tiistai 20. syyskuuta 2011

Saga suolla (ja muita kuulumisia)

Muotovaliomme pääsi viime viikolla mukaani ysiluokkalaisten suoretkelle Torronsuolle. Oppilaat olivat Sagalle tuttuja viime vuoden Suomenlinnapäivästä ja omat luokkalaiseni osasivatkin jo kysellä etukäteen otanko Sagan mukaan :-)
Lähdimme kahdeksan aikaan koululta (Paavo Nurmen patsaalta) kaikkien saavuttua paikalle (pari nukkui pommiin ja missasi suoretken :-() ja matkustimme puolisentoista tuntia bussilla suolle. Saga makoili leppoisasti penkillä vieressäni ja tarkkaili oppilaita (ja nautti rapsutteluista) :-) 

Osa porukasta matkusti suon toiseen päähän ja me toiseen päähän. Saavuttuamme määränpäähän tarvoimme hetken metsäpolkuja pitkin, kunnes saavuimme suon reunaan. Saga ryntäili innoissaan polulla ja polun vieressä jonoa johtaen (ja koko ajan tarkistaen, että tulenhan varmasti perässä). Olin hieman pelännyt, miten Saga käyttäytyy pitkospuilla, mutta olin turhaan huolissani. Pääasiassa Saganaattori juoksi pitkospuita edestakaisin täyttä häkää, mutta pomppasi välillä puilta pois outoja suotuoksuja ihmettelemään. Yhdessä kohdassa, jonne Saga loikkasi suoraan pitkospuilta, oli aika vetistä ja Saga katseli vähän hämillään minua, että mitä tämä tarkoittaa - tännehän vajoaa..... mutta pääsi sitten omin voimin pois pienestä silmäkkeestä ja jatkoi tutkimusretkeään :-) Sää ei ollut mikään parhain mahdollinen, vettä satoi paikoitellen aika rankasti, mutta emme antaneet sen häiritä retkeämme. Maisemia emme kylläkään jääneet juurikaan ihailemaan vaan kävellä posotimme eteenpäin kohti suon toista laitaa. 

Puolivälissä kohtasimme toisen puolen seurueestamme. 


Suon toisella laidalla meitä odotti nuotiopaikka ja halkovarasto. Puut piti pilkkoa ja nuotio kyhätä märistä puista. Tarmokkaat ja osaavat oppilaamme hoitivat homman helposti, nopeasti ja tyylikkäästi kotiin! Vettä satoi edelleen (onneksi tihuttaen, päiväksi oli luvatty syysmyrskyä). Saga oli aivan likomärkä ja kylmissään, kun pysähdyimme nuotiopaikallei. Onneksi olin ottanut pyyhkeen ja villapaidan mukaan. Onneksi pian pääsimme lämmittelemään nuotion ääreen syömään koulun eväitä ja grillaamaan makkaraa. Sagakin sai oman makkaran (lisäaineetonta Vatajan nakkia). Ja osan juustoleivästäni :-) Kaikilla oli oikein mukavaa sateesta huolimatta.
Grillattuamme palasimme bussiin ja lähdimme takaisin Helsinkiin. Sekä märät oppilaat että Saga pääsivät lämpimään bussiin lepäämään (tai riehumaan). Kahden jälkeen olimme perillä ja koulussa käynnin jälkeen lähdimme Sagan kanssa kotia kohti. Kyllä oli väsynyt, mutta varsin tyytyväisen oloinen koira illalla!! :-)

Huomenna Saga pääsee taas Anna-Gretan (kollegani) luokse hoitoon, kun lähdemme matkalle. Sagan piti alunperin päästä mökkeilemään Hukan kanssa, mutta noin kuukausi sitten Hukkis-parka liukastui ja Hukan polven ristiside repesi. Polvi leikattiin ja nyt Hukka on toipilaana kotona, eikä saa yhtään riehua. Toipuminen kestää kauan, mutta toivottavasti Hukka on parannuttuaan entistä paremmassa kunnossa!!! Matkalle on ihana lähteä, mutta Sagaa tulee joka kerta ikävä.. Mutta pitäisi vain ajatella niin, että koiratkin kaipaavat varmasti vaihtelua ja A-G:n luona Saga on todella hyvässä hoidossa!!!!!

ps. toissapäivänä Cocon kanssa kävelyllä ollessamme vastaamme tuli ystävällisen oloinen terrierinarttu, jonka Saga ja Coco piirittivät. Kaikki olivat remmeissä ja pyörivät toistensa ympärillä. Yhtäkkiä vieras koira panikoi, remmit pitivät koiria liian lähellä toisiaan (olivat solmussa), ja "vieras" koira  tarttui Sagan pyllystä/pyllykarvoista kiinni. Ei lujaa, koska Saga ei älähtänytkään, mutta tarttuikuitenkin. Koirat vähän rähisivät toisilleen. Mitään jälkiä ei näkynyt heti tapahtuman jälkeen Sagaa tutkiessamme ja Saga vipatti iloisena häntäänsä. Koirat taisivat onneksi säikähtää enimmäkseen meidän ihmisten reaktioita. Illallakaan mitään jälkeä ei näkynyt, muutaman kerran näin Sagan nuolevan pyllyään. Eilen kotiin tullessani Ari sanoi huomanneensa, että Sagan hännän alapuoli hieman punottaa. Tarkemmin tutkittamme siellä näkyy pieni pintahaava, ei muuta. Putsasimme haavan ja laitoimme hieman koirien antibioottivoidetta. Pitää tarkkailla haavaa, mutta toivottavasti se paranee pian itsestään (rasvaamme ja putsaamme sitä pari päivää - tai kuinka kauan punotusta esiintyy). Tänään se näytää jo paremmalta :-) Kaikkea sitä sattuukin!! :-(

Nyt Vilin ja Loren kanssa leikkimään!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti