Talvista ulkoilua ja kyläreissu

Loman jälkeen arki rutiineineen on taas palautunut: Aamulla minä käytän Sagan noin puolen tunnin lenkillä, töistä palattuani käymme puolen tunnin-tunnin kävelyllä ja iltavuorot hoitaa Ari - noin tunnin koirapuistokäynti kuuden ja ysin välissä ja sitten ennen nukkumaanmenoa vartin pissilenkki. Saga tuntuu mukautuneen rytmiin hyvin ja vaikuttaa elämäänsä ihan tyytyväiseltä - kotona pötköttelee ja seuraa puuhastelujamme rauhallisesti välillä vinkuleluleikkejä pyytäen ja ulkona riittää sitten virtaa. Itse asiassa virran määrä on ehkä hieman vähentynyt ekojen juoksujen jälkeen?? Koirapuistossa Saga ei touhota enää tuhatta ja sataa koko aikaa, vaan tyytyy välillä tarkkailemaan tilanteita meidän jalkojen juuressa (minäkin käyn siellä välillä!!). Kävelyillä nuuskimisen lisäksi mielipuuhaa on pupun papanoitten metsästys ja nyt pakkasten hellittäessä lumihangesta tulevien hiirten ja hiirten tuoksujen perässä kolojen kaivaminen. Kerran sagalla kävi jo tuuri ja onnistui nappaamaan hiiren - ja oli siitä tavattoman ylpeä!! :-) Ei S hiirtä syö, mutta kuljetti ylpeänä niskasta puraisemalla tappamaansa tyyppiä meille näytille.

Viime viikonloppuna kävimme lauantaina kaikki kolme ulkoilemassa meren jäällä. Saga pääsi juoksemaan vapaana ympäriinsä ja nautti vapaudestaan suunnattomasti. Saga osottautui myös pilkkijöiden ystäväksi/riesaksi, sillä S kävi nappamassa muutaman kalan pilkkijöiltä (jotka ensin antoivat Sagalle yhden). Emme meinanneet millään saada Sagaa lähtemään pois heidän luotaan..... jäällä kävelyn jälkeen menimme vielä hetkeksi ohikulkumatkalla koirapuistoon ja sitten meillä olikin loppupäivän umpiväsynyt, mutta varmasti onnellinen  koira seurassamme :-)

Sunnuntaina Saga pääsi kylään Paula-tädille ja Jani-sedälle meidän ollessamme Arin veljenpojan ristiäisissä. Enää Saganaattori ei hauku Hugo-kilpikonnalle, vaikkakin tarkkailee sitä uteliaana.

Tämän viikon huippukohta oli varmaan eilinen ulkoilu, kun satuimme iltapäivällä samaan aikaan lähipuistoon Fitin (puolitoistavuotias kultainen noutaja, joka asuu naapuritalossamme) kanssa. koiruutukset saivat vapaina juosta ja leikkiä ja kaivaa kuoppaa paksussa, 0-asteisessa lumihangessa. Välillä heittelin Sagalle lumipalloja, joits Naatturi metsästi innokkaana. Suurimman osan aikaa koiruutukset viihtyivät yksinään vaikkakin toistensa läsnäolosta tietoisina Saga hiiriä metsästäen (kaivoi taas uskomatonta labyrinttipolkua - vain häntä näkyi välillä!! :-) ) ja Fiti kuusen alaoksia jyrsien (ihanaa, kun ei tarvinnut itse pitää kämmenillä kepistä kiinni!!!!). Minä ja Fitin huoltaja Johanna juttelimme ihanassa kevätauringossa ja puolitoista tuntia meni silmänräpähdyksessä! Ja sitten mukavan ulkoilun jälkeen taas ruoka ja uni maittoivat hupsulle koiruutukselle :-)


Tänään voisimme taas lähteä jääkävelylle, niin upealta ilma näyttää. Ja muutaman viikon päästä Saganaattori saattaa taas päästä mökille jopa muutamaksi päiväksi - jos pääsiäisenä olisi vähemmän pakkasta kuin hiihtolomalla jotta mökillä pärjäisi yöpyäkin. No, joka tapauksessa Hukan seuraan silloin pääsemme.


ps. Hukka ei selvinnyt nenäpunkista yhtä vähällä kuin Saga: Hukan köhä paheni ja Hukka sai antibioottikuurin nielutulehdukseen. Sagan oireet siis hävisivät kahdessa-kolmessa päivässä. Lääkekuuri tosin jatkui kolme viikkoa.

Hiihtolomareissu: leikkimistä ja sairastelua

Perjantaina Saga ihmetteli pakkaamistani kotona, kun pakkasin mukaan myös Sagan tavaroita. Illansuussa Ari vei meidät rautatieasemalle ja hyppäsimme Sagan kanssa keskelle ihmisvilinää. Asemalla oli kaaos lumipyryn takia. Junamme oli myöhässä - kuten kaikki muutkin junat. Jouduimme vaeltelemaan lähes tunnin asemalla ja aseman ulkotiloissa, kunnes saimme edes tietää junan uuden lähtöajan. Saga oli aivan ihmeissään väkimäärästä ja tutustui innokkaanan muihin koiriin asemalla. Odottaessamme junaan pääsyä vihdoinkin oikealla raiteella tutustuimme Tarmoon, 12-viikkoiseen pihispentuun (http://tarmokas.vuodatus.net/page/Tarmo). Tarmo tulo kanssamme samaan junaan ja samaan lemmikkivaunuun, jossa koiruutukset pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Samassa vaunussa oli muutama muukin koira (ja kissa), joiden kanssa Saga kävi tekemässä tuttavuutta. Sagan ensimmäinen junamatka meni siis oikein mukavasti leikkiessä ja penkillä nukkuessa ..vaikka lähtö viivästyi lähes tunnilla ja juna oli melkein puoli tuntia muutenkin myöhässä.

Asemalla meitä vastassa olivat äiti, iskä ja Hukka. Koirien tapaaminen oli taas huisin hauskaa katseltavaa ja samantien Saga aloitti Hukan härnäämisen. Ja Hukka oli mielissään :-) Ensimmäinen yö oli todella levoton, kun koiruutukset vaelsivat lähes koko yön paikasta toiseen - välillä he olivat minun vierelläni ja välillä vanhempieni välissä talon toisessa päässä. Aamulla heillä oli selkeä sopimus, että minut saa parhaiten herätettyä ja tulivat siis Saga etunenässä Hukan vahtiessa metrin taaempana tuijottamaan minua, että lähtisin ulos... ja toimihan se. Siis lähdin kahden hupsun koiran kanssa tarpomaan metsäpoluille ja saavuin puolen tunnin päästä takaisin aivan umpihiessä.....vaikka pakkasta oli -23 :-) Koirat jatkoivat ruuan jälkeen uniaan ja minäkin otin pienet tirsat ennen kyläreissuja. Iltapäivällä minä ja Saga lähdimme kummityttöni Iriksen synttäreille ja siellä Saga pääsi leikkimään Mimmi-spanielin kanssa. Paluumatkalla haimme vanhempani heidän kyläilypaikastaan ja Saga oli ihmeisään uudessa paikassa ja uusista ihmisistä. Ja kävi vuorotellen jokaisen jaloissa rapsuteltavana :-) Kyläreissujen jälkeen Saga oli umpiväsynyt ja pystyin helposti jättämään koiruutuksen muutamaksi tunniksi löhöilemään Hukan seuraan ja lähdin itse seuraavaan kyläpaikkaan(aamulla ja edellisiltana Saga selvästi koko ajan oli varuillaan, että jos minä lähden pois..kun niin monta kertaa olemme tuoneet Sagan hoitoon vanhemmilleni ja lähteneet itse matkalle.... eli nyt S seurasi minua kuin hai laivaa ja tuli vessakäynninkin ajaksi vahtimaan oven taakse).


Seuraava yö meni rauhallisemmin, vaikka koirat edelleenkin vaihtoivat usein paikkaa yön aikana. Sunnuntaina kävimme taas komisin aamulenkillä ja sitten ihmisten aamupalan jälkeen lähdimme mummikierrokselle iskän ja Hukan kanssa. Kävimme ensin isäni äidin luona (korkeamummi) ja jatkoimme sitten saman talon saman rapun alempaan kerroksen äidinäitini (ystävämummi)luokse. Muutaman tunnin vierailun jälkeen kävelimme eri reittiä pois takaisin kantakotiin. Kotiin päästyämme siskoni ystävät toivat parikuukautisen sekarotuisen koiransa Maunon tutustumaan Sagaan ja Hukkaan. Maunolla on käytössä Sagan vanha peti ja siksi varmaankin Mauno nuuski Sagaa erityisen ihmeissään. Saga hieman komenteli nuorempaansa, mutta häntä koko ajan uskomatonta vauhtia vipattaen.. ja Hukka torui Sagaa. Pian koiruutukset peuhasivat keskenään innolla. Vanhaherra-Hukka yritti saada pennut leikkimään leluilla kanssaan, mutta Saga ja Mauno olivat lähinnä kiinnostuneet kuurupiiloleikistä tuolien alla ja välissä. Illalla Saga malttoi nukkua hetken, mutta sitten saapui Ari paikalle ja hetken iloisen jälleennäkemisen pieni koiruutus väsähti täysin, kun koko porukka oli kasassa :-)

Maanantaina ulkoilimme lähimetsien poluilla ja pakkasten hieman lauhduttua (viikonloppuna koko ajan alle -20) koiruutukset innostuivat jahtaamaan sukkaa pihallakin, jonne iskä on tehnyt lumesta kukkuloita ja kujia. Illalla minä ja Ari lähdimme Sagan kanssa tapaamaan serkkuni Marin koiraa Dalia (vesikoira) tätini Merjan pihalle. Koirilla oli hauskaa, kun juoksivat kinoksissa metsästäen frisbeetä!


Iltalenkillä Hukka nappasi matkaansa paksun kepin, jota söi kävellessään ja Sagakin sai palan mutusteltavakseen. Nukkumaan mennessä Saganaattori oksensi puun ja liman sekaista töhnää ja piti ihmeellistä korinaa. Epäilimme korinan ja oksentelun syyksi juuttunutta puupalaa ja siksi syötimme Sagalle tankoparsaa. S jatkoi kakomistaan ja korinaa ja liman oksentelua koko yön (ihan minun kyljessä kiinni nukkuen!! :-) ) ja aamulla levottoman, useiden puklujen jälkeisen yön jälkeen varasimme lääkärin kunnalliselta eläinlääkäriltä, jolla olimme käyneet kesällä rokotuksessa. Lääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että oireet kuulostavat nielutulehdukselta. Päivällä kävin kylässä vanhalla koulukaverillani ja palattuani sain kuulla Sagan kakomisen jatkuvan edelleen.. ja Ari soitti yksityiselle lääkärille, jos saisimme ajan jo tälle päivälle (kunnallisessakin olisi ollut poliklinikka-aika klo 15-16, jonne voi mennä ilman ajanvarausta..mutta siellä joutuu jonottamaan pitkään). Onneksemme saimme ajan heti ja veimme Sagan eläinlääkäriasema Focukseen. Siellä mukava lääkäri kyseli paljon ja tutki tarkasti ja päätyi taudinkuvassa Lappeenrannassa kuulemma varsin yleiseen nenäpunkkiin. Saga sai erikoismatokuurin ja oksennuksenestolääkettä (piikki + tarvittaessa seuraaviksi päiviksi tabletit) sekä lääkettä vatsakalvon tasapainottamiseen oksentelun jälkeen. Saimme samalla lääkkeet myös Hukalle ja Dalille, joiden kanssa Saga oli ollut tekemisissä edellisenä päivänä. Ilmoitimme asiasta toki myös Maunolle ja Mimmille, jotta osaisivat olla varuillaan. Punkki kun on kai varsin tarttuva..vaikka osa ei siitä oirehdikkaan. Saga on voinut saada punkkitartunnan jo Helsingissä tai junamatkalla tai vasta Lappeenrannassa. Emme ulkoilleet eilen kovin pitkiä lenkkejä, vaikka Saga olikin varsin pirteä. Kuitenkin ulkona röhinä lisääntyi sisälläoloon verrattuna. Ruoka maistui koiruutukselle koko ajan ihan normaaliin malliin.. varsinkin kun kipeälle koiruutukselle tarjottiin kanafilettä ja riisiä nappuloiden sijaan :-)
 

Keskiviikkona kävimme aamulla varsin reippaalla ja pitkällä lenkillä yhdessä äitin ja Hukan kanssa. Saga röhisi edelleen innostuessaan ja hengittäessään normaalia nopeammin, mutta muuten koiruutus voi hyvin. Hukkakin hieman röhisi, joten todennäköisesti Hukkakin oli saanut tartunnan. Sagan oksentelu ei jatkunut piikin vaikutuksen loppuessa ja röhinäkin väheni iltaa kohti mennessä. Ikäviä kaikki tällaiset sairastapaukset.. mutta niitä aina välillä tulee. 

Eilen torstaina nukuimme pitkään ja sitten pienen aamulenkin jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme kaikki (minä, Ari, äiti ja iskä sekä koirat) mökille retkelle. Haimme kaupasta  hieman evästä ja sitten lähdimme matkaan. Lunta oli satanut taas paljon ja iskän polut olivat kevynen lumikerroksen peitossa. Koirat olivat innoissaan hyppiessään hangessa ja luikkiessaan poluilla. Koirat viihtyivät pitkästä aikaa kunnolla ulkona, kun pakkanen oli laskenut pitkästä aikaa alle kymmeneen asteeseen. Muutaman tunnin ajan leikimme ulkona ja kävimme kävelyllä lähimaastossa ja sitten grillasimme makkaraa, joista koiruutuksetkin pääsivät osallisiksi. Ruokailun jälkeen alkoikin kaikkia jo väsyttää ja kahvit juotuamme laitoimme kimpsut ja kampsut taas kasaan ja koitti eron hetki: me lähdimme ajamaan kotiin Helsinkiin ja vanhempani palasivat kotiin Lappeenrantaan. Väsynyt Saganaattori nukkui koko matkan auton takapenkillä ja kotonakin uni maittoi rankan viikon ja erityisesti rankan mökkireissun jälkeen.


Paluu arkeen koittaa vasta maanantaina, eli vielä kotonakin saamme viettää laatuaikaa Naatturin kanssa, kun ei tarvitse mennä töihin! :-)

Paluu koirapuistoelämään

Eilen koitti vihdoin päivä,  jolloin Saga pääsi neljän viikon tauon jälkeen koirapuistoon. Tämän ajan ajattelimme riittävän eristykseen- kun juoksuvuotoa oli vain se reilu viikko ja vähitellen muutekin merkit ovat pitkälti hävineet. Vielä Saga vähän merkkailee, mutta aivan toisella tavalla kuin muutama viikko sitten. Ja nuuskiminen on palautunut tasolle aika ennen juoksuja. Erityinen hellyyden kaipuu on säilynyt :-)

Itse en ollut mukana puistokäynnillä, mutta hieman hämillään Saga oli ollut ja kyhnännyt aika paljon Arin jaloissa..mutta toki myös leikkinyt ja juossut kyllikseen! 

Loppujen lopuksi ei Saga varmaan jäänyt ihan kauhean paljon mistään paitsi koirapuistottoman kauden aikana, sillä tapasimme kuitenkin lenkeillä aika paljon muita koiria, joiden kanssa Saga sai hetken kerrallaan seurustella... ja nämä ihanat säät olivat pelastuksemme: Viime viikkoina, kun lunta on ollut paljon, olemme lähes kaikki ulkoilut tarponeet milloin metsäpoluilla, milloin puistopoluilla, milloin umpihangessa. Ja minä olen heitellyt Sagalle keppiä hankeen niin, että pieni koiruutus on hyppinyt ja kahlannut niitä hakemaan ihan innoissaan itseään korkeammista kinoksista. Ja hauskaa on ollut meillä molemmilla, kun olemme olleet yltäpäältä lumessa lähes jokaisen reissun jälkeen :-) (Ari satutti taas pohkeensa, joten olen viikon verran yksin ulkoiluttanut Sagaa)

Uutena piirteenä Sagan puuhasteluun sisällä on tullut leikkivimma: Ennen juoksuja vinkulelut (eivätkä muutkakan lelut) eivät juurikaan kiinnostaneet, mutta nyt Natturi kantaa niitä luoksemme jakuvasti ja useampaan otteeseen päivän aikana meidän pitäisi leikkiä niillä hänen kanssaan. Merkki mistä?? ..toivottavasti ei ainakaan valeraskaudesta.

Juoksuviikkojen viettoa ja ulkoilua lumen keskellä

Reilu kaksi viikkoa ekoja juoksuja takana. Ekan viikon jaksoimme laitta Sagalle pöksyt jalkaan sisällä, mutta huomattuamme, että S pääsee nuolemaan alapäätään pöksyistä huolimatta, S oppi ottamaan pöksyt pois ja että verta tulee varsin vähän ja senkin S nuolee pois niin, ettei tekstiileille tipu mitään, jätimme pöksyjen pukemisen pois toisen viikon alussa. En tiedä, onko sillä huhulla, että jos koiralla ei pidä pöksyjä vaan antaa hänen itse siistiä itsensä, niin verenvuotokin on vähäisempää ja juoksut lyhyemmät, perää..... mutta ainakaan minä en ole nähnyt tippaakaan verta missään sen jälkeen, kun luovuimme housuista. Ja meillä on valkoinen olohuoneen matto ja Sagalla valkoinen peti ja niillä hän nukkuu päivät ja yöt. Eli viimeiset verihavainnot noin puolitoista viikkoa juoksujen alkamisesta. Normaalia?

Muita juoksuilmiöitä? Saganaattori nuuski ekan viikon ulkona koko ajan - eli kävelimme niin, että Saga oli koko ajan nenä maassa. Pimpsa turposi ja saavutti huippunsa noin viikko vuodon alettua. Tokalla viikolla nuuskiminen vähentyi, mutta edelleen urosten pissamerkkejä etsitään ahkerasti, mutta vilkuillaan myös eteenpäin. Koko ajan ollaan merkkailtu ahkerasti - jopa niin, että pitkillä lenkeillä pissi loppuu aina valitettavasti kesken :-(  Urosten perään Saga ei tajunnut ekalla viikolla liiemmin haikailla, urokset kyllä haikailivat jo Sagan perään. Tokalla viikolla Saga sitten kiinnostui uroksista ja muutaman kerran pyllistelikin innokkaana vastaantuleville uroksille. Nyt viime päivinä innostus uroksia kohtaan näyttää hieman laimentuneen, mutta urokset ovat vielä kovasti Sagan perään. Sagaa ei nyt enää liiallinen kiinnostus nappaa yhtään vaan näyttää mielensä ja ärisee liian innokkaille nuuskijoille (kuten tänään serkkuni koiralle Dalille, kun koiruutukset tapasivat ensi kertaa pihallamme). Hyvä niin - narttujen on opittava pitämään puolensa!

Pelkäsin etukäteen, miten masentuneeksi Saga saattaakaan tulla, kun ei pääse moneen viikkoon koirapuistoon. Onneksemme ulkona on ollut koko ajan ihana lumisää, joten olemme nauttineet lenkeistä todella talvisissa ja lumikylläisissä maisemissa. Lumessa peuhaaminen, joka on osottautunut Sagan lempipuuhaksi, on varmasti auttanut pitämään koiruutuksen mielen virkeänä, vaikka ei olekaan päässyt vapaana juoksentelemaan muiden koirien kanssa puistoon. Onneksi naapurustossamme on paljon koiria ja jokunen narttukin, joten silloin tällöin hetkiä pieneen leikkiinkin on siunaantunut. Ja olemme antaneet muutaman uroksenkin tulla Sagan lähelle - mutta olleet toki todella varovaisia ja valppaita. Ja ilman muuta koirien omistajat ovat olleet tietoisia Sagan juoksuista.

Mielestäni Saga on ollut erityisen hellyydenkipeä viime viikkojen aikana. Jos vain mahdollista, Naatturi (rakkaalla lapsella on monta lempinimeä!) löhöilee jomman kumman jaloissa ja seuraa minua kuin hai laivaa ollessani kotona. Normaalisti S nukkuu paljon myös kotona ollessamme, mutta nyt hän tuntuu olevan hereillä lähes kaiken kotonaoloaikamme. Työpäivien suhteen ei ole ollut ongelmia - silloin S jää ihan kiltisti kotiin nukkumaan. Ja ihan normaalitahtiin olemme ulkoilleet 3-4 kertaa päivässä - eli lisäkäyntejä juoksut eivät ole aiheuttaneet (kuulemma jotkut koirat ulisevat normaalia useammin ulos juoksujen aikaan... S ei muutenkaan ulise tai ano ulos, vaan näyttää olevan tyytyväinen järjestelyihimme). Juoksujen alkuaikoina S veti ehkä hieman normaalia enemmän, mutta sekin on nyt helpottanut (osittain fleksikiellon ansioista ja lyhyellä hihnalla harjoittelulla..kiitos tästä Arille!). Ja varsin tottelevaisena ja vilkkaana (ulkona) Saganaattori on pysynyt eikä muuttunut merkittävästi pentuvaiheesta kuten kuulemma monet koirat ekojen juoksujen aikana..eli onneksi maailman suloisin koiruutuksemme ei ole kadottanut luontaista hupaisuuttaan ja ihanuuttaan tässä suuressa aikuistumisprosessissa! :-)

Eli oikein mukavasti ovat viime viikot hurahtaneet. Viikon verran pitänee meidän kai vielä pysytellä poissa koirapuistosta, mutta viikko menee nopeasti. Ja lunta riittää ja sääennusteen mukaan kinokset eivät ole hetkeen vielä katoamassakaan..joten nautimme nyt lumileikeistä ja juoksujen loputtua muiden koirien kanssa leikkimestä..ja toivottavasti vielä jonkin aikaa myös lumisista säistä!

 
ps. alakertaamme muuttivat uudet asukkaat ja heidän mukanaan 2,5 vuotias Steffi-labbis. He ovat Sagan kanssa olleet kohtalotovereita - Steffilläkin on juoksut. Ja koirista on tullut hyvät ystävät- Alakerran Aldo-uroksella on ollut ihmettelemistä, kun alakerran käytävässä ja pihalla on kahden kiimaisen nartun tuoksuja. Ei ihme, että Aldo on haukkunut ja ulissut normaalia enemmän viimeviikkoina.... Ja Steffin huoltajat (eli naapurimme) ovat todella ihastuneita Sagaan ja ovat jo puhuneet, että voisivat olla kiinnostuneita Sagan poikasista (tai ylipäätänsä pihiksistä), kun niiden aika tulee.....

Ekat juoksut

Ekat veritipat tippuivat olohuoneen valkoiselle matolle torstai-iltana 14.1.2010 (muutama tunti edellisestä kirjoituksesta) Saganaattorin ollessa 9kk ja 2 päivää vanha. Pöksyt oli ostettu jo kuukausia sitten ja hämillään Saga alistui laittamaan mustat pikkuhousut jalkaan. Poloinen oli muutenkin ihan hämillään....... :-(

Nyt juoksuja on kestänyt viitisen päivää. Juoksuken alusta tähän päivään S ei tuntunut kiinnittävän erityishuomiota poikakoiriin, mutta tänään on ollut havaittavissa muutosta käytöksessä tämän suhteen - S aistii urokset jo kaukaa ja luokse olisi päästävä!!! Eli pissien erittäin tehokas nuuskiminen ei enää riitä. Tänään on myös merkkailtu edellispäiviä enemmän (merkkailu väheni mielestäni muutamana alkupäivänä verrattuna muutamiin päiviin ennen juoksujen alkua). Ja "pimpsa" alkaa olla aika hurjan turpea: turposi merkittävästi päivä ennen ekoja veritippoja ja mielestäni nyt on taas turvonnut lisää. Merkitseekö tärppipäivien lähestymistä??????

Ihmeellistä aikaa. En tiedä, osaako S olla hämillään, kun emme enää käy koirapuistossa ja kierrämme kaukaa lähes kaikki koirat. Monet urokset kuulemma ovat jo muutaman päivän ulisseet Sagan ollessa lähietäisyydellä. 


Ennakkoon mietimme, kuinka radikaalisti Saganaattorin käyttäytyminen muuttuu, mutta emme ole havainneet juurikaan muuta (nuuskimisen ja merkkailun lisäksi) kuin pientä uneliaisuutta ja erityistä hellyyden kaipuuta. Saga kyhnää jaloissamme koko ajan ja nauttii suunnattomasti päästessään jomman kumman syliin tai vatsan päälle nukkumaan :-) Ihan normaaliin tapaan S on ollut työpäivät kotona ja poksutkin ovat pysyneet yllättävän hyvin jalassa tätä päivää lukuunottamatta - S oli keplotellut poksut pois jalastaan ja repinyt paperin sieltä sisältä silpuksi. Tippaakaan verta ei ole näkynyt missään, vaikka sekä makuuhuoneen että olohuoneen pedit sekä olohuoneen matto ovat valkoisia.... eli siisti tyttö!!! S puhdistaa kyllä itseään koko ajan, jos vain pääsee käsiksi kriittiselle alueelle.... Ja useat koirat kuulemma alkavat ruikkia sisälle tai vonkuvat normaalia useammin ulos  juoksujen aikaan - tätä meillä ei ole onneksi tapahtunut. Muutenkin siis varsin normaalisti olemme oleskelleet.



Ostin Sagalle valmiiksi odottamaan aikuisruokaakin penturuuan sijaan - siirrymme siihen vähitellen, kun penturuoka alkaa loppua. Pikkuneiti on jo iso tyttö ja sukukypsä narttu - nopeasti se aika menee!!!!!! :-(

Joululomailua ja ekojen juoksujen odottelua

Sagan ensimmäinen joulu meni ihmetellessä tohinaa ja touhua. Joulu juhlana ja koristeineen oli muutenkin jännittävä, mutta jännittävyyttä ja ihmeellisyyttä lisäsi vielä se, että vanhempani  ja siskoni saapuivat meille Hukan kanssa - Hukka ei ollut koskaan ennen ollut meillä eikä "asustellut" kerrostalossa. Koiria piti siis ulkoiluttaa varsin usein, sillä Hukka on tottunut kotona oleskelemaan varsin paljon aidatulla pihalla. Koiruutukset nauttivat suunnattomasti toistensa seurasta ja ihmishulinasta - ja saamistaan herkuista (mm. poron keittoluita) ja leluista - ja huomiosta! :-)

Heti joulupäivän aamuna minä, Ari ja siskoni Ella lähdimme matkalle ja koiraveijarit jäivät meille vanhempieni kanssa. Päivän verran he olivat meillä ennen lähtöään takaisin Lappeenrantaan. Siellä koirat saivat nauttia vanhempieni täyspäiväisestä huomiosta ja hellyydestä sekä toistensa seurasta reilut kaksi viikkoa meidän lomaillessa Malesiassa. Isäni oli tehnyt koirille pihalle kukkuloita ja polkuja, jotta heillä olisi hauskaa pihalla - kovien pakkasten vuoksi he kun eivät ennakkosuunnitelmistaan poiketen lähteneet mökille. Koirat olivat jatkuvan valvonnan alla - vanhempieni ollessa muutaman hetken töissä samaan aikaan koko kahden viikon aikana olivat he kuulemma hakeneet mummini paikalle koiravahdiksi...jotta koirat eivät joutuneet olemaan edes kahta tuntia yksin. Ehkä hieman liiottelua.. mutta herttaista! :-) Lappeenrannassa Sagallahan on vielä eri säännöt kuin kotona; kotona sängylle ja sohville ei saa nousta, mutta vanhempieni luona lähes kaikki on sallittua. Niinpä Saganaattori kömpi kylminä pakkasöinä vanhempieni väliin ja Hukan viereen vanhempieni sänkyyn nukkumaan ..tai nukkui äitini uudelleen päällystämällä (teddykangasta) pedillään lämmitetyn takan vieressä takkahuoneessa Hukan vieressä :-)


Päivänä ennen paluutamme vanhempani pakkasivat itsensä, tavaransa ja koirat taas autoon ja tulivat takaisin Helsinkiin. Saga oli ollut ihmeissään tullessaan kotiin ja me emme olleet paikalla :-( Mutta ei ilmaissut ikäväänsä tai ihmetystään muuten kuin nuuskimalla kaikki paikat tarkkaakin tarkemmin (muutenkin S pitää vanhempiani varmaankin hänen toisina huoltajinaan - tämähän kun oli jo kolmas kerta reilun puolen vuoden sisällä, kun olimme matkalla ja S sillä aikaa heidän hoivanaan ..ja muutenkin olemme viettäneet aika lailla aikaa hedän seurassaan sekä mökillä että viikonloppuisin Lappeenrannassa). Kun sitten seuraavana päivänä palasimme kotiin, oli vastaanotto juuri niin ihana kuin osasin taas odottaa :-) Uskomaton jälleennäkemisen ilo muuttui kuitenin pian myös kaihoisaksi ikäväksi, kun pian syötyämme vanhempani ja siskoni sekä Hukka lähtivät ajamaan kotiin.. ja koiruutusten yhteiselämä laitettiin taas katkolle. Molemmat olivat varsin surullisen oloisia.....


Me nukuimme ekan yön lattilla vanhempieni vieraspatjalla, jotta saimme olla lähellä Sagaa :-) Valitettavasti heti seuraavana aamuna alkoi arki ja meidän oli lähdettävä töihin ja Sagan jäätävä kotiin. Itsestäni tämä tuntui kauhean julmalta, mutta koirat ovat näköjään todella sopeutuvaisia ja arki alkoi rullata heti maanantaista tuttuun tapaan. Hukka oli kuulemma mököttänyt sisällä koko maanatain, eikä mennyt juuri ollenkaan pihalle, jossa yleensä viettää puolet päivästä... :-(



Jo joulukuun alusta olemme huomanneet Sagan alapäässä tapahtuvan pientä muutosta sekä merkkailujen ja nuolemisen yleistymistä. Jännitimme kovasti, että selviydymmekö lomasta ilman katastrofia. Loma meni, eikä juoksuja kuulunut. Onneksi. Nyt kuitenkin odotamme niitä alkavaksi päivänä minä hyvänsä.. Saga merkkailee ulkoillessamme vähintään viisi kertaa/lenkki ja nuuskii ihan hulluna muitten koirien pissijälkiä. Ja tänään mielestäni alapää on merkittävästi turvonnut eilisestä. Eli ekaa tippaa odottelemme..... 


Muuten Saga on oma aivan ihana itsensä, jota minulla oli ihan kamala ikävä koko matkan ajan.... :-)

Sagan eka joulu

 Saga toivottaa kaikille 
oikein mukavaa Joulua 
ja 
Onnea Uudelle Vuodelle!