Kun lähestyttiin mökkiä, pysähdyttiin tien päähän odottamaan siskoani Ellaa ja Hukkaa - jotta koirat tapaisivat ensi kertaa mahdollisimman puolueettomalla maaperällä. Me säikähdimme Arin kanssa Hukan kokoa - ihan kuin Hukka olisi kasvanut ihan kamalasti viime tapaamisestamme.. jotenkin Sagan pienuus vääristi mielikuvaa!! Saga luikki aluksi piiloon auton alle ja Hukka oli ihan ihmeissään pikkusittiäisestä. Aika pian Saga keräsi rohkeutensa ja heittäytyi selälleen antautuen Hukalle. Siitä alkoi ystävystyminen. Kohta jo käveltiin yhdessä uteliaina tietä pitkin kohti mökin pihapiiriä. Vanhempanikin tulivat uteliaina vastaan. Ja mökille päästyämme alkoi Sagan tutkimusretki.
Pihakoira osottautui todella pihakoiraksi - Saga ei todellakaan poistunut pihapiiristä (mitä nyt Hukka välillä Sagan kiusaamiseen kyllästyneenä yritti eksyttää Sagaa lähimetsikköön pissareissullaan - Hukka käy tarpeillaan metsässä). Hukka oli todella kärsivällinen Sagan seuratessa "isoveljeä" joka paikkaan ja yrittäessään leikkiä lähes koko ajan. Hukka välillä pikkuisen murahti, mutta mielummin poistui takavasemmalle kuin että olisi rökittänyt liian innokkaan pikkutyypin kannoiltaan. Saga osottautui kyllä varsin rohkeaksi, sillä ei mennyt kauaakaan, kun Saga jo nappaili tavaroita Hukalta ja näykki Hukkaa hännästä, korvasta, karvoista... ja yritti pusutella koko ajan.
Vanhempani ja Ella olivat ihmeissään Sagan pienuudesta ja rakettikohtauksista - Saga on kyllä varsinainen ultraduracell-pikkukoira sille päälle sattuessaan: Katsoimme todella hämmästyneinä, miten hurjaa vauhtia Saga jakoi painaa pihalla yksin ja Hukan perässä. Ja lähes taukoomatta. Varsinkin perjantaina Saga ei malttanut nukkua yhtään vaan painoi menemään täysillä ilta-seiskasta puoleenyöhön. Olemalla jopa rasittavan villi mutta maailman suloisin :-)
Perjantaina vanhempani ja Ella joutuivat hieman varovaisesti silittelemään ja rapsuttelaan Sagaa, jottei Hukka olisi liian mustasukkainen, mutta aika pian Hukka alistui tilanteeseen ja antoi kaikkien hyysätä heitä molempia vuorotellen.
Saga nukkui nätisti häkissään - yöt meidän kanssa aitassa ja päivällä mökissä (raahasin häkin sisälle mökkiin). Lauantaina meno oli jo huomattavasti perjantaita rauhallisempaa ja Saga malttoin nukkua päiväuniakin aina silloin tällöin. Lauantaina oli todella upea ilma ja olimme tuntitolkulla rannalla. Testasimme Sagan uimakykyäkin ja kyllähän neiti osasi ihan hienosti uida - eikä ollut siitä moksiskaan. Ihmettelimme vaan kovasti, kun S 
lähti juoksemaan kohti mökkiä rakettivauhtia uimareissun jälkeen.. ja löysimme Sagan häkistään kuivaamassa itseään vilttiin :-) Onneksi Saga suhtautui rannallaoloon todella järkevästi niin, ettei syöksynyt päätäpahkaa veteen ja osasi jopa olla kurkottelematta laiturilla (mitä nyt kerran "tipahti" pieneen koloon).Tänään sunnuntaina Hukka alkoi oikeasti olla jo hieman kypsä Sagan jatkuvaan perässäroikkumiseen, mutta
edelleenkin hoiti tilanteet mielummin itse poistumalla paikalta kuin rökittämällä Sagan. Ja itse asiassa Hukka kuitenkin koko ajan myös seurasi Sagaa sisään ja ulos... ja kuulemma nyt lähdettyämme nuuskii Sagan kaivamaa koloa... eli taisi Hukkakin olla todella mielissään uudesta pikkusiskosta :-)Kotimatka lähti käyntiin Sagan uikuttaessa häkissään.. epäilimme syyksi mielummin ikävää kuin häkkikammoa. Pian Saga jo sitten taas nukahti ja loppumatka sujui oikein hyvin. Pysähtyessämme huoltoasemalla Saga löysi taas ihailijoita ja eräät virolaismiehet tulivat uteliaina kyselemään Sagasta Arilta. Ari otti toisen miehen sähköpostiosoitteen ja lupasi lähettää rotutietoja miehelle.
Kotona kaikki paikat oli nuuskittava läpi ja Saga kävi vieläkin ihan ylikierroksilla - joka ilmeni puremisena. Kohta syötyään Saga kävi pihalla nuuskimassa kaikki paikat läpi ja sitten Aldokin ilmaantui paikalle. Saga hieman säikähti Aldoa - Aldolla kuin on aika erilaiset otteet kuin Hukalla: Saga heittäytyi mahalleen, muttei Aldo ihan hirveästi noteerannut sitä. Koirat juoksivat ja hyppivät toistensa päällä ja muutaman kerran Saga hieman ulahtikin. Mutta pienen painiskelun jälkeen koirakaverukset jolkottivat vierekkäin menemään ja nuuskivat toisiaan. Ja millään he eivät olisi malttaneet erota toisistaan käytävässä.
Nyt kuuluu todella voimallista kuorsausta makkarista - Saga nukahti syliini ja kannoin lopen väsyneen mutta olettaakseni elämäänsä varsin tyytyväisen pikkukoiran omaan pesäkoloonsa pehmolelunsa viereen nukkumaan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti