viihtynyt, Saga viihtyi Hukan seurana ulkona jonkin verran kauemmin. Sirikin (naapuritalon koira) kävi tervehtimässä koiria. Välillä lämmiteltiin saunatuvassa ja grillattiin makkaraa - koiratkin saivat osansa :-)
Illalla kotona (Lappeenrannassa) Sagan ja Unon leikit jatkuivat, Hukka katseli vieressä hullunhommaa. Välillä osallistui leikkiin kaappaamalla jonkun lelun. Ja mikä ihanaa - Sagan rökittäessä Unoa Untti haki turvaa Hukasta ja Hukka antoikin Unon käpertuä viereensä. Ja muutaman kerran pisti riidan poikki joko tuijottamalla tai murahtamalla. Hih :-) Muuten Uno ei samalla tavalla kyllä kouluta Unoa kuin Saga. Niin kai se on että urokset eivät kuitenkaan samalla tavalla kouluta pentuja kuin nartut???? Vaikka kauhesti Uno toki oppii Hukkaa (ja Sagaa) matkimalla... ja Hukka on ihan Unon idoli nro 1 !!!!! Tietysti! :-D
Uno ja Hukka |
Illalla Ari leikkasi Unon kynnet. Uno ei ulissut mutta rimpuili sitäkin kovemmin. Kovapaäinen tyyppi tosissaan!! Mutta NIIN ihana
Kynsienleikkuu |
Istumaharjoitus mummilla |
Kaupunkikävelyllä |
Illalla me lähdimme kotiin Lauttasaareen. Äidilleni ja isälleni jätin kotitehtävälistan kaikista niistä harjoituksista joita Unon kouluttamiseksi pitää tehdä. Tehtäviä oli ainakin parikymmentä, aikaa seuraavaan vierailuumme (hiihtoloma kuukauden päästä). Tehtävät olivat mm. istumisharjoitteluja, luoksetuloharjoittelua, automatkailua, kyläilyjä, yksinoloharjoittelua, kynsienleikkuuta....
(Me tuskin olemme millään tavalla professionaaleja antamaan mitään koulutusohjeita, mutta jotain kai olemme tehneet oikein, sillä Saga on sekä meidän että monen muunkin mielestä varsin hyvinkäyttäytyvä ja tyytyväisen oloinen, tasapainoinen koiruutus. Vaikka välillä rasittava leikki-innossaan... Meillehän Saga on eka koira ja vanhempani ottivat Hukan vasta poismuutettuani. Mutta omasta mielestäni juuri ihan pennun koulutus on tärkeintä: jotta pentu oppii tulemaan muiden koirien ja ihmisten kanssa toimeen ja ei pelkää uusia paikkoja ja tilanteita ja oppii olemaan yksin ja kylässä ja autossa jne...)
On ollut ihanaa kuulla myös muista Sagan pennuista - Ydunista (Konstista) ja Ylvasta. Jaana kertoi kutsuvansa Ylvaa välillä minisnäksiksi, kun Ylva muistuttaa niin paljon Sagaa (kuva Jaanan blogissa voisi melkein olla Saga pienenä -pilkut hieman eri kohdissa mutta kasvot varsin samanlaiset) sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Unossakin on ihan kamalasti Sagan piirteitä sekä kasvoissa että luonteessa - isäni kutsuu Unoa usein Sagaksi :-)
Ihana Untti |
Siinä kuulumiset tällä erää. Jokunen video tämän päätteeksi! Oikein mukavaa kevään odottelua - kunpa pian pääsisimme jääkävelyille!!
ps. Uno teki vieraillessamme siellä yöllä kakat sisälle - sanomalehdelle. Näin käy vielä välillä. Aina paperille. Pissit tulee lähes aina ulos.
Saga ja Uno - vetoleikki. Ja välillä Saga vie lelun Laurille heitettäväksi.
Saga ja Uno - painileikki. Hukka meinaa puuttua peliin, mutta iskä puuttuu peliin (vaikka ei pitäisi/tartteisi).
Saga metsästää hiirtä - tällä kertaa tuloksetta.
Saga Myllykalliolla
Sattuipa mukavasti - kaveri oli puistossa leikkimässä ja Sagakin pääsi leikkiin hetkeksi mukaan :-)
Kyllä Saga on just niin ihana kuin kerrotkin, aivan mahtava tyyppi ja olen todella onnellinen ja kiitollinen tästä koirasta! Te olette kyllä Arin kanssa tehneet niin hyvää työtä; Sagalla on ollut optimaaliset kasvuolosuhteet...siinäpä se suurin salaisuus=)Koiran luonne periytyy suunnilleen niin, että 10% määrää geenit ja se loppu 90% on ympäristön aikaansaannosta...
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaJa kiitos kaikista neuvoistasi .. ja että valitsit meidät Sagan huoltajiksi!
Olipa taas iloista ja hyväntuulista luettavaa! :)
VastaaPoista