Sadepäivän kuulumisia

Sade on jatkunut koko päivän eli tänään on ulkoiltu aika vähän - Saga kun on osottautunut pienoiseksi hienohelmaksi, joka ei yhtään tykkää sadekelistä. Toki välillä on pihalla käyty, mutta muutaman kerran on pitänyt neiti kantaa ulos, kun ei ole itse suostunut sateeseen köpöttelemään.

Tänään tapasimme ulkona naapuripariskuntamme, jotka ovat aivan Sagan lumoissa - olivat jopa googlettaneet pihiksistäkin :-) Saga tervehti heitä oikein innokkaasti ja unohti hetkeksi sateenkin. Myöhemmin Arin kanssa ulkoillessaan Saga oli päässyt tutustumaan alakerran naapureiden koiraan Aldoon ja hämmästykseksemme muuten niin rohkea neiti oli pelännyt Aldoa melkoisesti ja haukkunut vimmatusti. Eli pitänee pikaisesti aloittaa Sagan tutustuttaminen muihin koiriin (pihalla olevia lintuja, fasaania ja citykania Saga ei ole pahemmin säikähtänyt).

Toisen pelkoreaktion Saga sai tänään, kun Ari valmistautui ratsastukseen lähtöön ottamalla ratsastushousunsa työhuoneesta: Jostain syystä Saga koki housut todella pelottavina ja sai todellisen paniikkokohauksen - kiljui käsittämättömällä tavalla ja sinkoutui hurjalla vauhdilla jalkoihini turvaan. Jännä, sillä Saga on aiempina päivinä nuuskinut housuja todella kiinnostuneena Arin tullessa estekurssilta.


Tänään ei olla (ainakaan vielä) harjoiteltu yksinjättämistä, mutta Saga näytti Arille taitojaan Golf-pallon kanssa kuljettamalla palloa suussaan ja noutamalla pallon pöydän alta (pyytämättä). Lisäksi Ari innostui namipalojen kanssa opettamaan Sagalle istumista ja se onnistuikin todella mallikkaasti! Ari olisi vielä innostuksissaan jatkanut, mutta muistutin siitä, että vähän kerrallaan, ettei koira saa liiallisesta harjoittelusta negatiivisia kokemuksia. Ensi yönä aiomme harjoitella pidätyskyvyn kasvattamista - yritän olla lähtemättä pissittämään keskellä yötä, ettei siitä tule tapa (kiitos vinkistä Jaana! ..olisin jatkanut tuota varmaan pitkäänkin, kun jossain lukemassani opaskirjassa käskettiin nukkua vaatteet päällä ja käydä pissillä yölläkin sisäsiisteyden opettelun aikana).

Ja nyt taas nukuttaa - ja missäs muualla kuin jalkojeni juuressa :-) Saga on kyllä uskomattoman suloinen, vaikka välillä hieman näykkiikin ja hyppii (ne pitää kitkeä pois). Välillä vauhtia riittää niin paljon, että ihan pelottaa Sagan satuttavan itseään - varsinkin kuin jokaiseen pienimpäänkin koloon on mentävä! Mutta semmoisia pennut taitavat olla ja minun pitää karaista itseni ja yrittää olla olematta ylisuojelevainen!