Perjantai-aamuna ulkoillessamme Saga löysi (ja söi) yhden talon pihalta muutaman ohuen nakkisiivun ja minä jouduin lähes panikkiin pelätessäni niiden sisältävän myrkkyä. Töissä en osannut tehdä juuri mitään ja Ari tarkkaili Sagan vointia kotona. Onneksi mielikuvitukseni oli todellisuutta hurjempi ja nakit taisivat olla jonkun muun koiran namipaloja, jotka olivat tippuneet maahan (siinä talossa, jonka pihalla ne olivat, asuu useita koiria). Kauheitä hetkiä....... :-(
Lauantaina kävimme pomppimassa vesitornin lähistön kallioilla ja Saga toimi sosiaalistamisapuna ujolle Heta-pulille :-) Iltapäivällä nukuttuamme pitkät päiväunet ja ulkoilutuamme hetken lähdin viemään Sagaa hoitoon ystävillemme Paulalle ja Janille (meillä pikkujoulut). Saga sai istua autossa etupenkillä (kun minä laitoin Sagan mukaan otettavia tavaroita häkkiin ja en jaksanut tyhjentää sitä). Meitä tultiin ulos vastaan ja Saga oli innoissaan tavattuaan tuttuja. Sisällä Saganaattori nuuski ja tutki kaikki paikat.. ja vasta vartin päästä tajusi altaassa uivan Hugo-vesikilpikonnan. Saga uteliaana kurotteli kaikki raajat jännittyneinä pelottavaa otusta kohden muristen ja haukkuen. Hetkeksi S aina välillä unohti Hugon, mutta palasi pian taas tarkkailemaan (ja olettaakseni meitä ihmisiä suojelemaan hurjalta hirviöltä). Minun lähdettyäni S oli kuulemma ihan hetken uikuttanut ovella, mutta sitten taas Hugo muistui mieleen.. :-)
Hugon vaahtimisen lisäksi Saga pääsi tutustumaan sekä Torkkelinmäen koirapuistoon että muihin lähiseuduin koiriin, pääsi nukkumaan Paulan ja Janin väliin (yölläkin piti toki vahtia Hugoa, joten välillä S nukkui olkkarin lattialla)... ja oli saanut pajon herkkupaloja, joita Jani-sedältä vahingossa tippui....ja sai varmasti enemmän silittelyä kun normaalisti viikon aikana!
Tänään sitten menimme hakemaan Sagaa Arin ratsastustunnin jälkeen ja iloisesti S otti meidät häntää vipattaen ja kasvoja nuolien vastaan.. ja puolusti meitä kovasti pelottavalta Hugolta (murisi ja haukkui kun menimme lähelle allasta.. ja ei ollut poissaollessamme juurikaan murissut vaan muuten vaan tarkkaillut). Hetken siellä juteltuamme lähdimme kohti kotia Kebab-paikan kautta. S ulisi ihan kamalasti Arin mentyä hakemaan ruokaa..... raukalla oli tainnut olla meitä vähän ikävä :-(
Kotona vahtimisesta ja kaikesta uudesta väsynyt koiruutus nukahti lähes heti kotiin saavuttuamme :-)
ps. laitoimme tällä viikolla olohuoneen karvamaton (joka on ollut vintissä Sagan tulosta lähtien) takaisin pakoilleen... ja siitä on tullut Sagan lempipaikka :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti