Monenlaista puuhaa

Tällä viikolla Sagalla on ollut monenlaista puuhaa: Alkuviikko sujui rutiinien mukaisesti (päivät kotona, illalla koirapuistossa), mutta keskiviikkona saimme vieraaksemme ystävämme Annun. Saga tykkää aina vieraista ja on silloin tyytyväisimmillään kotona :-) Keskiviikkona kävimme myös ostamassa Sagalle uuden pedin makuuhuoneeseen, sillä edellinen peti alkoi käydä hieman pieneksi aika lailla pikkupentupäivistään kasvaneelle Saganaattorille - ja meitä alkoi käydä sääliksi Saga, joka mahtui pesään vain kokonaan sykkyrässä tai sitten niin, että roikkui puoliksi pedin ulkopolella. Saga tykästyi näköjään heti uuteen petiinsä, sillä S nukkui koko yön siellä, vaikka ovi työhuoneeseen, jossa Annu nukkui lattialla patjalla, oli auki.. ja normaalisti S käyttää aina tilaisuuden hyödyksi, jos joku nukkuu patjalla ja änkee viereen.. :-) 

Torstaina alkuillasta käytin Sagan koirapuistossa ja sen jälkeen väsytetty Saga matkusti Arin kanssa Lappeenrantaan. Lappeenrannassa Saga ja Hukka olivat riehuneet koko illan vanhempieni kotona. Minä tulin perjantaina perässä ja koiruutukset olivat onnesta sekaisin, kun ensin tulin minä ja sitten isäni... ja koko tuttu porukka oli kasassa! 

Lauantaina koin ensimmäistä kertaa yksin hihnalenkin sekä Hukan että Sagan kanssa..yllättävän hyvin selvittiin, vaikka muutaman kerran käteni olivat koetuksella molempien vetäessä eri suuntiin :-) Aamupäivällä kävimme moikkaamassa isäni äitiä, joka ei ollut vielä kertaakaan nähnyt Sagaa. Hän ihastui heti pieneen uteliaaseen, sormia ja jalkoja nuolevaan koiruutukseen :-) Isääni huvitti koiruutusten jolkottelu matkalla mummille ja takaisin- Saga kun hyökkäili aina silloin tällöin Hukan kimppuun ja jatkoi sitten duracell-poukkoiluaan :-) Iltapäivällä kävimme enoni luona tervehtimässä Irkkua (kummityttöäni) ja Kaislaa sekä heitä vahtimassa ollutta toista mummiani - ja Mimmi-koiraa. Juoksuaikaa viettävä Mimmi hieman aluksi komenteli Sagaa, mutta pian tutut koiruutukset leikkivät sulassa sovussa. Illalla sitten Hukka ja Saga taistelivat karvatossusta - vanha-herra Hukka ensin muristuaan luovutti sukan pikkusintille..mutta oli pakko hieman komennella!!!


Tänään sunnuntaina heräsimme todella aikaisin. Saga kävi herättämässä vanhempani hyppäämällä heidän sänkyynsä ja nuolemalla heidän naamansa :-) Sitten kävimme Sagan kanssa pikkulenkillä, söimme pikaisesti aamupalaa, pakkasimme tavarat ja lähdimme heti kasin jälkeen ajamaan kohti Husö:tä - Arillla kun oli estetunti klo 11.00. Hukka (ja äiti, iskä ja Ella) jäi murheellisena katsomaan Sagan lähtöä :-( Husössä kävimme Sagan, Annikan ja Olavin kanssa kävelyllä Arin ja Janin ratsastaessa. Poislähtiessämme törmäsimme Sagan rotukaveriin Bellaan - ja oli hauska nähdä kahden pihiksen leikkivän  :-) Kerroimme Bellan omistajalle käyvämme siellä lähes viikoittain, joten tapaamme varmasti uudelleenkin!


Kotiin päästyämme nukuimme kaikki kolme Annun vierailun jäljiltä jääneellä patjalla työhuoneen lattialla - S meidän kahden välissä tuhisten ja koko ajan paikkaa vaihtaen (sitä S teki Lappeenrannassakin vieressäni vuodesohvalla nukkuessaan ..vaihtoi koko ajan paikkaa niin, että oli kiinni ihollani... ja kävi välillä Hukan kanssa myös vanhempieni sängyssä piipahtaessa). Päiväunien jälkeen kävimme katsomassa tuttuja koirapuistossa ja nyt taas nukuttaa :-)

Saga pentunäyttelyssä

Eilen koitti pitkään jännittämäni päivä: pentunäyttely. Vaikka olimme harjoitetelleen viikkotolkulla (muutama minuutti päivässä) seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä, jännitin minä näyttelyyn menoa ja Sagan esittämistä ja Sagan käyttäytymistä muiden koirien keskellä ihan kamalasti. Aamulla pitkän ulkoilumme jälkeen iski melkein paniikki, mutta jotenkin siitä selviydyin ja lähdimme hieman puolenpäivän jälkeen kävelemään Saganaattorin kanssa kohti Kaapelitehdasta. Meidät oli onneksi sijoitettu viimeiseen erään, joten meidän piti olla paikalla vasta hieman ennen yhtä. Saga oli ihmeissään koirien määrästä, kun saavuimme perille. Toki minäkin olin yhtä ihmeissäni - olihan tämä ensimmäinen kertani koiranäyttelyssä (en ole koskaan aiemmin ollut edes katsojana mukana). Onneksi pian paikalle saapui Sagan kasvattaja Jaana (S meillä sijoituskoirana) ja sain jopa takin riisuttua päältäni :-) Sitten asetuimmee meidän kentän viereen istuskelemaan ja touhua kummastelemaan. Saga oli niin hämillään koiramäärästä, että oli yllättävän rauhallinen tarkkaillessaan menoa ympärillään.

Pian Arikin saapui paikalle. Juttelimme ja odotimme vuoroamme. Minun jännitykseni alkoi vähitellen laueta, kun katsoin mallia muista esittäjistä ja näin muutamien koirien hangoittelevan vastaan. Noin tunnin odoteltuamme oli vihdoin meidän vuoromme. Tuomari otti meidät heti alussa oikein ystävällisesti vastaan ja jännitykseni lieveni entisestään. Kiersimme Sagan kanssa ensin kehän ympäri ja sitten menimme edestakaisin, kunnes jäimme seisomaan tuomarin eteen. Saga totteli todella upeasti ja seisoi kauniisti. Kuulin tuomarin kehuvan Sagaa ja olin Sagasta todella ylpeä. Tuomarin ensin arvioitua Sagaa pöytänsä takaa tuli hän lähemmäs tarkastelemaan pikkuista. Minä tein aloitteen Sagan nostamisesta pöydälle, jotta tuomarin ei tarvinnut kyyristyä tutkimaan Sagan hampaita. Tuomari jutteli mukavia ja kysyi minulta, miten ihmeessä olimme keksineet näin mukavan rodun...ja lopuksi hän sanoi meidän ansaitsevan kunniapalkinnon. Hämmentyneenä ja suoristuksesta tyytyväisenä otin vastaan arvostelulomakkeen ja saamamme ruusukkeet sekä kaikille jaetun ruokalaatikon mukaani ja menimme Jaanan luo lukemaan arviota, joka oli varsin mairitteleva :-) Eli hienosti sujui Sagan ensiesiintyminen!!!

Minä olin valmiina lähtemään , mutta sitten Jaana valisti meitä, että Saga pääsee jatkamaan ryhmäkehään ollessaan rotunsa paras - vaikkakin ainoa edustaja. Niinpä jäimme odottamaan. Jaana lupautui esittämään Sagan siellä ja he harjoittelivat hieman yhteisesiintymistä odottaessamme vuoroamme. Odottaessa meni aika kauan, mutta vihdoin oli kakkoskehän vuoro. Saga ja Jaana esiintyivät yhdessä todella hienosti, mutta jostain syystä tuomari ei enää valinnut Sagaa neljän parhaan joukkoon. Hieman oli pettynyt olo, mutta todella upeasti eka näyttely meni!!!

Kotiin päästyämme Saganaattori hotki hieman ruokaa ja painui suoraan häkkiinsä nukkumaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun päivän tohinasta väsynyt pikkuneiti kuorsasi ja näki varmaan unia ihmeellisen päivän tapahtumista :-)




Tänään otimme vielä muutaman poseerauskuvan Sagasta palkintojensa kanssa.



ps. viime viikolla sattui koirapuistossa hassu tapahtuma: Saga hyppäsi Piku-Schäferin isännän syliin penkille. Piku, joka tykkää Sagasta muuten varsin paljon, ei ollut tästä mielissään vaan tuli ja nappasi Sagaa pannasta kiinni ja kuljetti Sagan kauemmas. Saga ei ollut tästä moksiskaan vaan oli kohta jo nuolemassa Pikun rähmiä pois :-)

Lumi tuli, lumi suli

Tällä viikolla me saimme nähdä, miten Saga reagoi lumeen.. ensilumenhan S koki jo muutama viikko sitten mökillä syyslomalla. Keskiviikko-iltana lähdimme Sagan kanssa iltakävelylle, kun näin maan peittyvän ohueen valkoiseen harsoon... ja S oli aivan hurmioissaan pomppiessaan räntälumen peittämällä polulla :-) Lumentulo jatkui ja aamulla maata peitti jo huomattavasti paksumpi kerros lunta. Lumentulo jatkui edelleen, joten illalla S pääsi oikein kunnolla mönkimään ja pyörimään lumessa... ja oli onnesta sekaisin! Ikävä kyllä lumet sulivat perjantaiksi, mutta odottelemme innolla uutta lumisadetta :-)

Tiistaina haimme iltalenkillä Mustista ja Mirristä Sagalle tilaamamme toppamanttelin. Saga oli iloinen kaikkien yhteisestä iltaulkoilusta sekä uudesta manttelistaan (jota käytetään vain kunnon pakkasella). Muina iltoina olemme käyneet koirapuistossa, jossa S on saanut purkaa energiaansa ja juoksennella kavereittensa kanssa. Lauantaina lähdimme taas kaikki yhdessä ulkoilemaan ja kävimme tutustumassa Lauttasaaren eteläkärjen koirapuistoon, joka rajoittuu mereen. Siellä ei ollut muita koiria paikalla, mutta S tutki innoissaan paikkoja. Vajaan kahden tunnin lenkki teki tehtävänsä ja illalla olimme kaikki väsyneitä :-)

Tänään haimme Arin siskon Paulan kyytiin matkalla talleille. Talleilla Saganaattori teki tuttavuutta muutaman vuohen ja kissan kanssa - hevoset ovat liian pelottavia kutsua leikkiin! Arin ollessa tunnilla kävimme Sagan kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä metsässä tutulla polulla, joka kiertää tiluksia. Nyt S uskalsi poukkoilla polulta entiskertoja enemmän metsään (ei todellakaan kovin kauas ja pitkäksi aikaa) .. ja nautti suunnattomasti saadessaan juoksennella vapaana. Sitten menimme hetkeksi seuraamaan Arin tuntia ja S päätyi silittelysaarrokseen kaikkien muiden katsojien halutessa silittää ja rapsuttaa Sagaa :-)

Talleilta suuntasimme Nummelaan Arin vanhempien luo viettämään isänpäivää. S nautti kaikien häärätessä keittiössä ruuanlaittopuuhissa; S tarkkaili tohinaa löhöilemällä keittiön matolla. Siinä tyytyväinen pikku-koiruutus pötkötteli koko ruuanlaiton ja syömisen ajan (välillä jonkun jaloissa) niin, että taas Hannu ja Sinikka ihmettelivät, voiko S oikeasti olla noin rauhallinen..... Ennen lähtöämme Saga sai iltaruuan ja kävimme pienellä kävelyllä nuuskimassa Nummelan koirien tuoksuja. Kotimatkalla veimme ensin Paulan pois ja sitten Arin pysähdyttyä kauppaan päätinkin olla vielä hetken ulkona ja kävelimme Saganaattorin kanssa kotiin. Sitten pötkötimme kaikki kolme Fatboylla päivän touhuista väsyneinä :-)

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman ensi viikon näyttelyä varten. Minua jännittää ja pelottaa ihan kamalasti....

Ps. Jimi ja Jade muuttivat pois... onneksi S on saanut uuden hyvän kaverin Fitistä (10kk kultainen noutaja), joka muutti muutama viikko sitten vastapäiseen taloon.

Ulkoilua, koulutusta ja leikkiä

Taas on viikko mennyt huiman nopeasti. Sagan tassu on parantunut hienosti, joten olemme käyneet muutamana päivänä koirapuistossa. Saga on nauttinut siitä valtavasti - reilu viikko ilman kavereitten kanssa leikkimistä oli todella tylsää! Saga on saanut uuden hyvän ystävän Fitistä, jota olemme nähneet kadulla ja koirapuistossa harva se päivä.

Tiistaina otimme Sagan auton kyytiin ja kävimme Mustissa ja Mirrissä sovittelemassa sade-ja talviasuja. Sadeasu vaikutti niin kömpelöltä, että luovuimme sen ostamisesta (harkitsimme sitä siksi, kun alkuviikosta oli niin liejuista, että S piti aina pestä kokonaan koirapuistokäyntien jälkeen). Toppamanttelin laitoimme tilaukseen, se tulee varmaan ensi viikolla. Mukaan tarttui myös (taas) uusi panta ja hihna - tällä kertaa kuristamattomat ja nahkaiset. Kauppa oli Sagalle uusi kokemus ja ihmeellinen paikka tuoksuineen. Ja uusi reitti tuli myös koettua, kun kävelimme Sagan kanssa kaupasta kotiin.

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman näyttelyä varten seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä. Mari kävi torstaina meitä hieman ohjaamassa ja tarkistamassa, olemmeko harjoitelleet oikein. Ennen harjoittelua Saga ja Jade pääsivät pitkästä aikaa leikkimään kunnolla yhdessä puistossa :-) Nyt Saga tajuaa jo, mitä seiso tarkoittaa. Ihan hyvin ovat harjoittelut sujuneet, sillä Sagahan on varsin oppivainen, mutta pelkään pahoin, että näyttelystä tulee varsinainen show, kun minua jännittää ja Saga vaistoaa sen ja sitten mikään harjoittelemamme ei onnistu.. varsinkin kun ympärillä on mahdottoman paljon muita koiria ja Sagahan haluaisi leikkimään heidän kanssaan..... no, mutta kai me hengissä siitä selviydytään ja saadaan uusia kokemuksia :-)

Perjantai-iltana Saganaattori ja Ari viettivät taas yhteistä laatuaikaa minun olessa juhlimassa. Lauantai-aamuna menimme ulos ysin jälkeen ja törmäsimme heti Borderterrieriystäviimme Zappaan ja Brunoon. Pitkän aikaa koiruutukset leikkivät ja Saga hieman koulutti kaikille murisevaa pikkuista Brunoa...jospa pieni nöyryytys poistaisi jatkuvan murinan kaikkia vastaantulijoita kohtaan?! Muutama naapuritalon pikkutyttö tuli puistoon eväsretkelle ja he innostuivat leikittämään Sagaa. Saga nautti tyttöjen leikittelystä yli kaikien- ilo loisti pienen kouruutuksen kasvoilta :-) Lähes tunnin aamu-ulkoilun jälkeen menimme kotiin aamupalalle. Muutaman tunnin yhteislöhöilyn (me kaikki kolme Fatboylla) lähdimme ulkoilemaan kauniiseen syyssäähän. Kävelimme Lauttasaaren rantoja pitkin kaksi tuntia!!! Tämä oli Sagalle hyvää harjoitusta, sillä moni muukin (ihmisiä ja koiria) oli kävelyllä nauttimassa kirpeästä syyssäästä hienoisessa auringonpaisteessa. Illalla meillä olikin sitten kotona aika väsynyt pieni koira... :-)

Tänään kävimme pitkästä aikaa Sagan kanssa katsomassa Arin ratsastustuntia. Suurimman osan ajasta kävelimme lähimetsässä. Saga sai juosta vapaana ympäriinsä minun köpötellessä perässä. Todella hyvin S pysyttelee polulla ja koko ajan tarkistelee minulta katseellaan, onko lupa mennä edelle.. ja tulee luokse kutsuessa :-) Nyt ihana pieni koiruutuksemme vetelee sikeitä.. puolitoista tuntia lähes pakkaslukemissa kuluttaa hyvin energiaa!!

Ps. Marin mielestä Sagalla saattaa olla muutama sata grammaa ylimääräistä (paino punnituksessa lääkärissä 6,3..lääkäri ei kommentoinut mitään painosta). Nyt yritämme rajoittaa nameja (joita minä hellyyttävälle pikku-Sagalle annan varmaan turhan usein) ja ulkoilla paljon. Omasta mielestämme S on oikein sopusuhtainen... kylkiluut tuntuvat mutta eivät näy. Marin mielestä luiden tulisi hieman näkyä????
..ja toinen juttu: ilmojen kylmettyä S on alkanut välillä röhkiä ulkona innostuessaan.. eli olisiko kyseessä oireita reverse sneezingistä?! Rohinää kestää maksimissaan vajaa minuutin verran, nenästä kiinni pitäminen helpottaa. Koira ei itse juurikaan reagoi röhkimiseen - jatkaa touhotusta/jolkottelua. Jos olisi kyse nenäpunkeista tai jostain muusta, luulisi kohtauksia tulevan myös sisällä???? No, pitää tarkkailla tilannetta.
.. ja Saga pääsi tutustumaan Arin työpaikkaan Arin käydessä viime sunnuntai-iltana korjaamassa jotain tulostinta :-)

Toipilasviikko

Tällä viikolla Saga on parannellut varvastaan. Sunnuntaina Saganaattori linkkasi jo huomattavasti lauantaita vähemmän, mutta kuitenkin jonkin verran. Kävimme ulkoilemassa vain lyhyitä kierroksia lähiympäristössä. Maanantaina ja tiistaina pientä linkkausta oli havaittavissa rasituksen jälkeen, mutta keskiviikosta eteenpäin emme ole juurikaan havainneet ontumista tai linkkausta. Särkylääkettä S sai tiistaihin asti.

Tällä viikolla minulla on ollut pitkiä työpäiviä, joten Ari on käynyt pitkinä päivinä lounaalla kotona ja samalla ulkoiluttamassa Sagaa. Tätä joudumme jatkamaan jonkin aikaa, kunnes työmääräni taas vähenee. Onneksi Ari yleensä pystyy liukenemaan hetkeksi töistä keskellä päivää.

Saga on ollut hieman levoton tällä viikolla. Syitä lienee monia: paluu mökiltä kotiin, kipeä jalka, lyhyet ulkoilut, leikkikaverien puute.....ja todennäköisesti lähestyvä murrosikä. Levottomuus on näkynyt erityispaljona vetämisenä ulkona, muutamina pisseinä peitoille ja jatkuvana seurustelun anomisena. Illalla meidän tultua töistä kotiin S ei nuku juuri hetkeäkään vaan kulkee koko ajan perässämme ja kerjää leikkimistä tai kyhnäämistä. Tilanne hieman normalisoitui, kun yhtenä iltana olimme viemässä roskia (Saga mukana kaikissa perheen askareissa :-) ) ja kadun varressa kohtasimme naapuritaloon muuttaneen, koirapuistosta tutun 10-kuukautisen kultaisen noutajan Fitin sekä jossain naapurustossa asustelevat terrierit (3v ja 3 kk), joiden kanssa jäimme puoleksi tunnuksi juttelemaan (ja koirat toisiaan nuuskimaan ja hieman leikkimään) kadun reunaan. Ja muutaman kerran olemme antaneet Sagan leikkiä hetken pihalla Jaden kanssa. Eli kavereita Saga kaipaa, jotta me saamme olla kotona enemmän rauhassa...

Meidän harmiksemme Jade ja Jimi muuttavat marraskuun aina pois talostemme, mutta toivottavasti järjestämme koiruutuksille tapaamisia aina silloin tällöin. Jospa Saga ja Jade pääsissivät keväällä samaan Agility-ryhmään?!

Perjantai-illan Saga ja Ari viettivät yhteistä laatuaikaa minun olessa työhyvinvointi-illassa. Lauantai-aamuna Ari puolestaan lähti viettämään oman työpaikkansa työhyvinvointiviikonloppua ja me jäimme Sagan kanssa kaksin. Minä otin peiton mukaan fatboylle ja lueskelin kirjaa ja lehtiä Sagan torkkuessa vieressäni. Iltapäivällä kävimme yhdessä kirjastossa ja lukemiseni Sagan vieressä jatkui iltaan asti. Välillä kävimme ulkoilemassa ja nyt uskaltauduin viemään Saganaattorin pitkästä aikaa hetkeksi koirapuistoon. Siellä S saikin kaverikseen heti todella innokkaan parsonin sekä muita hieman isompia koiria. Saga oli aluksi jotenkin peloissaan, kun kaikki viisi koiraa hyökkäsivät samaan aikaan nuuskimaan uutta tulokasta ja innokas terrieri yritti haukkumalla ja huitomalla saada Sagan leikkiin. Hetken emmittyään jalkojeni juuressa S vähitellen lämpeni leikkiin ja lopuksi jopa uskomattomaan ympyräjuoksuun. Kovin kauan en uskaltanut puistossa olla, jotta jalan paranemiselle ei tulisi takapakkia. Koirathan eivät kai innostuessaan ja ollessaan sen aiheuttamassa adrenaliini-huumassa juurikaan tunne ja näytä kipua?! Siksi lähdimme kesken leikkien pois puistosta. Kiltisti S seurasi perässäni ja jätti muut leikkimään.

Illan vietimme Toscanan auringon alla -elokuvan merkeissä - minä lattialla istuen Saga sylissäni nukkuen.

Ai niin... Saga on nyt ruvennut saamaan papanoitten rinnalla koirien puuroa. Tykkää siitä todella paljon :-) Ja olemme ruvenneet harjoittelmaan näyttelyhihnassa kävelyä ja paikallaan seisomista. Sagalla epävirallinen pentunäyttely 15.11. (pelottaa ihan hulluna, minkälaisen shown hulivilikoiramme siellä järjestää.....)

Itku pitkästä ilosta

Kaksi viikkoa on taas hurahtanut vauhdilla. Viime viikko oli syyslomaa, jonka me Arin kanssa vietimme Nizzassa ja Saga mökillä... ja edellinen viikko meni loman viettoon lähtemisen valmisteluissa: Keskiviikkona Ari ja Saga kävivät vaihtamassa talvirenkaat autoon Nummelassa, torstaina kävimme hakemassa Nizzan asunnon avaimet Arin sedältä ja hänen vaimoltaan. Sillä vierailulla Saga tutustui myös heidän koiriinsa Adaan ja Essiin, jotka olivat ihmeissään innokkaasta pennusta, joka yritti saada heitä leikkimään kanssaan :-) Illalla oli ohjelmassa pakkailua, jota Saga ihmeissään seurasi. Perjantai-aamuna minä menin hetkeksi töihin, josta Ari ja Saga hakivat minut muutaman tunnin päästä ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa yllätimme Hukan, joka ei osannut odottaa tuloamme. Koiruutuksien jälleennäkeminen oli todella hellyyttävää katseltavaa :-) Ari lähti töihin ja minä jäin koirien leikkiä katselemaan vanhempieni kotiin. Muutaman tunnin päästä koko lauma oli kasassa ja lähdimme mökille - Saga ja Hukka lähtivät isäni kyydissä etunenässä lämmityspuuhiin meidän muiden hoidellessa kauppa-asioita ennen lähtöä. Koirat olivat meitä muita vastassa ja ilta menikin heitä seuratessa ja saunoessa. Aamulla me Arin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan takaisin Helsinkiin päin suoraan lentokentälle ja jätimme Saganaattorin mökille lomailemaan. Hieman oli haikea olo, mutta ei mitään kesän lähtöön verrattuna.. onneksi!

Me siis vietimme vajaan viikon Nizzan ihanassa auringonpaisteessa lähikaupunkeja - ja kyliä kierrellen, Saga vietti omaa lomaa mökillä Hukan kanssa leikkiessä, sienimetsässä ja mökkituttoavien luona vieraillessa. Muutaman päivän he olivat kaupungissakin käymässä. Sagalle mökkeily on aina todellista lomaa, sillä mökillä vallitsevat aivan eri säännöt kuin kotona: mökillä (ja vanhempieni kotona) S saa hypätä sohville ja tuoleille ja nukkua vanhempieni vieressä sängyssä. Ikävä kyllä mökilläkään S ei saa tulla väliimme nukkumaan Arin allergian takia - mutta S on tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen ja ottaa ilon irti meidän poissaolessamme. Silloin he nukkuvat Hukan kanssa molemmat äitini ja isäni välissä - Hukka jalkopäässä ja Saga kasvojen tasolla :-)

Perjantai-iltana ajoimme suoraan kentältä mökille, jossa olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Molemmat koirat olivat autoa vastassa ja vastaanotto oli aika vetinen - S nuoli meidän molempien kasvot läpikotaisin ja hyppimisestä ja kyhnäämisestä ei meinannut tulla loppua - niin innoissaan S oli paluustamme :-) Hetken juteltuamme lähdimme saunaan, jonne Saganaattori seurasi perässä. Niin ikävissään pikkukoiruutus oli kai ollut (vaikka oli siis koko viikon oikein pirteä eikä itkenyt tutussa ja mukavassa paikassa peräämme), että ensimmäistä kertaa seurasi meitä saunaan sisälle ja hyppäsi jopa ylälauteelle. Ja tuli takaisin vilvottelun jälkeenkin :-)
saunan ja syömisen jälkeen lähdimme aittaan nukkumaan ja yllätykseksemme S seurasi ilman houkutteluja perässämme ja kipitti suoraan häkkiinsä nukkumaan. Kuulemma koko viikkoon S ei ollut häkissään käynytkään - ainoastaan kuljettanut siellä olleita lapasiani (ja Arin sukkaa) välillä sieltä pois ja takaisin. Mutta nyt S siis kiltisti meni omalle paikalleen nukkumaan, vaikka olimme ajatelleet, että S halunnee jatkaa Hukan ja vanhempieni vieressä nukkumista. Aamulla sitten S juoksi suoraan aitan oven avattuani mökkiin sänkyyn jatkamaan uniaan hetken kirmattuaan ulkona Hukan kanssa.

Minä heräsin muutaman tunnin myöhemmin ja raahauduin unenpöpperössä mökkiin. Hukka haukkui jossain pusikossa ja S seurasi Hukan touhuja mökin kuistin penkillä keikkuen ja terassin aitaan nojaten (kuten aina.. samaiselta penkiltä Hukkakin aina tarkkailee pihan elämää.. kuva ylhäällä). Yhtäkkiä penkki kaatui ja Saga ulisi kamalasti... ja hyppelehti voivotellen ja täristen etujalkaansa nostellen sisälle, jossa kaappasimme poloisen syliimme. Ulkoisa vammoja ei näkynyt, mutta S ei suostunut astumaan vasemmalla etutassullaan (sama, josta kynsi irtosi). Pienessä paniikissa etsimme mamman kanssa Sagan laukusta särkylääkettä ja annostelimme sitä ja herättelimme Aria ja soittelimme eri eläinlääkäriasemille ja Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen ohjeita. Arin herättyä ja pakattuaan tavaramme lähdimme ajamaan hurjaa kyytiä kohti Lauttasaarta, jotta ehtisimme ajoissa ennen lääkäriaseman sulkemista paikalle. Lähtömme oli kaaos ja Hukan puolesta säälittää kauheasti; kukaan ei ehtinyt kiinnittää mitään huomiota Hukkaan :-( Hieman reilussa kahdessa tunnissa olimme perillä (S makasi koko matkan sylissäni vilttiin käärittynä--tärinäkohtaukset onneksi loppuivat alkumatkasta). Lääkäri tutki jalan ja rauhoittavan piikin jälken otettiin räntgenitkin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta lääkäri paikallisti kipukohteeksi vasemman etujalan uloimmaisen varpaan (sen vierestä lähti silloin se kynsi, joka nyt on kasvanut täysin normaaliksi). Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä (sitä, jota meillä jo oli ja annoin heti tapaturman jälkeen) kerran päivässä ja liikuntaa koiran jaksamisen mukaan - kävely ei kuulemma aiheuta haittaa paranemiselle.

Kotiuduttumme Ari lähti varpajaisiin ja me Sagan kanssa kävimme ulkona normaaliin tapaan neljän, seiskan ja yhdentoista aikoihin. Toki emme kävelleet kovin paljon, mutta näköjään S oli niin innoissaan nuuskiessaan viikon poissaolon jälkeen tuttujen jättämiä merkkejä, että unohti linkaamisen jopa hetkittäin...Illalla luin kirjaa Sagan löhöillesä vieressäni Fatboylla. Ja ruoka maistui pikkupotilaalle oikein hyvin, joten taisimme päästä lähinnä säikähdyksellä. Sisupussi on varmaan jo muutaman päivän päästä entisellään..kunhan ei nyt totu liian hyvään, sillä raahasin vintiltä patjan työhuoneen lattialle, jossa nukuimme koko yön vierekkäin. Ja nyt Ari jatkaa uniaan siellä Saga vieressään :-) ..ja namupaloja pikkuressukka sai eilen aika monta....

Illaksi olen sopinut Sagalle treffit Jaden kanssa ..pääsevät pikkukoirulaiset leikkimään yhdessä pitkästä aikaa (yli kahteen viikkon eivät ole nähneet, kun Mari oli ensin reissussa ja sitten me)

Saga kohtasi Kertun

Tänään lähdimme iltakävelylle ja vaikka en suunnitellut menevämme koirapuistoon, hetken mielijohteesta suuntasimme kuitenkin sinne. Hetken aikaa olimme siellä kaksistaan, mutta sitten sinne tuli tyttö ja poika ihan Sagan näköisen koiran kanssa. Koira, Kerttu, osottautui yhdeksänkuukautiseksi Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran ja kettuterrierin risteytykseksi. Kerttu oli Sagaa noin kymmenisen senttiä korkeampi, väritykseltään kuin Saga, mutta läikät olivat isompia, korvat pystyt ja kuono terrierimäisempi kuin Sagan. Koirat tulivat heti ensi sekunneilta todella hyvin toimeen: he juoksivat puistossa tuhatta ja sataa välillä pentumaiseen nahisteluun pysähtyen. Koirien leikkiä oli todella kiva katsella :-)
Pian puistoon tuli myös Faaraokoira, joka kateellisena katseli samannäköisten pikkupentujen leikkiä ja yritti kutsua heitä välillä mukaan omaan juoksuleikkinsä. Vajaan tunnin vietimme puistossa ja sitten lähdimme kertomaan uudesta tuttavuudestamme Arille.

Tänään ollaan muutenkin tarjottu Sagalle mukavaa ulkoilua: lähdimme kaikki kolme iltapäivällä kohti vesitornin kallioita ja Saga nautti taas suunnattomasti päästessään pomppimaan vapaana kalliolta toiselle. Myös aamulla Saga näytti nauttivan päästessään hyppimään kuuran peittämällä nurmikentällä ja ihmeelliset tuoksut kiehtoivat innokasta nuuskijaa. Aamullakin olimme harvinaisen kauan ulkoilemassa ihan kuulaassa aamuauringossa, joten nyt väsynyt koira loikoilee tuhahdellen jaloissamme päivän mukavista ulkoiluista unta nähden :-)

Tällä viikolla olemme käyneet useamman kerran koirapuistossa ja kerran iltapäivälenkillä kallioillakin. Matkalla vesitorninmäelle menimmekin sinne Sagalle ennestään tuntematonta reittiä ja Sagalle kävi merkkausten kanssa köpelösti - puolessa välissä pissi loppui kesken ja sekös koiruutusta harmitti (naama irvessä yritti saada edes tipan tiputeltua merkiksi vierailustaan uudella alueella). Torstaina Saga näki Jaden pitkästä aikaa ennalta sopimillamme treffeillä ja koiruutuksilla oli todella hauskaa nahistelelssaan ja juoksiessaan lähipuistikossa.

Ulkoilujen ohella Saganaattori on leikkinyt kotona innoissaan kongilla, vinkulelulla ja narulla, nakerrellut useita korkkisia pullonkorkkeja (osaa hakea viinilaatikosta) sekä tuhonnut useita pahvilaatikoita ja vessapaperirullia nameja etsiessä niiden uumenista - aina unien välissä. Ja uni maittaa pienelle tarmonpesälle - milloin omassa pesäkolossa, häkissä, Fatboylla, olkkarin tyynyllä, eteisen tai kylppärin matolla, lattialla tai minun sylissä :-)

ps. nyt S on oppinut inahtamaan herätessään ennen meitä - eli tulee istumaan ihan sängyn viereen ja inahtaa halutessaan seuraa ja /tai huomiota. Ekan kerran repesin nauruun ja nousin ylös saman tien, mutta vahingosta viisastuneena jatkoin tänään unia. Saga luovutti ja meni tekemään saman Arille toiselle puolelle sänkyä. Kun Arikaan ei reagoinut, meni S kiltisti takaisin pesäänsä jatkamaan aamu-uniaan :-)