Sagan eka joulu

 Saga toivottaa kaikille 
oikein mukavaa Joulua 
ja 
Onnea Uudelle Vuodelle!

Joulunodotusta

Saga on osallistunut innokkaasti joulun odotukseen olemalla mukana kodin ja kuusen koristelussa sekä lahjojen paketoinnissa.  Konkreettisimmin joulun ja talven tulosta Saga on saanut kokemuksia kirmaamalla lumikinoksissa  toppamanttelissaan. Pikkujouluistakin S on päässyt osalliseksi. Pikkujoululahjaksi Saganaattori sai vinkuvan kumisen joulukanan, josta on riittänyt iloa moneksi illaksi.


Tänään kävimme ratsastuksen ja metsässä juoksemisen (ihanaa!!) jälkeen viemässä joululahjoja Nummelaan. Vieraita meillä on käynyt viikonloppuisin normaalia enemmän ja S on ollut innoissaan ihmishulinasta. Hulina jatkuu joulun lähestyessä.. vieraita riittää lähes joka illalle. Ja jouluksi meille tulevet vanhempani Hukan kanssa - kyllä koiruutukset ovat varmasti ihmeissään nähdessään toisensa Sagan reviirillä! Joulupäivänä me lähdemme kahdeksi viikoksi Malesiaan ja Saga saa viettää lomaa Hukan seurassa sekä kotona että Lappeenrannassa - sekä kaupungissa että mökillä. Osaankohan minä vihdoin viettää lomaa miettimättä sitä, unohtaako S meidät.. ja luottaa siihen, että koiruutus tuskin muistaa ikävöidä meidän perään äitin ja iskän hellittelemänä ja Hukan pitäessä seuraa???!! Toivottavasti. 


(kuvassa Saga sekä pikku-Saganaattori -lelukoira..joka lähtee mukanani matkalle oikean Sagan korvikeeksi)

Tällä viikolla kaiken mukavan keskellä Saga oli kai syönyt jotain ikävää, kun Ari raportoi illalla Sagan kakan olevan varsin löysää... keitin jo illalla Sagalla riisiä, jota S söikin jonkin verran. Yöllä sitten S liikkui levottomana ympäri asuntoa ja jossain vaiheessa meidät molemmat levottomuudellaan herättäneenä oksensi. Oksennuksen seassa oli riisiä ja pieniä puutikkuja - risuistako paha olo?! Minä lähdin sitten kahden aikaan yöllä käyttämään Naatturin ulkona ja koiruutus kirmasi ovesta saman tien hankeen ripuloimaan vesinoroa.... pienen lenkin ja toisten norojen jälkeen tulimme takaisin sisälle ja menimme jatkamaan unia. Saga nukkui levollisesti aamuun asti ja aamulla varsin vastentahtoisesti sain raahattua koiruutuksen ulos. Enää ei kakkaa tullut ja kotiin palattuamme ei ruoka maistunut. Hieman huolissani lähdin töihin. Töistä palasin peläten ripulikasoja olohuoneen valkoisella matolla, mutta pelkoni osottautui turhaksi. Hieman vaisuhko Saganaattori toivotti minut iloisesti tervetulleeksi kotiin ja lähdimme pienelle ulkoilulle. Kovin pitkään vatsan tyhjennyksestä toipuva Saga ei jaksanut köpötellä. Kotona tarjosin riisin lisäksi kanaa ja hieman alkoi ruokakin kiinnostaa ja maistua. Ja oli jano! Iltaa kohden olo parani ja ruokahalu kasvoi.. ja seuraavana aamuna kakkakin oli jo ihan kiinteää :-)

Juhlia, jänisjahtia sekä hyppy sänkyyn

Viikko taas meni ja vierähti sukkelaan. Päivisin Saganaattori löhöili kotona ja illalla juoksenteli ja leikki koirapuistossa/lenkeillä. Perjantaina vietimme Sagan kanssa löhöiltaa Arin ollessa pikkujouluissa - minä luin kirjaa fatboylla ja Saga välillä nukkui, välillä pureskeli luuta sylissäni tai vieressäni. Arin tullessa kotiin puoliltaöin koiruutus oli irroittaa häntänsä iloisesta kotiinpaluusta :-)

Lauantaina Saga yritti herätellä meitä jo kuuden jälkeen. S tallusteli ympäriinsä ja tuijotteli ja jopa ulisi saadakseen meidät vuorotellen heräämään - tuloksetta. Lopulta koiruutus kai sitten luovutti, mutta tahtoi seuraa eikä aina vain nukkua yksin.. ja siitä seurauksena hyppäsi selkääni ja siitä meidän keskelle (meillä jenkkisänky - hyppy paikalta noin metrin korkeuteen). Minä kirkaisin ja hätäännyin ja hulinaan herännyt Ari nosti Sagan alas toruen pikku-höppänää - sänkyyn kun emme pienokaista suloisuudestaan huolimatta halua (vaikka Arin allergia-oireet ovatkin lähes kokonaan loppuneet). Hämmentynyt Saga myönsi tappionsa ja jolkotti takasin petiinsä ja nukuimme vielä muutaman tunnin ennen aamu-ulkoilua. Iltapäivällä Ari ja Saga kävelivät Kamppiin hakemaan autoa Arin työpaikalta. Takaisin Saga matkusti etupenkillä maisemia ihaillen. Minä järjestelin illan pikkujouluja vanhoille opiskelukavereilleni ja Saga ihmetteli asuntoon ilmestyviä joulukoristeita. Vieraiden saavuttua Ari ja Saga poistuivat ruokailumme ajaksi Kampin koirapuistoon (jota Saga oli uteliaana tutkaillut edellispäivän kävelylenkillä). Muutaman tunnin riehumisen jälkeen Ari toi väsyneen koiruutuksen kotiin ja lähti itse omiin juhliinsa. Saga tarkkaili väsyneenä jutteluamme olohuoneen matolta välillä paikkaa muutaman sentin vaihtaen koko illan - välillä toki jonkun jaloissa vieraillen.

Sunnuntaiaamuna olimme lähdössä Arin ratsastustunnille ja Saga hyppäämässä auton takapenkille, kun huomasimme naapuritalon pihalla jäniksen. Vapaana oleva S ponkasi vauhtiin ennen kuin osasimme sanoa mitään ja pyyhälsi lähes rakettiakin nopeammin jäniksen perään puistoon. Minä pystyin vain laittamaan kädet silmien eteen ja toivomaan, että mitään kamalaa ei tapahtuisi.. Ari juoksi puistoon karkulaisen perässä. Meni puoli minuuttia ja S juoksi luokseni pihaan!!!!!!! Huokasin todella syvään ja olin niin onnellinen Saganaattorin paluusta! Ari palasi puistosta todella huojentuneena ja totesi, että täytynee petrata ja jatkaa luoksetuloharjoituksia!

Talleilla seurasimme Sagan kanssa tuttuun tapaan hevosten valmisteluja ennen tuntia sekä pienen hetken tunnin alkua ennen kun lähdimme perinteiselle metsäkävelyllemme. Aamun kauhuhetkien jälkeen mietin hetken, uskallanko antaa Sagan juosta vapaana... ja päädyin siihen, että vapaana oloon liittyy riski, mutta luottamusta ei saavuteta, jos sitä ei harjoitella.. niinpä S sai juoksennella vapaana ja harjoittelimme koko matkan muutaman minuutin välein luoksetuloa. Ja hyvin meni!

Kotona otimme pienet tirsat kaikki kolme ennen illan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ystävillämme Paulalla ja Janilla (jossa S oli hoidossa edellisviikonloppuna). Sagan pääsi mukaan hetken emmittyämme sitä ja ilta olikin Sagalle varmasti aivan ihanaa: alkuillan Saga leikki todella nätisti kahden pienen lapsen kanssa ja loppuillan ihailuja kerännyt S nautti yli kymmenen ihmisen rapsuttelusta ja silittelystä - ja oli oikein salonkikelpoinen rauhallisuudessaan ja suloisuudessaan. Jopa Hugo sai olla lähes koko ajan rauhassa, kun oli niin paljon muuta puuhaa (ja nyt S ei haukkunut, ainoastaan tarkkaili)! :-)

ps. Jani ja Paula toivoivat kovasti lähtiesssämme, että toisimme Sagan pian uudelleen heille hoitoon :-)

Saga yökylässä

Viikko meni taas muuten tutuuttun tapaan, paitsi että Ari oli kurkkukipunsa takia keskiviikon ja perjantain kotona, joten Sagalla oli päivisinkin seuraa. 

Perjantai-aamuna ulkoillessamme Saga löysi (ja söi) yhden talon pihalta muutaman ohuen nakkisiivun ja minä jouduin lähes panikkiin pelätessäni niiden sisältävän myrkkyä. Töissä en osannut tehdä juuri mitään ja Ari tarkkaili Sagan vointia kotona. Onneksi mielikuvitukseni oli todellisuutta hurjempi ja nakit taisivat olla jonkun muun koiran namipaloja, jotka olivat tippuneet maahan (siinä talossa, jonka pihalla ne olivat, asuu useita koiria). Kauheitä hetkiä....... :-(


Lauantaina kävimme pomppimassa vesitornin lähistön kallioilla ja Saga toimi sosiaalistamisapuna ujolle Heta-pulille :-) Iltapäivällä nukuttuamme pitkät päiväunet ja ulkoilutuamme hetken lähdin viemään Sagaa hoitoon ystävillemme Paulalle ja Janille (meillä pikkujoulut). Saga sai istua autossa etupenkillä (kun minä laitoin Sagan mukaan otettavia tavaroita häkkiin ja en jaksanut tyhjentää sitä). Meitä tultiin ulos vastaan ja Saga oli innoissaan tavattuaan tuttuja. Sisällä Saganaattori nuuski ja tutki kaikki paikat.. ja vasta vartin päästä tajusi altaassa uivan Hugo-vesikilpikonnan. Saga uteliaana kurotteli kaikki raajat jännittyneinä pelottavaa otusta kohden muristen ja haukkuen. Hetkeksi S aina välillä unohti Hugon, mutta palasi pian taas tarkkailemaan (ja olettaakseni meitä ihmisiä suojelemaan hurjalta hirviöltä). Minun lähdettyäni S oli kuulemma ihan hetken uikuttanut ovella, mutta sitten taas Hugo muistui mieleen.. :-)

Hugon vaahtimisen lisäksi Saga pääsi tutustumaan sekä Torkkelinmäen koirapuistoon että muihin lähiseuduin koiriin, pääsi nukkumaan Paulan ja Janin väliin (yölläkin piti toki vahtia Hugoa, joten välillä S nukkui olkkarin lattialla)... ja  oli saanut pajon herkkupaloja, joita Jani-sedältä vahingossa tippui....ja sai varmasti enemmän silittelyä kun normaalisti viikon aikana!

Tänään sitten menimme hakemaan Sagaa Arin ratsastustunnin jälkeen ja iloisesti S otti meidät häntää vipattaen ja kasvoja nuolien vastaan.. ja puolusti meitä kovasti pelottavalta Hugolta (murisi ja haukkui kun menimme lähelle allasta.. ja ei ollut poissaollessamme juurikaan murissut vaan muuten vaan tarkkaillut). Hetken siellä juteltuamme lähdimme kohti kotia Kebab-paikan kautta. S ulisi ihan kamalasti Arin mentyä hakemaan ruokaa..... raukalla oli tainnut olla meitä vähän ikävä :-(

Kotona vahtimisesta ja kaikesta uudesta väsynyt koiruutus nukahti lähes heti kotiin saavuttuamme :-)


ps. laitoimme tällä viikolla olohuoneen karvamaton (joka on ollut vintissä Sagan tulosta lähtien) takaisin pakoilleen... ja siitä on tullut Sagan lempipaikka :-)

Monenlaista puuhaa

Tällä viikolla Sagalla on ollut monenlaista puuhaa: Alkuviikko sujui rutiinien mukaisesti (päivät kotona, illalla koirapuistossa), mutta keskiviikkona saimme vieraaksemme ystävämme Annun. Saga tykkää aina vieraista ja on silloin tyytyväisimmillään kotona :-) Keskiviikkona kävimme myös ostamassa Sagalle uuden pedin makuuhuoneeseen, sillä edellinen peti alkoi käydä hieman pieneksi aika lailla pikkupentupäivistään kasvaneelle Saganaattorille - ja meitä alkoi käydä sääliksi Saga, joka mahtui pesään vain kokonaan sykkyrässä tai sitten niin, että roikkui puoliksi pedin ulkopolella. Saga tykästyi näköjään heti uuteen petiinsä, sillä S nukkui koko yön siellä, vaikka ovi työhuoneeseen, jossa Annu nukkui lattialla patjalla, oli auki.. ja normaalisti S käyttää aina tilaisuuden hyödyksi, jos joku nukkuu patjalla ja änkee viereen.. :-) 

Torstaina alkuillasta käytin Sagan koirapuistossa ja sen jälkeen väsytetty Saga matkusti Arin kanssa Lappeenrantaan. Lappeenrannassa Saga ja Hukka olivat riehuneet koko illan vanhempieni kotona. Minä tulin perjantaina perässä ja koiruutukset olivat onnesta sekaisin, kun ensin tulin minä ja sitten isäni... ja koko tuttu porukka oli kasassa! 

Lauantaina koin ensimmäistä kertaa yksin hihnalenkin sekä Hukan että Sagan kanssa..yllättävän hyvin selvittiin, vaikka muutaman kerran käteni olivat koetuksella molempien vetäessä eri suuntiin :-) Aamupäivällä kävimme moikkaamassa isäni äitiä, joka ei ollut vielä kertaakaan nähnyt Sagaa. Hän ihastui heti pieneen uteliaaseen, sormia ja jalkoja nuolevaan koiruutukseen :-) Isääni huvitti koiruutusten jolkottelu matkalla mummille ja takaisin- Saga kun hyökkäili aina silloin tällöin Hukan kimppuun ja jatkoi sitten duracell-poukkoiluaan :-) Iltapäivällä kävimme enoni luona tervehtimässä Irkkua (kummityttöäni) ja Kaislaa sekä heitä vahtimassa ollutta toista mummiani - ja Mimmi-koiraa. Juoksuaikaa viettävä Mimmi hieman aluksi komenteli Sagaa, mutta pian tutut koiruutukset leikkivät sulassa sovussa. Illalla sitten Hukka ja Saga taistelivat karvatossusta - vanha-herra Hukka ensin muristuaan luovutti sukan pikkusintille..mutta oli pakko hieman komennella!!!


Tänään sunnuntaina heräsimme todella aikaisin. Saga kävi herättämässä vanhempani hyppäämällä heidän sänkyynsä ja nuolemalla heidän naamansa :-) Sitten kävimme Sagan kanssa pikkulenkillä, söimme pikaisesti aamupalaa, pakkasimme tavarat ja lähdimme heti kasin jälkeen ajamaan kohti Husö:tä - Arillla kun oli estetunti klo 11.00. Hukka (ja äiti, iskä ja Ella) jäi murheellisena katsomaan Sagan lähtöä :-( Husössä kävimme Sagan, Annikan ja Olavin kanssa kävelyllä Arin ja Janin ratsastaessa. Poislähtiessämme törmäsimme Sagan rotukaveriin Bellaan - ja oli hauska nähdä kahden pihiksen leikkivän  :-) Kerroimme Bellan omistajalle käyvämme siellä lähes viikoittain, joten tapaamme varmasti uudelleenkin!


Kotiin päästyämme nukuimme kaikki kolme Annun vierailun jäljiltä jääneellä patjalla työhuoneen lattialla - S meidän kahden välissä tuhisten ja koko ajan paikkaa vaihtaen (sitä S teki Lappeenrannassakin vieressäni vuodesohvalla nukkuessaan ..vaihtoi koko ajan paikkaa niin, että oli kiinni ihollani... ja kävi välillä Hukan kanssa myös vanhempieni sängyssä piipahtaessa). Päiväunien jälkeen kävimme katsomassa tuttuja koirapuistossa ja nyt taas nukuttaa :-)

Saga pentunäyttelyssä

Eilen koitti pitkään jännittämäni päivä: pentunäyttely. Vaikka olimme harjoitetelleen viikkotolkulla (muutama minuutti päivässä) seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä, jännitin minä näyttelyyn menoa ja Sagan esittämistä ja Sagan käyttäytymistä muiden koirien keskellä ihan kamalasti. Aamulla pitkän ulkoilumme jälkeen iski melkein paniikki, mutta jotenkin siitä selviydyin ja lähdimme hieman puolenpäivän jälkeen kävelemään Saganaattorin kanssa kohti Kaapelitehdasta. Meidät oli onneksi sijoitettu viimeiseen erään, joten meidän piti olla paikalla vasta hieman ennen yhtä. Saga oli ihmeissään koirien määrästä, kun saavuimme perille. Toki minäkin olin yhtä ihmeissäni - olihan tämä ensimmäinen kertani koiranäyttelyssä (en ole koskaan aiemmin ollut edes katsojana mukana). Onneksi pian paikalle saapui Sagan kasvattaja Jaana (S meillä sijoituskoirana) ja sain jopa takin riisuttua päältäni :-) Sitten asetuimmee meidän kentän viereen istuskelemaan ja touhua kummastelemaan. Saga oli niin hämillään koiramäärästä, että oli yllättävän rauhallinen tarkkaillessaan menoa ympärillään.

Pian Arikin saapui paikalle. Juttelimme ja odotimme vuoroamme. Minun jännitykseni alkoi vähitellen laueta, kun katsoin mallia muista esittäjistä ja näin muutamien koirien hangoittelevan vastaan. Noin tunnin odoteltuamme oli vihdoin meidän vuoromme. Tuomari otti meidät heti alussa oikein ystävällisesti vastaan ja jännitykseni lieveni entisestään. Kiersimme Sagan kanssa ensin kehän ympäri ja sitten menimme edestakaisin, kunnes jäimme seisomaan tuomarin eteen. Saga totteli todella upeasti ja seisoi kauniisti. Kuulin tuomarin kehuvan Sagaa ja olin Sagasta todella ylpeä. Tuomarin ensin arvioitua Sagaa pöytänsä takaa tuli hän lähemmäs tarkastelemaan pikkuista. Minä tein aloitteen Sagan nostamisesta pöydälle, jotta tuomarin ei tarvinnut kyyristyä tutkimaan Sagan hampaita. Tuomari jutteli mukavia ja kysyi minulta, miten ihmeessä olimme keksineet näin mukavan rodun...ja lopuksi hän sanoi meidän ansaitsevan kunniapalkinnon. Hämmentyneenä ja suoristuksesta tyytyväisenä otin vastaan arvostelulomakkeen ja saamamme ruusukkeet sekä kaikille jaetun ruokalaatikon mukaani ja menimme Jaanan luo lukemaan arviota, joka oli varsin mairitteleva :-) Eli hienosti sujui Sagan ensiesiintyminen!!!

Minä olin valmiina lähtemään , mutta sitten Jaana valisti meitä, että Saga pääsee jatkamaan ryhmäkehään ollessaan rotunsa paras - vaikkakin ainoa edustaja. Niinpä jäimme odottamaan. Jaana lupautui esittämään Sagan siellä ja he harjoittelivat hieman yhteisesiintymistä odottaessamme vuoroamme. Odottaessa meni aika kauan, mutta vihdoin oli kakkoskehän vuoro. Saga ja Jaana esiintyivät yhdessä todella hienosti, mutta jostain syystä tuomari ei enää valinnut Sagaa neljän parhaan joukkoon. Hieman oli pettynyt olo, mutta todella upeasti eka näyttely meni!!!

Kotiin päästyämme Saganaattori hotki hieman ruokaa ja painui suoraan häkkiinsä nukkumaan. Ei mennyt minuuttiakaan, kun päivän tohinasta väsynyt pikkuneiti kuorsasi ja näki varmaan unia ihmeellisen päivän tapahtumista :-)




Tänään otimme vielä muutaman poseerauskuvan Sagasta palkintojensa kanssa.



ps. viime viikolla sattui koirapuistossa hassu tapahtuma: Saga hyppäsi Piku-Schäferin isännän syliin penkille. Piku, joka tykkää Sagasta muuten varsin paljon, ei ollut tästä mielissään vaan tuli ja nappasi Sagaa pannasta kiinni ja kuljetti Sagan kauemmas. Saga ei ollut tästä moksiskaan vaan oli kohta jo nuolemassa Pikun rähmiä pois :-)

Lumi tuli, lumi suli

Tällä viikolla me saimme nähdä, miten Saga reagoi lumeen.. ensilumenhan S koki jo muutama viikko sitten mökillä syyslomalla. Keskiviikko-iltana lähdimme Sagan kanssa iltakävelylle, kun näin maan peittyvän ohueen valkoiseen harsoon... ja S oli aivan hurmioissaan pomppiessaan räntälumen peittämällä polulla :-) Lumentulo jatkui ja aamulla maata peitti jo huomattavasti paksumpi kerros lunta. Lumentulo jatkui edelleen, joten illalla S pääsi oikein kunnolla mönkimään ja pyörimään lumessa... ja oli onnesta sekaisin! Ikävä kyllä lumet sulivat perjantaiksi, mutta odottelemme innolla uutta lumisadetta :-)

Tiistaina haimme iltalenkillä Mustista ja Mirristä Sagalle tilaamamme toppamanttelin. Saga oli iloinen kaikkien yhteisestä iltaulkoilusta sekä uudesta manttelistaan (jota käytetään vain kunnon pakkasella). Muina iltoina olemme käyneet koirapuistossa, jossa S on saanut purkaa energiaansa ja juoksennella kavereittensa kanssa. Lauantaina lähdimme taas kaikki yhdessä ulkoilemaan ja kävimme tutustumassa Lauttasaaren eteläkärjen koirapuistoon, joka rajoittuu mereen. Siellä ei ollut muita koiria paikalla, mutta S tutki innoissaan paikkoja. Vajaan kahden tunnin lenkki teki tehtävänsä ja illalla olimme kaikki väsyneitä :-)

Tänään haimme Arin siskon Paulan kyytiin matkalla talleille. Talleilla Saganaattori teki tuttavuutta muutaman vuohen ja kissan kanssa - hevoset ovat liian pelottavia kutsua leikkiin! Arin ollessa tunnilla kävimme Sagan kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä metsässä tutulla polulla, joka kiertää tiluksia. Nyt S uskalsi poukkoilla polulta entiskertoja enemmän metsään (ei todellakaan kovin kauas ja pitkäksi aikaa) .. ja nautti suunnattomasti saadessaan juoksennella vapaana. Sitten menimme hetkeksi seuraamaan Arin tuntia ja S päätyi silittelysaarrokseen kaikkien muiden katsojien halutessa silittää ja rapsuttaa Sagaa :-)

Talleilta suuntasimme Nummelaan Arin vanhempien luo viettämään isänpäivää. S nautti kaikien häärätessä keittiössä ruuanlaittopuuhissa; S tarkkaili tohinaa löhöilemällä keittiön matolla. Siinä tyytyväinen pikku-koiruutus pötkötteli koko ruuanlaiton ja syömisen ajan (välillä jonkun jaloissa) niin, että taas Hannu ja Sinikka ihmettelivät, voiko S oikeasti olla noin rauhallinen..... Ennen lähtöämme Saga sai iltaruuan ja kävimme pienellä kävelyllä nuuskimassa Nummelan koirien tuoksuja. Kotimatkalla veimme ensin Paulan pois ja sitten Arin pysähdyttyä kauppaan päätinkin olla vielä hetken ulkona ja kävelimme Saganaattorin kanssa kotiin. Sitten pötkötimme kaikki kolme Fatboylla päivän touhuista väsyneinä :-)

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman ensi viikon näyttelyä varten. Minua jännittää ja pelottaa ihan kamalasti....

Ps. Jimi ja Jade muuttivat pois... onneksi S on saanut uuden hyvän kaverin Fitistä (10kk kultainen noutaja), joka muutti muutama viikko sitten vastapäiseen taloon.

Ulkoilua, koulutusta ja leikkiä

Taas on viikko mennyt huiman nopeasti. Sagan tassu on parantunut hienosti, joten olemme käyneet muutamana päivänä koirapuistossa. Saga on nauttinut siitä valtavasti - reilu viikko ilman kavereitten kanssa leikkimistä oli todella tylsää! Saga on saanut uuden hyvän ystävän Fitistä, jota olemme nähneet kadulla ja koirapuistossa harva se päivä.

Tiistaina otimme Sagan auton kyytiin ja kävimme Mustissa ja Mirrissä sovittelemassa sade-ja talviasuja. Sadeasu vaikutti niin kömpelöltä, että luovuimme sen ostamisesta (harkitsimme sitä siksi, kun alkuviikosta oli niin liejuista, että S piti aina pestä kokonaan koirapuistokäyntien jälkeen). Toppamanttelin laitoimme tilaukseen, se tulee varmaan ensi viikolla. Mukaan tarttui myös (taas) uusi panta ja hihna - tällä kertaa kuristamattomat ja nahkaiset. Kauppa oli Sagalle uusi kokemus ja ihmeellinen paikka tuoksuineen. Ja uusi reitti tuli myös koettua, kun kävelimme Sagan kanssa kaupasta kotiin.

Joka päivä olemme harjoitelleet hieman näyttelyä varten seisomista ja näyttelyhihnassa kävelyä. Mari kävi torstaina meitä hieman ohjaamassa ja tarkistamassa, olemmeko harjoitelleet oikein. Ennen harjoittelua Saga ja Jade pääsivät pitkästä aikaa leikkimään kunnolla yhdessä puistossa :-) Nyt Saga tajuaa jo, mitä seiso tarkoittaa. Ihan hyvin ovat harjoittelut sujuneet, sillä Sagahan on varsin oppivainen, mutta pelkään pahoin, että näyttelystä tulee varsinainen show, kun minua jännittää ja Saga vaistoaa sen ja sitten mikään harjoittelemamme ei onnistu.. varsinkin kun ympärillä on mahdottoman paljon muita koiria ja Sagahan haluaisi leikkimään heidän kanssaan..... no, mutta kai me hengissä siitä selviydytään ja saadaan uusia kokemuksia :-)

Perjantai-iltana Saganaattori ja Ari viettivät taas yhteistä laatuaikaa minun olessa juhlimassa. Lauantai-aamuna menimme ulos ysin jälkeen ja törmäsimme heti Borderterrieriystäviimme Zappaan ja Brunoon. Pitkän aikaa koiruutukset leikkivät ja Saga hieman koulutti kaikille murisevaa pikkuista Brunoa...jospa pieni nöyryytys poistaisi jatkuvan murinan kaikkia vastaantulijoita kohtaan?! Muutama naapuritalon pikkutyttö tuli puistoon eväsretkelle ja he innostuivat leikittämään Sagaa. Saga nautti tyttöjen leikittelystä yli kaikien- ilo loisti pienen kouruutuksen kasvoilta :-) Lähes tunnin aamu-ulkoilun jälkeen menimme kotiin aamupalalle. Muutaman tunnin yhteislöhöilyn (me kaikki kolme Fatboylla) lähdimme ulkoilemaan kauniiseen syyssäähän. Kävelimme Lauttasaaren rantoja pitkin kaksi tuntia!!! Tämä oli Sagalle hyvää harjoitusta, sillä moni muukin (ihmisiä ja koiria) oli kävelyllä nauttimassa kirpeästä syyssäästä hienoisessa auringonpaisteessa. Illalla meillä olikin sitten kotona aika väsynyt pieni koira... :-)

Tänään kävimme pitkästä aikaa Sagan kanssa katsomassa Arin ratsastustuntia. Suurimman osan ajasta kävelimme lähimetsässä. Saga sai juosta vapaana ympäriinsä minun köpötellessä perässä. Todella hyvin S pysyttelee polulla ja koko ajan tarkistelee minulta katseellaan, onko lupa mennä edelle.. ja tulee luokse kutsuessa :-) Nyt ihana pieni koiruutuksemme vetelee sikeitä.. puolitoista tuntia lähes pakkaslukemissa kuluttaa hyvin energiaa!!

Ps. Marin mielestä Sagalla saattaa olla muutama sata grammaa ylimääräistä (paino punnituksessa lääkärissä 6,3..lääkäri ei kommentoinut mitään painosta). Nyt yritämme rajoittaa nameja (joita minä hellyyttävälle pikku-Sagalle annan varmaan turhan usein) ja ulkoilla paljon. Omasta mielestämme S on oikein sopusuhtainen... kylkiluut tuntuvat mutta eivät näy. Marin mielestä luiden tulisi hieman näkyä????
..ja toinen juttu: ilmojen kylmettyä S on alkanut välillä röhkiä ulkona innostuessaan.. eli olisiko kyseessä oireita reverse sneezingistä?! Rohinää kestää maksimissaan vajaa minuutin verran, nenästä kiinni pitäminen helpottaa. Koira ei itse juurikaan reagoi röhkimiseen - jatkaa touhotusta/jolkottelua. Jos olisi kyse nenäpunkeista tai jostain muusta, luulisi kohtauksia tulevan myös sisällä???? No, pitää tarkkailla tilannetta.
.. ja Saga pääsi tutustumaan Arin työpaikkaan Arin käydessä viime sunnuntai-iltana korjaamassa jotain tulostinta :-)

Toipilasviikko

Tällä viikolla Saga on parannellut varvastaan. Sunnuntaina Saganaattori linkkasi jo huomattavasti lauantaita vähemmän, mutta kuitenkin jonkin verran. Kävimme ulkoilemassa vain lyhyitä kierroksia lähiympäristössä. Maanantaina ja tiistaina pientä linkkausta oli havaittavissa rasituksen jälkeen, mutta keskiviikosta eteenpäin emme ole juurikaan havainneet ontumista tai linkkausta. Särkylääkettä S sai tiistaihin asti.

Tällä viikolla minulla on ollut pitkiä työpäiviä, joten Ari on käynyt pitkinä päivinä lounaalla kotona ja samalla ulkoiluttamassa Sagaa. Tätä joudumme jatkamaan jonkin aikaa, kunnes työmääräni taas vähenee. Onneksi Ari yleensä pystyy liukenemaan hetkeksi töistä keskellä päivää.

Saga on ollut hieman levoton tällä viikolla. Syitä lienee monia: paluu mökiltä kotiin, kipeä jalka, lyhyet ulkoilut, leikkikaverien puute.....ja todennäköisesti lähestyvä murrosikä. Levottomuus on näkynyt erityispaljona vetämisenä ulkona, muutamina pisseinä peitoille ja jatkuvana seurustelun anomisena. Illalla meidän tultua töistä kotiin S ei nuku juuri hetkeäkään vaan kulkee koko ajan perässämme ja kerjää leikkimistä tai kyhnäämistä. Tilanne hieman normalisoitui, kun yhtenä iltana olimme viemässä roskia (Saga mukana kaikissa perheen askareissa :-) ) ja kadun varressa kohtasimme naapuritaloon muuttaneen, koirapuistosta tutun 10-kuukautisen kultaisen noutajan Fitin sekä jossain naapurustossa asustelevat terrierit (3v ja 3 kk), joiden kanssa jäimme puoleksi tunnuksi juttelemaan (ja koirat toisiaan nuuskimaan ja hieman leikkimään) kadun reunaan. Ja muutaman kerran olemme antaneet Sagan leikkiä hetken pihalla Jaden kanssa. Eli kavereita Saga kaipaa, jotta me saamme olla kotona enemmän rauhassa...

Meidän harmiksemme Jade ja Jimi muuttavat marraskuun aina pois talostemme, mutta toivottavasti järjestämme koiruutuksille tapaamisia aina silloin tällöin. Jospa Saga ja Jade pääsissivät keväällä samaan Agility-ryhmään?!

Perjantai-illan Saga ja Ari viettivät yhteistä laatuaikaa minun olessa työhyvinvointi-illassa. Lauantai-aamuna Ari puolestaan lähti viettämään oman työpaikkansa työhyvinvointiviikonloppua ja me jäimme Sagan kanssa kaksin. Minä otin peiton mukaan fatboylle ja lueskelin kirjaa ja lehtiä Sagan torkkuessa vieressäni. Iltapäivällä kävimme yhdessä kirjastossa ja lukemiseni Sagan vieressä jatkui iltaan asti. Välillä kävimme ulkoilemassa ja nyt uskaltauduin viemään Saganaattorin pitkästä aikaa hetkeksi koirapuistoon. Siellä S saikin kaverikseen heti todella innokkaan parsonin sekä muita hieman isompia koiria. Saga oli aluksi jotenkin peloissaan, kun kaikki viisi koiraa hyökkäsivät samaan aikaan nuuskimaan uutta tulokasta ja innokas terrieri yritti haukkumalla ja huitomalla saada Sagan leikkiin. Hetken emmittyään jalkojeni juuressa S vähitellen lämpeni leikkiin ja lopuksi jopa uskomattomaan ympyräjuoksuun. Kovin kauan en uskaltanut puistossa olla, jotta jalan paranemiselle ei tulisi takapakkia. Koirathan eivät kai innostuessaan ja ollessaan sen aiheuttamassa adrenaliini-huumassa juurikaan tunne ja näytä kipua?! Siksi lähdimme kesken leikkien pois puistosta. Kiltisti S seurasi perässäni ja jätti muut leikkimään.

Illan vietimme Toscanan auringon alla -elokuvan merkeissä - minä lattialla istuen Saga sylissäni nukkuen.

Ai niin... Saga on nyt ruvennut saamaan papanoitten rinnalla koirien puuroa. Tykkää siitä todella paljon :-) Ja olemme ruvenneet harjoittelmaan näyttelyhihnassa kävelyä ja paikallaan seisomista. Sagalla epävirallinen pentunäyttely 15.11. (pelottaa ihan hulluna, minkälaisen shown hulivilikoiramme siellä järjestää.....)

Itku pitkästä ilosta

Kaksi viikkoa on taas hurahtanut vauhdilla. Viime viikko oli syyslomaa, jonka me Arin kanssa vietimme Nizzassa ja Saga mökillä... ja edellinen viikko meni loman viettoon lähtemisen valmisteluissa: Keskiviikkona Ari ja Saga kävivät vaihtamassa talvirenkaat autoon Nummelassa, torstaina kävimme hakemassa Nizzan asunnon avaimet Arin sedältä ja hänen vaimoltaan. Sillä vierailulla Saga tutustui myös heidän koiriinsa Adaan ja Essiin, jotka olivat ihmeissään innokkaasta pennusta, joka yritti saada heitä leikkimään kanssaan :-) Illalla oli ohjelmassa pakkailua, jota Saga ihmeissään seurasi. Perjantai-aamuna minä menin hetkeksi töihin, josta Ari ja Saga hakivat minut muutaman tunnin päästä ja lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa yllätimme Hukan, joka ei osannut odottaa tuloamme. Koiruutuksien jälleennäkeminen oli todella hellyyttävää katseltavaa :-) Ari lähti töihin ja minä jäin koirien leikkiä katselemaan vanhempieni kotiin. Muutaman tunnin päästä koko lauma oli kasassa ja lähdimme mökille - Saga ja Hukka lähtivät isäni kyydissä etunenässä lämmityspuuhiin meidän muiden hoidellessa kauppa-asioita ennen lähtöä. Koirat olivat meitä muita vastassa ja ilta menikin heitä seuratessa ja saunoessa. Aamulla me Arin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan takaisin Helsinkiin päin suoraan lentokentälle ja jätimme Saganaattorin mökille lomailemaan. Hieman oli haikea olo, mutta ei mitään kesän lähtöön verrattuna.. onneksi!

Me siis vietimme vajaan viikon Nizzan ihanassa auringonpaisteessa lähikaupunkeja - ja kyliä kierrellen, Saga vietti omaa lomaa mökillä Hukan kanssa leikkiessä, sienimetsässä ja mökkituttoavien luona vieraillessa. Muutaman päivän he olivat kaupungissakin käymässä. Sagalle mökkeily on aina todellista lomaa, sillä mökillä vallitsevat aivan eri säännöt kuin kotona: mökillä (ja vanhempieni kotona) S saa hypätä sohville ja tuoleille ja nukkua vanhempieni vieressä sängyssä. Ikävä kyllä mökilläkään S ei saa tulla väliimme nukkumaan Arin allergian takia - mutta S on tottunut tähän ja hyväksynyt tilanteen ja ottaa ilon irti meidän poissaolessamme. Silloin he nukkuvat Hukan kanssa molemmat äitini ja isäni välissä - Hukka jalkopäässä ja Saga kasvojen tasolla :-)

Perjantai-iltana ajoimme suoraan kentältä mökille, jossa olimme puoli kymmenen aikaan illalla. Molemmat koirat olivat autoa vastassa ja vastaanotto oli aika vetinen - S nuoli meidän molempien kasvot läpikotaisin ja hyppimisestä ja kyhnäämisestä ei meinannut tulla loppua - niin innoissaan S oli paluustamme :-) Hetken juteltuamme lähdimme saunaan, jonne Saganaattori seurasi perässä. Niin ikävissään pikkukoiruutus oli kai ollut (vaikka oli siis koko viikon oikein pirteä eikä itkenyt tutussa ja mukavassa paikassa peräämme), että ensimmäistä kertaa seurasi meitä saunaan sisälle ja hyppäsi jopa ylälauteelle. Ja tuli takaisin vilvottelun jälkeenkin :-)
saunan ja syömisen jälkeen lähdimme aittaan nukkumaan ja yllätykseksemme S seurasi ilman houkutteluja perässämme ja kipitti suoraan häkkiinsä nukkumaan. Kuulemma koko viikkoon S ei ollut häkissään käynytkään - ainoastaan kuljettanut siellä olleita lapasiani (ja Arin sukkaa) välillä sieltä pois ja takaisin. Mutta nyt S siis kiltisti meni omalle paikalleen nukkumaan, vaikka olimme ajatelleet, että S halunnee jatkaa Hukan ja vanhempieni vieressä nukkumista. Aamulla sitten S juoksi suoraan aitan oven avattuani mökkiin sänkyyn jatkamaan uniaan hetken kirmattuaan ulkona Hukan kanssa.

Minä heräsin muutaman tunnin myöhemmin ja raahauduin unenpöpperössä mökkiin. Hukka haukkui jossain pusikossa ja S seurasi Hukan touhuja mökin kuistin penkillä keikkuen ja terassin aitaan nojaten (kuten aina.. samaiselta penkiltä Hukkakin aina tarkkailee pihan elämää.. kuva ylhäällä). Yhtäkkiä penkki kaatui ja Saga ulisi kamalasti... ja hyppelehti voivotellen ja täristen etujalkaansa nostellen sisälle, jossa kaappasimme poloisen syliimme. Ulkoisa vammoja ei näkynyt, mutta S ei suostunut astumaan vasemmalla etutassullaan (sama, josta kynsi irtosi). Pienessä paniikissa etsimme mamman kanssa Sagan laukusta särkylääkettä ja annostelimme sitä ja herättelimme Aria ja soittelimme eri eläinlääkäriasemille ja Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen ohjeita. Arin herättyä ja pakattuaan tavaramme lähdimme ajamaan hurjaa kyytiä kohti Lauttasaarta, jotta ehtisimme ajoissa ennen lääkäriaseman sulkemista paikalle. Lähtömme oli kaaos ja Hukan puolesta säälittää kauheasti; kukaan ei ehtinyt kiinnittää mitään huomiota Hukkaan :-( Hieman reilussa kahdessa tunnissa olimme perillä (S makasi koko matkan sylissäni vilttiin käärittynä--tärinäkohtaukset onneksi loppuivat alkumatkasta). Lääkäri tutki jalan ja rauhoittavan piikin jälken otettiin räntgenitkin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta lääkäri paikallisti kipukohteeksi vasemman etujalan uloimmaisen varpaan (sen vierestä lähti silloin se kynsi, joka nyt on kasvanut täysin normaaliksi). Hoito-ohjeeksi saimme kipulääkettä (sitä, jota meillä jo oli ja annoin heti tapaturman jälkeen) kerran päivässä ja liikuntaa koiran jaksamisen mukaan - kävely ei kuulemma aiheuta haittaa paranemiselle.

Kotiuduttumme Ari lähti varpajaisiin ja me Sagan kanssa kävimme ulkona normaaliin tapaan neljän, seiskan ja yhdentoista aikoihin. Toki emme kävelleet kovin paljon, mutta näköjään S oli niin innoissaan nuuskiessaan viikon poissaolon jälkeen tuttujen jättämiä merkkejä, että unohti linkaamisen jopa hetkittäin...Illalla luin kirjaa Sagan löhöillesä vieressäni Fatboylla. Ja ruoka maistui pikkupotilaalle oikein hyvin, joten taisimme päästä lähinnä säikähdyksellä. Sisupussi on varmaan jo muutaman päivän päästä entisellään..kunhan ei nyt totu liian hyvään, sillä raahasin vintiltä patjan työhuoneen lattialle, jossa nukuimme koko yön vierekkäin. Ja nyt Ari jatkaa uniaan siellä Saga vieressään :-) ..ja namupaloja pikkuressukka sai eilen aika monta....

Illaksi olen sopinut Sagalle treffit Jaden kanssa ..pääsevät pikkukoirulaiset leikkimään yhdessä pitkästä aikaa (yli kahteen viikkon eivät ole nähneet, kun Mari oli ensin reissussa ja sitten me)

Saga kohtasi Kertun

Tänään lähdimme iltakävelylle ja vaikka en suunnitellut menevämme koirapuistoon, hetken mielijohteesta suuntasimme kuitenkin sinne. Hetken aikaa olimme siellä kaksistaan, mutta sitten sinne tuli tyttö ja poika ihan Sagan näköisen koiran kanssa. Koira, Kerttu, osottautui yhdeksänkuukautiseksi Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran ja kettuterrierin risteytykseksi. Kerttu oli Sagaa noin kymmenisen senttiä korkeampi, väritykseltään kuin Saga, mutta läikät olivat isompia, korvat pystyt ja kuono terrierimäisempi kuin Sagan. Koirat tulivat heti ensi sekunneilta todella hyvin toimeen: he juoksivat puistossa tuhatta ja sataa välillä pentumaiseen nahisteluun pysähtyen. Koirien leikkiä oli todella kiva katsella :-)
Pian puistoon tuli myös Faaraokoira, joka kateellisena katseli samannäköisten pikkupentujen leikkiä ja yritti kutsua heitä välillä mukaan omaan juoksuleikkinsä. Vajaan tunnin vietimme puistossa ja sitten lähdimme kertomaan uudesta tuttavuudestamme Arille.

Tänään ollaan muutenkin tarjottu Sagalle mukavaa ulkoilua: lähdimme kaikki kolme iltapäivällä kohti vesitornin kallioita ja Saga nautti taas suunnattomasti päästessään pomppimaan vapaana kalliolta toiselle. Myös aamulla Saga näytti nauttivan päästessään hyppimään kuuran peittämällä nurmikentällä ja ihmeelliset tuoksut kiehtoivat innokasta nuuskijaa. Aamullakin olimme harvinaisen kauan ulkoilemassa ihan kuulaassa aamuauringossa, joten nyt väsynyt koira loikoilee tuhahdellen jaloissamme päivän mukavista ulkoiluista unta nähden :-)

Tällä viikolla olemme käyneet useamman kerran koirapuistossa ja kerran iltapäivälenkillä kallioillakin. Matkalla vesitorninmäelle menimmekin sinne Sagalle ennestään tuntematonta reittiä ja Sagalle kävi merkkausten kanssa köpelösti - puolessa välissä pissi loppui kesken ja sekös koiruutusta harmitti (naama irvessä yritti saada edes tipan tiputeltua merkiksi vierailustaan uudella alueella). Torstaina Saga näki Jaden pitkästä aikaa ennalta sopimillamme treffeillä ja koiruutuksilla oli todella hauskaa nahistelelssaan ja juoksiessaan lähipuistikossa.

Ulkoilujen ohella Saganaattori on leikkinyt kotona innoissaan kongilla, vinkulelulla ja narulla, nakerrellut useita korkkisia pullonkorkkeja (osaa hakea viinilaatikosta) sekä tuhonnut useita pahvilaatikoita ja vessapaperirullia nameja etsiessä niiden uumenista - aina unien välissä. Ja uni maittaa pienelle tarmonpesälle - milloin omassa pesäkolossa, häkissä, Fatboylla, olkkarin tyynyllä, eteisen tai kylppärin matolla, lattialla tai minun sylissä :-)

ps. nyt S on oppinut inahtamaan herätessään ennen meitä - eli tulee istumaan ihan sängyn viereen ja inahtaa halutessaan seuraa ja /tai huomiota. Ekan kerran repesin nauruun ja nousin ylös saman tien, mutta vahingosta viisastuneena jatkoin tänään unia. Saga luovutti ja meni tekemään saman Arille toiselle puolelle sänkyä. Kun Arikaan ei reagoinut, meni S kiltisti takaisin pesäänsä jatkamaan aamu-uniaan :-)

Sagan uusi ihailija

Iltalenkillä törmäsimme koulun luona ensin Kalleen, sitten taisteluparin seuraan liittyi Virosta tuotu sekarotuinen, ihan Aldon näköinen koiranpentu (4,5kk) ja sen jälkeen kolmivuotias Portugalinpodengo Santos. Santos ihastui heti Sagaan ja hätisti hurjasti komentaen Kallen pois Sagan kimpusta. Sekä Saga että Kalle olivat ihan hämillään - Kalle pysytteli ihmisten jaloissa kummastellen varsin innokasta urosta hänen tyttöystävänsä kimpussa.... Seuraan liittyi myös tuttavamme Anni (jo iäkkäämpi JackRusseli), joka on ennen ollut Santosin suosikkinarttu. Santos ajoi Anninkin pois ja Anni Kallen tavoin luikki hämillään ihmisten jalkoihin. Hetken ajan Santos omi Sagan kokonaan itselleen. Sitten viisikko leikki ja juoksi toisiaan takaa, mutta kenelläkään muulla kuin Santosilla ei ollut asiaa Sagan lähelle. Kun lähdimme pois, Kalle ja Saga samaa matkaa, oli Kallella kova yritys vokotella taas Sagaa :-)

Kotiin päästyämme Sagalla oli supernälkä - en ole koskaan ennen Sagan nähnyt pyytävän kuppiinsa ruokaa samalla tavalla kuin nyt. Ja normaalisti Saga ei saa kolmatta ruokaa vaan syömme aamulla ja päivälenkin jälkeen, illalla S saatta syödä muutaman papanan, jos niitä on jäänyt päiväruualta.

Ps. Eilen Sagalla oli todella mukavaa talleilla, kun kävimme pitkällä metsäkävelyllä Arin tunnin aikana. Ja tänään kävimme päiväleinkillä kirkon takana kallioilla - S nautti päästessään vapaana pomppimaan ja juoksemaan kalliolta toiselle :-)

Hampaidenlähtöä ja arkista aherrusta

Tällä viikolla ollaan ulkoiltu kauniissa syyssäässä: ollaan käyty leikkimässä koirapuistossa (torstaina jopa kahdesti, kun tiputin avaimeni sinne päivällä ja illalla menimme niitä etsimään), kävelty lähiseudulla ja leikitty pihapiirissä Kallen ja Aldon kanssa. Tänään kävin Saganaattorin kanssa pitkällä kävelyllä Lauttasaaren vesitornin kallioilla ja Saga tuntui olevan onnensa kukkuloilla hyppiessään kalliolta toiselle ihan uusia tuoksuja haistellen.

Keskiviikkona Arin vanhemmat kävivät kylässä ja ihmettelivät Sagan rauhallisuutta - kysyivät jopa, että eihän S vaan ole masentunut, kun on niin hissukseen kotona. Siitä tuskin on kysymys - Saganaattori vaan on sen tyyppinen, että purkaa lähes kaiken energiansa ulkona ja sitten sisällä enimmäkseen löhöilee ja seuraa meidän touhujamme uteliaana .. ja koluaa milloin kongia (jonka on nyt onnistunut piilottamaan niin hyvin, ettemme löydä sitä), milloin vessapaperikätköjä, luitaan tai salaa vohkimiaan alusvaatteita. Ja tykkää kauheasti etsiä ruokaa tai makupaloja kuppen alta. Tässä S on kehittynyt aika mestariksi - S osaa nykyään nostaa kahvallisen kipon kahvasta ja nostaa muovipurkin pois herkkujen päältä ottamalla kiinni reunoista hampaillaan.

Tämä viikko on ollut vilkas hampaidenvaihtoviikko: olen poiminut lattialta kolme hammasta. S maiskuttaa lähes koko ajan kutiavien ikenien takia. Tällä viikolla S sai taas turkkiinsa annoksen punkkiainetta, sillä olemme poimineet turkista kolme punkkia muutaman viikon sisällä. Kesäkuukausina Sagalla oli koko ajan myrkkyä niskassa, mutta nyt olin sen unohtanut ja heti punkit iskivät. Niimpä oli pakko ostaa ainetta lisää, kun punkit alkoivat olla vaivana.

Lähiaikoina Sagasta on tullut entistä enemmän sylikoira - S hakeutuu vähän väliä syliini ja kaipaa silittelyä ja rapsuttelua. Jostain syystä S hieman pakoilee Arin syliä... todennäköisesti siksi, ettei Ari ole liiemmin ennen pitänyt Sagaa sylissä samaan tapaan kuin minä muuten kuin hoitotoimenpiteiden (kynsien leikkuu, korva-aine, silmätipat) aikana ja S pelkää Arin sylin liittyvän niihin. Nyt olemme korjanneet tilannetta houkuttelemalla Sagaa Arin syliin - ilman ikäviä toimenpiteitä. Ja pikkuhiljaa luottamus Arin syliin kasvaa.. ja päiväunille fatboylle Arin kanssa S menee edelleen todella innoissaan :-) Sohville, tuoleille ja sängylle Sagahan ei pääse, joten meidän pitää itse mennä lattian tasolle löhöilemään tai sylittelemään.

Huomenna menemme taas talleille katsomaan Arin ratsastusta (estetunti) ja S pääsee kutsumaan hevosia leikkiin :-) Ja huomenna Saga pääsee pesulle - S on ihan likainen möngittyään mullassa ja pellolla. Yleensä liat putsaantuvat lähes itsestään, mutta uusi punkkiaine jätti öljyisen kerroksen niskaan ja niska on nyt ihan multainen... ja muutenkin edellisestä pesusta on jo mennyt aika kauan.. ja kurakelejä on nyt ollut enemmän kuin kesällä.

ps. Jaden kyläilyn jälkeen Saga on leikkinyt paljon enemmän leluillaan kuin ennen - S tuo vähän väliä köysilelua luokseni, jotta leikittäisiin piilotus- tai vetoleikkiä

Jade kylässä

Ari meni töitten jälkeen Saganaattorin kanssa koirapuistoon, minä liityin seuraan hieman myöhemmin kotiuduttuani töistä. Matkalla tapasin Marin koirien kanssa. He liittyivät seuraani ja Jade pääsi myös leikkimään puistoon Jimin odottaessa portin ulkopuolella. Me otimme Jaden mukaamme lähtiessämme pois - näin Mari pääsi rauhassa Jimin kanssa lenkille. Minä ja Jade menimme edeltä ja Ari tuli Sagan kanssa perästä. Olimme hetken aikaa kaksin meillä Jaden kanssa ja Jade tutki innoissaan kaikkia Sagan makuupaikkoja ja leluja. Saga oli kuulemma aistinut jo matkalla (hississä), että Jade on meillä. Koiruutukset olivat ihmeissään päästessään leikkimään sisällä. He jolkottivat peräkkäin, seurasivat toisiaan kuin hai laivaa.. ja nahistelivat aina välillä. Jade oli kiinnostunut Sagan leluista ja toki Sagakin niistä sitten kiinnostui (pitkästä aikaa - Saga kuin ei yleensä pahemmin leiki leluillaan)...Oikein mukavasti heidän yhteisolonsa sujui, vaikka eivät malttaneetkaan rauhottua edes hetkeksi. Puolisen tuntia koirat pitivät toisilleen seuraa ennen kun Mari haki Jaden pois :-)

..ja sitten taas väsytti..

Tutustuminen Agility-treeneihin

Muutama kuukausi sitten otin yhteyttä Agryyn ja ilmoitin kiinnostuksestamme ensi kevään pentukurssille. Sain mukavan paluuviestin, jossa meitä pyydettiin katsomaan harjoituksia Ruoholahteen. Muutama viikko tämän jälkeen selvisi, että Mari käy juuri samoissa harjoituksissa, joita meidät kutsuttiin katsomaan, Jimin kanssa. Päätimme, että menemme katsomaan harjoituksia tällä viikolla, kun Sagan pentukurssi on ohi - näin saamme mukavasti ainakin yhden kivan aktiviteetin järjestetyksi Sagalle viikoittain.

Tänään sitten kävimme yhdessä Marin, Jimin ja Jaden kanssa tutustumassa Jimin Agility-treeneihin. Pakkauduimme kaikki yhdessä autoomme ja huristelimme Ruoholahteen. Saga oli ihmeissään, kun Jimi ja Jade olivat kyydissämme, mutta pysyi silti oikein kiltisti ja aisoissa häkissään takakontissa - Jimi, Jade ja Mari takapenkillä. Seurasimme koko tunnin kentän laidalta harjoituksia. Sagakin näytti uteliaana ja innostuneena katselevan koirien juoksentelua esteiden läpi. Jade olo välillä aidan sisällä, välillä kanssamme aidan ulkopuolella. Ja välillä kaverukset saivat hieman leikkiä ja painiakin.

Harjoituksia oli mielenkiintoista ja mukavaa seurata. Toivottavasti Saga ja Jade pääsisivät ensi keväänä aloittamaan agilityn yhdessä tai erikseen.

Pikkutuhmuuksia, kapinaa ja muuta mukavaa..

Viikko on taas mennyt nopeasti. Tällä viikolla Saga on viettänyt varsin pitkiä päiviä (max 8,5h) yksin meidän työkiireitten takia. Hyvin S on yksinoloista selvinnyt - mitä nyt hieman kolunut työhuoneen mattoa ja kuljetellut kenkiä ja vaatteita huoneesta toiseen. Joka päivä töitten jälkeen olen kuskannut Sagan koirapuistoon, jotta raketti saisi siellä purkaa energiaansa. Joka päivä siellä onkin ollut kivoja koiria, joiden kanssa Saga on leikkinyt ja juossut oikein mukavasti. Suurin leikkikaveri sattui perjantain käynnillemme - puistossa oli toinen tanskalaisrotujen edustaja, tanskandoggi :-)

Arilla oli töissä pulmia koneitten kanssa ja joutui siksi olemaan melkein kaksi päivää putkeen töissä. Saga purki pettymyksensä Arin poissaolosta minuun ja käyttäytyi ulkoillessamme todella ärsyttävästi. Muutaman kerran oikeasti meinasin jättää vetävän, joka koloon päänsä tunkevan ja aina väärään suuntaan menevän nuuskijan jonnekin puskaan ja lähteä itse kotiin. Kun Ari piipahti kotona ja vei Sagan ulos, käyttäytyi Saganaattori kuin enkeli: koko ajan hihna pysyi löysällä....

Tiistaina oli viimeinen kerta pentukurssia. Tällä kertaa ajattelin rauhoittaa Sagaa käymällä koirapuistossa ennen kurssia, jotta S olisi purkanut energiaansa siellä. Väärin ajattelin - S kävi kovemmilla kierroksilla kuin koskaan. Harjoituksista ei meinannut tulla aluksi mitään, mutta lopulta ihan kivasti meillä meni. Ja saimme diplomin suoritetusta kurssista :-)

Torstaina Sagalla oli hauskaa puuhaa kotona, kun Saga ja Ari laittoivat yhdessä ruokaa ja ruuan jälkeen teimme Sagalle makkarajäljen.. :-)


Koirapuiston lisäksi Saga on leikkinyt tällä viikolla useita kertoja Kallen kanssa. Jadea ei ole pahemmin näkynyt. Perjantaina Sagalla oli paras tuuri leikkien suhteen, kun ensin kävimme koko perhe koirapuistossa, illalla siivotessamme otin Sagan mukaan roskia viemään ja huomasin Kallen kentän laidalla.. sinne siis. Kentällä oli myös tollerituttavamme Kerry sekä pieni kääpiöpinseri - ja kaikki neljä leikkivät juosten toitensa perässä vajaan puolisen tuntia. Ekaa kertaa tapasin pienen koiran, joka juoksee Sagaa nopeammin (pinseri). Ja koirilla oli hauskaa :-) Ja sitten vielä illalla Ari ja Saga törmäsivät iltapissilenkillä Kalleen - ja Arin jutellessa Teemun kanssa koiruutukset leikkivät puolisen tuntia pihallamme.


Eilen lauantaina kävimme kaikki yhdessä kävelyllä ja törmäsimme Kasinonrannassa kolleegaani ja hänen lapsiinsa. Lapset silittivät Sagaa meidän kahvitellessa. Illalla Jani-setä (Räty) tuli meille syömään ja pelaamaan Arin kanssa pleikkaa - ja rapsutrtelemaan Sagaa. Saga nautti, kun oli vahdittavaa ja seurattavaa ; Saga nauttii aina, kun on paljon tuttuja ihmisiä ympärillä. Silloin S on lähes rauhallisimmillaan - tarkkailee touhuja lattiatyynyltään olohuoneen nurkasta.

Tänään olimme Annikan, Janin, Olavin ja Mauri-koiran kanssa Nuuksiossa. Jo pakatessani tavaroita S oli ihan täpinöissään, vaikkei tiennyt, minne olemme menossa. Perille Kattilaan päästyämme lähdimme tallustelemaan kohti Takalon laavua (n. 1,5 km). Saga hyppi ja pomppi ja poukkoili paikasta toiseen. Ainoastaan Sagan johtaessa joukkoa eteenpäin vetäminen pysyi jotenkin aisoissa. Emme pystyneet päästämään Sagaa ja Mauria vapaiksi leiripaikallakaan, mutta vähitellen koirat asettuivat aloilleen ja pystyimme grillaamaan ja syömään kutakuinkin rauhassa. Hetken koirat pääsivät leikkimään keskenään ennen takaisinkävelyä, kun laavulla ei ollut muita ihmisiä.

Nyt todella väsynyt Saganaattori löhöilee ja tuhisee tyynyllään meidän naputellessa kannettaviamme olohuoneessa. Taas yksi viikko takana päin, uusi viikko ja uudet kujeet alkamassa :-)

ps. aamukoulutukseni jatkuu: viikolla olen ihan rauhassa käynyt suihkussa ja laittanut itseäni kuntoon ennen ulkoilua, lauantaina en noteerannut Sagan tuijottelua seiskan jälkeen. S meni takaisin nukkumaan ja heräsimme uudelleen puoli ysin jälkeen. Tänään sunnuntaina heräsimme ysin aikaan. Ehkä ensi viikonloppuna saan nukkua jopa kymmeneenkin :-)

Pieni pentu muuttuu pikkunartuksi

Eilen pitkän aamu-ulkoilun ja aamupalan jälkeen lähdimme auttamaan ystäviemme muutossa ja Saganaattori pääsi mukaan. Ensin suuntasimme Leppävaaraan pakkaamaan pakettiautot täyteen. Ari avisti muuttokamojen kantamisessa, me Sagan kanssa tutustuimme kerrostaloalueen pihapiiriin. Hetken päästä muuttoavuksi saapui myös ystävämme Mira saksanpaimenkoirauroksensa Neron (3v) kanssa. Saga oli aluksi hieman jännittynyt (hätäpissit ja häntä luimussa, piileskeli jalkojemme välissä), mutta pian reipas ja utelias pikkuneiti roikkui jo Neron korvissa ja molemmat juoksivat kilpaa pihalla. Kun tavarat oli pakattu, lähdimme me Sagan kanssa Miran ja Neron kyydissä kohti muuttajien uutta asuinseutua, Mäntsälää. Ari meni eri reittiä meidän autolla, jonne Sagan häkki jäi. Oikein mukavasti S matkusti sylissäni - ja vaikka takakontissa oli toinen koira!! Perille päästyämme S karkasi heti naapurin pihalle heidän koiraa katsomaan, joten koirat oli suljettava sisälle. Saga oli ihan hädissään, kun Nero yritti koko ajan astua Sagaa - eli "sukupuolettomasta" pikkupennustamme kehittyy huimaa vauhtia pikkunarttu, joka härnää uroksia viattomuudellaan (sillä S ei tajua yhtään, mitä urokset yrittävät!). Hetkeksi lukitsimme Sagan häkkiinsä jopa turvaan Neron ahdisteluilta :-)

Illalla Saga oli aika väsynyt päivän puuhastelusta, joten ei ollut liian sääli jättää pikkunetiä yksin illla, kun lähdimme ystäviemme kanssa syömään. Iloinen, unien jälkeen venyttelevä Saga oli meitä vastassa häntä heiluen kotiutuessamme ennen puoltayötä.

Tänään aamulla Saga heräili taas seiskan aikaan, mutta patistelin neidin takaisin nukkumaan. Kasin jälkeen heräilin itse ja suihkuttelun jälkeen lähdimme ulos. Sitten valmistelimme Sagan kanssa Arulle aamupalaa ja menimme yhdessä herättämään päivänsankarin. Aamupalan jälkeen lähdimme talleille. Olimme ajoissa paikalla ja Saga ihmetteli hevosia ja pihalla köpötteleviä vuohia. Saga oli todella hämmästynyt nähdessään Arin hevosen selässä. Sagalla olisi ollut kova hinku päästä hevosten keskelle aitaukseen, mutta S totteli todella kiltisti kieltoja ja istuskeli hevosia ja ratsastajia uteliaana tujottaen, ihmeellisiä hajuja nuuskien vieressämme kentän laidalla. Välillä kävimme hieman kävelemässä ja päästin Sagan hetkeksi juoksentelmaan vapaana (polulla tallin ulkopuolella). Oikein nätisti S tuli sitten kutsusta luokseni ja köpötteli välillä lupaa varmistaen. Tunnin jälkeen menimme kahville, S nukkui sen aikaa häkissään autossa. Kotiin päästyämme Mari meidät nähtyään haki jaden pihalle ja kaverukset juoksivat ja painivat meitä touhullaan hauskuuttaen vajaan tunnin. Mari tutki myös Sagan hampaita, kun juttelimme siitä, että Sagan kasvattaja haluaisi Sagan osallistuvan epäviralliseen pentunäyttelyyn Kaapelitehtaalla marras-joulukuussa. Ja Mari ehkä voisi hieman valmentaa hulivili-Saganaattoria (Mari kun on käyttänyt Jimiä näyttelyissä ja Mari tuntuu hallitsevan koiran kasvatuksen salat).

Sitten Formulaa katsomaan. Harakka (Arin nimitys alusvaatteita pihistävälle Sagalle) painui pehkuihin syötyään jauhelihaa nappuloilla. Ja varmaan nukuttaakin taas pitkään eli rauhallinen ilta tiedossa :-)

ps. Saga on aika kova silppuamaan pahvia...

Leikkiä, koulutusta, hampaidenlähtöä, pihistelyä ja nukkumisharjoituksia

Taas on viikko vierähtänyt. Sunnuntaina kävimme kaikki kolme pitkällä lenkillä kiertelemässä Lauttasaaren rantaa. Maanantaina äitini tuli meille yökylään ja Saga oli onnesta sekaisin. Saga ei malttanut nukkua yöunia pesäkolossaan, vaan nukkui ensin äitini vieressä työhuoneen lattialla, siirtyi vähitellen äitini jalkopäähän ja lopulta eteisen lattialle, josta pystyi kontrolloimaan kaikkia lauman jäseniä. Tiistaina kävimme taas pentukurssilla. Tällä kertaa siellä harjoiteltiin autolla-ajoa, irtiottoa (sana irti kuulemma liian jyrähtelevä, joten sitä ei kannattaisi käyttää vaan korvata sana vaikka sanalla kiitos..... no, S osaa sanan irti, joten harjoittelimme sillä. Muut irrottelivat leluja, S sukkaani ja hanskaa - Saganaattori kun ei kovin innostunut leluista, mutta sitäkin enemmän vaatteista, erityisesti meidän tuoksuisista vaatteista) ja jäljestämistä. Saga oli aivan huippunopea ja tarkka makkarajäljessä :-) Kurssin jälkeen olimme sopineet leikkituokiosta Jaden kanssa. Kallekin liittyi leikkiin. Ja sitten oli väsynyt pikkukoira loppuiltana :-)

Keskiviikkona kävimme Annikan ja Olavin kanssa varsin pitkällä lenkillä - kävelimme vajaan puolitoista tuntia pitkin Lauttasaaren rantoja päätyen kahville Kasinonrantaan. Saga käveli todella hienosti lähes vetämättä hihnassa. Olin oikein ylpeä pikkuneidistä. Torstaina kävimme koirapuistossa, jossa Saga hieman säikkyi yhden bulldogin murinaa, joten käyntimme jäi lyhyeksi. Eilen meillä oli huomattavasti mukavampi käynti siellä - puistossa oli samaan aikaan leikkisät villakoira- ja bulldogi- sekä labbispennut. Puistossa aikamme leikittyämme törmäsimme paluumatkalla Kalleen, Aldoon ja Kennethiin (Kallen perheen Chihu) ja kaverukset peuhasivat innoissaan puiston reunalla. Ari tuli töistä kotiin ja tuli myös juttelemaan puiston reunalle koirien viihdyttäessä toisiaan. Pian meidän oli mentävä, kun Arin sisko Paula tuli käymään. Teimme ruokaa ja juttelimme ja Saganaattori nautti olostaan kaikkien häärätessä keittiössä. Paulakin ihmetteli, miten S voi olla niin kiltti ja rauhallinen.. semmoinen Saga on (sisällä rauhallinen, ulkona varsin puuhakas) :-)

Tänään aamulla en noteerannut Sagan uloslähtemiskutsua (tuijotusta ja liikehdintää) ennen seiskaa vaan patistin Sagaa takaisin nukumaan. S menikin hetken rapistelun jälkeen koisimaan häkkiinsä. Itse en saanut enää nukuttua kasin jälkeen, joten suihkun ja hiustenkuivauksen jälkeen lähdimme ulos. Tähän aikaan ulkona olikin härdelliä - tapasimme ensin Japin, sitten hetken nuuskinnan jälkeen Jimi ja Jade tulivat puistoon. Minä jäin vahtimaan Sagan ja Jaden leikkiä Marin mennessä kiertämään puistoa Jimin kanssa. Hetken päästä Japekin tuli taas paikalle ja ohi kävelivät myös naapuritalon asukit vanhan terrierinsä (joka ei jaksa leikkiä) ja eilen heille kotiutuneen pikkuterrierinsä kanssa. Saga ja Jade olivat ihmeissään pikkutyypistä. Heidän mentyä ohi Jimi osoitti oikeastaan ensimmäistä kertaa kiintymystä Sagaa kohtaan - Sagan pentutuoksu alkanee häipyä ja Jimi tajuaa Sagan narttuna. Saga oli ihmeissään Jimin nuuskiessa ja lipoessa huulia :-)

Sitten syömään ja takaisin nukkumaan.

Tällä viikolla olen muutenkin harjoittanut sitä, etten aina lähde ulos heti herättyäni vaan että Saga joutuu välillä odottamaan lähtöämme. Ja että S tajuaa, että ulkoilut tehdään meidän, ei hänen aikataulujensa mukaan - toki aina koiran tarpeet huomioonottaen! Ja läheskään joka aamuna Ari ei ole vienyt Sagaa ulos herätessään 2-4 tuntia minun jälkeeni.. vaan on lähtenyt töihin käyttämättä Sagaa ulkona toistamiseen aamupäivän aikana. Kauimmillaan S on ollut päivisin kahdeksan tuntia pissimättä ja ei ole ollut edes kiire ulos vihdoin päästyämme. S todellakin nukkuu lähes koko ajan minun töihinlähdön jälkeen - kuulemma myös silloin, kun Ari on vielä kotona.

Vaatteiden pihistely on lisääntynyt. Yksi päivä tutkin Sagan pesäkoloa ja löysin sieltä kahdet Arin alushousut, kolme Arin sukkaa, minun leggingsit ja yhdet alushousuni. Saga lähinnä nuuskii niitä, hieman pureskelee, mutta ei syö/riko. Tulkitsen lisääntyneen pihistelyn hampaiden lähtemisen ja ikenien kutiamisen syyksi - jotain pitäisi lutkuttaa koko ajan. Kongi on ollut huippulelu tällä viikolla: S jaksaa koluta sitä monta kertaa päivässä. Ekoilla kerroilla aikaa tyhjentämiseen meni paljon, mutta nyt S on kehittänyt tekniikan, jolla tyhjentää kongin muutamassa minuutissa (jauheliha, maksalaatikko, tonnikala) tai jopa muutamassa sekunnissa (kinkku, juusto). Ja aamuisin olen usein antanut Saganaattorille pakastetun kongin - helpottanee kutisevia (ja haisevia) ikeniä. Myös jääpaloja olen antanut imeskeltäviksi, kuten porkkanoita koluttaviksi. Yksi iso hammas irtosi pentukurssilla ja sain sen talteen :-)
Ja löydettiin muuten punkki Sagasta toissapäivänä - tässä kuussa kun en ole muistanut laittaa punkkiainetta.

Ps. yksi kaunis päivä S rohkeni kiipeämämään Fatboyltaan sohvan reuanlle ja uteliaisuus voitti pelottavat tyynyt ja S kurkkasi ikkunasta: Nyt ekaa kertaa Sagalle valkeni, että sisätiloista on joku yhteys ulos ja oli todella hämillään. Reagoi haukkumisella. Pyysin alas ja kielsin kiipeämisen. Kerran olen nähnyt sen jälkeen varovaista uudelleenkiipeämisyritystä...