Agilityä, ulkoilutuskavereita ja paljon muuta ohjelmaa

Synttärit menivät ja seuraavana päivänä sai Saga 1-vuotisrokotuksensa. Samalla lääkäri katseli turvonneita, maitoa sisältäviä nisiä ja oli sitä mieltä, että kyllä valeraskaus itsestään menee ohi jossakin vaiheessa, kunhan ulkoilemme paljon ja keksimme kaikkea muutakin kivaa puuhaa Sagalle. Niinpä olemme kuljettaneet Sagaa mukana autossa kauppareissullekin, ja olemme saaneet sattuman kautta ulkopuolista ulkoilutusapuakin. Nimittäin äitini tuli meille kylään tiistaina synttäreitten jälkeen ja kävi ulkoiluttamassa Sagaa keskiviikkona keskellä päivää - ja viihdytti Saganaattoria muutenkin. Tällä viikolla kollegani Natalia kahden pienemmän tyttärensä on käynyt ulkoiluttamassa Sagaa parin tunnin verran katena iltapäivänä... ja sekä pikkutytöt että koiruutus ovat olleet ihastuksissaan (tytöt ovat jatkaneet koiraleikkejä kotona niin, että ovat leikkineet Sagaa ja taluttajaa..ja Anna oli herännyt tänään aamulla ensimmäiseksi kysyen, saako tänäänkin ulkoiluttaa Sagaa) :-) Tytöt kun kovasti haluaisivat koiran, mutta valitettavasti heidän isänsä on allerginen. Eli ulkoilutusapupäivinä Saga on ulkoillut lähes neljä tuntia/pvä!

Ja maanantaina oli Agilityn luoksetulotesti. Minua jännitti ihan kauheasti, Saga ei tajunnut jännitykseni syytä, vaikka aistikin sen. Rehellisesti testin jälkeen tajusin, että olisin kyllä voinut harjoitella testiä varten, mutta hieman yllätyksekseni ja onnekseni Saganaattori totteli käskyjäni oikein hienosti ja läpäisimme testit (luoksetulot sekä muiden koirien takana  sekä muiden koirien läpi ja seuraaminen sekä keppien että ihmisten ja koirien läpi). Olin todella ylpeä Sagasta - ja pikkuisen itsestänikin, vaikka oikeasti siis vähän hävetti, etten ollut ollenkaan valmistautunut testiin. Mutta onneksi Ari on treenannut luoksetuloa ja paikkaa niin hyvin, että Saga totteli minuakin, vaikka olen testannut käskyjen toteltavuutta vain satunnaisesti. Nyt testin jälkeen olemme harjoitelleet itse asiassa varmaan enemmän kuin koskaan ennen: olen kokeillut ulkona lenkillä luoksetuloja ja kotona leikimme lelunpiilotusta niin, että Saga jää paikalleen odottamaan, kun käyn piilottamassa lelun ja tulee sitten etsimään lelua kutsustani. Ja tämän lisäksi olemme harjoitelleet sivulla kävelyä. Ja hienosti on mennyt! :-) Eli ensi viikolla, kun varsinaiset treenit alkavat, olen valmistautunut paremmin. Toivottavasti työn tulos näkyy ja pääsemme loistamaan..tai ainakin pärjäämme siinä kuin muutkin (Saga näytti olevan innoikkain kommunikoimaan muitten koirien kanssa..ja tilannetta ei helpota se, että ryhmässä on Sagan koirapuistotuttu Batman..) :-)

Muutenkin meillä on ollut säpinää. Lauantaina lähdimme rapujuhliin (kyllä, rapujuhlia voi pitää keväälläkin, jos ne jäivät väliin syksyllä!!) ystävillemme ja siellä Saga pääsi leikkimään naapurin kolmen setterin sekä pienen Taika-tytön kanssa. Taika kyllä oli enemmän häiriintynyt kuin innoissaan Sagan nuolemisyrityksistä...mutta ainakin Sagalla oli vahdittavaa! Ja olimme siellä yökylässä, joten S pääsi väliimme nukkumaan :-) Aamulla lähdimme suoraan Arin ratsastustunnille ja kiersimme Sagan kanssa taas tunnin mittaisen ihanan metsä-merenrantapolun. Saga juoksi ympäri metsiä todella innoissaan ja nuuski kaikkea mahdollista :-) Ja lauantaina muuten olimme monta tuntia ulkona ennen juhlia - ensin koirapuistossa ja sitten kollegani tuli Anna-tyttönsä kanssa paikalle ja lähdimme kävelylle harjoittelemaan Sagan ulkoilutusta ja tutustuttamaan tytön ja Sagan toisiinsa.

Eli puuhaa on riittänyt! Lähiaikoina pääsemme kenties tutustumaan Sagan 3kk-ikäiseen siskopuoleen (sama isä) Cocoon (Dandinas Winter Snowflake), joka asustelee myös Lauttasaaressa. Cocon "emäntä" otti minuun yhteyttä Facebookin kautta - oli saanut tietoni juuri täältä blogista. Ja todennäköisesti Fiti ja Johanna saattavat tulla kanssamme metsäkävelylle sunnuntaina talleille. Ja tietääkseni pikkutyttöjen talutusinnostus ei ole laantunut vaan kasvanut, joten Saga saanee nauttia heidän seurastaan tulevaisuudessakin! :-)

ps. Sagan eka varsinainen näyttelykin on tulossa.. toukokuun lopussa Jäähallissa. Jännittää...

pps. eilen laitettiin punkkiainetta..muutamassa koirakaverissa on jo ollut punkkeja.

Saga 1-v

Saga juhlii tänään 1-v - synttäreitä. Ikävä kyllä ostamani vinkulelu (joku majava tms) saa odottaa kaapissa valeraskauden loppumista, mutta jotta päivänsankari saisi jotain erikoista synttäreittensä johdosta, tein Sagalle synttärikakun karjalanpaistilihoista juustoraastekuorrutuksella ja nakkikynttilällä. Maistui :-)

ps. heti aamulla Saga sai kauttani onnittelut kasvattaja-Jaanalta!

Vareraskautta ja uusia tuttavuuksia

Valeraskaus ei suinkaan mennyt ohi pääsiäissoman paikkakunnanvaihdon vaikutuksesta vaan nisät ovat tällä viikolla turvonneet ihan mahdottomiksi. Pesää ei ole rakennettu, mutta S ulisee kovasti peräämme (ei arkirutiinien yhteydessä, mutta muuten) ja on aika tottelematon. Torstaina S ryntäsi metsässä kävellessämme jäniksen perään, kun minä en ehtinyt huomata jänistä ja kieltää ajoissa. Muutama panikkiminuutti ehti kulua ennen kuin joku lähitalon työmies kantoi nolon ja säikähtäneen karkulaisen takaisin. Sen jälkeen ei S ole saanut viipeltää vapaana.

Hiiriä on metsästetty - yhden kanssa S leikitteli puolisen tuntia ennen kuin antoi kuolettavan pureman.

Eilen Saga tapasi serkkuni 8-viikkoisen Schäfer-pennun Indyn pihallamme ja sitten meillä sisällä. S yritti kovasti pomottaa, mutta pikkuinen antoi kyllä uskalluksen kasvettua hieman takaisinkin. Kesällä, jos he tapaavat mökillä, taitaa olla roolit toisin päin.... ?! :-)

Huomenna on sitten Saganaattorin 1-v synttärit. Minkäköhänlanen kakku kehitetään sankarille?? :-D

Valeraskaus ja pääsiäisloma

Enää viime viikolla emme uskaltaununeet jäälle, mutta sitä ennen kävimme lähes päivittäin jääkävelyillä muutaman viikon ajan. Muutamalla kerralla Sagalla oli kaverikin mukana - yhdellä kerralla ranskanbulldogi Älvin sekä muutaman kerran Fiti ja Milla. Koirapuistossa on käyty useita kertoja viikossa ja olemma palanneet myös sunnuntain tallikeikkoihin Arin jalan parannuttua. Viime viikolla löysimme Sagan kassa tallin läheisyydestä ihanan uuden (tunnin pituisen) kävelyreitin, joka kiertelee metsässä ja meren rannalla. Ja muuten - viime kerralla Saga uskaltautui nuuskimaan Mikko-hevosen turpaa :-)


Muutama viikko sitten Saga nuoli muutaman päivän lähes taukoomatta takapäätään. Diagnosoin nuolemisen ihan oikein anaalirauhasten täyttymiseen ja kotikonsteina yritin auttaa tilannetta suihkuttelemalla Sagan takapuolta kuumalla veselä sekä syöttämällä poron luita (jotta kakka olisi kovaa ja rauhaset tyhjenesivät itsestään). Naapurimme epäili oireista selittäessäni, että olisiko Sagalla kuten heidän Steffilläkin valeraskaus.... no, muutaman päivän päästä nuolemisen jatkuessa veimme Sagan eläinlääkärille, joka tyhjensi ihan täydet rauhaset ja totesi valeraskautta olevan ilmassa (hieman turvonneet nisät).... eli varotoimenpiteinä piilotimme kaikki pehmolelut. Pyllyn nuoleminen väheni, nisät jatkoivat turpoamistaan. Muita valeraskausoireita emme juurikaan ole onneksi havainneet..minä nyt pikkuista kiukkua/komentelua sekä ihmisille että muille koirille. Ja suurta hellyydenkaipuuta (S viettää illat jomman kumman jaloissa/sylissäni), mutta ei siis mitään erityistä pesänrakentelua tai haluttomuutta lähteä ulos.


Olemme yrittäneet ulkoilla paljon, jotta valeraskaus pysyisi kurissa. Sagan lempipuuhaa on nuuskimisen ja koirapuistossa leikkimisen lisäksi kolojen kaivaminen. Kaivamisen seurauksena oikean etutassun reunimmaisen varpaan vieren iho on hieman saanut vaurioita ja muutaman kerran siitä on tullut pikkuisen verta. Olemme sitä putsanneet, mutta emme muuta tehneet, kun S ei ole reagoinut siihen nuollen tai aristaen - kunnes pääsiäislomallelähtö oli lähellä. S kai oli vähän ärhennellyt koirapuistossa ja tassuun oli kai sattunut joku oksa tms, ja Ari kertoi Sagan hieman nilkuttaneet kotimatkalla. Kun katsoimme tassua, oli kaivamisen seurauksena aiheutunut pieni ihovaurio ehkä astetta punaisempi ja hieman S aristeli sitä. Minä olisin ylireagoinut taas kerran ja vienyt Sagan ennen lomalle lähtöä lääkäriin, mutta muut vakuuttelivat minulle, että katsotaan nyt muutama päivä ja laitetaan antibioottivoidetta, jos tassussa on pieni tulehdus. Taisin minä hieman kipulääkettäkin antaa....

No, loman vietimme siis vanhempieni luona Lappeenrannassa. Saga pääsi taas leikkimään Hukan kanssa. Maunokin kävi Sagaa ja Hukkaa moikkaamassa (Hukka komensi Sagaa, kun S meinasi pomottaa Maunoa). Ensin olimme päivän kaupungissa (nyt ilmojen lämmettyä koiruutukset leikkivät pihallakin toisin kuin hiihtoloman -25 pakkasessa) ja sitten menimme yhdeksi yöksi mökille. Saga ja Hukka leikkivät lähes koko päivän (ja seuraavankin päivän ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin) ulkona juosten pihalla ja jäällä kaikkia luonnon tuoksuja ihmetellen. Tassua S nosteli ihan välillä, mutta kipeä tassu ei mitenkään hillinnyt menoa. Muutaman kerran päivässä lepohetkien yhteydessä laitoimme rasvaa ja vaikutusajaksi (n. tunti) päähän. Hukka ärisi kaulurille, s ei nollut siitä moksiskaan. Päivän riehumisen  ja saunomisen - S oli kanssamme koko ajan saunassa, ja ylälauteella- päätteksi sitten maistuivat unetkin hyvin yöllä - varsinkin  kun S pääsi minun ja Arin väliin nukkumaan :-)


Mökkeilyn jälkeen olimme vielä sunnuntai-iltaan Lappeenrannassa. La-illalla minä ja Ari lähdimme ystävämme tupareihin ja S jäi Hukan ja vanhempieni kanssa kotiin. Saganaattori oli hieman uikuttanut lähtömme jälkeen ja sitten kapertynyt minun peitolleni levälleen jääneiden vaatteideni päälle nukkumaan ja ollut hetken surullisen oloinen.. mutta piristynyt sitten ulkoilun jälkeen. Loppuillan S oli ottanut hai-laiva - henkilökseen (S seuraa minua kuin hai laivaa kotona) äitini, joka on ennnekin ollut Sagan tuki ja turva. Yöllä sitten tulimme takaisin ja koiruutus palasi mamman vierestä minun viereeni nukkumaan.


Eilen päivän vielä vietimme Lappeenrannassa, illalla palasimme kotiin. Tassu näyttää parantuneen hyvin (ei enää arista sitä yhtään). Kaikki kavereitten tuoksut olivat ihania iltalenkillä.. ja tänään aamulla kävimme nuuskimassa vesitornin ympäristön. Koirat ovat kyllä ihania, kun sopeutuvat niin hyvin joka paikkaan.. ja ovat niin ihania ja hellyyttäviä seuralaisia! :-)


ps. ihan kuin Sagan nisät olisivat pienentyneet aika lailla... jospa se toimisi, että valeraskaus loppuu maiseman vaihdoksen seurauksena??? Hoppas så!

Talvista ulkoilua ja kyläreissu

Loman jälkeen arki rutiineineen on taas palautunut: Aamulla minä käytän Sagan noin puolen tunnin lenkillä, töistä palattuani käymme puolen tunnin-tunnin kävelyllä ja iltavuorot hoitaa Ari - noin tunnin koirapuistokäynti kuuden ja ysin välissä ja sitten ennen nukkumaanmenoa vartin pissilenkki. Saga tuntuu mukautuneen rytmiin hyvin ja vaikuttaa elämäänsä ihan tyytyväiseltä - kotona pötköttelee ja seuraa puuhastelujamme rauhallisesti välillä vinkuleluleikkejä pyytäen ja ulkona riittää sitten virtaa. Itse asiassa virran määrä on ehkä hieman vähentynyt ekojen juoksujen jälkeen?? Koirapuistossa Saga ei touhota enää tuhatta ja sataa koko aikaa, vaan tyytyy välillä tarkkailemaan tilanteita meidän jalkojen juuressa (minäkin käyn siellä välillä!!). Kävelyillä nuuskimisen lisäksi mielipuuhaa on pupun papanoitten metsästys ja nyt pakkasten hellittäessä lumihangesta tulevien hiirten ja hiirten tuoksujen perässä kolojen kaivaminen. Kerran sagalla kävi jo tuuri ja onnistui nappaamaan hiiren - ja oli siitä tavattoman ylpeä!! :-) Ei S hiirtä syö, mutta kuljetti ylpeänä niskasta puraisemalla tappamaansa tyyppiä meille näytille.

Viime viikonloppuna kävimme lauantaina kaikki kolme ulkoilemassa meren jäällä. Saga pääsi juoksemaan vapaana ympäriinsä ja nautti vapaudestaan suunnattomasti. Saga osottautui myös pilkkijöiden ystäväksi/riesaksi, sillä S kävi nappamassa muutaman kalan pilkkijöiltä (jotka ensin antoivat Sagalle yhden). Emme meinanneet millään saada Sagaa lähtemään pois heidän luotaan..... jäällä kävelyn jälkeen menimme vielä hetkeksi ohikulkumatkalla koirapuistoon ja sitten meillä olikin loppupäivän umpiväsynyt, mutta varmasti onnellinen  koira seurassamme :-)

Sunnuntaina Saga pääsi kylään Paula-tädille ja Jani-sedälle meidän ollessamme Arin veljenpojan ristiäisissä. Enää Saganaattori ei hauku Hugo-kilpikonnalle, vaikkakin tarkkailee sitä uteliaana.

Tämän viikon huippukohta oli varmaan eilinen ulkoilu, kun satuimme iltapäivällä samaan aikaan lähipuistoon Fitin (puolitoistavuotias kultainen noutaja, joka asuu naapuritalossamme) kanssa. koiruutukset saivat vapaina juosta ja leikkiä ja kaivaa kuoppaa paksussa, 0-asteisessa lumihangessa. Välillä heittelin Sagalle lumipalloja, joits Naatturi metsästi innokkaana. Suurimman osan aikaa koiruutukset viihtyivät yksinään vaikkakin toistensa läsnäolosta tietoisina Saga hiiriä metsästäen (kaivoi taas uskomatonta labyrinttipolkua - vain häntä näkyi välillä!! :-) ) ja Fiti kuusen alaoksia jyrsien (ihanaa, kun ei tarvinnut itse pitää kämmenillä kepistä kiinni!!!!). Minä ja Fitin huoltaja Johanna juttelimme ihanassa kevätauringossa ja puolitoista tuntia meni silmänräpähdyksessä! Ja sitten mukavan ulkoilun jälkeen taas ruoka ja uni maittoivat hupsulle koiruutukselle :-)


Tänään voisimme taas lähteä jääkävelylle, niin upealta ilma näyttää. Ja muutaman viikon päästä Saganaattori saattaa taas päästä mökille jopa muutamaksi päiväksi - jos pääsiäisenä olisi vähemmän pakkasta kuin hiihtolomalla jotta mökillä pärjäisi yöpyäkin. No, joka tapauksessa Hukan seuraan silloin pääsemme.


ps. Hukka ei selvinnyt nenäpunkista yhtä vähällä kuin Saga: Hukan köhä paheni ja Hukka sai antibioottikuurin nielutulehdukseen. Sagan oireet siis hävisivät kahdessa-kolmessa päivässä. Lääkekuuri tosin jatkui kolme viikkoa.

Hiihtolomareissu: leikkimistä ja sairastelua

Perjantaina Saga ihmetteli pakkaamistani kotona, kun pakkasin mukaan myös Sagan tavaroita. Illansuussa Ari vei meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme Sagan kanssa keskelle ihmisvilinää. Asemalla oli kaaos lumipyryn takia. Junamme oli myöhässä - kuten kaikki muutkin junat. Jouduimme vaeltelemaan lähes tunnin asemalla ja aseman ulkotiloissa, kunnes saimme edes tietää junan uuden lähtöajan. Saga oli aivan ihmeissään väkimäärästä ja tutustui innokkaanan muihin koiriin asemalla. Odottaessamme junaan pääsyä vihdoinkin oikealla raiteella tutustuimme Tarmoon, 12-viikkoiseen pihispentuun (http://tarmokas.vuodatus.net/page/Tarmo). Tarmo tulo kanssamme samaan junaan ja samaan lemmikkivaunuun, jossa koiruutukset pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Samassa vaunussa oli muutama muukin koira (ja kissa), joiden kanssa Saga kävi tekemässä tuttavuutta. Sagan ensimmäinen junamatka meni siis oikein mukavasti leikkiessä ja penkillä nukkuessa ..vaikka lähtö viivästyi lähes tunnilla ja juna oli melkein puoli tuntia muutenkin myöhässä.

Asemalla meitä vastassa olivat äiti, iskä ja Hukka. Koirien tapaaminen oli taas huisin hauskaa katseltavaa ja samantien Saga aloitti Hukan härnäämisen. Ja Hukka oli mielissään :-) Ensimmäinen yö oli todella levoton, kun koiruutukset vaelsivat lähes koko yön paikasta toiseen - välillä he olivat minun vierelläni ja välillä vanhempieni välissä talon toisessa päässä. Aamulla heillä oli selkeä sopimus, että minut saa parhaiten herätettyä ja tulivat siis Saga etunenässä Hukan vahtiessa metrin taaempana tuijottamaan minua, että lähtisin ulos... ja toimihan se. Siis lähdin kahden hupsun koiran kanssa tarpomaan metsäpoluille ja saavuin puolen tunnin päästä takaisin aivan umpihiessä.....vaikka pakkasta oli -23 :-) Koirat jatkoivat ruuan jälkeen uniaan ja minäkin otin pienet tirsat ennen kyläreissuja. Iltapäivällä minä ja Saga lähdimme kummityttöni Iriksen synttäreille ja siellä Saga pääsi leikkimään Mimmi-spanielin kanssa. Paluumatkalla haimme vanhempani heidän kyläilypaikastaan ja Saga oli ihmeisään uudessa paikassa ja uusista ihmisistä. Ja kävi vuorotellen jokaisen jaloissa rapsuteltavana :-) Kyläreissujen jälkeen Saga oli umpiväsynyt ja pystyin helposti jättämään koiruutuksen muutamaksi tunniksi löhöilemään Hukan seuraan ja lähdin itse seuraavaan kyläpaikkaan(aamulla ja edellisiltana Saga selvästi koko ajan oli varuillaan, että jos minä lähden pois..kun niin monta kertaa olemme tuoneet Sagan hoitoon vanhemmilleni ja lähteneet itse matkalle.... eli nyt S seurasi minua kuin hai laivaa ja tuli vessakäynninkin ajaksi vahtimaan oven taakse).


Seuraava yö meni rauhallisemmin, vaikka koirat edelleenkin vaihtoivat usein paikkaa yön aikana. Sunnuntaina kävimme taas komisin aamulenkillä ja sitten ihmisten aamupalan jälkeen lähdimme mummikierrokselle iskän ja Hukan kanssa. Kävimme ensin isäni äidin luona (korkeamummi) ja jatkoimme sitten saman talon saman rapun alempaan kerroksen äidinäitini (ystävämummi)luokse. Muutaman tunnin vierailun jälkeen kävelimme eri reittiä pois takaisin kantakotiin. Kotiin päästyämme siskoni ystävät toivat parikuukautisen sekarotuisen koiransa Maunon tutustumaan Sagaan ja Hukkaan. Maunolla on käytössä Sagan vanha peti ja siksi varmaankin Mauno nuuski Sagaa erityisen ihmeissään. Saga hieman komenteli nuorempaansa, mutta häntä koko ajan uskomatonta vauhtia vipattaen.. ja Hukka torui Sagaa. Pian koiruutukset peuhasivat keskenään innolla. Vanhaherra-Hukka yritti saada pennut leikkimään leluilla kanssaan, mutta Saga ja Mauno olivat lähinnä kiinnostuneet kuurupiiloleikistä tuolien alla ja välissä. Illalla Saga malttoi nukkua hetken, mutta sitten saapui Ari paikalle ja hetken iloisen jälleennäkemisen pieni koiruutus väsähti täysin, kun koko porukka oli kasassa :-)

Maanantaina ulkoilimme lähimetsien poluilla ja pakkasten hieman lauhduttua (viikonloppuna koko ajan alle -20) koiruutukset innostuivat jahtaamaan sukkaa pihallakin, jonne iskä on tehnyt lumesta kukkuloita ja kujia. Illalla minä ja Ari lähdimme Sagan kanssa tapaamaan serkkuni Marin koiraa Dalia (vesikoira) tätini Merjan pihalle. Koirilla oli hauskaa, kun juoksivat kinoksissa metsästäen frisbeetä!


Iltalenkillä Hukka nappasi matkaansa paksun kepin, jota söi kävellessään ja Sagakin sai palan mutusteltavakseen. Nukkumaan mennessä Saganaattori oksensi puun ja liman sekaista töhnää ja piti ihmeellistä korinaa. Epäilimme korinan ja oksentelun syyksi juuttunutta puupalaa ja siksi syötimme Sagalle tankoparsaa. S jatkoi kakomistaan ja korinaa ja liman oksentelua koko yön (ihan minun kyljessä kiinni nukkuen!! :-) ) ja aamulla levottoman, useiden puklujen jälkeisen yön jälkeen varasimme lääkärin kunnalliselta eläinlääkäriltä, jolla olimme käyneet kesällä rokotuksessa. Lääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että oireet kuulostavat nielutulehdukselta. Päivällä kävin kylässä vanhalla koulukaverillani ja palattuani sain kuulla Sagan kakomisen jatkuvan edelleen.. ja Ari soitti yksityiselle lääkärille, jos saisimme ajan jo tälle päivälle (kunnallisessakin olisi ollut poliklinikka-aika klo 15-16, jonne voi mennä ilman ajanvarausta..mutta siellä joutuu jonottamaan pitkään). Onneksemme saimme ajan heti ja veimme Sagan eläinlääkäriasema Focukseen. Siellä mukava lääkäri kyseli paljon ja tutki tarkasti ja päätyi taudinkuvassa Lappeenrannassa kuulemma varsin yleiseen nenäpunkkiin. Saga sai erikoismatokuurin ja oksennuksenestolääkettä (piikki + tarvittaessa seuraaviksi päiviksi tabletit) sekä lääkettä vatsakalvon tasapainottamiseen oksentelun jälkeen. Saimme samalla lääkkeet myös Hukalle ja Dalille, joiden kanssa Saga oli ollut tekemisissä edellisenä päivänä. Ilmoitimme asiasta toki myös Maunolle ja Mimmille, jotta osaisivat olla varuillaan. Punkki kun on kai varsin tarttuva..vaikka osa ei siitä oirehdikkaan. Saga on voinut saada punkkitartunnan jo Helsingissä tai junamatkalla tai vasta Lappeenrannassa. Emme ulkoilleet eilen kovin pitkiä lenkkejä, vaikka Saga olikin varsin pirteä. Kuitenkin ulkona röhinä lisääntyi sisälläoloon verrattuna. Ruoka maistui koiruutukselle koko ajan ihan normaaliin malliin.. varsinkin kun kipeälle koiruutukselle tarjottiin kanafilettä ja riisiä nappuloiden sijaan :-)
 

Keskiviikkona kävimme aamulla varsin reippaalla ja pitkällä lenkillä yhdessä äitin ja Hukan kanssa. Saga röhisi edelleen innostuessaan ja hengittäessään normaalia nopeammin, mutta muuten koiruutus voi hyvin. Hukkakin hieman röhisi, joten todennäköisesti Hukkakin oli saanut tartunnan. Sagan oksentelu ei jatkunut piikin vaikutuksen loppuessa ja röhinäkin väheni iltaa kohti mennessä. Ikäviä kaikki tällaiset sairastapaukset.. mutta niitä aina välillä tulee. 

Eilen torstaina nukuimme pitkään ja sitten pienen aamulenkin jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kaikki (minä, Ari, äiti ja iskä sekä koirat) mökille retkelle. Haimme kaupasta  hieman evästä ja sitten lähdimme matkaan. Lunta oli satanut taas paljon ja iskän polut olivat kevynen lumikerroksen peitossa. Koirat olivat innoissaan hyppiessään hangessa ja luikkiessaan poluilla. Koirat viihtyivät pitkästä aikaa kunnolla ulkona, kun pakkanen oli laskenut pitkästä aikaa alle kymmeneen asteeseen. Muutaman tunnin ajan leikimme ulkona ja kävimme kävelyllä lähimaastossa ja sitten grillasimme makkaraa, joista koiruutuksetkin pääsivät osallisiksi. Ruokailun jälkeen alkoikin kaikkia jo väsyttää ja kahvit juotuamme laitoimme kimpsut ja kampsut taas kasaan ja koitti eron hetki: me lähdimme ajamaan kotiin Helsinkiin ja vanhempani palasivat kotiin Lappeenrantaan. Väsynyt Saganaattori nukkui koko matkan auton takapenkillä ja kotonakin uni maittoi rankan viikon ja erityisesti rankan mökkireissun jälkeen.


Paluu arkeen koittaa vasta maanantaina, eli vielä kotonakin saamme viettää laatuaikaa Naatturin kanssa, kun ei tarvitse mennä töihin! :-)

Paluu koirapuistoelämään

Eilen koitti vihdoin päivä,  jolloin Saga pääsi neljän viikon tauon jälkeen koirapuistoon. Tämän ajan ajattelimme riittävän eristykseen- kun juoksuvuotoa oli vain se reilu viikko ja vähitellen muutekin merkit ovat pitkälti hävineet. Vielä Saga vähän merkkailee, mutta aivan toisella tavalla kuin muutama viikko sitten. Ja nuuskiminen on palautunut tasolle aika ennen juoksuja. Erityinen hellyyden kaipuu on säilynyt :-)

Itse en ollut mukana puistokäynnillä, mutta hieman hämillään Saga oli ollut ja kyhnännyt aika paljon Arin jaloissa..mutta toki myös leikkinyt ja juossut kyllikseen! 

Loppujen lopuksi ei Saga varmaan jäänyt ihan kauhean paljon mistään paitsi koirapuistottoman kauden aikana, sillä tapasimme kuitenkin lenkeillä aika paljon muita koiria, joiden kanssa Saga sai hetken kerrallaan seurustella... ja nämä ihanat säät olivat pelastuksemme: Viime viikkoina, kun lunta on ollut paljon, olemme lähes kaikki ulkoilut tarponeet milloin metsäpoluilla, milloin puistopoluilla, milloin umpihangessa. Ja minä olen heitellyt Sagalle keppiä hankeen niin, että pieni koiruutus on hyppinyt ja kahlannut niitä hakemaan ihan innoissaan itseään korkeammista kinoksista. Ja hauskaa on ollut meillä molemmilla, kun olemme olleet yltäpäältä lumessa lähes jokaisen reissun jälkeen :-) (Ari satutti taas pohkeensa, joten olen viikon verran yksin ulkoiluttanut Sagaa)

Uutena piirteenä Sagan puuhasteluun sisällä on tullut leikkivimma: Ennen juoksuja vinkulelut (eivätkä muutkakan lelut) eivät juurikaan kiinnostaneet, mutta nyt Natturi kantaa niitä luoksemme jakuvasti ja useampaan otteeseen päivän aikana meidän pitäisi leikkiä niillä hänen kanssaan. Merkki mistä?? ..toivottavasti ei ainakaan valeraskaudesta.